Vuosien ajan olemme kaivanneet mökkireissuille vaatetta, jonka voisi vetää ylle saunan tai iltauinnin jälkeen, takaisin mökille kävellessä – jotakin lämmintä ja mukavaa, johon voisi käpertyä saman tien vaikka koko loppuillaksi. Nyt tuo kaivattu asuste lopulta löytyi: nimittäin Versonpuodin SAUNAtakki!

Puolison ja lasten SAUNAtakit ovat kuosia ”Lohen nappasin”, omani puolestaan ”Sielulintu”

Kaivattu vaate ulkosaariston kesään

Mökkeilemme kesäisin ulkosaaristossa nauttien laakeista kallioista ja ympärille levittäytyvästä merestä. Joitakin vuosia sitten saimme mökille myös kauan kaivatun saunan. Sitä ennen peseydyimme joko meressä tai kylmän kaivoveden alla. Saunan lämmittäminen ja löylyistä nauttiminen on lähes jokailtainen mökkirituaalimme. Lapset juoksevat uimasta saunaan ja saunasta uimaan niin monesti, etten pysy laskuissa perässä. Kyllästyttyään he vetäytyvät saunatupaan, minkä jälkeen aikuiset saavat nauttia vielä yhdet löylyt.

Saunalle on mökiltä hieman matkaa. Ei paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että kun ensin on kantanut saunalle vedet ja klapikuorman ja käynyt muutamaan otteeseen lisäämässä puita kiukaan alle, tuntee löylyt ansainneensa. Etenkin alkukesän kirpeydessä ja ensimmäisten syystuulten puhallellessa saunan jälkeen on kaivannut vaatetta, johon käpertyä – jotain lämmittävää ja suojaavaa, jonka voisi vetää yöpuvun ylle. Myös hyttyset ovat kesäisin etenkin lasten kiusana. Ne tuntuvat pitävän erityisesti löylynlämpimästä ihosta. Lasten uiskennellessa mökkirannassa olen myös monesti miettinyt, miten kätevä olisi vaate, jonka voisi vain kietaista lapsen ympärille, kun tämä lopulta huulet sinisinä suostuu nousemaan ylös vedestä ja huomaakin olevansa kylmissään. Olemme kokeilleet kylpytakkeja ja ponchopyyhkeitä, mutta ne vain eivät tunnu pysyvän lastemme vauhdissa yllä.

SAUNAtakki tuntui tarjoavan ratkaisun moneen näistä tilanteista. Sen pitkä helma paitsi lämmittää, myös suojaa sääriä itikoilta. Vetoketju puolestaan pysyy kiinni hurjemmassakin tohinassa, eikä katoa, kuten kylpytakin vyö. Märkääkin ihoa vasten vaate tuntuu mukavalta, eikä jää märän tuntuiseksi. Ei ihme, että nimestään huolimatta SAUNAtakeista on tullut monille jokapäiväisiä käyttövaatteita.

Mikä on SAUNAtakki?

SAUNAtakki on yksi Versonpuodin ensimmäisistä tuotteista. Se on löytynyt valikoimista jo yli kymmenen vuoden ajan, vuodesta 2013. SAUNAtakin suunnittelun lähtökohtana oli tehdä menneiden aikojen tikkiaamutakkien inspiroima vaate, joka toimisi helppokäyttöisenä arjen pelastajana ja mukavana oloasuna, mutta olisi myös visuaalisesti näyttävä. Värejä ja kuoseja löytyykin nykyään runsaasti, niin värejä ja näyttäviä vaatteita rakastaville kuin maltillisimmille ja hillitymmille pukeutujille.

Versonpuodin SAUNAtakit valmistetaan miellyttävästä joustofrotee-materiaalista, mikä tuntuu mukavalta yllä niin kotisohvalla kotoillessa kuin saunan löylyistä laskeutuessa. Vaate tuntuu hyvältä myös kostealla iholla, esimerkiksi uintireissun jälkeen. Takissa on pitkä helma, huppu ja vetoketju sekä suuret taskut, joihin mahtuu enemmänkin tavaraa. Ja mikä parasta, takkia löytyy niin miesten, naisten kuin lasten koissa, minkä ansiosta mekin saimme hankittua kaivatut vaatteet saman tien koko perheelle.

