Hae
Äijä-äiti

Joulun tarinoita, osa 3: Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön

Tonttuovi on toiminut perheemme joulukalenterina niin kauan kuin lapset ovat joulusta jotakin ymmärtäneet. Kun on tonttu alivuokralaisena, kotona tapahtuu kaikenlaista jännää ja jouluvalmistelut saa näppärästi kytkettyä osaksi joulunodotusta. Minulla on ollut tapana julkaista tonttuovemme tapahtumia myös täällä ja sosiaalisessa mediassa, ja viime päivinä olen saanut teiltä valtavan määrän toiveita vinkkilistasta, josta voisi poimia ideoita myös omaan tonttuoveen. Toiveenne toteutuu – tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön!

Tonttuovi starttaa joulunodotuksen

En ole kovin innostunut nykyisestä joulukalenterikulttuurista. Kalliit kalenterit sisältävät valitettavan usein leluja ja muovikrääsää ja niistä tuntuu tulleen lapsille eräänlainen kilpavarustelun muoto. Yksi ei välttämättä edes riitä ja kun kolmen kalenterin luukut on avattu, leluja onkin jo kertynyt useamman joulupukin lahjasäkin verran.

Harhauttaakseni omia lapsiani edes muutaman vuoden, kehittelinkin aikanaan idean tonttuovesta joulukalenterina. Joulunodotus alkaa, kun tonttu alkaa tehdä meille muuttoa ja joulukuu hujahtaa sen jättämiä elämänjälkiä seuraillen. Eri vuosina pieni alivuokralaisemme on ollut hyvin eriluontoinen. Tämän vuoden asukillamme on selvästi pilkettä silmäkulmassa, kun taas parin vuoden takaisessa tontussa oli selkeästi kasvattajan vikaa.

Lapset kuljettavat leikkiä eteenpäin

Aiemmin tonttu on muuttanut meille joulukuun 1. päivänä. Tänä vuonna yhteiselomme tontun kanssa alkoi kuitenkin jo aiemmin – kiitos lastemme oma-alotteisuuden. Tänä vuonna lapset nimittäin muistivat ensimmäistä kertaa itse marraskuussa, että olisi aika kirjoittaa joulupukille. Minut määrättiin kirjuriksi ja niinpä kirjoitin kiltisti lasten sanelemat terveiset Korvatunturille.

Illan lähestyessä lapset pähkäilivät pitkään, minne kirje pitäisi jättää. Ulkona satoi räntää, joten siellä kirje olisi kastunut ennen tonttujen tuloa. Lopulta lapset sujauttivat kirjekäärön isänsä crocsiin ja ohjeistivat minua nostamaan sen ulos juuri ennen kuin menisin nukkumaan.

Mutta minä unohdin!

Onneksi tontut ovat kekseliäitä. Ne olivat yön aikana loihtineet oman pikkuoven seinäämme ja kipittäneet sen kautta hakemaan kirjeen. Sen paljastivat pienet lumiset jalanjäljet, jotka johtivat ovelta crocsille ja takaisin. Niin alkoi tämänvuotinen yhteiselomme tonttujen kanssa.

Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön

Tonttuovi tarjoaa mahtavan tilaisuuden yhteiseen leikkiin lasten kanssa. Kun tarttuu lasten ideoihin ja impulsseihin, ja tempautuu itsekin jouluisen leikin maailmaan, tonttuovi alkaa elää omaa elämäänsä.

Vaan miten päästä leikissä alkuun? Tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön:

1. Me näemme tonttuovesta aina aluksi vain ulkopuolen (=pihanäkymä), kunnes tonttu lopulta jonkin yön aikana keikauttaa tupansa taialla näkyviin niin, että lapset pääsevät kurkistelemaan sinnekin sisään (=tupanäkymä).

