Tämä on ollut perheellemme todellinen odotuksen kuukausi! Jouluodotukseen lisäjännitystä tuo nimittäin se, että myös Päärynä-vauvaa odotetaan saapuvaksi vielä ennen joulua.

Alun perin tulevan pienokaisemme laskettu aika osui joulunpyhiin, mutta koska isoveljet saapuivat maailmaan syöksymällä, varattiin meille turvallisuussyistä käynnistysaika jo hieman ennakkoon. Nähtäväksi jää, malttaako pikkutonttu pysytellä pesässään sinne asti…

Joulunodotuksen lisäksi jännitystä päiviin tuo vauvan odotus

Vauvan ja joulunodotusta

Koska molemmat lapsemme (erityisesti Mante) ovat läpeensä jouluihmisiä, päätimme aloittaa joulunodotuksen tänä vuonna hieman ennakoiden. Näin ehtisimme nautiskella joulusta rauhassa riippumatta siitä, milloin vauva päättäisi saapua.

Joulu tarkoittaa meille tunnelmointia, askartelua, tonttuja ja jouluista tekemistä. Noin kuukautta ennen joulunpyhiä kotiimme muuttavat tontut, jotka koristelevat nurkkiamme pikkuhiljaa. Mante kiertää yleensä aamuisin tutkimassa, mitä kaikkea uutta esiin on ilmestynyt. Lapset tykkäävät myös itse askarrella. Ja koska olemme muun osan vuotta melko laiskoja leipojia, joulunaikaan yritämme leipoa lasten kanssa senkin edestä.

Joulunaikaan yritämme leipoa, koska muun osan vuotta olemme siinä vähän laiskoja

Mante tykkää tunnelmasta. Tänäkin syksynä jouluradion taajuus viriteltiin kohdilleen ja kynttilät, jouluverhot sekä -matot kaivettiin esiin jo marraskuussa hänen ehdotuksestaan. Esikoinen puolestaan kerää perheen kokoon sohvalle joulukalenteria katsomaan ja pitää huolta siitä, että yhteisiä glögihetkiä on riittävästi.

Kotikylällämme on myös meille tärkeäksi muodostunut jouluperinne: kyläjoulukalenteri. Viime vuosina se on alkanut yhteisellä joulutempauksella kylämme toriaukiolla ja jatkunut erilaisin, vapaaehtoisten asukkaiden ja paikallisten yritysten, koulujen ja päiväkotien loihtimin luukuin jouluun asti. Tänä vuonna sain kunnian startata kalenterin ykkösluukun joululaulajaisin. Sateisesta kelistä huolimatta laulajia saapui paikalle lähes kolmekymmentä ja joululaulut kaikuivat pisaroiden ropistessa ympärillä.

Yksi lastemme joulunajan suosikeista on riisipuuro. Jos he saisivat päättää, sitä syötäisiin joka päivä. Mantelinkin voi sujauttaa vaikka joka lautaselle, niin perheonni on varmistettu myös tulevalle vuodelle!

Kyläjoulukalenterin ykkösluukku piti tänä vuonna sisällään joululaulajaiset

Tarinoita ja tapahtumia joulunajalta

Vaikka joulukalenterin luukuista on avattu vasta kolmannes, olemme ehtineet viettää joulunodotuksen aikaa jo monin tavoin.

Tontut muuttivat meille jo marraskuun lopussa. Asukeiksemme saimme kaksi edellisvuosilta tuttua kotitonttua, Töttöröölöön ja Hupparullan. Kävi nimittäin ilmi, että lapsemme muistavat menneiden vuosien tontut nimiä ja kirjeitä myöten hämmästyttävän hyvin – ja juuri näitä kahta alivuokralaista he toivoivat luoksemme uudemman kerran.

