Täällä me taas olemme, ulkosaaristossa! Ja vaikka kaikki on kuten aiempinakin kesinä, niin samaan aikaan mikään ei ole niin kuin ennen – sillä tämä on Päärynä-vauvamme (6kk) ensimmäinen reissu mökillemme ulkosaaristoon.

Mikä ulkosaaristo?

Ulkosaaristolla tarkoitetaan saariston ulointa vyöhykettä, joka rajoittuu avomereen. Saarilta on mantereelle matkaa useampi kilometri, ja liikkuminen tapahtuu veneillä, sillä saariin ei ole tieyhteyksiä.

Meidän kesämökkimme sijaitsee ulkosaaristossa, keskellä matalia käkkärämäntyjä ja sileiksi hioutuneita kallioita. Mökkisaaremme on osa saarten rykelmää, joka muodostaa pienen kyläyhteisön. Monimuotoisen luonnon lisäksi mökkipaikkaamme kytkeytyy monimuotoinen mökkimatka. Mökille lähtiessämme ajamme ensin autolla yhteysalukselle, matkaamme sillä tunnin verran mantereelta, vaihdamme lopuksi kulkupelin vielä soutuveneeseen ja tarvomme viimeiset kallionousut venerannasta mökille jalan.

Voitte varmasti kuvitella, että matka on pienimuotoinen ponnistus kolmilapsiselta perheeltä tavarakuorman ja ruokien kera! Päärynä-vauvamme kulkee toki vielä näppärästi kantorepussa ja isommista lapsistamme (8v ja 5v) on vuosien varrella varttunut melko näppäriä pärjääjiä näissä olosuhteissa.

Ruokavarantoja saamme täydennettyä kesäaikaan kahdesti viikossa piipahtavalla kauppalaivalla. Ja kaikki olemassaoleva hyödynnetään: aamupuuron jämistä paistetaan rieskaa ja pakkausten naruilla sidotaan saunavihdat. Välillä tosin naapuriapukin on tarpeen. Tänä juhannuksena meidät yllätti yhä suuremmalla ruokahalulla varustetun nuorison leivännälkä – mutta onneksi myöhemmin mantereelta tulleet mökkinaapurit toivat ruokavarantoihin täydennystä. Kauppalaivalla kun oli pidempi tauko kulkemisessaan pyhistä johtuen.

Kauppalaiva piipahtaa kahdesti viikossa.

Aamupuuron jämistä voi tehdä vaikka rieskoja.

Lapsiperheiden Juhannus saaristomökillä

Tätä juhannusta vietimme saarimökillämme kahden lapsiperheen voimin. Meri oli vielä kylmä, mutta kummasti lapset tarkenivat silti pulikoida rantavedessä. Tämän kesän uutena viihdykkeenä meillä oli myös mökille hankittu sup-lauta, jota pystyi hyödyntämään myös meren ryöväämien tavaroiden (esim. silmälasit, lippis ja laastari) bongailussa.

Suosikkileikkeihin lukeutuivat myös tilataideteosten piirtely rantakallioihin katuliiduilla, tikkakisa, purojen tutkiminen ja vanhojen Aku Ankkojen lukeminen. Juhannuksen juhla-ateria oli meidän aikuisten mielestä lohi uusia pottujen kera, lasten mielestä taas röykkiöllinen paistettuja pinaattilettuja.

Iltaisin lämpeni sauna. Löylyistä kelpasi kirmata uimaan vielä lisää. Myrskyn kaataman koivun ansiosta saimme molemmille illoille vihdatkin. Koivuja kun ei kasva meidän saarellamme kovin tiheässä. Naapureilla olisi ollut loppuillasta kokkokin, mutta vaikka lapset valvoivat aivan liian pitkään, se jäi tällä kertaa kaiken muun tohinan keskellä näkemättä.

Katuliiduilla syntyi taidetta rantakallioille.

Juhannussauna lämpesi ja vihdankin saimme.

Juhannuksen lempiherkusta ei päästy yksimielisyyteen.

