Täällä me taas olemme, ulkosaaristossa! Ja vaikka kaikki on kuten aiempinakin kesinä, niin samaan aikaan mikään ei ole niin kuin ennen – sillä tämä on Päärynä-vauvamme (6kk) ensimmäinen reissu mökillemme ulkosaaristoon.

Mikä ulkosaaristo?

Ulkosaaristolla tarkoitetaan saariston ulointa vyöhykettä, joka rajoittuu avomereen. Saarilta on mantereelle matkaa useampi kilometri, ja liikkuminen tapahtuu veneillä, sillä saariin ei ole tieyhteyksiä.

Meidän kesämökkimme sijaitsee ulkosaaristossa, keskellä matalia käkkärämäntyjä ja sileiksi hioutuneita kallioita. Mökkisaaremme on osa saarten rykelmää, joka muodostaa pienen kyläyhteisön. Monimuotoisen luonnon lisäksi mökkipaikkaamme kytkeytyy monimuotoinen mökkimatka. Mökille lähtiessämme ajamme ensin autolla yhteysalukselle, matkaamme sillä tunnin verran mantereelta, vaihdamme lopuksi kulkupelin vielä soutuveneeseen ja tarvomme viimeiset kallionousut venerannasta mökille jalan.

Voitte varmasti kuvitella, että matka on pienimuotoinen ponnistus kolmilapsiselta perheeltä tavarakuorman ja ruokien kera! Päärynä-vauvamme kulkee toki vielä näppärästi kantorepussa ja isommista lapsistamme (8v ja 5v) on vuosien varrella varttunut melko näppäriä pärjääjiä näissä olosuhteissa.

Ruokavarantoja saamme täydennettyä kesäaikaan kahdesti viikossa piipahtavalla kauppalaivalla. Ja kaikki olemassaoleva hyödynnetään: aamupuuron jämistä paistetaan rieskaa ja pakkausten naruilla sidotaan saunavihdat. Välillä tosin naapuriapukin on tarpeen. Tänä juhannuksena meidät yllätti yhä suuremmalla ruokahalulla varustetun nuorison leivännälkä – mutta onneksi myöhemmin mantereelta tulleet mökkinaapurit toivat ruokavarantoihin täydennystä. Kauppalaivalla kun oli pidempi tauko kulkemisessaan pyhistä johtuen.

Kauppalaiva piipahtaa kahdesti viikossa.

Aamupuuron jämistä voi tehdä vaikka rieskoja.

Lapsiperheiden Juhannus saaristomökillä

Tätä juhannusta vietimme saarimökillämme kahden lapsiperheen voimin. Meri oli vielä kylmä, mutta kummasti lapset tarkenivat silti pulikoida rantavedessä. Tämän kesän uutena viihdykkeenä meillä oli myös mökille hankittu sup-lauta, jota pystyi hyödyntämään myös meren ryöväämien tavaroiden (esim. silmälasit, lippis ja laastari) bongailussa.

Suosikkileikkeihin lukeutuivat myös tilataideteosten piirtely rantakallioihin katuliiduilla, tikkakisa, purojen tutkiminen ja vanhojen Aku Ankkojen lukeminen. Juhannuksen juhla-ateria oli meidän aikuisten mielestä lohi uusia pottujen kera, lasten mielestä taas röykkiöllinen paistettuja pinaattilettuja.

Iltaisin lämpeni sauna. Löylyistä kelpasi kirmata uimaan vielä lisää. Myrskyn kaataman koivun ansiosta saimme molemmille illoille vihdatkin. Koivuja kun ei kasva meidän saarellamme kovin tiheässä. Naapureilla olisi ollut loppuillasta kokkokin, mutta vaikka lapset valvoivat aivan liian pitkään, se jäi tällä kertaa kaiken muun tohinan keskellä näkemättä.

Katuliiduilla syntyi taidetta rantakallioille.

Juhannussauna lämpesi ja vihdankin saimme.

Juhannuksen lempiherkusta ei päästy yksimielisyyteen.

Vauvan ensimmäinen reissu ulkosaaristoon

Puolivuotiaalle Päärynä-vauvallemme tämä on ollut ensimmäinen reissu ulkosaaristoon. Myös molemmat isoveljet ovat aloittaneet saaristokesät alle vuoden ikäisinä. Vaikka lapsia oli tällä kertaa mukana kolme, helpommalta yhtälö tuntui nyt kuin aikanaan vauvan, taaperon, koheltavan koiran ja liikkumisessa apua tarvitsevan isoäidin kanssa. Koiravanhuksemme oli saaristossa mukana vielä viime kesänä, isoäidin seurasta jouduimme luopumaan jo muutamaa vuotta aiemmin.

Isoveljien vanavedessä uuden kokeminen on turvallista. Yhteysaluksessa Päärynä katseli hetken ympärilleen silmät pyöreinä, kunnes isoveljet aloittivat hassuttelunsa ja vetivät huomion itseensä. Soutuveneeseen siirtyessämme vauva oli jo nukahtanut kantoreppuun.

