Hae
Äijä-äiti
Kaupallinen yhteistyö

Lasten kanssa rinteessä – perhepäivä Ylläksellä

Kaupallinen yhteistyö: Ylläs Ski Resort, North ja Lapland hotels

Olin alle kouluikäinen, kun isäni vei minut ensimmäistä kertaa rinteeseen. Tuon talven jälkeen en ole jättänyt ainuttakaan laskutalvea väliin. Vaikka olen vuosien varrella käynyt laskettelemassa useissa kohteissa, Ylläs on minulle se paikka, jonne aina kaikkein eniten ikävöin. Kun esikoisemme syntyi, pääsi myös hän tutustumaan heti ensimmäisenä joulunaan Lappiin ja Äkäslompoloon. Pari vuotta myöhemmin vein hänet kokeilemaan laskettelua Ylläksen rinteisiin. Vuosittainen perinne on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyään lapsia on kaksi, mutta tänäkin talvena vietimme riemastuttavan perhepäivän Ylläksellä lasten kanssa.

Minkä ikäsenÄ voi aloittaa laskettelun?

Esikoisemme oli kolme, kun vein hänet ensimmäistä kertaa kokeilemaan laskettelua. Tämä talvi oli siis hänen kolmantensa. Pikkuveli-Mante pääsi suksille  jo viime talvena, kaksivuotiaana. Rinteissä kuitenkin näkee  tätäkin nuorempia laskijoita. Etenkin paljon laskettelevien perheiden nuorimmaiset tuntuvat löytävän tiensä rinteisiin jo varhain. Iän sijaan keskeistä onkin, että touhu tuntuu lapselle mielekkäältä ja hänelle löytyy sopivia harjoittelurinteitä ja välineitä.

Ylläksen välinevuokraamo Y1 Ski Rentalissa olemme aina saaneet ystävällistä ja osaavaa palvelua, ja laskuvälineitä on ollut valikoimassa pienimmille taaperoillekin. Äkäslompolon rinteet ovat tarjonneet myös toimivat puitteet laskettelun aloittamiseen. Liukuhihnahissillä lapset oppivat kulkemaan nopeasti ja sen jälkeen on ollut yllättävän helppo siirtyä sompahissin käytön harjoitteluun. (Täältä löydät jutut ensimmäisistä laskettelukerroistamme: Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa? JA Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus)

Laskettelutahtimme on ollut lasten kanssa vielä hyvin verkkainen (päivä/vuosi), mutta kehitystä on silti tapahtunut. Vaikka molempia on aina päivän aluksi jännittänyt, vähitellen edellisvuoden opit ovat palanneet mieleen, ja joka vuosi olemme pystyneet siirtymään’ hieman vaativampiin rinteisiin.

Millainen oli rinnepäivä Ylläksellä 3- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa?

Rinteiden takaa nouseva aurinko loi hienot puitteet tämänvuotisen laskettelupäivämme alkuun. Lapset olivat hikisiä ja hermostuneita, kun aloimme kiinnittää suksia jalkoihin. Välineiden pukeminen oli ollut heidän mielestään ”rankkaa hommaa”, eikä kumpikaan tuntunut muistavan, mitä laskettelulla oikeastaan tarkoitettiin. Lopulta sukset kuitenkin napsahtivat monoihin ja lapset kiinnitettiin valjaisiin. Oli ensilaskun aika. Päätimme aloittaa edellisvuosien tapaan liukuhihnahissiltä.

Jo ensimmäisen nousun aikana esikoinen hihkui muistavansa hissin, eikä loivaa aloittelurinnettä lopulta tarvinnut laskea kuin muutaman kerran, kun lapset jo olivat valmiita jatkamaan vauhdikkaampiin Perherinteisiin. Niissä kertasimme edellistalvena opettelemiamme taitoja: auraamista, taikanappien avulla kääntymistä ja sompahissillä nousua. seurana Pari tuntia laskettuamme kävimme tankkaustauolla Y1 Ravintolamaailmassa. Sen jälkeen jaksoi taas!

