Täällä me taas olemme, ulkosaaristossa! Ja vaikka kaikki on kuten aiempinakin kesinä, niin samaan aikaan mikään ei ole niin kuin ennen – sillä tämä on Päärynä-vauvamme (6kk) ensimmäinen reissu mökillemme ulkosaaristoon.

Mikä ulkosaaristo?

Ulkosaaristolla tarkoitetaan saariston ulointa vyöhykettä, joka rajoittuu avomereen. Saarilta on mantereelle matkaa useampi kilometri, ja liikkuminen tapahtuu veneillä, sillä saariin ei ole tieyhteyksiä.

Meidän kesämökkimme sijaitsee ulkosaaristossa, keskellä matalia käkkärämäntyjä ja sileiksi hioutuneita kallioita. Mökkisaaremme on osa saarten rykelmää, joka muodostaa pienen kyläyhteisön. Monimuotoisen luonnon lisäksi mökkipaikkaamme kytkeytyy monimuotoinen mökkimatka. Mökille lähtiessämme ajamme ensin autolla yhteysalukselle, matkaamme sillä tunnin verran mantereelta, vaihdamme lopuksi kulkupelin vielä soutuveneeseen ja tarvomme viimeiset kallionousut venerannasta mökille jalan.

Voitte varmasti kuvitella, että matka on pienimuotoinen ponnistus kolmilapsiselta perheeltä tavarakuorman ja ruokien kera! Päärynä-vauvamme kulkee toki vielä näppärästi kantorepussa ja isommista lapsistamme (8v ja 5v) on vuosien varrella varttunut melko näppäriä pärjääjiä näissä olosuhteissa.

Ruokavarantoja saamme täydennettyä kesäaikaan kahdesti viikossa piipahtavalla kauppalaivalla. Ja kaikki olemassaoleva hyödynnetään: aamupuuron jämistä paistetaan rieskaa ja pakkausten naruilla sidotaan saunavihdat. Välillä tosin naapuriapukin on tarpeen. Tänä juhannuksena meidät yllätti yhä suuremmalla ruokahalulla varustetun nuorison leivännälkä – mutta onneksi myöhemmin mantereelta tulleet mökkinaapurit toivat ruokavarantoihin täydennystä. Kauppalaivalla kun oli pidempi tauko kulkemisessaan pyhistä johtuen.

Kauppalaiva piipahtaa kahdesti viikossa.

Aamupuuron jämistä voi tehdä vaikka rieskoja.

Lapsiperheiden Juhannus saaristomökillä

Tätä juhannusta vietimme saarimökillämme kahden lapsiperheen voimin. Meri oli vielä kylmä, mutta kummasti lapset tarkenivat silti pulikoida rantavedessä. Tämän kesän uutena viihdykkeenä meillä oli myös mökille hankittu sup-lauta, jota pystyi hyödyntämään myös meren ryöväämien tavaroiden (esim. silmälasit, lippis ja laastari) bongailussa.

Suosikkileikkeihin lukeutuivat myös tilataideteosten piirtely rantakallioihin katuliiduilla, tikkakisa, purojen tutkiminen ja vanhojen Aku Ankkojen lukeminen. Juhannuksen juhla-ateria oli meidän aikuisten mielestä lohi uusia pottujen kera, lasten mielestä taas röykkiöllinen paistettuja pinaattilettuja.

Iltaisin lämpeni sauna. Löylyistä kelpasi kirmata uimaan vielä lisää. Myrskyn kaataman koivun ansiosta saimme molemmille illoille vihdatkin. Koivuja kun ei kasva meidän saarellamme kovin tiheässä. Naapureilla olisi ollut loppuillasta kokkokin, mutta vaikka lapset valvoivat aivan liian pitkään, se jäi tällä kertaa kaiken muun tohinan keskellä näkemättä.

Katuliiduilla syntyi taidetta rantakallioille.

Juhannussauna lämpesi ja vihdankin saimme.

Juhannuksen lempiherkusta ei päästy yksimielisyyteen.

Vauvan ensimmäinen reissu ulkosaaristoon

Puolivuotiaalle Päärynä-vauvallemme tämä on ollut ensimmäinen reissu ulkosaaristoon. Myös molemmat isoveljet ovat aloittaneet saaristokesät alle vuoden ikäisinä. Vaikka lapsia oli tällä kertaa mukana kolme, helpommalta yhtälö tuntui nyt kuin aikanaan vauvan, taaperon, koheltavan koiran ja liikkumisessa apua tarvitsevan isoäidin kanssa. Koiravanhuksemme oli saaristossa mukana vielä viime kesänä, isoäidin seurasta jouduimme luopumaan jo muutamaa vuotta aiemmin.

