Hae
Äijä-äiti

Kun on kiire olla iso – pikkuveli-Manten kaksivuotissynttärit

Kun saavun töistä kotiin, ensimmäisenä minua saapuu tervehtimään Mante, joka ojentaa magneettikirjaimia samalla selostaen: ”P niin kuin pallo, ö niin kuin ötökkä, m niin kuin mummi…”  On helppo arvata, mitä isoveli on hetkeä aiemmin leikkinyt. Samassa tajuan, että viikon päästä on Manten kaksivuotissynttärit, jotka olin jo ehtinyt arjen kiireessä unohtaa – ja sen muistaessani järkytyn uudelleen, sillä tajuan Manten olevan vasta yksivuotias. Mehän kohtelemme häntä usein kuin kolmevuotiasta!

Esikoinen valitsi pikkuveljen synttärikortin.

Pakko pysyä isoveLjen perässä

Mantella on aina ollut palava halu oppia – pysyä isoveljen vauhdissa. Hän lähti kävelemään kymmenkuisena ja kiipeili jo alle vuoden ikäisenä kirjahyllyihin ja porraskaiteille. Viime kesänä Mante alkoi puhua pulputtaa. Nyt hän jo keksii alkeellisia tarinoita ja laulelee oppimiaan lauluja. Mante suorastaan loukkaantui, kun hän ei saanut ajaa polkupyörää esikoisen alkaessa sitä harjoitella, vaan joutui tyytymään VAUVOJEN potkupyöräilyyn.

Esikoisen kanssa tahti oli aina verkkaisempi: Kävelemään hän lähti 1,5-vuotiaana, puhumaan alkoi reilu 2-vuotiaana – ja jos esikoinen saa päättää, hän valitsee potkupyörän, eikä mitään TYHMÄÄ polkupyörää. Ei siis ole ihme, että ensimmäisen kierroksen tahtiin tottuneet aivomme menevät sekaisin, varsinkin kun Manten leikitkin ovat samoja, joita isoveli leikkii. Välillä kuitenkin mietin, miten saisin kuopuksemme keskittymään hetken oman ikätasonsa asioihin, vaikkapa värien ja numeroiden opetteluun sen sijaan, että hän pänttäisi päähänsä aakkosia niistä innostuneen isoveljensä vanavedessä.

Koronavauvamme sai ensimmäiset kunnon synttärijuhlat

Koronavauvan ekat isot synttärit

Vaikka muistinkin Manten lähestyvän juhlapäivän viime tipassa, synttärikutsut olin sentään muistanut lähettää hyvissä ajoin etukäteen. Koronavauvallamme kun ei ollut vielä kokemusta yksistäkään kunnon juhlista. Ristiäisissäkin paikalla olivat vain kummit ja osa isovanhemmista – muut seurasivat toimitusta etänä. Yksivuotissynttärit puolestaan vietettiin parissa pienemmässä erässä.

Meillä on ollut tapana, että synttärisankari saa toivoa, mitä juhlapäivältään haluaa. Viime vuonna Mante ei sitä meille osannut vielä kertoa, mutta tällä kertaa visio oli valmiina: ”Kakkuja! Kynttilöitä! Junia! Nakkeja!” Niinpä katoimme pöydän juhlapäivänä kakuilla ja nakkikulhoilla, joiden väleissä kiemurteli jos jonkinmoisia junia.

Vielä keväällä esikoisen synttäreitä juhliessamme lapset kavahtivat kotiimme ilmestyneitä vieraita ja kököttivät ensimmäisen puolituntisen turvassa äidin ja isän sylissä. Vähitellen korona-ajan lapsetkin sentään tuntuvat tottuneen ”tavalliseen”. Tällä kertaa vieraat otettiin avosylin vastaan, ja Mante tuumi illalla heidän olleen myös paras juttu päivässä – kakkujen lisäksi. ”Minusta oli kyllä aika paljon väkeä näin pienessä tilassa”, esikoinen sen sijaan rohkeni huomauttaa.

 

Pikkuveljellä on kiire olla iso – täytyyhän isoveljen perässä pysyä!

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

9

Jäätelöä, jäätelöä, jäätelöä – kun esikoinen suunnitteli itselleen synttärit

”Äiti, haluaisin sellaiset synttärit, että siellä olisi tosi paljon jäätelöä. Ja sitten haluaisin perustaa jätskikiskan metsään kaikille kamuille!”  Esikoisen ääneen lausumasta ajatuksesta se alkoi – nimittäin 4-vuotissynttäreiden suunnittelu. Hyvin nopeasti oli selvää, että tällä kertaa juhlien teemana olisi jäätelö. Vaan millaiset olivat lapsen suunnittelemat synttärit?

