Voi mikä onni olikaan, että tänäkin talvena sain viettää viikon lasten kanssa Ylläksellä! Illalla nousimme yöjunaan Helsingissä, lumettomalta asemalaiturilta ja aamulla heräsimme Lapissa valkoisten hankien kimallukseen. Lasten varttumisen huomaa vuosi vuodelta pitenevinä hiihtolenkkeinä ja etenkin esikoisen kohdalla myös kasvavana kiinnostuksena lasketteluun. Tällä kertaa kokeilimmekin Ylläksen rinteissä jotain aivan uutta: Äidin kanssa treenaamisen sijaan lapset pääsivät laskettelutunnille ja harjoittelivat laskettelua hiihtokouluopettajan opissa! Ja kyllä me saimme viikon aikana kokea muutakin Lapin taikaa…

ALKULÄMMITTELYjÄ RINTEIDEN HARJOITTELUALUEELLA

Olen varttunut talviurheiluperheessä eli hiihtänyt ja lasketellut pienestä asti, koko perheen voimin. Noista kokemuksista on jäänyt niin lämpimiä muistoja, että olen toivonut voivani tarjota saman elämyksen myös omille lapsilleni. Hiihtäminen on ollut helppo järjestää (ainakin silloin, kun Helsingissä on ollut lunta), sillä latuverkostot alkavat kotioveltamme. Laskettelua puolestaan olemme testailleet vuosittain Ylläksen lomillamme. Tähän mennessä olen opettanut lapsia itse, niin kuin muistan oman isäni aikanaan minua opettaneen. Tänä vuonna meille tarjoutui kuitenkin tilaisuus kokeilla laskettelutuntia ja saada osaava hiihtokoulun opettaja lapsiamme opastamaan.

Saatuamme sopivankokoiset lasketteluvälineet vuokraamosta suuntasimme kuitenkin lämmittelyksi tutkimaan Äkäslompolon rinteistä löytyvää aloittelijoiden harjoittelualuetta. Olihan edellisestä laskettelukerrasta vierähtänyt jo vuosi! Turvaverkoin varustellut pikkurinteet matto- ja naruhisseillä ovat käytössä maksutta. Niissä pääsee mukavasti laskemisen makuun antamalla läpyjä laskettelutolppina toimiville söpöille rinneörkeille. Siinä sivussa saattaa saada suksetkin kääntymään! Ja jos loppujarrutus ei ole vielä aivan hallussa, verkko kyllä pysäyttää pikkulaskijan.

Starttirinteiden vierestä löytyy jo hieman pidempi ja vaativampi Perherinne, jossa pääsee kokeilemaan sompahissiä. Samalla saattaa nähdä vilauksen Ylläksen uusimmasta huimapäiden lajista: hissikelkkailusta. Ratilla ja jarruilla varustetut erikoiskelkat kulkevat hissiin kiinnitettyinä rinnettä ylös ja sen jälkeen saa nautiskella lähes puolen kilometrin laskusta toista Perherinnettä alas.

Ensin piipahdimme vuokraamossa hakemassa kaikille sopivan kokoiset varusteet

”Mennäänkö kohta isoihin rinteisiin?” kysyy Mante ja katselee haikeana Ylläksen huippua

LASKETTElUharjoituksia YLLÄKSEN hiihtokouluOPETTAJAN OPISSA

Äidin kanssa tehtyjen alkulämmittelyjen jälkeen tapasimme hiihtokouluopettajamme Päivin. Päivin johdolla kertasimme vielä jarruttamisen, kääntymisen taikanappeja painamalla sekä painonvaihtamisen käännöksissä. ”Alamäenpuoleiselle sukselle enemmän painoa, toisen suksen voi nostaa vaikka ilmaan”, Päivi muistutteli käännöksissä. Sitten olikin jo aika kokeilla, miten pärjäisimme Perherinteessä. Päivi laski kuopuksemme Manten (4v) kanssa ja minä esikoisemme (6v) kera. Ensimmäisellä laskulla otimme avuksi yhden sauvan, joka asetettiin poikittain aikuisen ja lapsen väliin niin että kumpikin saattoi pitää kiinni sauvan toisesta päästä. Näin lasten laskuvauhtia pystyi säätelemään, jolloin käännöksiin keskittyminen oli helpompaa.

