”Mikä? Mikä? Mikä?” Mantella on tapana hokea ja osoitella kaikkea mahdollista. Hän haluaisi oppia värit, muodot, eläimet, numerot sekä kaikki maailman sanat – ja yleensä jo heti seuraavana päivänä osaakin toistaa ison osan siitä, mitä on edellispäivänä oppinut. Esikoinen puolestaan tykkää makustella kirjaimia ja tunnistaakin jo valtaosan perheenjäsenten nimiin kätkeytyvistä aakkosista. Niitä myös yritetään piirtää ahkerasti. Mutta miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?

Kun lapset kiinnostuivat numeroista

Molemmilla lapsilla tuntuu olevan menossa jonkinlainen numerovimma. Ensin Mante oppi luvut ykkösestä kuutoseen, joskin järjesteli niitä täysin mielivaltaisesti. Lempipuuhaa oli tulla auttamaan kahvinkeitossa – ja sekoittaa siinä sivussa kahvinkeittäjä laskuissaan: ”Yksi, viisi, kaksi, viisi, kolme.” Eräänä päivänä Mante sitten luetteli aamupalapöydässä numerot ykkösestä kymmeneen. Ja seuraavana aamuna kahteentoista.

Esikoinen puolestaan osaa numerot merkityksineen yhdestä kahteenkymmeneen ja tykkää laskea asioita: kadulle parkkeerattuja autoja, kaupunkipyöriä, vastaantulevia ihmisiä… Joidenkin lukujen nimet kuitenkin herättävät hämmennystä. Ne kun voisi vaihtaa paljon loogisempiin vastaaviin: Yhdeksän jälkeen voisi tulla ”ykskymmentä” ja kahdenkymmenen paikalle voitaisiin vaihtaa ”kymmenentoista”.

Esikoisella taitaa olla myös luontaista numeropäätä. Siihen malliin hänellä on ainakin tapana huokailla vanhempien itsestään selville kysymyksille:
[ISÄ: ”Jos yksi omena maksaa euron, paljonko kaksi omenaa maksaa?”]
ESIKOINEN: (* h u o k a u s *)”Kyllä sinun isu pitäisi se jo tietää. Tietenkin kaksi euroa!”

Maisa on tällä hetkellä Manten lemppari. Tässäkin harjoitellaan Maisan johdolla värejä ja numeroita.

Kaikki alkoi Leikistä

Siinä missä Mante on innostunut numeroista isoveljen innoittamana, esikoinen kiinnostui niistä aikanaan autojen rekisterikilpiä ihmeteltyään. Numeroiden tunnistamisesta tuli lopulta puolivahingossa hauska yhteinen leikkimme, jossa bongailimme niitä järjestyksessä kadunvarteen parkkeerattujen autojen kilvistä ykkösestä yhdeksään.

Lasten oppimisessa keskeistä ovatkin nimenomaan herkkyyskaudet ja se, että antaa heidän tempautua kiinnostuksenkohteidensa vietäväksi. Vanhempana ei tarvitse kuin vähän ruokkia luontaista uteliaisuutta ja kannustaa tilaisuuden tullen oppimista tukeviin peleihin tai leikkeihin, niin lapsi oppii kuin itsestään. Myös tyhmäksi tekeytyminen toimii välillä. Lapsillamme esimerkiksi on kaksi koheltavaa käsinukkehahmoa, joille he opettavat mielellään oppimiaan taitoja ja asioita. Ja jollei leikkien keksiminen tunnu omalta jutulta, voi avuksi ottaa vaikkapa kirjat. Maisa-sarjasta löysin muun muassa juuri ihastuttavan luukkukirjan ”Tiedätkö mitä, Maisa” (WSOY), jossa treenataan  numeroita, kirjaimia, värejä ja muotoja.

