Hae
Äijä-äiti

Kun muusikko unohtaa laulunsa – voiko luovan työn ja vanhemmuuden yhdistää?

Miten on mahdollista, että muusikko unohtaa laulunsa julkaisupäivän? Se on hyvä kysymys. Minä nimittäin unohdin. En markkinoinut. En intoillut asiasta. En houkutellut kuulijoita musiikkini äären. En, kun en muistanut itsekään koko asiaa. Sellaista sattuu joskus, kun luovan työn ja vanhemmuuden yhdistää. Mutta miten näin pääsi käymään – se vaatiikin vähän pidemmän johdattelun.

Kuva: Miika Rautiainen

Voiko LUOVAn TYÖn ja vanhemmuuden yhdistää?

Vanhemmuuden ja työn yhdistäminen on välillä yllättävän kinkkistä – etenkin kun toisella vanhemmista on työ, joka pitää normaalia enemmän poissa kotoa. Kun yhtälöön lisätään työn ja vanhemmuuden rinnalle vielä toinen työ, kokonaisuus muuttuu vieläkin monimutkaisemmaksi. Aamusta iltapäivään olen opettaja. Opetan alakoulussa viidettä luokkaa, toimin koulun teatteriopettajana ja pyöritän kuoroa. Työpäivän jälkeen haen lapset päiväkodista ja yritän olla heille läsnäoleva äiti: keskittyä yhteisiin arkisiin juttuihin, leikkeihin ja satuhetkiin. Usein olen ainoa vanhempi kotona ainakin puoli seitsemään, välillä koko lasten hereilläoloajan.

Kun muu perhe nukkuu, alkaa toinen työpäiväni. Taiteilija minussa herää. Se ei varsinaisesti ole valinta vaan sisältä kumpuava juttu, joka on päästettävä ulos. Se on ollut minussa niin kauan kuin muistan ja jollen anna sille tilaa, alan voida huonosti. Minun on saatava luoda – muunnettava kaikki kokemani teksteiksi tai musiikiksi.

Taiteen tekeminen on ihanaa ja kamalaa työtä. Se antaa paljon, se vaatii paljon ja pohjatyö on aina tehtävä ennen palkkiota – eikä siitä ole siltikään takeita. Töiden tuottavuus on laadukkaan sisällön lisäksi paljon myös tuuripeliä. Ajoituksen, paikan ja tähtien asennon on oltava kohdallaan, jotta nytkähdyksiä eteenpäin tapahtuu. Jos olisin luonteeltani riskinottaja, saattaisi minun olla helpompi tempautua taiteiden matkaan. Mutta minä en ole riskinottaja, en ainakaan nyt kun olen vanhempi ja kahden pienen lapsen äiti. Toisaalta, elämä on menossa nyt, ruuhkavuosista huolimatta, ja vierastan ajatusta siitä, että laittaisin minuuteni vuosikymmeneksi pauselle ja ulkoistaisin merkittävän osan itseäni vanhemmuuden ulkopuolelle. Se ei ole myöskään malli, jonka haluan lapsilleni antaa. Jollekulle toiselle se saattaa olla, muttei minulle.

Mikä Auroran laulu?

Minulla on mahtava päivätyö. Saan olla päivittäin tekemisissä taiteen kanssa. Saan opettaa itselleni rakkaita asioita eteenpäin ja nähdä lasten innostuvan niistä. Saan nähdä sen hyvää tekevän voiman, jolla taiteet parhaimmillaan vaikuttavat ryhmään ja ihmiseen. Luova luomistyö minun on kuitenkin tehtävä työpäivieni ulkopuolella. Tämä tosiasia on opettanut kärsivällisyyttä. Voi viedä monta vuotta saattaa syntynyt laulu julkaisuksi, eikä sen markkinointiin liikenisi enää montaakaan minuuttia, vaikka julkaisupäivän muistaisinkin.

