Hae
Äijä-äiti

Äijä-äiti blogi on jo 3-vuotias!

Mistä kaikki alkoi?

Kolme vuotta sitten perustin blogin. Olin juuri tullut toistamiseen äidiksi, mutta hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin ensimmäisellä kerralla. Korona oli hiljentänyt maailman. Muiden tapaaminen oli rajoitettua, ei ollut tapahtumia, ja juuri missään ei voinut käydä. Vauva itki pahaa koliikkia ja rangankiertymiä. Tarvitsin jotain omaa vauvan kanssa vietettyjen kotipäivien rinnalle.

Niinpä aloin kirjoittaa – mitä toki olin tehnyt vimmatusti aiemminkin, aina siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Syntyi Äijä-äiti -blogi, jonka nimestä on kiittäminen esikoistamme. Hän kun ei halunnut kutsua minua äidiksi, vaan äijäksi.

Blogista instagramiin

Vain kuukauden ikäisenä blogini poimittiin mukaan blogiyhteisöön. Ensin yhteen ja sitten toiseen, ja niin lopulta löysin tieni tänne Vaikuttajamedialle. Yhteisöjen velvoittamana Äijä-äiti päätyi myös Instagramin puolelle, mikä minua alkuun vähän hirvitti.

En ollut koskaan käyttänyt sosiaalista mediaa kovin aktiivisesti, eikä säännöllinen päivitysten pohtiminen tuntunut alkuun lainkaan omalta jutulta. Lopulta kuitenkin päätin tehdä Instagramia omalla tavallani ja tyylilläni – ja se mitä tänä päivänä teen on tuon päätöksen seurausta. Äijä-äidin videoilla on oma vakiintunut seuraajakuntansa blogin rinnalla.

Kolme vuotta äijä-äitiä

Kolmen vuoden työn tuloksena Äijä-äiti -blogi on Suomen 20 luetuimman perheblogin joukossa. Olen saanut kirjoittaa niin paljon kuin suinkin ehdin ja löytänyt luovan kanavan musiikin ja teatterin tekemiselle. Instagramista tutut videot ovat laajentuneet myös TikTokin puolelle, jossa Äijä-äidillä on oma vannoutunut, pitkälti nuorisosta koostuva seuraajakunta. Ihan hassua.

Kiitos teille, ihanat seuraajat! Ilman teitä ei olisi Äijä-äitiäkään!

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Mikä ihmeen Äijä-äiti?!

Kun jo kolmannelta Äijä-äidin pariin tiensä löytäneeltä tuoreelta seuraajalta saapui tunnusteleva viesti: ””Siis mikä tää juttu on?” totesin, että taitaa olla taas aika kerrata, kuka olen ja mistä Äijä-äidissä on kyse. Ja jotta en alkaisi toistaa itseäni, pyysin tehtävässä apua myös seuraajiltani ja lapsiltani. Puhumaan intoutunut Mantekin (1,5v) suostui kertomaan oman kantansa: ”Marakassi. Äiti. Äijä. Isu. Pupu… Ei oo pupu. Se oot sä. Sä.”

Perheeseemme kuuluu vanhempien lisäksi sanavalmis esikoinen (4v), vauhdikkaisiin stunttitemppuihin erikoistunut Mante (1,5v) sekä arvonsatunteva Pasi-koira.

ÄIJÄ-ÄIDIN TAUSTAA

”Tässä on minun äitini. Hänen nimensä on Meri-Maaria, koska Äijä oli jo varattu.” (esikoinen, 3/22)

Äijä-äidin taakse kätkeydyn minä, Meri-Maaria, 36-vuotias helsinkiläinen äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja sekä laulaja-lauluntekijä. Tiedän – työlitania on aika pitkä, mutta kaikkea tuota todella teen tai olen ainakin tehnyt.