SAUNAtakissa on pitkä helma, huppu ja vetoketju sekä suuret taskut, joihin mahtuu enemmänkin tavaraa

Ensikokemuksia saunatakista

Odottelemme jo malttamattomina ensimmäistä pitempää kesäreissuamme ulkosaaristoon. Mukaan pakataan tietysti myös SAUNAtakit. Minun takkini on kuosiltaan mallia ”Sielulintu”. Puolison ja lasten takkien kuosi taas on ”Lohen nappasin”. Oman SAUNAtakkini olen jo ehtinyt sisäänajaa. Itse asiassa minulle kävi niin kuin monelle muullekin: Kun olin kertaalleen SAUNAtakkiin pukeutunut, siitä tuli luottovaatteeni, jonka vedän ylle ensimmäisenä aamuisin ja viimeisenä illalla.

Tätä kirjoittaessa olen taiteilijaresidenssissä työskentelemässä. Ensimmäisenä herättyäni nappaan SAUNAtakin ylle ja lähden aamu-uinnille. Sen jälkeen vaate saattaa olla päälläni pitkäänkin. Siinä on oikein mukava kirjoittaa ja äänittää musiikkia. Asioille lähtiessä olen sentään vielä vaihtanut vaatteita, mutta illalla kun suuntaan saunavihdan tekoon, sujahdan taas SAUNAtakkiini ja vietän siinä loppuillan.

SAUNAtakkini Sielulintu-kuosiinkin liittyy tarina. Minä pidän tarinoista – niinpä jaan tämän Elina Antilan sanaileman saagan vielä teillekin:

”Sielulintu kuljettaa sielun turvaan unen ajaksi. 
Tuo turvapaikka on suomalainen metsä 
järvineen ja eläimineen. 

Se on lempeä, tuttu suoja, kun keho lepää. 
Kuusikko ja pensaat piilottavat pelokkaat, 
järven aallot tuudittavat rauhalliseen olotilaan.

Horisontissa lentää kaksi joutsenta, 
musta ja valkoinen, elämä ja kuolema. 
Kun aika on tullut, 
ne kuljettavat sielun tuonpuoleiseen. 

Mutta kaikkein lähimpänä sinua katsoo Sielulintu. 
Se on ystäväsi ja kannattelijasi myös silloin, 
kun et sitä itse tiedosta. 

Huomaatko sen hymyilevän?”

-Elina Antila

Lisätietoja SAUNAtakeista löydät Versonpuodin sivuilta: TÄÄLTÄ.

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Ulkosaaristoon on laskeutunut syyskuu. Se on tosin harvinaisen lempeä. Meri hengittelee tyynenä ja kirkkaana. Leväverhojen heijaus ja pikkukalaparvien tanssi erottuvat kristallisen vedenpinnan läpi kauas. Rantavesi on täynnä meduusoja, sadoittain meduusoja – ja jokin niiden rauhallisessa tai jo vaienneessa sykkeessä sopii tähän kummalliseen syksyyn. Aurinko paistaa matalaa valoaan pilvettömältä taivaalta. Vain valon suunta ja sävy paljastavat, ettei enää ole kesä. Lämpimässä illassa ihmettelemme koko perheen voimin, kun vaaleanpunaisen auringon nopeaa vajoamista lähisaaren taa. Me olemme mökillä. Syysmökillä. Tänä kesänä olemme nimittäin vihdoin päässeet kokeilemaan uudenlaista mökkeilyä lasten kanssa!

syysreissulla ulkosaaristossa

Olen jo aiempina kesinä kirjoitellut tänne juttuja ulkosaariston mökiltämme. Linkit vanhoihin juttuihin löydät tämän tekstin lopusta, mutta alkuun pääset myös TÄÄLTÄ. Heti esikoisen synnyttyä oli selvää, että pyrkisimme kasvattamaan lapsistamme ”saariston lapsia” ja totuttamaan heidät ulkosaariston eloon pienestä pitäen. Yhden lapsen kanssa se oli vielä suhteellisen helppoa, mutta myöhemmin kun soutuveneen kyytiin oli ahdettu vilkas taapero, vastasyntynyt, tarvittavat vauvavarusteet, mereen hyppivä koira, mökille selviytyminen vaatikin jo vähän enemmän sinnikkyyttä. Matkaa kun taitetaan ensin autolla, sitten tunnin verran yhteysaluksella, sen jälkeen veneellä ja lopuksi vielä kallioita ylös kivuten – joskus aallokkoisessa kaatosateessa, joskus tyynessä auringonpaisteessa. (Vauvavuosiin osui kummallisen paljon noita ensimmäisiä.) Mutta mökille selvittyämme olemme aina todenneet matkan olevan vaivan väärti: Saaressa saa olla irrallaan arjesta, kaukana kaikesta, läsnä ja luonnon äärellä.

