Hiuksilla on hyvä muisti. Ne muistavat poikkeukselliset ajanjaksot pitkään ja muistuttavat niistä peiliin katsoessa myös kantajaansa. Vaikka yli puolitoista vuotta kestäneestä ”valvomisen vuodestamme” on jo aikaa, hiukseni eivät ole siitä vielä toipuneet. Miten valvominen näkyy hiuksissa?

Vielä Manten syntyessä hiukset voivat hyvin

Elämä hiuskarvassa

Esikoista odottaessani hiukseni kukoistivat. Minulla oli lyhyt, kiiltävä ja terveennäköinen polkkatukka, joka veti itsensä leikkisälle käkkärälle aina kostealla ilmalla.

Monen ensisynnyttäjän tapaan hätkähdin, kun ylimääräisinä päähän jääneet hiukset alkoivat yhtäkkiä lähteä tukoittain. (Kukaan ei ollut koskaan kertonut ilmiöstä!) Hiukset pysyivät kuitenkin terveinä ja hyväkuntoisina ja kasvoivat pituutta vinhaa vauhtia. Pian olinkin taas raskaana ja sain jälleen nauttia raskaushormonien kaunistamista kutreista.

Aika pian Manten syntymän jälkeen kutrit sitten kokivatkin kolauksen. Ei riittänyt, että raskaudessa irtoamattomat hiukset alkoivat lähteä tukkoina, vaan myös Mante osoittautui varsinaiseksi hiustenkiskojaksi. Rintaruokailuun kuului keskeisenä osana tiukka tukkaote, joka piti yleensä siihen asti, että vauva sai revittyä tukistamansa hiusnipun ainakin osittain irti.

Kun perheeseen syntyi ”tukankiskoja”, tarvittiin äitinutturaa

Hiustenhalkomista ja tukankiskontaa

Kokeilin kaikki löytämäni kikat hiustenrepojävauvan torjumiseksi, mutta Mante oppi kieputtamaan kiehkurat irti niin ranskanleteistä kuin äitinutturoista. Ja auta armias, jos yritin estää vauvaa tarttumasta tukkaani: Siitä seurasi vuosituhannen loukkaantuminen ja tuntikausien raivarit.

Hiukseni kuitenkin pitivät pintansa imetysvuoden. Vaikka malli alkoi muistuttaa sieltä täältä kynittyä kananpoikaa, ponihäntä kiilsi ja äitinuttura keikkui komeana takaraivolla. Välillä ihmettelin, miten se oli kaikesta valvomisesta huolimatta mahdollista.

Vauva- ja taaperoaikana lapsemme nimittäin läpikävivät runsaasti uneen vaikuttavia vaiheita: Oli koliikkia, rangankiertymää, unikauhukohtauksia, painajaisia, unissakävelyä ja pahoja laryngiittikohtauksia – milloin mitäkin.

Jossain vaiheessa aloimme kutsua tuota ajanjaksoa leikkisästi ”valvomisen vuodeksi” tietämättä, että se kestäisi lopulta lähemmäs kaksi vuotta. Mies kävi töissä ja minä olin vielä kotona, joten oli luonnollista, että kannoin päävastuun yöheräilyistä. Reilut puolitoista vuotta nukuin keskimäärin kolme tuntia vuorokaudessa.

Puolentoista vuoden valvominen alkoi näkyä hiuksissa viiveellä

Valvominen näkyy hiuksissa

Viimesyksyisellä kampaajakäynnillä koitti viimein totuuden hetki.

”Onko sulle käynyt parin viimeisen vuoden aikana jotain erityisen kuormittavaa?” kampaaja aloitti. ”Sun hiuksesi nimittäin näyttävät siltä. Ne ovat menneet nopeasti tosi huonoon kuntoon.”

Valvomisen vuosi alkoi näkyä hiuksissani viiveellä. Hiukset olivat ohentuneet ja katkeilleet valtavasti – kuin ne olisivat yhtäkkiä väsähtäneet ja menettäneet kaiken elämänkiiltonsa.

Kampaaja kertoi stressin olevan usein syy lisääntyneeseen hiustenlähtöön ja voimakkaaseen hiusten katkeiluun: vaikeat elämäntilanteet, huolet, murheet ja huonosti nukutut yöt. Ja koska hiukset reagoivat viiveellä, vaikutukset näkyvät yleensä vasta joitakin kuukausia akuuteimman tilanteen jälkeen.

Mitä siis opimme? Hiuksilla on hyvä muisti ja epäterveelliset elämäntilanteet näkyvät niissä pitkään. Mutta onneksi hiukset ovat aika pieni hinta kahdesta ihanasta lapsesta.

Ja ne kasvavat takaisin! Ehkä.

