Kävelemme leveitä, puiden reunustamia siltamaisia pitkospuita. Ohitamme kodan ja lempeästi loimattavan nuotion. On huhtikuu ja kevät on jo valoa täynnä. Lintujen ponteva laulu ja odottavan jännittynyt puheenpulputus säestävät askelten kopsetta. Sitten eteemme avautuu kaarikattoinen, nurmen kätkemä rakennus, jonka jykevän puisessa ovessa on kauniita kaiverruksia, sekä aukea tila höryävine kuumavesikattiloineen, pesusoikkoineen ja paljuineen. Pienet yksityiskohdat vangitsevat katseen: tuolla on saunahattu, tuolla selänpesuharja, kulhollinen karkeaa suolaa, eri puulajeista sidottuja vihtoja, lisää kauniita kaiverruksia. Olemme saapuneet syntymäpäivilleni: perinnesaunotukseen Sipoonjoen perinnesaunalle.

Mikä perinnessaunotus?

Kun MUISTIN täyttäväni neljäkymmentä, ajattelin aluksi, etten pidä juhlia (samassa hötäkässä kun oli kaikenlaista, kuten kuopuksemme syntymä). Sitten tajusin, että syntymäpäiväthän ovat oiva tekosyy toteuttaa yhdessä ystävien kanssa jotain sellaista, josta olen pitkään haaveillut.

Minut tuntevat tietävät, että olen intohimoinen saunoja. Olin käynyt Sipoonjoen perinnesaunalla savusaunan löylyissä kerran aiemmin ja huomannut tuolloin, että saunalla järjestetään myös perinnesaunotusta. Nyt tajusin tilaisuuteni tulleen: perinnesaunotus osaavan saunottajan kera olisi upea elämys yhdessä ystävien kanssa koettavaksi!

Perinnesaunotus on suomalaiseen kansanperinteeseen ja saunakulttuuriin pohjautuvaa aineetonta kulttuuriperintöä. Aikanaan saunottaja oli ammatti siinä missä suutari tai räätälikin ja sauna keskeinen osa ihmisen elämänkiertoa. Saunottajat kuppasivat, uuttivat lähiluonnon kasveja löylyveteen ja taittovat vitsoja vihtomista varten.

Nykyään tätä saunan kulttuuriperintöä ei tunne juuri kukaan. Sähkösaunojen yleistyessä saunan kokonaisvaltainen hyöty unohdettiin. Nykypäivän perinnesaunotuksissa yksi saunottajan keskeinen tehtävä onkin tutustuttaa saunojat saunaperinteisiin ja -kulttuuriin. Perinnesaunottaja osaa toteuttaa erilaisia elinkaarisaunotuksia ja vuotussaunoja, taitaa saunaloitsut, -laulut ja -rituaalit sekä hallitsee saunassa käytettävien kasvien ja turpeiden käytön.

Saunalle kuljetaan pitkospuita muistuttavaa, puiden reunustamaa siltarakennelmaa pitkin

Eteemme avautuu kaarikattoinen, nurmen kätkemä rakennus, jonka jykevän puisessa ovessa on kauniita kaiverruksia

savusaunan hämärässä

”Terve sauna, terve löyly, terve tervettäjälle.”

Olemme juuri astelleet kynttilöin valaistun, maan sisään rakennetun savusaunan hämärään. Ensitöikseen saunottajamme on painottanut, että sauna vaatii rehellisyyttä. Jos löyly lyö liiaksi, on parempi poistua ulos viilentymään.

Sipoonjoen perinnesaunalla on tarjolla monenlaisia saunotuksia. Olen valinnut meille saunottajan ohjaaman ryhmäsaunaseremonian. Kukaan meistä ei vielä lauteille noustessaan tiedä tulevasta. Saunottaja asettuu kiukaan ääreen vesikuuppa ja kaksi vihtaa käsissään. Hiljaisuus kietoutuu ympärille, kunnes se rikkoutuu kiukaalle osuvan veden sihinään. Kynttilöiden valossa erottuu kiukaalta kohoava, tilan valtaava höyrypilvi. Sitten alkavat sanat.

”Nouse vanha Väinämöinen, ukko herkiä unesta. Tuo nyt kanssas kalleille, kerallas keinot suuret. Saustuta simainen sauna, lämmitä vetinen kylpy.”