Mökillä vanhat, hyväksihavaitut vauvarutiinit muistuivat mieleen nopeasti. Päiväunet Päärynä uinuu kapeassa (varmaan ainakin) satavuotiaassa, korkealaitaisessa sänkyvanhuksessa. Kuumien kelien kylpyleikkeihin puolestaan riittää vielä saunan vanna. Kylä- ja kauppalaivareissut taittuvat näppärästi kantorepussa.

Hankimme jo esikoiselle ulkosaaristoreissuja ajatellen superkevyen ja pieneen kokoon mahtuvan sitterin, joka on palvellut myös kaksi seuraavaa vauvaa. Sitteri toimii niin syöttötuolina kuin ihmettelypaikkana ja sitä on helppo roudailla ympäriinsä myös ulkona kallioilla aina sen mukaan, minne muun perheen leikit ja puuhat siirtyvät. Ensi kesänä saaristossakin on todennäköisesti hetkellisesti taas kovempi kiire, kun Päärynä oppii kävelemään. Tämän kesän aiommekin nauttia tästä luksuksesta.

Moniväriset kesävarpaat ovat perheemme lomaperinne. Niissä riitti Päärynälle ihmeteltävää.

Tällä lomalla vauva aloitti myös hassuttelun.

Lue myös aiemmin ilmestyneet jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?
• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kolme viikkoa olen saanut seurata pikkiriikkisen pikkuisemme kasvamista kolmekiloiseksi ihmisenaluksi. Olen ihmetellyt, miten nopeasti sisarukset luovat toisiinsa yhteyden ja oppivat tuntemaan toistensa tavat. Olen etsinyt ratkaisuja uuden perheenjäsenen mukanaan tuomiin arjen muutoksiin ja nukkunut silloin kun siihen on siunaantunut tilaisuus. Olen myös oppinut muutaman kullanarvoisen asian, joita en vielä edellisten lasten kohdalla oppinut. Mitä kolmas lapsi on minulle opettanut?

Nauti täydestä elämästä

Pienistä perheistä on tullut nykypäivän normi. Suurempien lapsiperheiden elämä näyttäytyy monesti hallitsemattomana kaaoksena. Eikä se ole ihme. Ymmärrän hyvin, että jos alkaisin selostaa menneen viikon tapahtumia, litania kuulostaisi action-elokuvalta. Sitä eläessä kaaos tuntuu kuitenkin huomattavasti hallittavammalta kuin aiemmin.

Kun puhutaan monilapsisten perheiden arjesta, sävy on usein pelotteleva tai kauhisteleva. Unohdetaan mainita, että ihan niin kuin kaikessa muussakin, harjoittelun myötä taidot lisääntyvät – myös meillä vanhemmilla. Huomaan osaavani nauttia kahdenkeskisestä ajasta vauvan kanssa, yhteisistä koko perheen hetkistä hetkistä ja isommille sisaruksille pyhitetystä ajasta aivan eri tavalla kuin kahdella edellisellä kierroksella. Saman kokemuksen kanssani jakaa myös puolisoni. Epävarmuus ei vie energiaa, ja takataskussa on jo muutama kikka, joilla lepyttää mustankipeä isosisarus tai helpottaa vatsavaivaisen vauvan oloa.

Helpotusta tuo myös sisarusten hieman suurempi ikäero. Viimeksi meillä oli vastasyntyneen seurana kaksivuotias, nyt 7- ja 5 -vuotiaat, jotka haluavat auttaa ja osallistua ja joista on myös aidosti apua.  Vauva pääsee osaksi lapsilaumaa, ja onkon ollut hämmästyttävä huomata, miten nopeasti yhteydet lasten välille ovat rakentuneet.

Mutta se kaaos – se on kyllä totta. Vauvan alkuviikkojen tehoruokinnan lomassa olemme etsineet läpi yön kateissa ollutta koiraa, piipahdelleet Lastensairaalassa ja säikähtäneet koheltavan lapsen kolhuja. (Kaikille kommelluksille on kuitenkin onneksi saatu onnellinen loppu.) Vanhemmuuden vuosien aikana olen kuitenkin oppinut nauttimaan täydestä elämästä. Menon ja meiningin vastapainona perheen yhteiset röhnäyshetket tuntuvat sitäkin ihanammilta.

Laske vaatimustasoa ja keskity olennaiseen

Ehdimme elää puolison kanssa vuosia yhteistä aikuisen elämää ennen lapsia. Ehkä sen vuoksi irtipäästäminen siisteystasosta ja kodin askareiden suorittamisesta tuntui aluksi vaikealta. Olen vieläkin kaaoksen taltuttaja, mutta rimani on laskenut huomattavasti. Huomaan jopa jollain tavoin pitäväni siitä, että kummallisia asioita löytyy kummallisilta paikoilta. Onhan huomattavasti jännittävämpää elää kodissa, jossa sohvatyynyjen välistä löytyy timantteja, kengistä pikkuautoja (sekä kadonneet autonavaimet) ja keittiönpöydältä kartasto ”seikkailijoille ja haaveilijoille”.