Jääkaapin oveen hankitut magneettikirjaimet aikaansaavat välillä sellaista riemua, että ilmassa viuhuvia vokaaleja saa tosissaan väistellä!

riemua kirjaimista

Vähitellen esikoinen on alkanut kiinnittää huomiota myös kirjaimiin. Erityisesti niihin, jotka näyttävät numeroilta: ”I on ykkönen, o on nolla ja s vähän niin kuin 2 ja 5”, esikoinen selittää. Hän tykkää piirtää paperin täyteen ja kysyy sitten, sattuisiko seasta löytymään joitakin kirjaimia tai numeroita. Oppi & ilo -sarjasta olen hankkinut hänelle pari kirjainten piirtelyyn kannustavaa tehtäväkirjaa. Pidän niissä erityisesti siitä, että kirjaimia lähestytään leikin kautta ja niiden muotoja harjoitellaan myös kaikkea muuta piirtämällä.

Mante puolestaan on intoutunut opettelemaan värejä. Lempivärikin on jo selvillä: ”Vihree!” Vihree!”  Molempien riemuksi löysin jääkaappimme oveen iloisenkirjavia magneettikirjaimia, joita veljekset tutkivat ja järjestelevät – välillä sellaisella tohinalla, että ilmassa viuhuvia vokaaleja saa tosissaan väistellä.

Oppi ja ilo -kirjasarjan tehtävissä numeroita ja kirjaimia tulee harjoiteltua huomaamatta. Niin taitavasti niiden piirustelu on naamioitu leikiksi.

Lue myös:

• Viisi leikkivinkkiä villikoille – leikkejä rauhoittumiseen
• Lasten kanssa metsässä – miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Vuosaarenhuippu: retkivinkki seikkailunnälkäisille lapsiperheille
• Lue | Leiki | Liiku | Luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lastemme lukumieltymykset ovat taas muuttuneet ja suosikkikirjat sen myötä vaihtuneet. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: Lukijoina veljekset ovat keskenään aivan erilaisia! Esikoista viehättävät kielen kepposet ja hyvät tarinat, Mantea toiminnallinen lukeminen. Kummallekin on löytynyt mieluista lukemista. Vaan mitä meillä meillä nyt luetaan ja mitkä ovat lasten uusia lempikirjoja?

Yksi Manten lempikirjoista on Urhon ja Onnan laastarikirja. Jostain syystä Mante tykkää laastaroida erityisesti tarinan hahmojen suut…

KAKSI ERILAISTA LUKIJAA

Kun esikoinen (3,5v) oli Manten ikäinen, luimme hänelle jo pitkiä satukirjoja. Esikoisen lemppareita olivat muun muassa lastenkirjaklassikko Kuinkas sitten kävikään, palkittu Avain hukassa ja Kirsi Kunnaksen rakastettu runoteos Tiitiäisen runolelu. Pitkään ajattelin, että lukemisen ja satujen kuuntelun kipinä oli jollain lailla ahkeran lukemiseni ansiota. Pikkuveli Manten (1,5v) synnyttyä opin kuitenkin, että jokainen lapsi on erilainen: Vaikka runsaalla lukemisella voi innostaa lasta tarinoiden pariin, se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä johdakaan samaan lopputulokseen toisen kanssa.

Mitä tulee lukemiseen, en enää uskalla paukutella henkseleitäni. Olen jo aikaa sitten ymmärtänyt, että SAIN lukea esikoisellemme niin paljon pienestä pitäen vain siksi, että se oli hänenkin mielestään hauskaa. Mantesta lukemisessa puolestaan ei ollut mitään hauskaa, pikemminkin päinvastoin – kunnes ymmärsin, mikä satujen kuuntelemisesta teki Manten mielestä niin keljua: Olisi pitänyt pysytellä paikoillaan ja vain kuunnella ja katsella. Ei Mantea ollut luotu sellaiseen! Tämän oivalluksen jälkeen ikiliikkujallemmekin alkoi kuitenkin löytyä sopivia kirjoja, joita Mante lukee nykyään jo paljon myös itsekseen.

Meiltä löytyy kaksi hyvin erilaista lukijaa. Kuvassa esikoisen lempikirjoja.