2. Tonttuoven muuntelussa kannattaa hyödyntää lasten leluja ja joulukoristeita. Ainakin meidän lapsistamme on jännää, kun heidän leluistaan (esim. autot, työkoneet, eläinfiguurit) tulee osa tontun todellisuutta. Joulukoristeita taas voi tuoda tontun tupaan sitä mukaan, kun niitä haluaa kotiin ripotella. Välillä tonttumme on kehottanut lapsia etsimään niille paikat. Tänä vuonna tonttu on pyytänyt lapsia myös etsimään koristeita, jotka hän on huusholliimme soluttanut.

3. Tämänvuotinen tonttumme on ahkera kirjoittelemaan kirjeitä. Lapset rakastavat niitä. Vaikkei pikkiriikkiselle paperille montaa lausetta mahdu, voi siinä kehottaa esimerkiksi hiihtämään, pulkkamäkeen, joululauluja laulamaan tai viettämään yhteisen glögihetken. Kun tonttu niitä ehdottaa, ovat lapset entistä innostuneempia. Kirjeet toimivat sellaisinakin päivinä, kun olisi jo valmiiksi jotain hauskaa ohjelmaa. Tällöin tonttu voi esitellä ne viesteissä ”omina ideoitaan ja kehitelminään”.

4. Tonttu voi auttaa kasvatusasioissa. Meillä tonttu on esimerkiksi jättänyt tupaansa humoristisia kyselyjä (”näissä asioissa olen ollut tosi kiltti/tuhma”). Yhtenä vuonna sillä oli myös pieni liitutaulu, johon se kirjoitti muistutuksia nukkumaanmenoajoista ja lelujen keräämisestä. Joskus tonttu on myös esittänyt haasteita ja laittanut lapset keräämään onnistumisistaan tarroja seinälle ilmestyneeseen palkintotaulukkoon. Tietystä tarramäärästä se on luvannut pienen palkinnon.

5. Meidän tonttumme kannustavat lapsia usein myös erilaisiin askarteluleikkeihin. Ovella voi odottaa värityskuva, joulukortin tekoainekset, värisudoku (= vaihda helpon perussudokun numerot väreiksi, niin nuorempikin pystyy sen tekemään) tai vaikka tontun tupaan piilotettuja helmiä rannekorun tekoa varten.

6. Tonttu voi jättää ovelleen lumipalloja (vaahtokarkkeja), jotta voitte viettää kaakaokestit ja tipauttaa ne juoman sekaan TAI piparkakkumuotteja, jotta saatte järjestää piparinleivontatalkoot.

7. Myös kaikenlaiset leikkien alkusysäykset ovat toimineet meillä hyvin. Niissä tonttu jättää tupaansa leikissä tarvittavan välineen ja ohjeet, esimerkiksi ”jatka kuvaa” (tontun jättämällä paperilla on piirroksen alku, lasten täytyy viimeistellä se), ”pidä pallo ilmassa” (ilmapalloa täytyy pomputella yhdessä ilmassa mahdollisimman kauan), äänisokko (esim. kulkusilla) tai ”keksi itsellesi tontunnimi (tontun jättämien ohjeiden mukaisesti). Nimienkeksimisleikit ovat lapsista muutenkin hauskoja ja aina välillä tonttu jättääkin tehtäväksi keksiä vaikkapa lemmikkikissoilleen nimet.

8. Tonttu voi valmistella pihalle (tai sisälle) temppuradan ja jättää ovelleen tulo-ohjeet.

9. Etsimisleikit ovat myös aina hauskoja. Välillä tontuillamme ovat olleet kadoksissa kengät, välillä työkalupakki tai tonttulakki. Lasten tehtävänä on etsiä ne kodistamme ja yleensä tonttu palkitsee avusta seuraavana päivänä, vaikkapa piparkakuin tai kiiltokuvin. Kiiltokuvilla saa myös luotua tapahtumia ja tilanteita tontun tupaan.

Tonttu on jättänyt ovelleen kiitospipareita palkinnoksi edellispäivän avusta

10. Joskus tonttumme on osallistunut myös arjen pyörittämiseen: Hän on saattanut jättää ovelleen lapun, että jääkaapista löytyy riisipuuroa, pakkasesta piparitaikinaa tai kuusen koristeet on nostettu eteiseen valmiiksi.