Ensimmäisinä päivinään meillä tontut olivat jättäneet jälkeensä lumisia jalanjälkiä (jotka maistuivat aivan vehnäjauholle!). Koiramme Pasi söi ne ja ihastui niiden makuun niin ikihyviksi, että nykyisin se on ensimmäisenä aamuisin tonttuovella tarkistamassa, löytyisikö jälkiä lisää.

Meille muutti kaksi kotitonttua. Ne olivat kaivaneet myös perinteisen joulupalapelimme esiin

Tonttujen jalanjäljet ovat Pasin herkkua: ”Mmm, maistuu vehäjauholle!”

Joulukortitkin valmistimme tänä vuonna varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Mante kehitteli idean ja minun tehtäväkseni jäi keksiä, miten sen voi toteuttaa. Mante askarteli päiväkotiopettajiensa kortit yleisurheilukentän laidalla isoveljen treenien aikaan. Esikoisen opettajien kortit puolestaan valmistuivat musiikkiopiston aulassa pikkuveljen ollessa muskarissa.

Sukulaisten ja ystävien kortit toteutamme aina niin, että otamme kuvasarjan, joka kertoo jonkin tarinan. Tänä vuonna esikoinen ja Mante keksivät esittää tonttuja, jotka löytävät valtavasta puurokattilasta vauvatontun varusteita.

Joulukuun toisena päivänä kotitonttumme olivat kaivaneet esiin viimevuotisen joulupalapelimme. Se on keittiön pöydällä koko joulunajan ja kuvan valmistuttua paketin kanteen kirjoitetaan kaikkien sitä tänä vuonna koonneiden nimet. Reunat ovat jo valmistuneet. Saa nähdä missä kohdin joulukuuta koko kuva tulee valmiiksi.

Ja saa nähdä, missä kohdin joulunodotusta pikkutonttunttumme saapuu osaksi joulutohinoitamme…

Mante askarteli joulukortteja isoveljen treeneissä yleisurheilukentän laidalla

Pasi esitarkastaa joulukorttien kuvauspaikkaa

Lue myös:

• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
• Touhua ja tekemistä joulunodotukseen – mit joulukalenteriin?
• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
• Lasten suusta – miksi joulua juhlitaan ja totuuksia muista juhlapyhistä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Meille odotetaan joulun aikaan kolmatta lasta! Omassa lapsuudessani kolmen lapsen perheet olivat normi. Sellaisessa perheessä minäkin vartuin, samoin kuin valtaosa kavereistani. Mahduimme helposti tavallisen auton takapenkille ja lomareissuilla hotellihuoneeseen. Vesipuiston perhepakettikin sisälsi pääsyliput viidelle. Nykyään moni asia on toisin. Kolmas lapsi on tilastopoikkeama – mutta miksi?

Miksi kolmas lapsi on nykypäivänä tilastopoikkeama?

Haaveita kolmannesta lapsesta

Kahden lapsen perhe tuntuu olevan nykypäivän normi. Se näkyy niin odotuksissa kuin käytännön asioissa: Perhepaketit on tarkoitettu useimmiten kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, hotellien perhehuoneet on mitoitettu neljälle, eikä auton takapenkillekään saa mahdutettua kuin kaksi turvaistuinta ilman melkoista salapoliisityötä. Myös julkinen keskustelu nostaa esiin monilapsisen perhe-elämän kaaosta ja siihen liittyvää problematiikkaa – aivan kuin elämä muuttuisi sitä haasteellisemmaksi, mitä useampi lapsi perheeseen siunautuu.