Mitä meillä luetaan?

Kielellinen leikittely ja hyvin kehitellyt tarinat ovat edelleen esikoisen juttu! Hän imee kuulemastaan arkikäyttöön hauskanmakuisia ilmaisuja ja kehittelee niitä myös itse eteenpäin. Kirjojen äärellä vietetty kahdenkeskinen hetki aikuisen kanssa on esikoiselle tärkeä myös siksi, että silloin isoveli saa jakamattoman huomion ja harvinaislaatuisen rauhan jutella kaikesta mieltä mietityttävästä.

Mante on sen sijaan toiminnan ihminen. Kirjan äärellä hän jaksaa istua sitä pidempään, mitä enemmän se tarjoaa tekemistä. Tekstiä ei saa olla liikaa. Parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä samaan aikaan!

ESIKOISEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava): Parhaat iltanaurut saa, kun pyllyt pörisee, lapsia papanoidaan, koira kakkii taikavääkylöitä ja mummu on ihan vauhdissa! Tämä on ensimmäinen Pikkiriikki-kirjamme, mutta valloittanut iltasatuvalintana sekä esikoisen että vanhemmat.
?️ Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla (Otava): Junafanimme osaa tämän kirjan kohta ulkoa, mutta kuvista löytyy yhä joka lukukerralla uusia sanaleikkejä käkätettäviksi. Esikoinen treenaa kirjasta repliikkejä jo tulevaa Lapin reissun junamatkaamme varten: ”Otetaanko jotain kivoja pelejä junamatkalle? Kävisikö vaikka petankki? Ja onhan halko kuitenkin mukana?”
?️ Jopas sattui, Noksu / Noksu kulkee ja keksii (Kvaliti): Kääntökirjassa on kaksi tarinaa, joiden joka käänteessä vaaditaan nokkeluutta. Junallakin matkustetaan! Naurunpyrskähdyksiä saavat aikaan myös Nupin hurjat ehdotukset: Mitä siitäkin tulisi, jos lettuhillon korvaisi ketsupilla?!
?️ Mestarietsivä Peppunen – Mestarivaras ja hohtava huntu (Otava): Tässä teoksessa lukijakin pääsee leikkimään etsivää. Esikoinen rakastaa tehtäviä, jotka ratkomalla tarina etenee. Ja kyllä Peppusvitsikin vähän hihityttää.

MANTEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Missä Puppe piileksii (Otava): Tämä nostalginen luukkukirja on löytynyt jo minun ja mieheni lapsuuden kirjahyllyistä!
?️ Hauvat (Gummerus): Vahvoilla läpillä ja hauskoilla riimeillä varustettu luukkukirja on vieläkin ehjä. Hajoamattomuudesta iso plussa!
?️ Meriyksisarvinen (Kustannus Mäkelä): Ripaus taikaa -kirjasarja on ollut meillä kovin tykätty. Kirjoissa on monenlaista motorista puuhaa: nostamista, vetämistä, pyörittämistä, heiluttamista.
?️ Paljon onnea vaan (S&S): Tämän laadukkailla instrumenttiraidoilla ryyditetyn soivan nappikirjan Mante kuuntelee lähes joka aamu ja laulaa mukana: ”Aaaa vaaaan”. Viimeisellä aukeamalla koko orkesteri soittaa yhdessä ja kynttiläkin syttyy!
?️ Urhon ja Onnan laastarikirja (Wsoy): Ykköshitti! Tämän kirjan mukana tulee viisi uudelleenkiinnitettävää laastaria, joiden liimapinnan saa helposti veden alla myös putsattua. Tarinassa sattuu ja tapahtuu, joten laastareille riittää tarvetta. Jostain syystä Mante tosin tahtoo kiinnittää ne aina hahmojen suiden eteen…

Manten mielestä parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä, samaan aikaan.

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Kirjavinkkejä vaaperolle – leikkisää lukemista
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Onnelliset aakkoset – lukemisen leikkejä

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!