Hae
Äijä-äiti

Ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä – havaintoja koirista ja lapsista

Viime viikolla meillä juhlittiin syntymäpäiviä. Juhlan kunniaksi teimme kakun: naksuja, kurkkua, herneitä ja puoli lootallista maksalaatikkoa. Lahjoja oli kaksi, molemmat lastemme valitsemia. Toisesta paketista kuoriutui luita ja toisesta koiranruokaa. Cairnterrierimme Pasi täytti 12. Pasi on osoittanut meille, että koira sopii lapsiperheeseen – ja sopeutuu lapsiin vanhempanakin.

Koira sopii lapsiperheeseen – ja sopeutuu lapsiin vielä vanhempanakin

koira sopii lapsiperheeseen

Molemmat lapsemme ovat saaneet syntyä koiraperheeseen, mistä olen ollut hyvilläni. Lapsiperheissä, joissa on koira, kärsitään tutkimusten mukaan keskimääräistä vähemmän taudeista ja allergioista. Lisäksi lapset oppivat pienestä pitäen huolehtimaan lemmikistä ja olemaan eläinten kanssa.

Ihan ongelmatonta lasten ja koiran yhteiselo ei meilläkään ole ollut. Esikoista odottaessani Pasi oli jo 7-vuotias ja tottunut nauttimaan tilasta, rauhasta ja jakamattomasta huomiostamme. Kun esikoinen sitten syntyi, Pasi otti meistä pesäeron ja muutti hetkeksi kellariin. (Tuosta ajasta voit lukea lisää TÄÄLTÄ.) Kun lapsikatras kasvoi karvojen kiskomista rakastavalla Mante-vauvalla Pasi oli jo hyväksynyt uuden tilanteen, muttei yhteentörmäyksiltäkään vältytty. (Niistä voit lukea lisää TÄÄLTÄ.)

Nykyisin lapset jo ymmärtävät paremmin koiran ajatuksenjuoksua ja Pasi puolestaan on turtunut kotimme vauhtiin ja meteliin. Mante pitää huolta, että ruokapöydästä putoaa ”vahingossa” aina jotain Pasillekin, kun taas esikoinen on erikoistunut koiran leikittämiseen. Vain silloin kun Pasi meinaa jäädä pikkuriehujien jalkoihin tai se herää kiljuntaan ja mekkalointiin kesken parhaiden kauneusuniensa, koiraherramme on selvästi vähän ärtynyt. Siltikään se ei suostu nukkumaan eri kerroksessa leikkivien lasten kanssa, vaan tahtoo olla aina näiden lähellä.

Pasin synttärikakku oli tänä vuonna naksuista, maksalaatikosta, kurkusta ja herneistä muovattu näköiskakku

ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä

Kun esikoisemme oli vielä pieni, juuri kävelemään oppinut vaapertaja, ystävämme hankkivat koiran. Pentu oli iloisen villi ja riehakas ja rakasti kaikkia – omalla päällekäyvällä tavallaan. Kun ystävämme pohtivat, miten koiraa voisi alkaa totuttaa lapsiin (suurin osa lapsista kun pelkäsi sitä), kohteeksi valikoitui esikoisemme. Hän kun ei ollut moksiskaan siitä, että kaatui koiran halaillessa, ja osasi pienestä iästään huolimatta komentaa koiran kädellään maahan.

Pasi on aina ollut toista maata. Rauhallinen, mutta omanarvontuntoinen ja lyhytpinnainen terrieri ei ole leikkinyt lapsiamme kumoon, vaan haasteet ovat olleet toisenlaisia. Toisaalta, sellaistahan sisaruuskin on: yhdessä elämisen opettelua, joustavuutta, kompromisseja, toisen huomioonottamista, ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä.