Jo viime kesänä uskaltauduimme kokeilemaan lyhyempää viikonloppureissua saaristoon. Olivathan lapset jo 5- ja 2 -vuotiaita. Sitä ennen olimme yleensä viipyneet saaressa aina pari viikkoa sinne selvittyämme. Koska kokeilu oli onnistunut, päätimme tänä vuonna suunnata syysreissulle mökille ennen kuin miehen kiivastahtinen lätkäkausi alkaisi ja vapaat viikonloput loppuisivat pelien myötä. Olimme varautuneet tuuleen ja tyrskyihin, koleaan keliin ja syysmyrskyihin. Vaan toisin kävi. Kesä varasti itselleen lisäviikkoja työntäen syksyn vielä tuonnemmas.

Meren rantaan huuhtomista laudoista syntyy auto

Syysreissulla meri oli täynnä meduusoja

puroleikkejä ja unikekoja

Tämä kesä toi tullessaan kaksi tervetullutta, uutta ilmiötä: Lapsemme alkoivat nukkua enemmän ja oppivat leikkimään hetkellisesti myös kahdestaan. Erityisesti esikoinen ihastui kesäloman aikana viipyileviin aamuihin ja lupaan nukkua pitkään. Hän oli tämän vuoden unikekommekin. Mikä mainio taito tuoreelle eskarilaiselle! Myös Mante malttoi useimpina aamuina nukkua kuuteen tai seitsemään, pari kertaa kahdeksaankin. Ja mikä parasta, uni oli yleensä suhteellisen yhtämittaista. Kiitellen voin siis todeta nukkuneeni tänä kesänä pääosin seitsemän, kahdeksan tunnin yöunia ja löytäneeni sen myötä nukkumisesta itselleni uuden harrastuksen. Kummallista vain on, että hyvin nukutun kesän myötä olen väsyneempi kuin vuosiin. En tiedä, kauanko nukkuisin yhtäjaksoisesti, jos minulle siunaantuisi sellaiseen tilaisuus.

Kesäaamujen luksuksena saimme miehen kanssa myös nauttia aamukahvit Hesarin kera lasten leikkiessä hienosti kahdestaan. Loman loppua kohden meno tosin muuttui hieman riitaherkemmäksi, mikä lienee merkki siitä, että kukin sai nauttia perheenjäsenten seurasta lomalla riittämiin. Oli hienoa seurata vierestä, miten veljekset kuljettivat leikkejä eteenpäin vuorovedoin ehdotellen ja uutta keksien. Kesän hittileikeiksi taisivat nousta puro- ja patoleikit sekä legoista kyhätyt, itse suunnitellut menopelit.

Yhteiset leikit syntyvät ja sujuvat lapsilla nykyään pääosin hienosti

Yksin mökillä lasten kanssa

Yksi pitkäaikainen toiveenikin toteutui tänä kesänä: Mökkeilin yksi lasten kanssa. Olen aina haaveillut siitä, että puolison töistä riippumatta voisin viettää lasten kanssa aikaa mökillä. Tähän asti visiotani on kuitenkin suitsittu sukulaistenkin toimesta – vilkkaat vesselimme kun eivät oppineet tottelemaan sellaisia käskyjä kuin ”ei yksin rantaan” tai ”älä kiipeä puun latvaan ilman aikuista, jos et osaa tulla sieltä alas”. Tämän loman aikana kuitenkin tuntui, että jälkikasvu oli kypsynyt sen verran, että läpäisimme riskikartoituksen.

Ulkosaaristoon en sentään vielä lähtenyt vaan suuntasimme lasten ja koiran kera sukuni järvimökille, jonne saatoin ajaa autolla pihaan. Ensimmäinen soolomökkireissuni lasten kanssa kesti neljä päivää, ja vaikka keli oli kylmä ja sateinen, lähtisin koska tahansa uudestaan. Ensi kesänä meitä ei pidättele enää mikään!

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!