Alkujännityksen karistua ja perusasioiden palattua mieleen pääsimme testailemaan astetta hurjempia mäkiä Tenavahissin molemmin puolin. Koulurinne antoi jo hieman tuntumaa siitä, millaista olisi laskea isossa rinteessä. Lopulta päivän laskuista uuvahtanut Mante asettui rinteen juurella hankeen makaamaan ja lähes nukahti niille sijoilleen. Pieni oli antanut kaikkensa. Oli aika lähteä kotiin.

 

Valjailla vai ilman?

Minut on lapsena opetettu laskettelemaan ilman valjaita, mutta nykyään niiden käyttö tuntuu olevan varsin suosittua. Osa sanoo, että kun valjaita ei käytä, lasten on pakko opetella auraamaan, jolloin lajin salat oppii nopeammin. Toisaalta, osa kokee valjaiden antavan lapselle mahdollisuuden kokeilla ja oivaltaa tekniikka kehotuntuman avulla. Valjaat myös lisäävät turvallisuutta rinteissä ja madaltavat kynnystä ottaa jo pieni taapero mukaan laskemaan.

Uskon, että molemmat näkökannat pitävät paikkaansa. Meillä valjaat ovat kuitenkin toimineet. Esikoinen on lapsistamme se hurjapää, joka tahtoisi mennä lujaa ja unohtaa turhat aurailut. Hän on se omasta lapsuudestani tuttu lapsilaskijatyyppi, joka tulisi tyytyväisenä syöksyen rinteet alas, jolleivat valjaat häntä estäisi. Hän jaksaa treenata tekniikkaa aina hetken kerrallaan, kunnes alkaa kaivata vauhdin hurmaa. Valjailla hänen vauhtikanttiaan pystyy sentään hieman hillitsemään, vaikkakin ne myös antavat hänelle mahdollisuuden laistaa jarruttamisen harjoittelusta.

Pikkuveli-Mante on puolestaan veljeksistä se, joka aina oppinut kehoaan tunnustellen. Valjaiden avulla hän on jo oppinut luonnostaan painonsiirtoa ja suksien kääntämistä. Vielä Mante tykkää myös siitä, että vauhtia suitsitaan ja rinteessä edetään verkkaisesti tutkiskellen.

Mitä lapset tykkäsivät laskettelusta?

Rinnepäivästä Ylläksellä jäi kaikin puolin positiivinen fiilis. Vaan mitä tuumasivat lapset, kun monot oli riisuttu, ja auto huristeli kohti Äkäslompolon mökkiä?

Mante (3v): ”Hauskinta oli liukuhihnahissiin meno, syöminen ja laskeminen.”

Esikoinen (5v): ”Niin, laskeminen ja hissit. Laskin ainakin 64 kertaa!”

Mante: ”Rankinta oli pukeminen!”

Esikoinen: ”Niin, hiihtohissit ja pukeminen. Siinä tuli niin kuuma.”

Mante: ”Mäessä piti jarruttaa kääntymällä tai tekemällä suksilla a-kirjain.”

Esikoinen: ”Minä tein suksista pizzapalan. Sekin jarrutti. Ja sitten piti painaa taikanappia ja nostaa toinen käsi sivulle. Aika paljon kyllä jarruteltiin minun mielestäni!”

*Mante kuorsaa*

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Kaupallinen yhteistyö

Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus?

Kaupallinen yhteistyö: Lapland hotels ja Ylläs Ski North

Joulu Lapissa oli juuri niin ihana kuin etukäteen toivoimme. Toinen kovasti odottamamme päivä koitti kuitenkin vasta joulunpyhien jälkeen: Pääsimme Ylläkselle laskettelemaan koko perheen voimin. Ensin vietimme aamupäivän Ylläksellä lasten kanssa laskettelua kokeillen ja illemmalla suuntasimme isompiin rinteisiin miehen kanssa kaksin. Mikä päivä!

Esikoisen olin vienyt kokeilemaan laskettelua kertaalleen jo edellistalvena (siitä voit lukea TÄÄLTÄ), mutta Mantelle kokemus oli ensimmäinen. Miten meni: Voisiko laskettelusta tulla koko perheen harrastus?

Ensimmäisenä saapastelimme Ylläs Ski Resort Äkäslompolon välinevuokraamoon

MIten nuorena laskettelun voi aloittaa?