Vauvan ensimmäinen reissu ulkosaaristoon

Puolivuotiaalle Päärynä-vauvallemme tämä on ollut ensimmäinen reissu ulkosaaristoon. Myös molemmat isoveljet ovat aloittaneet saaristokesät alle vuoden ikäisinä. Vaikka lapsia oli tällä kertaa mukana kolme, helpommalta yhtälö tuntui nyt kuin aikanaan vauvan, taaperon, koheltavan koiran ja liikkumisessa apua tarvitsevan isoäidin kanssa. Koiravanhuksemme oli saaristossa mukana vielä viime kesänä, isoäidin seurasta jouduimme luopumaan jo muutamaa vuotta aiemmin.

Isoveljien vanavedessä uuden kokeminen on turvallista. Yhteysaluksessa Päärynä katseli hetken ympärilleen silmät pyöreinä, kunnes isoveljet aloittivat hassuttelunsa ja vetivät huomion itseensä. Soutuveneeseen siirtyessämme vauva oli jo nukahtanut kantoreppuun.

Mökillä vanhat, hyväksihavaitut vauvarutiinit muistuivat mieleen nopeasti. Päiväunet Päärynä uinuu kapeassa (varmaan ainakin) satavuotiaassa, korkealaitaisessa sänkyvanhuksessa. Kuumien kelien kylpyleikkeihin puolestaan riittää vielä saunan vanna. Kylä- ja kauppalaivareissut taittuvat näppärästi kantorepussa.

Hankimme jo esikoiselle ulkosaaristoreissuja ajatellen superkevyen ja pieneen kokoon mahtuvan sitterin, joka on palvellut myös kaksi seuraavaa vauvaa. Sitteri toimii niin syöttötuolina kuin ihmettelypaikkana ja sitä on helppo roudailla ympäriinsä myös ulkona kallioilla aina sen mukaan, minne muun perheen leikit ja puuhat siirtyvät. Ensi kesänä saaristossakin on todennäköisesti hetkellisesti taas kovempi kiire, kun Päärynä oppii kävelemään. Tämän kesän aiommekin nauttia tästä luksuksesta.

Moniväriset kesävarpaat ovat perheemme lomaperinne. Niissä riitti Päärynälle ihmeteltävää.

Tällä lomalla vauva aloitti myös hassuttelun.

Lue myös aiemmin ilmestyneet jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?
• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kun aloimme odottaa kolmatta lastamme, törmäsimme uuteen ongelmaan: Millainen auto kolmilapsiselle perheelle kannattaisi hankkia? Omassa lapsuudessani autoon kuin autoon mahtui kolme lasta, sillä turvaistuimet olivat pienempiä ja niistä luovuttiin aiemmin. Meitä oli kuitenkin varoitettu, että nykyisin kolmas lapsi tarkoitti joko kolmirivisen menopelin tai valtavankokoisen ”mörköauton” hankintaa.

Puoliso ei siihen taipunut. Hän oli varma, että löytäisimme ”tavallisen kokoisen” kaksirivisen auton, jonka takapenkille mahtuisi kolme turvaistuinta. Niinpä ryhdyimme tutkimustyöhön.

Mihin autoon mahtuu kolme lasta?

Niin naurettavalta kuin se kuulostaa, nykyään monen lapsiperheellisen ensimmäinen perustelu kahdelle lapselle on, ettei kolmas lapsi mahtuisi enää järkevästi autoon. Muistan, että lapsuudessani meitä serkuksia istutettiin surutta riviin takapenkille pitkä liuta, vaikka autot olivat nykyistä pienempiä.

Olimme kuitenkin jo kahden turvaistuimen perheenä havainneet, ettei farmariautoomme mahtuisi enää kolmatta istuinta riippumatta siitä, miten pieni se olisi. Kysyessämme Googlelta apua uuden auton etsintään, jopa hakukone piti hankettamme toivottomana. Lopulta saimme kuitenkin tekoälyn ja ahkeran tiedonhaun avulla laadittua jonkinlaisen listan autoista, jotka taipuisivat reunaehtoihimme.