Ja kun alas oli kerran päästy, oli onnistuttava nousemaan sompahissillä ylös. Esikoinen onnistui parin yrityksen jälkeen nousemaan hissillä koko matkan itse ylös, Mante tuli vielä aikuisen kanssa samalla sommalla. Parhaiten sompahissillä pääsee lapsen kanssa yhdessä ylös, kun asettaa lapsen eteensä reittä vasten niin, että lapsen sukset ovat aikuisen toisen suksen molemmin puolin. Tällöin aikuisen on helppo ottaa sompa itselleen normaaliin tapaan, mutta lapsi matkustaa näppärästi samalla mukana ylös.

Toisella Perherinteen laskukerralla esikoinen saikin jo pärjätä omin avuin. Mante laski open kanssa edellä, esikoinen seurasi heidän perässään ja minä olin kaiken varalta hänen vanavedessään. Laskettelutunnin päättyessä pärjäsimmekin Perherinteessä jo vallan hyvin kolmistaan. Minä laskin Manten kanssa, joka alkoi vähitellen jo väsähtää, ja innosta hihkuva esikoinen seurasi laskujälkiämme itsenäisesti.

Sauvalla pystyy säätelemään laskettelua aloittelevan lapsen laskuvauhtia

Hiihtokouluopettaja ja Mante laskevat yhdessä edellä, esikoinen pärjää jo itsekseen perässä

Pujottelumonstereille voi antaa läpyjä!

POHDINTOJA y1-RINNERAVINTOLAN RUOKIEN ÄÄRELLÄ

Parin tunnin laskemisen jälkeen Mante oli kaikkensa antanut. Mikä neuvoksi, kun väsy iskee ja vähän jo kiukuttaa? Meidän luottokikaksemme on muodostunut Äkäslompolon ala-asemalla sijaitseva rinneravintola Y1 Food Garden, koska siellä on buffet-lounas ja lapsille mieluisa kattaus pizzoja, nugetteja, lihapullia ja nakkeja, jälkiruokapöytää unohtamatta. Aikuiseen makuun on perinteisempiä herkkuruokia. Ja kun ruokaa ei tarvitse odottaa, kaikki löytävät mieluista purtavaa ja syödä saa niin paljon kuin haluaa, paha mielikin haihtuu nopeasti.

Syömisen ohessa rupattelimme lasten kanssa kuluneen päivän kokemuksista:

Mitä opitte tänään?

ESIKOINEN (6v): ”Aurausta, kääntymistä ja menemään hiihtohissillä koko matkan yksin.”
MANTE (4v): ”Marssimista.”
ÄITI: ”Marssimista?”
MANTE: ”Niin. Kun suksilla marssii v-asennossa, pääsee hyvin eteenpäin ja mäkeä ylös.”

Miten selittäisit, mitä laskettelu on?

MANTE: ”Ensin näyttäisin, miten köysihissillä mennään ylös. Sitten näyttäisin, miten jarrutetaan turvallisesti mäkeä alas. En kyllä ihan aina osaa sitä.”
ESIKOINEN: ”Kannattaa aloittaa pujottelemalla, eikä vaan syöksyä. Ylläksellä on lastenrinteessä sellaisia pujottelumonstereita, joille voi antaa läpyjä. Samalla oppii pujottelemaan.”
MANTE: ”Ja taikanappeja voi painaa vii vii vii.”

Teillä oli tänään rinteessä mukana myös hiihtokouluopettaja. Mikä opetuksessa oli kivointa?

MANTE: ”Kun hän opetti meitä.”
ESIKOINEN: ”Oikea ope oli paljon parempi opettamaan kuin äiti. Oli paljon helpompi oppia, eikä se suututtanut niin paljon.”
MANTE: ”Minun paras ope on kyllä äiti.”

Mitä haluaisitte oppia seuraavaksi?

MANTE: ”Ympyrävoltin mäessä. Ja minä haluan oppia lautailemaan! Voitko äiti opettaa?”
ESIKOINEN: ”Takaperin laskettelua. Ja siellä rinteessä oli sellaisia kelkkoja. Voidaanko kokeilla niitäkin?”

MANTE: ”Lopuksi oli jo ihan voimat loppu. Onneksi syöminen antaa jaksua.”
ESIKOINEN: ”Minäkin olin ihan väsynyt. Ja sitten söin niin paljon, että väsyin vielä lisää!”