Jossain vaiheessa lopetin pöytätasojen tavaravuorten kesyttämisen. Nykyään tutkin pari kertaa vuodessa, mitä kasoista löytyy – yleensä aika paljon sellaista, joka on ollut hukassa. Enkä enää yritä saada leluja pysymään niille tarkoitetussa huoneessa. Lapset haluavat leikkiä siellä, missä mekin olemme. Kun luin tutkimuksen, jonka mukaan tällainen ilmiö kertoo toimivasta perhesuhteesta, päätin alkaa suhtautua kaikkialle vyöryviin leluihin onnistumisena. Välillä onnistun siinä paremmin, välillä huonommin.

Edelleen pidän järjestyksestä, mutta ajatukseni siitä, mitä tarkoittaa järjestys, on muuttunut. Vaatimustaso on laskenut. Käytän mieluummin aikani lapsille lukemiseen, yhteiseen pelailuun tai silloin tällöin tarjoutuvaan omaan hetkeen kuin loputtomaan järjestelyyn. Tavarat eivät kuitenkaan pysy piakoillaan kovin pitkään. Majanrakennuksessa nukkaantuneen sohvan ja tahraisen maton voi uusia sitten joskus, kun sen aika tulee. Eiväthän ne joka tapauksessa kestäisi ikuisesti.

Älä stressaa omasta ajasta

Olen aina tottunut saamaan paljon aikaan. Siksi ensimmäinen vauvavuosi superseurallisen ja vähäunisen esikoisen kanssa otti koville. Tuntui, etten saa aikaiseksi mitään hyödyllistä. Seuraavalla lapsella oli paha koliikki ja velmun vauhdikas taapero-isoveli. Myös silloin podin jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, etten saa asioita tehdyksi.

Tällä kertaa asennoiduin vauvan tuloon jo valmiiksi niin, etten tule saamaan mitään aikaan. Ennakoin ja tein ennen vauvan syntymää mahdollisimman valmiiksi pari sellaista projektia, joiden toivoin valmistuvan vauvavuoden aikana. Loput päätin jättää hautumaan tulevaisuuteen. Tämä vauva olisi perheessämme todennäköisesti viimeinen ja isommat lapsemme vain hetken aikaa pieniä. Nyt haluaisin keskittyä heihin. Kaikelle omalle olisi riittämiin aikaa joskus myöhemmin, kun tämä vaihe olisi jo ulottumattomissani.

On totta, että arjessa niin askareet, ajatukset kuin juttutuokiotkin jäävät tällä hetkellä useimmiten kesken. Tällainen valmiiksi valmistuva blogipäivitys on kummajainen – tai vähintäänkin monen päivän ja yksittäisen hetken tuotos. Sen sijaan, että taistelisin tilannetta vastaan tai ärsyyntyisin siitä, olen tällä kertaa päättänyt hyväksyä sen. Ihmiselle tekee välillä hyvää olla vähän vähemmän tehokas.

Lepää, kun siihen on tilaisuus

En ole koskaan osannut nukkua päiväunia. Vanhemmille tarjottu viisaus: ”Nuku, kun siihen on tilaisuus”, on lähinnä ärsyttänyt. Toisen lapsen ollessa pieni, lasten uniongelmista tuli kuitenkin niin suuri ja pitkäaikainen haaste, että myös nukkumattomuuteni venyi liian pitkäksi. Jos on 1,5 vuotta nukkunut vain kolme tuntia päivässä, siitä toipumiseen menee valtavasti aikaa.

Tuolloin olin sitä mieltä, ettei minulla muita vaihtoehtoja olisi ollutkaan. Nyt ymmärrän, että minulta puuttui hiven tervettä itsekkyyttä. En pyytänyt päästä keskellä arkea nukkumaan. Ja koska arjen työt eivät oikeasti lopu keneltäkään koskaan, ei lepäämiseen tuntunut löytyvän senkään puolesta aikaa. Marttyyrimaisesta asenteesta tuli tapa.

Tällä kertaa olenkin opetellut ajattelemaan, että itsekkäältä tuntuva oma lepohetki palvelee koko perhettä. Olen opetellut sanomaan, että tarvitsen hetken lepoa. En vieläkään ole hyvä päivänukkuja, mutta riittävän väsyneenä olen onnistunut siinäkin. Sitä paitsi olen huomannut, että levätä voi muutenkin kuin nukkuen, esimerkiksi röhnöttämällä vauva mahan päällä tai isoveljet kainalossa. Tärkeintä on, ettei yritä samalla suorittaa. Ja kas, olenkin ison osan aikaa yllättävän virkeä äiti, vaikka pienikokoisen vauvamme tehosyöttöaikataulut ovat unta rajoittaneet.

Tietyssä mielessä siis ymmärrän, mistä sanonta ”kolme menee siinä missä kaksikin” juontaa juurensa. Se ei tarkoita sitä, että työtä tai hulinaa olisi vähemmän. Se vain muistuttaa siitä, että yhden (ja etenkin kahden) pienen lapsen kanssa uutta opetellessa tunne arjen raskaudesta voi olla jopa suurempi kuin isomman lapsikatraan.

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Ja niin alkoi koulu – ekaluokkalainen perheessä
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!