Kolmannen lapsen myötä vanhan automme takapenkiltä loppui tila kesken

Mikä teki sopivan auton löytämisestä haastavaa?

Nopeasti kävi ilmi, ettei netistä löytyneisiin tietoihin autojen takapenkkien leveydestä kannata luottaa. Siihen olimme tosin etukäteen varautuneetkin. Aina uuden potentiaalisen automallin löydettyämme, sulloimme kaikki omistamamme turvaistuimet takakonttiin ja ajoimme paikan päälle testailemaan. Useamman kerran jouduimme pettymään.

Monesti katteettoman lupauksen taustalla oli se jokerikortti, että autosta olisi ollut saatavilla kolmen penkkirivin versio, jolloin lapset olisivat kyllä mahtuneet kyytiin, mutta konttitilaa ei olisi jäänyt enää lainkaan. Toinen tyypillinen tilanne oli, että istuimet kyllä mahtuivat vierekkäin takapenkille, mutta niiden kiinnittäminen oli mahdotonta, koska turvavyökotelot jäivät niin pahasti turvaistuinten alle.

Sopivaa autoa metsästäessämme jouduimme moneen otteeseen pettymään, kun tilaa ei ollutkaan tarpeeksi

Mihin autoon päädyimme?

Lopulta löysin erään autokaupan sivustolta listauksen, joka osoittautui paikkansapitäväksi ainakin niiden autojen osalta, jotka ennätimme testata. Vaihtoehdoista yksi oli tarpeisiimme nähden ylitse muiden. Päädyimme käytettyyn Volkswagen Touraniin.

Touranissa pidimme siitä, että vaikka se toki on suurempi kuin edellinen automme, on se kuitenkin huomattavasti nykyajan mörssäriautoja sirompi. Takapenkille mahtuu kolme isofix-istuinta vierekkäin (tai kaksi istuinta ja aikuinen) ja konttitilaa on jopa himpun verran enemmän kuin edellisessä farmariautossamme. Myös jalkatilaa on rutkasti.

Etukäteen emme osanneet kaivata webastoa, joka autossa niin ikään on. Kovilla pakkaskeleillä vastasyntyneen kanssa liikkuessa se osoittautui kuitenkin kullanarvoiseksi, kun auton sai esilämmitettyä ilman sähkötolppaa. Toinen yllättävä, arkea helpottava tekijä on ollut auton avaimeton lukitussysteemi: Ovet saa avattua ja lukittua ilman avaimen esiin kaivamista. Riittää, kun se on taskussa auton vieressä.

Päädyimme Volkswagen Touraniin. Tarvittaessa lisätilaa tuo suksiboksi

Miten matkustamme?

Olemme sijoittaneet lasten istuimet autoon niin, että vanhemmat lapset istuvat takapenkin reunapaikoilla ja vauvan turvakaukalo on heidän välissään. Keskellä istuva vauva on takapenkin tehokas riidanlieventäjä, mutta asetelman myötä hänellä on myös viihdyttäjä ja tutinlaittaja molemmilla puolillaan.

Turvakaukalon mahtuu nostamaan kyytiin molempien isoveljien istuinten yli. Etenkin esikoisen jo melko kevytrakenteisen istuimen ohi kaukalon saa nostettua näppärästi. Toki vauvan kasvaessa nostaminen alkaa vaatia enemmän lihasvoimaa, mutta siinähän sitä saa hyvää treeniä!

Kuopuksemme syntyessä perheessämme oli vielä kymmenkiloinen koiravanhus. Se matkusti tyytyväisenä lasten jaloissa, jossa sillä oli rutkasti tilaa liikkua ja köllötellä. Aika ajoin lapset huomauttavat, että tilaa löytyisi edelleen – vaikkapa uudelle koiralle!

Takapenkillä tila riittää mukavasti kolmelle lapselle – ja vaikka koirallekin!

Lue myös:

• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Mitä kolmas lapsi on minulle opettanut?
• Ensimmäinen päivä ilman koiraa – miten käsitellä lemmikin kuolemaa lasten kanssa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!