Nälkä on hyvä taltuttaa nopeasti, niin paha mielikin haihtuu!

lumonväristyksiä SNOWVILLAGEN JÄÄMAAILMASSA

Koska laskettelupäivä oli ollut mukavalla tavalla rankka ja jännityksentäyteinen, hiihdimme seuraavana päivänä lasten kanssa vain leppoisan verryttelylenkin. Iltapäivälle lupasin yllätysohjelmanumeron. Huristelimme puolen tunnin ajomatkan Kittilän Lainioon, jossa yllätys odotti: SnowVillage oli valtavista jääigluista koostuva kokonaisuus täynnä lumesta ja jäästä veistettyä taidetta. Iglujen sisään rakentui kokonainen taikamaailma, jossa seikkailtiin tämän vuoden teeman mukaisesti veden alla. Yhdessä huoneessa ympärillämme uiskenteli parvi laulavia valaita, toisessa merihevosten joukko. Vaikutuksen teki myös lumisviitti, jonka helmisimpukkasänkyä ympäröivät valtavan mustekalan lonkerot. Lasten suosikkeja olivat Poseidonin lumidisko sekä jääliukumäki (johon saatoin itsekin eksyä muutamaan otteeseen).

Tämä oli ensimmäinen kertani SnowVillagessa, enkä etukäteen itsekään oikein tiennyt, mitä odottaa. Kokonaisuus oli käsittämättömän hieno, eikä kokemusta pysty vangitsemaan kuviin, videoihin tai sanoihin. Jäämaailma täytyy kokea paikan päällä. Ällistyttävimmältä tuntui oppaamme Ronjan kuvaus SnowVillagen rakentamisesta. Jo pelkkä iglujen valmistuminen vie viikkoa ja sitä mukaa, kun ne saadaan tehdyiksi, taiteilijat siirtyvät niiden sisään veistämään maailmaa. Virheisiin ei ole varaa, sillä seinämää pystyy veistämään vain kertaalleen, ja työt on saatava valmiiksi parissa kuukaudessa. Rakennustöihin käytetään yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja noin 300 000 kiloa luonnonjäätä joka vuosi. Keväällä kaikki sulaa pois ja työryhmä ryhtyy suunnittelemaan seuraavan vuoden teemaa ja kokonaisuutta.

OPAS: ”Ensi vuonna täällä on sitten taas joku uusi teema. Meille voi vinkata sitä varten ideoita. Mitä te ehdottaisitte?”
ESIKOINEN: ”Joukkoliikenne.”
MANTE: ”Dinosaurukset.”
MOLEMMAT: ”Ja lisää liukumäkiä!”

Lumisviitin helmisimpukkasänky

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus
• Miten meillä on saatu lapset hiihtämään?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Joulu Lapissa oli juuri niin ihana kuin etukäteen toivoimme. Toinen kovasti odottamamme päivä koitti kuitenkin vasta joulunpyhien jälkeen: Pääsimme Ylläkselle laskettelemaan koko perheen voimin. Ensin vietimme aamupäivän Ylläksellä lasten kanssa laskettelua kokeillen ja illemmalla suuntasimme isompiin rinteisiin miehen kanssa kaksin. Mikä päivä!

Esikoisen olin vienyt kokeilemaan laskettelua kertaalleen jo edellistalvena (siitä voit lukea TÄÄLTÄ), mutta Mantelle kokemus oli ensimmäinen. Miten meni: Voisiko laskettelusta tulla koko perheen harrastus?

Ensimmäisenä saapastelimme Ylläs Ski Resort Äkäslompolon välinevuokraamoon

MIten nuorena laskettelun voi aloittaa?

Rinnepäivän aamuna kysyin esikoiselta, muistaako hän vielä edellisvuodesta, mitä laskettelu on. ”En”, kuului rehellinen vastaus. ”Mutta haluan mennä liukuhihnahissillä. Ja köysihissillä!”

Esikoinen oli kolme, kun vein hänet ensimmäistä kertaa rinteeseen. Se tuntui hänen kanssaan sopivalta iältä aloittaa. Olin ajatellut, että testailisimme lajia korkeintaan tunnin, mutta esikoinen viihtyikin rinteessä kolme tuntia ja oli innoissaan. Pikkuveli-Mante puolestaan oli tämänkertaisella ensilaskullaan vain 2,5-vuotias, mutta liikunnallisena kaverina tiesin hänen innostuvan lajista kuin lajista – pääasia, että pääsisi liikkumaan!

Itse olin neljä kokeillessani laskettelua ensimmäistä kertaa. Pikkuveljeni suuntasivat rinteisiin vielä nuorempina. Isovanhempani asuivat lähellä laskettelukeskusta, jossa puolet työntekijöistä ja laskettelunopettajista oli sukulaisiamme. Kynnys aloittamiseen oli siis matala. Ja koska rinteet olivat riittävän helppoja, pikkulaskijankin oli mukavaa ja turvallista treenata laskemista.