Isoveljien vanavedessä uuden kokeminen on turvallista. Yhteysaluksessa Päärynä katseli hetken ympärilleen silmät pyöreinä, kunnes isoveljet aloittivat hassuttelunsa ja vetivät huomion itseensä. Soutuveneeseen siirtyessämme vauva oli jo nukahtanut kantoreppuun.

Mökillä vanhat, hyväksihavaitut vauvarutiinit muistuivat mieleen nopeasti. Päiväunet Päärynä uinuu kapeassa (varmaan ainakin) satavuotiaassa, korkealaitaisessa sänkyvanhuksessa. Kuumien kelien kylpyleikkeihin puolestaan riittää vielä saunan vanna. Kylä- ja kauppalaivareissut taittuvat näppärästi kantorepussa.

Hankimme jo esikoiselle ulkosaaristoreissuja ajatellen superkevyen ja pieneen kokoon mahtuvan sitterin, joka on palvellut myös kaksi seuraavaa vauvaa. Sitteri toimii niin syöttötuolina kuin ihmettelypaikkana ja sitä on helppo roudailla ympäriinsä myös ulkona kallioilla aina sen mukaan, minne muun perheen leikit ja puuhat siirtyvät. Ensi kesänä saaristossakin on todennäköisesti hetkellisesti taas kovempi kiire, kun Päärynä oppii kävelemään. Tämän kesän aiommekin nauttia tästä luksuksesta.

Moniväriset kesävarpaat ovat perheemme lomaperinne. Niissä riitti Päärynälle ihmeteltävää.

Tällä lomalla vauva aloitti myös hassuttelun.

Lue myös aiemmin ilmestyneet jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?
• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kuvittele kaikkialle ulottuva meri, sitä täplittävät saaret ja äänimaailma, joka koostuu merilintujen kirahduksista, tuulen tanssittamista aalloista ja kauempaa kantautuvien veneiden äänistä. Kesämökkimme sijaitsee ulkosaaristossa, kaukana kaikesta, keskellä merta. Mökkeily täällä on hyvin toisenlaista kuin vaikkapa sukuni järvimökillä, sillä jo pelkkä perille pääseminen on aina pienimuotoinen seikkailu. Tänne me silti aina haluamme, ja lapsemmekin ovat tottuneet saaristomökkeilyyn syntymästään lähtien. Mutta millaista on mökkeily ulkosaaristossa?

Mökkimatka on seikkailu

Tänä kesänä keksimme aikaistaa mökille lähtöämme päivällä vain tuntia ennen kuin meidän piti olla lähtövalmiina yhteysalukselle. Se tarkoitti melko intensiivisiä minuutteja pakkailun ja lähtövalmistelujen suhteen. Ajatus seuraavan aamun heräämisestä saaristossa oli kuitenkin sen verran kutkuttava, ettei tunnin huhkiminen haitannut.

Kuinka ollakaan, tuntia myöhemmin perhe istui autossa valmiina lähtöön, emmekä loppujen lopuksi unohtaneetkaan kovin montaa asiaa. Lapset ja koira vaikuttivat takapenkillä niin ikään tyytyväisiltä tehtyyn ratkaisuun.

Mökkimatkamme ensimmäinen osuus taitetaan autolla. Lauttarannassa matkakuorma puretaan ja siirretään yhteysaluksen kyytiin, auto jää parkkiin ja matka jatkuu meriteitse. Yhteysaluksen etappi kestää noin tunnin. Sen jälkeen siirrämme itsemme ja omaisuutemme soutuveneeseen ja matka jatkuu.

Yhteysaluksen jälkeen matka jatkuu soutuveneellä.

Kun kyydissä on parin viikon mökkikamppeet, ruoat, nelihenkinen perhe ja koira, vene on melko täynnä tavaraa. Jokunen vuosi sitten matkassa oli tosin mukana vielä saaristossa tarvittavat vauvatarvikkeet ja välillä yksi isoäitikin. Silloin soutuvenekuntamme oli aikamoinen näky – varsinkin kun mökillepääsystä innostunut koiramme onnistui kaiken huipennukseksi loikkaamaan useampaan kertaan veneen laidan yli mereen.