Suomalainen on tottunut vihtomaan itseään mökkisaunassa koivunoksista sidotulla vihdalla läimien. Tällä kertaa vihtominen on jotakin paljon enemmän. Opin myös, että voimakkaan ihon läiskimisen sijaan vihdan tärkein tehtävä on lämmön ohjaaminen ihoon kerros kerrokselta. Saunottajallamme on käytössään erilaisia vihtoja. Osan puulajeista tunnen tuoksusta, osan tunnusta iholla. Välillä vihtoja on käytössä kerrallaan kaksi. Silloin jään kuuntelemaan niistä kuuluvan kahinan rytmiä. Poljento on tasainen, kuin musiikkia.

Saunottajan suosituksesta istun lauteilla silmät suljettuina ja annan tilaa muille aisteille. Tuoksut ovat voimakkaita ja jokaisen vihdan kosketus on erilainen. Samaakin vihtaa käytetään useilla tavoilla. Välillä niillä liikutellaan kiukaasta nousevaa löylyä tilassa eri tavoin, välillä vihta vain hädin tuskin koskee ihoa, välillä sillä painetaan. Jälkikäteen saan tietää, että vihdontatekniikoita todella on lukemattomia. Jopa vhdonnalle on olemassa toistasataa verbiä: löyhyttelyä, liidättelyä, ripsuttelua – taidettiin puhua ilmavihdonnastakin.

Hämärässä savusaunassa aistit herkistyvät

Suola säilöö, mutta myös puhdistaa

Pakattua kesää ja muita aistikokokemuksia

”Lyö löyly, lähetä lämmin, kivut kiukahan rakohon. Ei oo löylyn löytämistä, ei lämmön lähemistä.”

Tasaisin väliajoin käymme joukolla ulkona viilentymässä tai pulahtamassa kylmäpaljuun. Tauoilla ei malttaisi sanoa sanaakaan, rikkoa hiljaisuuden lumoa. Sisään palattaessa Kuorimme ihomme karkealla suolalla. Suola säilöö, mutta myös puhdistaa, ja siltä sen vaikutus tuntuukin. ”Miettikää, mitä tahdotte jättää taaksenne, näihin löylyihin”, saunottaja opastaa. Asioita nousee kuin itsestään mieleen useampikin.

Saunoessa huomaan mielen tyhjentyneen turhasta. Sitten hieromme hunajaa kasvoihin. ”Hunaja on pakattua kesää”, saunottaja tuumaa, enkä keksisi osuvampaa ilmausta haistaessani iholle levittyviä edelliskesän kaikuja.

Paksun puisen oven läpi työntyy ulkoa lintujen iltalaulu. Mietin, milloin aistini ovat viimeksi olleet näin herkillä. Tämä sauna saa kaiken kuulumaan, tuoksumaan ja tuntumaan niin isosti, mutta karsii silti kaiken turhan ja ylimääräisen ympäriltä ja ajatuksista. Olisipa sunnuntaisauna aina tällainen elämys!

Perinnesaunotus on elämys!

Saunotus jättää vahvan jäljen kehoon ja mieleen

Kun saunotuksemme päättyy ja saunottajamme lähtee, saamme jäädä vielä jatkamaan saunomista. Käytössämme ovat myös kylmä- ja lämminvesipaljut sekä kota nuotioineen. Kokemusta on heti vaikea pukea sanoiksi. Moni huokailee ja katselee hiljaisena ympärilleen. Nuotiotulen äärellä sanat alkavat löytyä: Hengähdyshetki. Inspiroivaa. Maadoittavaa. Puhdistavaa. Sielu ja keho lepäsivät. Jätti vahvan jäljen kehoon ja mieleen.

Myöhemmin yksi ystävistäni kertoo pohtineensa kotimatkalla syntyjä syviä. ”Osaisimmepa pitää kiinni tällaisista perinteistä, jotka vetävät vertoja kaukaisten maiden kylpyläkokemuksille”, hän huokaisee. Vielä päiviä myöhemmin läpikäymme ja puramme kokemusta toinen toisillemme aina kohdatessamme.

Saunaan on jäänyt ainakin osa siitä kuonasta, jota arjessa kannamme huomaamatta mukanamme. Mukaan löylyistä olen ottanut muistijäljen siitä, miten valtavan voimallisia havaintoja voimme aisteillamme tehdä, kun annamme niille tilaa ja aikaa. Ja mikä valtava viisaus suomalaiseen saunaperinteeseen on kätkeytynyt! Voi kun onnistuisimme vaalimaan ja säilyttämään siitä edes pienen kimpaleen.

Ja mitä tulee syntymäpäiviin, tämä oli täydellinen tapa siirtyä uudelle vuosikymmenelle – ystävien ympäröimänä!

Nuotiotulen äärellä sanat alkavat löytyä. Perinnesaunotus jättää jäljen kehoon ja mieleen

Katso videokooste perinnesaunotuksesta TÄÄLTÄ.