Myöhemmin lapsuudenperheemme talvilomareissut suuntautuivat Ylläkselle, jossa taitoja pääsi hiomaan sekä lukuisissa erilaisissa lastenrinteissä että pidemmissä ja vaativammissa ”isoissa mäissä”. Siksi tuntuukin erityisen hauskalta jatkaa perinnettä omien lasten kanssa juuri Ylläksellä: tutussa ja hyväksihavaitussa paikassa.

Ylläs on jo omasta lapsuudesta tuttu laskettelupaikka

Vuokravälineet vai omat varusteet?

Rinteiden juurella saapastelimme ensimmäisenäYlläs Ski Resort Äkäslompolon välinevuokraamoon. Lapsillamme ei tietenkään ollut vielä omia varusteita, kun toinen oli ollut rinteessä kerran ja toinen ei vielä sitäkään. Lisäksi lapset kasvavat niin hurjaa vauhtia, että välineiden vuokraaminen on tuntunut fiksuimmalta ratkaisulta. Sitä paitsi, emme me saaneet omiakaan lasketteluvarusteitamme mahtumaan autoon mukaan! Siispä myös meidän monomme, suksemme, sauvamme ja kypärämme löytyivät vuokraamon hyllyiltä.

Vuokraamossa meidät otti sydämellisesti vastaan Milja, joka johdatti lapset monohyllyjen luo jalkoja mittailemaan. Miljan hyppysissä vähän pelottavilta vaikuttaneet monot muuttuivat nopeasti hauskoiksi vempeleiksi ja sujahtivat jalkoihin. Pian Mante jo huojui monoillaan vuokraamoa edestakaisin kuin pingviini ja kikatti niin, että meinasi kaatua.” Katso äiti, minulla on jättiäisjalka!” kiljui puolestaan esikoinen monojaan esitellen. ”Ovatkohan nämä punaiset monot hitaat vai nopeat?”

Välineiden vuokraamisessa on sekin hyvä puoli, että se tarjoaa mahdollisuuden uuden kokeilemiseen pienellä kynnyksellä. Me saimme rinteisiin testattaviksemme lasketteluvaljaat, ja ne osoittautuivat täyden kympin ratkaisuksi!

Meille vuokravarusteet ovat ainakin tällä hetkellä toimivin ratkaisu

Miten aloittaa laskettelu lasten kanssa?

Viime talvena kokeilin esikoisen kanssa laskettelua ilman apuvälineitä, omasta lapsuudestani tuttujen leikkien ja harjoitusten avulla. (Lue juttu TÄÄLTÄ!) Tällä kertaa vuokraamosta lainaan saadut lasketteluvaljaat toivat treenaamiseen vielä paljon uusia mahdollisuuksia.

Aloitimme Äkäslompolon puolen helpoimmista harjoittelurinteistä, joista toisessa hissinä oli ylös kuljettava liukuhihna ja toisessa köysi, josta pidettiin nousun ajan kiinni. Hissillänousu on yllättävän vaativa osa laskettelua ja siksi on hyvä, että lapsi saa siitä onnistumisen kokemuksia alusta alkaen.

Ensin haimme suksillaoloon tuntumaa niin, että lapset laskivat lähellä meitä, jalkojemme välissä. Suhteellisen nopeasti esikoisen mieleen palautui asioita edelliskerrasta ja hän sai rohkeutta laskemiseen. Mantekin pysyi ongelmitta suksilla pystyssä ja hoksasi auraamisen jo toisella laskullaan, joten kaivoimme valjaat esiin.

Lasketteluvaljaat osoittautuivat täyden kympin kokeiluksi!

Lasketteluvaljaiden idea on se, että aikuinen pitää kiinni liinoista (eri eräänlaisista ohjaksista), jotka kiinnittyvät lapsen yllä oleviin valjaisiin. Niiden avulla voi jarruttaa lapsen vauhtia ja jonkin verran myös ohjata tämän laskua niin, että lapsi silti kokee laskevansa itse. Vuokraamosta saamassamme mallissa liinat sai vielä näppärästi sullottua nousun ajaksi pois tieltä lapsen vyötäröllä olevaan pussukkaan.

Aloitimme pitämällä liinat melko kireällä ja lapset lähellä itseämme. Sillä tavoin oli helppo myös avittaa heitä pysymään pystyssä horjahteluista huolimatta. Kun laskut alkoivat sujua varmemmin, vapautimme liinoja pidemmiksi, kunnes molemmat jo laskivat valjaiden varassa itsekseen. Esikoinen sai käännöksiäkin tehtyä monojen ”taikanappeja” painelemalla.