Jostain syystä minulle ja puolisolleni kolmilapsisten (tai sitä suurempien) perheiden meno on näyttäytynyt kovin toisenlaisena, kun olemme sivusta seuranneet lähipiirimme ”suurperheiden” elämää. Kaaosta ei käy kieltäminen. Se on osa lapsiperhearkea. Suurperheiden meininki vaikuttaa kuitenkin monesti kaiken sekoilun ja sähläämisen keskellä huomattavan hyväntuuliselta ja rennolta. Vanhemmilla tuntuu olevan kyky sietää ympäröivää hyrskynmyrskyä, suhtautua yllätyksiin huumorilla ja poimia nopeasti kaiken tapahtuvan keskeltä juuri ne sanat ja tilanteet, joihin kannattaa puuttua. Monesti mietinkin, päteekö perhe-elämään sama totuus kuin huolehtimiseen: Kun huolia ei ole, murehtii herkästi kaikenlaista turhaa. Kun ympärillä tapahtuu paljon, kirkastuu se, mihin kannattaa keskittyä.

Kaaoksellisen leppoisa elämän pohjavire on vaikuttanut meistä houkuttelevalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Emme ole koskaan tehneet minkäänlaista suunnitelmaa sen suhteen, montaako lasta toivoisimme. Elämä on opettanut, ettei se usein edes ole omissa käsissämme. Jos vielä mahassani majaileva kuopuksemme lasketaan lukuun, olemme odottaneet kolmea lastamme yhteensä yhdeksän vuotta. Saatuamme esikoisemme ja suureksi yllätykseksemme vielä toisen lapsemme Manten, emme uskaltaneet edes ajatella, että meitä voisi joskus lykästää kolmannenkin kerran.

Elämä on opettanut, ettei lasten lukumäärä ole useinkaan omissa käsissämme. Sitä onnellisempia olemmekin kolmannesta tulokkaasta.

Kolme lasta – Kolme erilaista kokemusta

Olen kuullut sanottavan, että nykypäivänä ensimmäistä lasta ihastellaan, toisesta onnitellaan ja kolmas herättää hämmennystä. Kolmannen raskauden kohdalla olemmekin puolison kanssa usein naureskelleet, että ”oho” on ollut lähes yhtä yleinen reaktio kuin vilpitön onnittelukin. Onpa joku varovasti kysynyt sitäkin, oliko raskaus suunniteltu. Ilmiö paljastaa tämän päivän tottumuksen ja normit.

Lainkaan valehtelematta voin sanoa tämän olleen helpoin raskauteni alun pahoinvoinnista huolimatta. Ollessani ensimmäistä kertaa raskaana kaikki oli uutta ja vierasta ja olo usein epätietoinen. Toisen raskauteni aikaan esikoinen oli vauhdikas, kaikkialle sinkoileva taapero, ja loppuraskaus sijoittui kesähelteille ja odotukseen liittyi kaikenlaisia vaivoja. Tällä kertaa raskaus on tuntunut luontevalta osalta arkea ja elämää. Koen jo melko hyvin tietäväni, mitä kehossani tapahtuu ja mitä tuleman pitää. Tulevat isoveljetkin ovat seuranneet vauvan kasvua vatsassa äärimmäisen kiinnostuneina ja tulevaan valmistautuen. On itse asiassa ollut tavattoman ihanaa kokea raskausaika isompien lasten kanssa, tiivisti eri vaiheita yhdessä ihmetellen.

Vielä en uskalla arvuutella, millaiseksi arki muotoutuu. Sen tiedän, että heti joululoman jälkeen puolison lätkäkausi jatkuu ja vieraspelit kuljettavat häntä milloin minnekin, mikä tarkoittaa, että olen paljon itsekseni kolmen eri ikäisen lapsemme kanssa. Olen varma, että se vaatii totuttelua ja uuden opettelua. Toisaalta, tällä kertaa kolmestamme lapsestamme kaksi on jo hyvin omatoimisia verrattuna edelliseen vauvavuoteen, jolloin pikkuisia oli kaksi. Ja yksi asia, jonka tiedän aivan varmaksi on, että me opimme ja selviämme. Monesti huomaan jopa ajattelevani, että tästä tulee hauskaa!

Edellisen vauvavuoden aikaan molemmat lapsemme olivat pieniä.

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Ja niin alkoi koulu – ekaluokkalainen perheessä
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!