Lue myös:

• Mitä lahjaksi – kevään lahjavinkit opettajille ja koulunsa lopettaville
• Lasten kanssa metsässä – miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Meillä vietettiin 4-vuotissynttäreitä, ja pikku-Mantestamme tuli ISO. Nämä olivat ensimmäiset juhlat, joista pikkuveli osasi ottaa kaiken ilon irti. Mante nimittäin aloitti synttäreidensä suunnittelun ja odotuksen jo kaksi kuukautta etukäteen. Vaan millaiset syntymäpäivät neljävuotiaamme itselleen suunnitteli?

Kaverisynttäreitä vietettiin työmaa-teemalla metsässä

”Tahdon työmaasynttärit!”

Yksi asia Mantelle oli selvää alusta asti: Hän tahtoi työmaasynttärit. Neljävuotias toivoi juhliinsa työkoneita, työmiehiä ja työmaatöitä. Vision toteutus jäi äidille.

Ei siis auttanut kuin alkaa suunnitella. ”Äiti, tuolla on työmaa. Kysy saadaanko sieltä kaivuri synttäreille!”  Mante avusti innokkaana. Lopulta synttäreille saatiinkin kaivinkone – se tosin oli hieman pienikokoisempi, hiekkalatikkoleikkeihin tarkoitettu versio.

Juhlakaupasta löysimme Manten kanssa muutakin teemaan sopivaa: työmaan eristysnauhaa, työkonelautasia ja -ilmapalloja. Lisäksi askartelin aasinhäntä-pelin inspiroimana seinään kiinnitettävän kaivurin, jolle kiinnitettiin kauha sokkona.

Aasinhäntä-peli toimi hyvin myös kaivuriversiona

”Kakussa on kymmenen kerrosta ja dinosauruksia”

Kakku oli Mantelle toinen suunnittelun tärkeimmistä elementeistä. Villeimmissä visioissa siitä oli tulossa kymmenkerroksinen ja niin suuri, että juhlat pitäisi siirtää kaverin kotiin, koska sinne kakku mahtuisi toisin kuin meidän kotiimme. Mante myös toivoi, että kakun päällä olisi dinosauruksia.

Lopulta luottokonditoriamme kinuskikakku kuitenkin kelpasi, kun tuunasin sitä dinosauruskoristeiden ja strösselin avulla. (”Ja kun ostettiin myös mutakakku”, Mante huomauttaa. ”Työmaallakin on mutaa.”)

Vaikkei kakku ollutkaan kymmenkerroksinen, kelpasi se dinoilla ja strösselillä höystettynä

”Juhlitaan koko yö ympäri”

Järjestimme kahdet erilliset juhlat: toiset sukulaisille ja toiset Manten kavereille. Juhlaa siis riitti koko viikonlopulle! Kaverisynttärit pidimme totuttuun tapaan metsässä ja jälleen kerran säidenhaltija oli meille suosiollinen.

Olin kyhännyt metsään erilaisia työmaarasteja, joita lapset saivat kiertää jäätelönsyönnin ja yleisen kirmaamisen lomassa. Rasteilla pääsi siirtämään käpykuormaa kaivurilla, ajelemaan työmaarataa erilaisilla ajopeleillä, kiinnittämään kaivurin kauhaa sokkona, puhaltamaan saippuakuplia työmaatunnelin läpi ja rakentamaan majaa.

Sukulaissynttäreitä vietimme perinteisemmin kotonamme, joskin osa juhlakansasta löysi myös tuolloin tiensä ulos auringonpaisteeseen pomppimaan trampoliinilla ja testailemaan kaverisynttäreiltä esiin jätettyjä rasteja. Mikäs sen parempaa!

Kun viimeiset sukulaiset lähtivät, Mante vaikutti hivenen pettyneeltä. ”Minä luulin, että juhlitaan koko yö ympäri”, tuore nelivuotiaamme huokaisi. Lopulta yhdessä totesimme, että juhlien täytyy joskus loppua, jotta seuraavat voivat alkaa.

Lahjaksi Mante sai toivomansa leikkitrumpetin.

”4-vuotisuus tuntuu…”

Jo varsinaisen syntymäpäivän aamuna kysäisin Mantelta, miltä tuntuu olla neljä. ”4-vuotisuus tuntuu ihan samalta kuin eilenkin”, Mante tuumi hivenen kummastuneena. Pian pikkumies oli kuitenkin jo ottanut uuden roolin haltuun. Syntymäpäivillään hän jo kuvaili juhlavieraille, että herättyään hänestä oli yhtäkkiä tullut ISO!

”Vaikka vielä eilen olin pieni.”

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!