Koska laskettelu sujui valjaiden avulla niin mukavasti, päätimme suunnata isompaan Perherinteeseen, jonne täytyi nousta sompa- eli nappulahissillä. Hissin juurella meitä palveli ystävällinen hissihenkilö, joka vinkkasi, miten sompahissiin kannattaa nousta lapsen kanssa: Sukset asetellaan menosuuntaan vuorotellen niin, että lapsen suksi on hissistä katsoen uloimpana – sitten aikuisen, lapsen ja taas aikuisen. Lapsen suksista siis vain toinen jää aikuisen suksien väliin. ”Olipa mukava tuo moottorikelkkanainen!”  esikoinen tuumasi onnistuneen nousun päätteeksi.

”Mennäänkö hissiin? Lasketaanko lisää?” Mante kyseli joka laskun jälkeen, kunnes nälkä ja väsymys yllättivät. Tähänkin ilmiöön oli Ylläksen rinneravintoloissa osattu onneksi varautua. Suuntasimme Y1 Food Gardeniin, jonka noutopöydistä löytyi jokaisen lapsiperheen luottoruokalajit nugeteista nakkeihin ja pizzaan. ”Onpa hienosti keksitty!” tuumi esikoinenkin. ”Täällähän on kaikkea, mitä minä juuri toivoin!”

Valjaiden avulla homma sujui niin hyvin, että suuntasimme lopulta isompaan Perherinteeseen

Mikä laskettelussa kiehtoo?

Lounaan jälkeen lapset saateltiin isovanhempien hoiviin ja me suuntasimme miehen kanssa ankkurihisseille. Keli oli muuttunut tuulisemmaksi ja rinteiden huipulla sää oli jopa hivenen arktinen, mutta se ei laskettelun iloa vähentänyt. Oli kulunut vuosia siitä, kun olimme edellisen kerran päässeet yhdessä laskettelemaan, vaikka ennen lapsia vietimme aikaa rinteissä joka talvi.

Meille laskettelu on paitsi yhdessä vietettyä aikaa, myös urheilua, ulkoilua ja luonnon kauneudesta nauttimista. Laji vaatii ajoittain uskallusta ja kylmäpäisyyttä, mutta tarjoaa mahdollisuuden myös rentoon ja vähemmän vaativaan suorittamiseen. Molemmilla on laskettelusta kokemus myös perhettä yhdistävänä tekemisenä ja harrastuksena. Toivottavasti siitä tulee meilläkin koko perheen yhteinen juttu.

Vaikka läheskään kaikki rinteet eivät olleet vielä laskettelukauden näin alussa auki, löytyi pelkästään Äkäslompolonkin puolelta valinnanvaraa. Vuosien laskutauon ruostuttamat taidot sai heräteltyä helpommissa pitkissä rinteissä, ja kun homma alkoi taas sujua, vaativammat rinteet tarjosivat lisävauhtia laskuihin.

Illalla sää muuttui hivenen arktisemmaksi, mutta se ei laskettelun iloa vähentänyt

laskettelusta Koko perheen harrastus?

Rinnepäivän jälkeisenä aamuna suuntasimme lasten kanssa ladulle hiihtämään. ”Minulla on parempi idea”, esikoinen tuumasi. Mennään taas hiihtämään sitä mäkeä alas niin kuin eilen.” Siitäkös laskettelulasit päähänsä halunnut Mante innostui: ”Mennäänkö rinteeseen? Mennäänkö rinteeseen?”

Jälkikasvun toiveista huolimatta pidimme päämme ja lähdimme hiihtämään. (Ei makeaa mahan täydeltä!) Esikoinen paineli sukset jalkoihin saatuaan reippaasti eteenpäin, mutta Mante pysähtyi tuumivaisena ensimmäisen ylämäen juurelle ja kääntyi katsomaan minua kummissaan: ”Äiti, missä hissi?! Mennään hissillä!”

Kaikesta päätellen uskoisin, että lasten houkutteleminen rinteeseen ei tule jatkossakaan olemaan kovin vaikeaa!

”Mennäänkö rinteeseen? Mennäänkö rinteeseen?”

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
• Ekaa kertaa luistimilla – miten aloittaa luistelu lapsen kanssa?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lue lisää Ylläksen laskettelukeskuksesta sekä muista Lapin hiihtokeskuksista.