Musiikki ja teatteri ovat kulkeneet mukana läpi elämän, välillä harrastuksina ja välillä työnä. Varsinaisen työurani aloitin teatteripainotteisen lukion vastaavana teatteriopettajana ja äidinkielen opettajana. Seitsemän vuoden jälkeen vaihdoin kulttuurikasvatukseen erikoistuneeseen kouluun teatterin ja luokanopettajaksi.

Viimeiset neljä vuotta olen ollut kotona lasten synnyttyä. Kotivuosien aikana on syntynyt myös esikoisalbumini Tähdistä kotiin sekä tämä Äijä-äiti -proggikseni. Blogin rinnalla Äijä-äidillä on myös Instagram-tili, joka tunnetaan muun muassa sanavalmiin esikoisemme sutkautuksista sekä huumoripitoisista reels-videoista, joissa pääsen leikittelemään teatteritaustallani.

Vaikka blogini nimi huokuu maskuliinista uhoa, nimen tarinalla ei ole mitään tekemistä miehisyyden kanssa. Kun esikoisemme oppi puhumaan, hän alkoi kutsua minua äijäksi. Jos joku mainitsi jotakin äidistä, esikoinen korjasi nopeasti, että hänen äitinsä on äijä – ei mikään äiti. Vasta 2,5-vuotiaana esikoinen vaihtoi nimeni perinteisemmin äitiin, mutta yhä vieläkin hän on sitä mieltä, että yksi nimistäni on Äijä. Saa nähdä, kysyykö esikoinen vielä teini-ikäisenä kavereidensa kanssa kotiin tullessaan ja minut nähdessään: ”Mitä äijä?”

”Tässä on minun äitini. Hänen nimensä on Meri-Maaria, koska Äijä oli jo varattu.”

äijä-äiti pähkinänkuoressa

Perustin Äijä äiti -blogin rakkaudesta kirjoittamiseen (ja mieheni yllyttämänä). Koska elämä lasten kanssa tuntui näyttäytyvän mediassa usein joko painajaismaisena tai epäuskottavan harmonisena, halusin nostaa esiin perheemme vekkulin ja vauhdintäyteisen todellisuuden niiden rinnalle. Koen, että lapsiperhearkeen kätkeytyy paljon iloa, ja vaikka se pakottaa ajoittain myös venymään, positiivinen pilke silmäkulmassa katastrofeillekin oppii nauramaan – ainakin muutamaa hetkeä myöhemmin. Myös hassuttelu on sallittua, jopa suotavaa!

Kysyin myös seuraajiltani, miten he kiteyttäisivät Äijä-äidin. Tällaisia vastauksia sain:

  • ”Tämä äiti on todellinen äijä. Humoristinen, laulava ja musiikkia tekevä selviytyjä.”
  • ”Sopivan erilainen ja erottuva oma juttu. Mutta silti samaistuttava. Taas meni aamukahvit väärään kurkkuun…”
  • ”Verbaalista ilotulitusta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – mutta aina positiivisella pilkkeellä!”
  • ”Posketonta juttua villikoiden koheltaessa taustalla”
  • ”Aitoa vanhemmuutta kahdelle hulivilille!”
  • ”Pelastaa ja piristää harmaantuneen aamun. Hyvää menoa rennolla otteella.”
  • ”Hullun hauskaa huumoria lapsiperhearjesta”
  • ”Kreisin hauskaa lapsiperhearkea kahden vilivilperin kanssa”

Entä mitä tuumii satusetä-esikoinen?
”Äijä-äiti on minun äitini ja ihan hassu. Se vaan laulelee, kertoo juttuja, syö tomaatin ja kurkun ja menee sitten piiloon. Sitten se syö makaronin ja pikkukiviä. Äiti on niin vahva, että hän jaksaa nostaa vaikka bussipysäkin.”

Tällaiseen soppaan olet siis sekaantunut. Lämpimästi tervetuloa mukaan hämmennysväkeen!

Arkemme on vekkulia ja vauhdintäyteistä. Vanhemmuus on opettanut nauramaan katastrofeillekin – ainakin hetkeä myöhemmin.

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!