Lue myös:

• Äitivaiva nimeltä jännetuppitulehdus
• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen
• Isivaihe – kun vain toinen vanhemmista kelpaa
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kuvaus valvomisen vuodestamme on ollut blogini ylivoimaisesti luetuin juttu. Siksi ei ollutkaan kovin yllättävää, että kysellessäni juttutoiveitanne, valtaosa toivoi että kertoisin, miten olemme valvomisen vuodesta palautuneet. Minäpä kerron! (Lue: Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen)

Kylpyhuoneen matolla on pehmeä nukkua

Palautuminen alkoi nopeasti

Kun lapset alkoivat tammikuussa yhtäkkiä nukkua paremmin, äkisti tuplaantuneen unimäärän vaikutukset rupesivat näkymään nopeasti. Valvomisen vuoden aikana olimme ehtineen kokeilla kaikkea saadaksemme enemmän unta, mutta tuloksetta. Se mikä lopulta auttoi, oli aika. Eräänä yönä meillä vain nukuttiin kolmen tunnin sijasta kuusi. Ja kun sama toistui seuraavanakin yönä, ja sitä seuraavana, tajusimme vähitellen selvinneemme koitoksesta.

Jo parin viikon jälkeen minusta alkoi tuntua, että olin palautunut 15 kuukauden valvomisesta. Eihän se tietenkään totuus ollut! Kaikki vain alkoi tuntua paljon paremmalta heti, kun uni oli korjannut suurimmat suuntaviivat raiteilleen. Tunsin olevani taas minä ja ymmärtäväni jotakin ympäröivästä maailmasta. Aloin muistaa menneiden päivien tapahtumia, ajatella kirkkaammin ja selkeämmin ja saada voiman takaisin urheiluun tottuneeseen kehooni.

Nopeasti huomasin myös vastustuskykyni parantuneen. Silloinkin kun muut perheessämme sairastelivat, vältin usein taudit ja säilyin terveenä.

Joskus uni ottaa vallan kesken leikkienkin!

Salakavalia seurauksia

Kävi kuitenkin niin, että kroppani alkoi reagoida äärimmäiseen valvomiseen siitä jo selvittyään. Vaikka valvomisen vuoden pää- ja selkäkivut katosivat nukkumisen myötä, kevään aikana selkäni alkoi kipeytyä uudelleen, useampaan otteeseen jopa pahaan kuntoon. Hieroja totesi, ettei lantionseutuni ollut vielä puolentoista vuoden jälkeenkään palautunut synnytyksestä, minkä takia haittavaikutukset olivat alkaneet vähitellen kiipiä selkää ylöspäin. ”You need to rest and stretch more”, hän patisti.

Kesän korvilla kampaajani puolestaan kauhisteli, että lähes kolmannes hiuksistani oli kadonnut jonnekin. Kysellessään, oliko elämässäni tapahtunut viimeisen vuoden aikana jotain erikoista, kerroin unettomista ajoistamme. ”Se sen täytyy olla”, kampaaja tuumi. ”Hiukset reagoivat äärimmäisiin koetuksiin viiveellä.” Lopuksi hän vielä lohdutteli, että hiukseni kyllä kasvaisivat takaisin, mutta aikaa se vaatisi.

Nukkuminen on ihanaa!

Kauaskantoisia vaikutuksia

Vaikka unettomat yöt tuntuvat jo kaukaiselta muistolta, aika-ajoin niiden vaikutuksen huomaa yhä.  Olen kuullut sanottavan, että elimistöllä voi mennä jopa viisi vuotta palautua vuoden äärimmäisestä valvomisesta. Tammikuussa 2027 siis viimeistään muistan, miltä normaali olotila tuntuu.

Selvimmin vaikutuksen huomaa, kun hyvät unemme hetkellisesti katoavat esimerkiksi sairastelun tai painajaiskausien vuoksi. Voimat tuntuvat nimittäin olevan loppu sekä minulta että mieheltäni jo ensimmäisen valvotun yön jälkeen, mikä tuntuu suorastaan naurettavalta. Ei tarvita kuin viikon sairasteluputki, niin olemme yhtä sekaisin kuin 15 kuukauden valvomisen loppumetreillä: Tavarat ovat kateissa, koira unohtuu ulos, jääkapin ovi jää auki ja kalenterin päivät sekoittuvat keskenään.

Pidän edelleen pienenä ihmeenä sitä, että parhaimpina öinä molemmat lapsemme ovat yhtä aikaa unessa iltakymmenestä aamukuuteen

Palautumisen prosessi on pitkä mutta palkitseva

Onneksi tasapaino taas palautuu parin hyvin nukutun yön jälkeen. Ajoittaiset valvomisjaksot vain muistuttavat siitä, miten hyvin asiat meillä ovat nykyään. Pidän edelleen pienenä ihmeenä sitä, että parhaimpina öinä molemmat lapsemme ovat yhtä aikaa unessa iltakymmenestä aamukuuteen, eikä yöllisiä herätyksiä tule kuin muutama.

Nukkuminen on ihanaa!

Lue myös:

• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen?
• Vähäunisista lapsista
• Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!