Seitsenvuotias esikoisemme on tänä kesänä alkanut harjoitella rantautumistaitoja. Nykyään hän on se, joka yleensä hyppää ensimmäisenä kyydistä ja kiskoo muut rantaan tai työntää muut vesille ja loikkaa viimeisenä mukaan veneeseen. Se helpottaa paljon mökkimatkamme seuraavaa vaihetta: saapumista mökkisaarelle.

Kun soutuvene karahtaa rantaan, täytyy tavarat saada raijatuksi apostolinkyydillä ylös kallioita ja polkuja pitkin mökille. Nykyisin se ei tosin ole kuin pieni ponnistus, kun lapset osaavat loikkia kalliotaipaleet itsekseen. Kun tavarakuorman lisäksi kantorepussa nukkui vauva ja käsipuolessa veuhtoi kaikkialle suihkiva taapero, hommassa oli ihan toisenlaista jännitystä – varsinkin jos matkalla niskaan osui vielä kaikenkasteleva sadekuuro.

Pääsaaren vanhaa uimahuonetta voi tarvittaessa käyttää sateensuojana. Se on myös suosittu leikkipaikka.

Lasten mielikuvitus ja kyky kehitellä ympärilleen leikkejä voimistuvat jo muutamassa päivässä saaristoon tulon jälkeen.

Luontoa ja luvallista lorvimista

Ensimmäiset pari päivää kulutamme asettumiseen. Joku voisi kutsua sitä lorvimiseksikin, mutta se on onneksi lomalla sallittua. Lapset askaroivat rantakallioille puroja ja taiteilevat niiden pintaan katuliitumaalauksia. Kiipeilemme puihin, rakennamme palapelejä ja maalaamme kiviä – viimeistä Mante on odottanut malttamattomana läpi pitkän talven. Välillä pesemme perunat ja kannamme saunavedet kaivolta, sitten jatkamme maailman ihmettelyä. Illalla luemme aivan liian monta iltasatua ja valvomme aivan liian myöhään. Toisena mökkiaamuna molemmat lapset nukkuvat yhdeksään. Se on perheemme tähänastinen nukkumaennätys!

Mante on askarrellut löytämistään linnunsulista ”vihdan”.

Saaristossa ei ole kiire kuin korkeintaan kahdesti viikossa käyvälle Kauppalaivalle ja kotiinlähtöpäivän yhteyslaukselle. Koska täällä ei ole kauppoja tai kahviloita, voi kaiken aikansa käyttää mihin tahansa muuhun. Kolean alkukesän jäljiltä meri on yhä kylmä, joten rantaleikit antava yhä odottaa itseään. Luonto kuitenkin tarjoaa omia näytöksiään monta kertaa päivässä.

Ihmettelemme merikotkan lentonäytöstä ja rantakivellä takaisin tuijottavaa haikaraa. Seuraamme lähestyvää saderintamaa sen ensimmäisiä pisaroita pyydystäen. Kohtaamme naapurisaaren neljä peuraa ja ihmettelemme niiden kokoa totuttuamme takapihallamme yöpyviin siroihin kauriisiin. Löydämme kutua ja hyttysentoukkien kotiojan. Seuraamme kuinka tyyni meri muuttaa muotonsa vaahtopäiden virraksi ja vaihtaa suuntaa. Lapset ovat ihastuksissaan, aikuiset istuvat mykistyneinä sileillä rantakallioilla, kerrankin riittävän pysähtyneinä kiinnittymään hetkeen.

Vihdoinkin Manten odotus palkitaan ja pääsemme taas maalaamaan kiviä!

Vaikka meri on vielä turhan kylmä pidempään pulikointiin, rantaan saa silti viriteltyä hyvät leikit.

LuontoRetki On elämys

Pari päivää lorvittuamme kaipaamme tekemistä. Siispä soudamme naapurisaareen retkelle. Lapset saavat päättää, kuljemmeko lyhyemmän reitin laavulle, jolla on tarkoitus paistaa makkaraa ja syödä lounaseväät, vai menemmekö kiertoteitä kiipeilypuumetsän ja jännittävän kalliorannan halki. Lapset valitsevat seikkailun, vaikka se tarkoittaakin reilun viiden kilometrin kulkemista välillä melko hankalassakin maastossa. Jopa nelivuotiaamme kuitenkin suoriutuu koitoksesta kunnialla.