Tällä viikolla julkaistu Auroran laulu on alun perin eräänlainen tilaustyö, joka on syntynyt jo puolitoista vuotta sitten. Se on tehty koululle, joka halusi oman laulun. Laulun, jota voisi helposti laulaa yhdessä ja johon olisi helppo yhtyä sitä tuntematta. Siksi lähdin hakemaan inspiraatiota Afrikkalaisesta musiikkikulttuurista, sillä Afrikassa laulaminen on yhteinen asia, eikä ääntä koulita niin kuin meillä länsimaissa. Siellä laulu ja tanssi ovat yhdistäviä asioita: Yhteys, yhteinen liike ja energia ovat merkityksellisempiä kuin yksilön suoritus eikä epämusikaalisuuden käsitettä tunneta. Rakensin Auroran lauluun yksinkertaiset kehorytmit, joihin kaikki voivat yhtyä ja jotka riittävä laulun säestykseksi. Lisäksi rakensin C-osan, jossa arimmatkin pääsevät mukaan toistamalla esilaulajien laulua.

Auroran laulua ei ollut tarkoitus alun perin edes julkaista, mutta tein sen, koska sille osoittautui myöhemmin olevan tarvetta. Ehkä tästä syystä en lähtökohtaisestikaan ajatellut markkinoida sitä kovin suurieleisesti, sillä se poikkeaa paljon muusta tuotannostani. Unohdukseen liittyi kuitenkin muutakin. Tällä viikolla esiinnyimme oppilaideni kanssa Oopperatalolla koululaisoopperassa ja suuren urakan huipennus varasti osan huomiostani. Iltaisin olin niin väsynyt, etten jaksanutkaan aloittaa tavalliseen tapaan toista työpäivääni, vaan nukahdin.

Mutta menköön inhimillisyyden piikkiin! Sainhan sentään laulun julkaistuksi.

Kuuntele: Auroran laulu
Kuuntele: Voin olla sun tonttus (viimejouluinen julkaisuni)

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Äijä-äiti blogi on jo 3-vuotias!

Mistä kaikki alkoi?

Kolme vuotta sitten perustin blogin. Olin juuri tullut toistamiseen äidiksi, mutta hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin ensimmäisellä kerralla. Korona oli hiljentänyt maailman. Muiden tapaaminen oli rajoitettua, ei ollut tapahtumia, ja juuri missään ei voinut käydä. Vauva itki pahaa koliikkia ja rangankiertymiä. Tarvitsin jotain omaa vauvan kanssa vietettyjen kotipäivien rinnalle.

Niinpä aloin kirjoittaa – mitä toki olin tehnyt vimmatusti aiemminkin, aina siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Syntyi Äijä-äiti -blogi, jonka nimestä on kiittäminen esikoistamme. Hän kun ei halunnut kutsua minua äidiksi, vaan äijäksi.

Blogista instagramiin

Vain kuukauden ikäisenä blogini poimittiin mukaan blogiyhteisöön. Ensin yhteen ja sitten toiseen, ja niin lopulta löysin tieni tänne Vaikuttajamedialle. Yhteisöjen velvoittamana Äijä-äiti päätyi myös Instagramin puolelle, mikä minua alkuun vähän hirvitti.

En ollut koskaan käyttänyt sosiaalista mediaa kovin aktiivisesti, eikä säännöllinen päivitysten pohtiminen tuntunut alkuun lainkaan omalta jutulta. Lopulta kuitenkin päätin tehdä Instagramia omalla tavallani ja tyylilläni – ja se mitä tänä päivänä teen on tuon päätöksen seurausta. Äijä-äidin videoilla on oma vakiintunut seuraajakuntansa blogin rinnalla.

Kolme vuotta äijä-äitiä

Kolmen vuoden työn tuloksena Äijä-äiti -blogi on Suomen 20 luetuimman perheblogin joukossa. Olen saanut kirjoittaa niin paljon kuin suinkin ehdin ja löytänyt luovan kanavan musiikin ja teatterin tekemiselle. Instagramista tutut videot ovat laajentuneet myös TikTokin puolelle, jossa Äijä-äidillä on oma vannoutunut, pitkälti nuorisosta koostuva seuraajakunta. Ihan hassua.

Kiitos teille, ihanat seuraajat! Ilman teitä ei olisi Äijä-äitiäkään!

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!