Pasi sai kaksi pakettia. Molemmat lahjat olivat lasten valitsemia

 

Molemminpuolista huolenpitoa

Esikoinen ymmärtää jo sen, että Pasilla olla ikää. Välillä hän tuskastuu vanhan koiran hitauteen ja laiskuuteen, mutta toisaalta myös murehtii sitä, että jossain vaiheessa ”Pasi on sata vuotta ja niin vanha, että kuolee”. Voin vain kuvitella, millaisen tyhjiön koira jättää, jos ei ole ikinä elänyt ilman koiraa. Toisaalta elättelen toiveita, että Pasilla olisi vielä hyviä, terveitä vuosia jäljellä, ja että molemmille lapsillemme ehtisi jäädä koirasta selkeitä muistikuvia – elihän ensimmäinen cairninikin yli 16-vuotiaaksi!

Nelivuotias esikoisemme osaa jo itse taluttaa Pasia, ja kohta kaksivuotiaalla Mantella on olemassa oma äänenpaino Pasin käskemiseen: ”Pasi, tänne!” Molemmat antavat vuorollaan koiralle ruokaa, huolehtivat siitä että Pasi on mukana ja tulevat kertomaan, jos vesikupista on vesi lopussa. Kun iltasatu on luettu, Pasi jää yläkertaan nukuttamaan lapsia ja tepsuttelee iltaluulleen vasta näiden nukahdettua. Potallekin sen olisi aina päästävä mukaan, ja jos vessan ovi vedetään kiinni sen kuonon edessä, vanha herra on hyvin närkästynyt. Kun Mante oli vauvarokossa, Pasi nukkui sen vieressä, ja kun esikoiselle viikkoa myöhemmin nousi kuume, Pasi vaihtoi paikkansa tämän sängyn viereen.

Vaikka Pasi selvästi nauttii alkaneen päiväkotiarjen mukanaan tuomasta mahdollisuudesta nukkua pitkiä päiväunia kodin rauhassa, tuntui se yhtä lailla olevan onnellinen kirmatessaan kesällä ulkosaariston kallioilla ja mökkinurmella pikkupoikien perässä – kuin olisi ollut nuori ja vallaton vielä itsekin!

Pasi 12v – nuori ja vallaton!

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Luetuimmat vauvavuoden jutut – lukupaketti vauvaperheille

Mikä neuvoksi, kun tuttipullo ei kelpaa, vauvan kanniskelun keskellä iskee jännetuppitulehdus tai pitäisi selvitä ulkosaaristoon kahden pienen kanssa? Mitä tarkoittaa affektikohtaus, ovatko synnytystarinat totta, ja kannattaako vauvauinnista maksaa? Lukijoiden toiveesta koostin luetuimmat vauvavuoden jutut vinkeäksi lukupaketiksi uusille vauvaperheille. Mante-vauvamme (1v 4kk) on tätä nykyä jo touhukas, sanoja tapaileva ja uhmaa aloitteleva taapero – mutta mitä kaikkea vauvavuotemme pitikään sisällään…

Otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan jutun!

Mante-vauvamme on tätä nykyä jo touhukas, sanoja tapaileva ja uhmaa aloitteleva taapero – mutta mitä kaikkea vauvavuotemme pitikään sisällään…

ÄITI KODIN VANKINA – MIKÄ NEUVOKSI, KUN TUTTIPULLO EI KELPAA?

Kun Mante-vauvamme osoittautui tuttipullokieltäytyjäksi, oli ryhdyttävä selvittämään, millaisia vinkkejä ongelmaan löytyi. Juttuun on koottu kokeiltavaksi kaikki löytyneet niksit, kun tuttipullo ei kelpaa.

Koliikista, valvomisesta ja vyöhyketerapiasta

Mante syntyi vauhdilla, kärsi pahasta koliikista ja rangankiertymistä. Lopulta nielin omat ennakkoluuloni ja kokeilin vyöhyketerapiaa. Kiitos osaavan ammattilaisen, se myös auttoi.

Murphyn lakeja lapsiperheille – vauvamaailman lainalaisuuksia

Tämä on yksi blogini luetuimmista jutuista ja silkkaa hassuttelua. Juttu puraisee parhaitensopivan väsyneenä, vauva-arkea elellessä.

Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä

Lapsemme ovat erikoistuneet kummallisiin mutta vaarattomiin ilmiöihin. Esikoisella oli kolmekuisesta lähtien kyky itkeä itseltään taju kankaalle, ja molemmat veljekset ovat läpikäyneet sekä unissakävelyvaiheen että unikauhukohtaukset. Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely saattavat pelästyttää, jos niistä ei ole kuullut koskaan ennen – mutta ei hätää, minäpä kerron!

SAIRAALASULKU JA MUITA SYNNYTYSJÄRKYTYKSIÄ – OVATKO SYNNYTYSTARINAT TOTTA?

Synnyttäneet naiset kertovat synnytystarinoitaan siinä missä armeijan käyneeyt miehet inttikokemuksiaan. Mutta ovatko ne totta ja kannataako niistä yrittää ottaa oppia? Kahden lapsen kokemuksella sanoisin, ettei välttämättä, sillä kahta samanlaista synnytystä ei ole ja synnyttäessä hommat harvoin menevät suunnitelmien mukaan. HUOM. Jutussa kerron myös omista melko vauhdikkaista synnytyksistäni (jotka kyllä päättyivät onnellisesti), joten juttu kannattaa jättää lukematta, mikäli kovasti jännittää synnyttämään menoa.

Paljonko tavaraa lapsiperhe tarvitsee? Kannattaako vauvauinnista maksaa? Mikä neuvoksi, kun tuttipullo ei kelpaa tai jännetuppitulehdus iskee?

PALJONKO TAVARAA LAPSIPERHE TARVITSEE?

Asumme kodissa, jossa säilytystilaa on keskimääräistä vähemmän. Siksi olemmekin joutuneet monesti tavaravalikoiman äärellä pohtimaan mitä ja kuinka paljon todella tarvitsemme. Jutussa on myös vinkkejä meillä toimineista välineratkaisuista, joiden kanssa olemme matkanneet kahden pienen lapsen kera muun muassa mökillemme kauas ulkosaaristoon.

KELLARIMÖKÖTTÄJÄ JA KOIRANKARVAN KISKOJA – KOIRA VAUVAPERHEESSÄ

Koiramme oli jo kahdeksanvuotias, kun esikoisemme syntyi. Nyt se on joutunut totuttelemaan vauvalla kasvavaan laumaan jo kahdesti. Miten muutoksista on selvitty ja mitä lieveilmiöitä koiran ja vauvojen yhteentörmäyksistä on meillä seurannut. Kurkkaa juttuun, niin tiedät!

KANNATTAAKO VAUVAUINNISTA MAKSAA?

Vauvauinti on melko kallis harrastus ja sen hinta-hyötysuhde jakaa mielipiteitä. Molemmat lapsemme ovat saaneet vauvauinnin lahjaksi. Toinen oli vesipeto jo syntyessään, toinen oli veden suhteen arempi eikä vieläkään erityisemmin nauti sukeltamisesta. Molempien kohdalla olemme ehdottomasti sitä mieltä, että harrastus kannatti.

Äitivaiva nimeltä jännetuppitulehdus

Mantea imettäessäni ja kanniskellessani sain pahan jännetuppitulehduksen, joka hankaloitti arkea, eikä meinannut parantua millään… kunnes sain loistavan venytysvinkin, jolla pääsin vaivasta lopulta kokonaan eroon. Vinkki löytyy jutusta!

INTERNAL SERVER ERROR eli äitiaivot

Äitiaivoista riittäisi vitsailtavaa varmasti loputtomiin. Tässä parhaita paloja meidän vauva-arjestamme. Ja varoituksen sana ISILLE: Äitiaivot voivat iskeä myös teihin!

Lukijoiden toiveesta koostin luetuimmat vauvavuoden jutut lukupaketiksi uusille vauvaperheille.

 

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!