Esikoinen sai tällä kertaa suunnitella itse synttärinsä. Lopputuloksena syntyi metsään perustettu pop-up -jäätelökioski.

esikoisen suunnittelemat synttärit

Kaverisynttäreiden konsepti hahmottui nopeasti: Kyhäsimme metsään pop-up -jäätelökioskin, jonne kutsuimme kaikki esikoisen kamut perheineen piipahtamaan. Kioski syntyi viireistä, ilmapalloista, tarjoilupöydästä ja mainoskylteistä. Jäätelömakuja oli neljää sorttia ja aikuisille kahvitarjoilu. Kannoimme metsään myös palloja, pihapelejä ja saippuakuplia, mutta ison osan leikeistä lapset kehittelivät keskenään.

Esikoisen ideassa oli paljon hyvää! Vieraita mahtui joukkoon rajoittamattomasti, sillä metsässä ei tilanahtaudesta tarvinnut stressata. Myös järjestelyt olivat näppärät ja vaivattomat toteuttaa. Vieraiden kannalta aikataulut olivat joustavat, sillä jäätelökioskilla saattoi vain nopeasti piipahtaa tai jäädä leikkimään pidemmäksikin aikaa. Samalla oli hauska tutustua paremmin myös lapsen kavereiden perheisiin.

Juuri ennen juhlien alkua tuli kuitenkin yksi ongelma: Esikoinen ei halunnut olla myyntitiskillä kiinni kuin hetken, mutta äitikään ei kelvannut jäätelönmyyjäksi. ”Sen pitää olla joku muu. Vaikka Äiti-Äijä Jädeläinen.” Niinpä otimme pikaisen puhelun Jädeläisen suuntaan, piipahdin peruukkilaatikolla ja kuinka ollakaan, jäätelönmyyjä Jädeläinen saatiin kuin saatiinkin lyhyellä varoitusajalla paikalle.

Äiti ei kelvannut jäätelönmyyjäksi, mutta onneksi ratkaisu löytyi peruukkilaatikosta.

jäätelöä, jäätelöä, jäätelöä

Alun perin tarkoituksena oli toistaa sama konsepti myös sukulaissynttäreillä, mutta sattumoisin meille tarjoutuikin tilaisuus vuokrata juhliin pehmiskone. (Aiheesta voit lukea lisää TÄÄLTÄ.) Se oli menestys! Rakensimme jäätelöille tuunauspisteen, jossa oman annoksensa sai koristella marjoin, strösselein ja kastikkein, eikä juhliin olisi enää muuta tarjoilua tarvittukaan. Kakkukin jäi syömättä.

”Minulla on kyllä vieläkin nälkä. Jäätelönnälkä”, esikoinen huokaisi kahden annoksen jälkeen, kun lupaa ei herunut enää kolmanteen pehmikseen. ”Pidetäänkö huomenna taas uudet jäätelöjuhlat?”

Esikoisen jädekiskalla oli tarjolla neljää eri jäätelömakua ja kahvia aikuisille.

jäätelönhuurteinen 4-vuotishaastattelu

Kuten asiaan kuuluu, yritimme jäätelönsyönnin lomassa udella tuoreelta nelivuotiaaltamme uuden ikävuoden tuomia elämänviisauksia. Tässä siis jäätelönhuurteinen 4-vuotishaastattelu!

Mikä sinusta tulee isona?
”Tenniksenpelaaja sunnuntaina ja lauantaina, veturinkuljettaja… ja sitten minusta tulee tuommoinen äiti.”

Oi, miten ihanaa!
”Lapsia minulla on ööö… kuusi. Kuusi lasta. Ja mä haluan, että mulle tulee semmoisia lapsia kuin Mante. Ja haluan, että Mantellekin tulee lapsia.”

Mikä sinusta on kivointa maailmassa?
”Mante.”

Entä inhottavinta?
”Ei mikään.”

Onko kivaa olla lapsi?
”On. Ja jännittävää olla aikuinen.”

Mikäs aikuisuudessa on jännittävää?
”Kun mä oon jo aikuinen. Minusta tuli kolmevuotiaana aikuinen.”

 

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!