11. Tontuilla on tapana reagoida myös lasten keksimiin yllätyksiin ja ainakin meillä lapset odottavat malttamattomina, miten tonttu heidän toimiinsa reagoi. Tänä vuonna lapset muun muassa keksivät piilottaa tontun kengät. Seuraavana yönä tonttu oli puolestaan nostellut lasten kengät ihan hassuihin paikkoihin.

12. Humoristisen tontut avaavat paljon mahdollisuuksia. Tämän vuoden tonttumme oli esimerkiksi ripotellut rusinoita ovensa edustalle ja jättänyt lapsillemme viestin, jossa kysyi, voisivatko nämä siivota tuvan kaamean sotkun. Lapset olivat tehtävästä oikein mielissään.

Syömällä siivoaminen on hauskaa!

13. Nukkekotitavarat tarjoavat paljon mielikuvitusta ruokkivia ideoita. Usein tonttuovelle ilmestyvä uusi esine on meillä jo yksistään se ”päivän juttu”. Tonttulan tavaroilla kun on kiva leikkiä muutenkin – ainakin silloin, kun tonttu ei ole näkemässä!

Lue myös:

Joulun tarinoita, osa 1: Lasten kirje joulupukille

”Kirjoitetaanko joulupukille?” kysyi Mante eräänä marraskuun iltana päiväkodista tullessaan. ”Kirjoitetaan!” hihkaisi esikoinen ja niin ryhdyttiin toimeen. Ensin yhdessä muisteltiin, mistä kaikesta Korvatunturille voi kirjoittaa, mutta vauhtiin päästyään lapset sanelivat vuorosuin, mitä paperille rustataan. Ja tällainen siitä tuli! Tässä lasten kirje joulupukille, vuosimallia 2023.

Kirje joulupukille

”Terve Joulupukki! (Olethan terve?)

Me ollaan oltu kilttejä, ja päiväkodin siivoojakin on meidän kaveri. Ollaan oltu tosi varovaisia ja ystävällisiä. Kotona ollaan tiskattu lattioita ja menty kiltisti nukkumaan. Ollaan syöty paljon puuroa ja kerätty sieniä.

[Mante] toivoisi joululahjaksi metsätyökoneen, sateenvarjon, työmies-vaatteet, ruuvimeisselin, pikkutaskulampun ja sählymailan.

[Esikoinen] toivoisi chilikarkkeja ja suklaata, Spiderman-asun, leikkiratikan, pikkutaskulampun, vanhanaikaisen tiukukellon ja uuden yökkärin.”

Hyvää joulua ja turvallista rekimatkaa!

Hei hei.

❤️: Esikoinen ja Mante

P.s. Äiti voisi tykätä tukinkuljetusautosta ja eläimistä. Isu tarvitsisi moottorisahan ja kaivinkoneen.

Mitä kirjeille kävi?

Kun kirje oli valmis, lapset pohtivat ajatukset sauhuten, miten sen voisi joulupukille toimittaa. Sitten esikoinen keksi: Kirje käärittiin rullalle ja sujautettiin isun crocsiin. Minun tärkeäksi tehtäväkseni jäi nostaa kenkä kirjeineen ulos yöksi, kunhan räntäsade vähän laantuisi.

Vaan minäpä unohdin!

Aamulla mietin, miten kertoisin tumpeloinnistani lapsille, kun alakerrasta alkoi kuulua riemunkiljahduksia. Tontut olivat keksineet toisenlaisen tavan hakea kirje!

Yön aikana eteisen seinäämme oli ilmestynyt pieni ovi, jolta johti pienet lumiset jalanjäljet crocsille ja takaisin. Kirje oli kadonnut.

Tuon yön jälkeen tontut alkoivat piipahdella meillä ahkeraan ja eräs niistä jopa muutti alivuokralaiseksemme – mutta se on jo toinen tarina! Sen kerron myöhemmin.

**********

Edellisvuosien kirjeet löydät TÄÄLTÄ (”Esikoisen ensimmäinen kirje joulupukille) ja TÄÄLTÄ (”Äiti ei osaa olla kiltti – esikoisten kirje joulupukille”).

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!