Luonnossa liikkumisessa on monia etuja. Ensinnäkin, metsät ja merenrannat tarjoavat upeita temmellyskenttiä, joilla vilkasluontoiset lapsemme saavat purettua virtavarantojaan. Ne myös ruokkivat mielikuvitusta ja houkuttelevat keksimään monenlaisia leikkejä. Paluumatkalla kuljen esikoisemme kanssa parin kilometrin matkan tien sijaan kivillä ja juurakoilla pomppien, sillä maa on muuttunut laavaksi. Se käy treenistä aikuisellekin!

Luontoretkillä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

Lisäksi luonto haastaa liikkujaa motorisesti – etenkin jos valitsee metsäteiden sijaan pienemmät kinttupolut. Useamman tunnin luontoretki myös opettaa sinnikkyyttä. Ja usein väsymisen hetkellä motivaattoriksi riittää muistutus mukanakulkevista eväsherkuista. Luonnossa riittää ihmeteltävää: kippuraan kasvavia puita, lähistölle osuvia eläimiä, luolia, kivenhalkeamia ja kiipeilypuita.

Ja ai että eväät maistuvat hyviltä nuotiotulen loimussa meren piirtämää maisemaa katsellessa! Vaikka Mante ensin ilmoittaakin nukkuvansa laavun laverilla pienet päikkärit, rannan kiipeilymännyt huomattuaan hän ei maltakaan jäädä aloilleen.

Mikähän on tämän kippuraan kasvaneen puun tarina?

Kun saaristossa tapahtuu

Retkipäivää seuraa erityisen tapahtumarikas päivä. Kauppalaivan visiitti ja saariston pop up -kahvilan aukiolopäivä osuvat nimittäin samaan aamuun. Koska ulkosaaristossa ei ole kauppaa eikä jätehuoltoa, oman perheen kulutusta tulee mietittyä paljon harkitummin kuin mantereella. Koska roskia ei halua raijata mantereelle kilokaupalla, omia valintoja tulee harkittua pariin kertaan. Ja koska kauppaan pääsee vain kahdesti viikossa, on syytä muistaa ostaa kerralla kaikki tarvittava useamman päivän tarpeisiin. Välillä toki mökkivieraatkin tuovat täydennyksiä ja mökillä on aina hätävaramuonaa yllätysten varalle.

Lapsille Kauppalaiva-päivä tarkoittaa myös jätskipäivää. Sekin on siis kahdesti viikossa. On tyypillistä, että saariston lapset lipovat jäötelöitään laiturilla samalla, kun aikuiset kiertävät Kauppalaivan tarvittavat ostokset keräten. Nykyisin jo suunnilleen muistan hyllyjen järjestyksen ulkoa. Se helpottaa kauppalistan tekoa, mikä puolestaan auttaa siinä, että laivan kiertäessä muistaa poimia kaiken mukaan jo heti ensimmäisellä kierroksella.

Kahvilapäivistä on kiittäminen saariston aktiiveja. Silloin saarelaiset kokoontuvat herkuttelemaan vanhan kyläkoulun tiloihin. Perheet kohtaavat ja lapset ystävystyvät kirmatessaan koulun pihalla. Isommat lapset saapuvat paikalle jopa itsekseen, taitavasti veneitään ohjaten. Hieman vartuttuaan meidänkin lapsemme kenties soutelevat saaristossa kavereidensa luo kesäpäiviä viettämään.

Kauppalaiva-päivä!

Saariston kahvilapäivistä on kiittäminen aktiiveja.

Aamulla heräämme mahtavaan ukonilmaan. Jyrähdysten voima tuntuu villasukkien alla mökin lattiassa asti. Lapset ihmettelevät salamoiden välkettä nenät liimautuneena ikkunaan. Koiraa pelottaa, se tahtoo syliin. Meri on hurjistunut ja heittelee vaahtopäitä sinne tänne. Sitten repeää taivaskin ja sade ryöppyää maahan. Onneksi ei ole kotiinlähtöpäivä. Tällä kelillä yhteysalus tuskin kulkisi.

Tuntia myöhemmin aurinko paistaa ja pilvet lipuvat loitommalle. Merituuli kuivattaa kallioita sellaisella tarmolla, että pian kaikki merkit menneestä ukonilmasta on puhallettu pois. Koirakin on rauhoittunut ja nukkuu aamun uuvuttamana rauhallista untaan.

Saunapäivä! Kuvissa näkyvät saunatakit on saatu aiemmasta kaupallisesta yhteistyöstä Versonpuodilta.

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!