Rinnepäivän aamuna kysyin esikoiselta, muistaako hän vielä edellisvuodesta, mitä laskettelu on. ”En”, kuului rehellinen vastaus. ”Mutta haluan mennä liukuhihnahissillä. Ja köysihissillä!”

Esikoinen oli kolme, kun vein hänet ensimmäistä kertaa rinteeseen. Se tuntui hänen kanssaan sopivalta iältä aloittaa. Olin ajatellut, että testailisimme lajia korkeintaan tunnin, mutta esikoinen viihtyikin rinteessä kolme tuntia ja oli innoissaan. Pikkuveli-Mante puolestaan oli tämänkertaisella ensilaskullaan vain 2,5-vuotias, mutta liikunnallisena kaverina tiesin hänen innostuvan lajista kuin lajista – pääasia, että pääsisi liikkumaan!

Itse olin neljä kokeillessani laskettelua ensimmäistä kertaa. Pikkuveljeni suuntasivat rinteisiin vielä nuorempina. Isovanhempani asuivat lähellä laskettelukeskusta, jossa puolet työntekijöistä ja laskettelunopettajista oli sukulaisiamme. Kynnys aloittamiseen oli siis matala. Ja koska rinteet olivat riittävän helppoja, pikkulaskijankin oli mukavaa ja turvallista treenata laskemista.

Myöhemmin lapsuudenperheemme talvilomareissut suuntautuivat Ylläkselle, jossa taitoja pääsi hiomaan sekä lukuisissa erilaisissa lastenrinteissä että pidemmissä ja vaativammissa ”isoissa mäissä”. Siksi tuntuukin erityisen hauskalta jatkaa perinnettä omien lasten kanssa juuri Ylläksellä: tutussa ja hyväksihavaitussa paikassa.

Ylläs on jo omasta lapsuudesta tuttu laskettelupaikka

 

Vuokravälineet vai omat varusteet?

Rinteiden juurella saapastelimme ensimmäisenäYlläs Ski Resort Äkäslompolon välinevuokraamoon. Lapsillamme ei tietenkään ollut vielä omia varusteita, kun toinen oli ollut rinteessä kerran ja toinen ei vielä sitäkään. Lisäksi lapset kasvavat niin hurjaa vauhtia, että välineiden vuokraaminen on tuntunut fiksuimmalta ratkaisulta. Sitä paitsi, emme me saaneet omiakaan lasketteluvarusteitamme mahtumaan autoon mukaan! Siispä myös meidän monomme, suksemme, sauvamme ja kypärämme löytyivät vuokraamon hyllyiltä.

Vuokraamossa meidät otti sydämellisesti vastaan Milja, joka johdatti lapset monohyllyjen luo jalkoja mittailemaan. Miljan hyppysissä vähän pelottavilta vaikuttaneet monot muuttuivat nopeasti hauskoiksi vempeleiksi ja sujahtivat jalkoihin. Pian Mante jo huojui monoillaan vuokraamoa edestakaisin kuin pingviini ja kikatti niin, että meinasi kaatua.” Katso äiti, minulla on jättiäisjalka!” kiljui puolestaan esikoinen monojaan esitellen. ”Ovatkohan nämä punaiset monot hitaat vai nopeat?”

Välineiden vuokraamisessa on sekin hyvä puoli, että se tarjoaa mahdollisuuden uuden kokeilemiseen pienellä kynnyksellä. Me saimme rinteisiin testattaviksemme lasketteluvaljaat, ja ne osoittautuivat täyden kympin ratkaisuksi!

Meille vuokravarusteet ovat ainakin tällä hetkellä toimivin ratkaisu

Miten aloittaa laskettelu lasten kanssa?

Viime talvena kokeilin esikoisen kanssa laskettelua ilman apuvälineitä, omasta lapsuudestani tuttujen leikkien ja harjoitusten avulla. (Lue juttu TÄÄLTÄ!) Tällä kertaa vuokraamosta lainaan saadut lasketteluvaljaat toivat treenaamiseen vielä paljon uusia mahdollisuuksia.

Aloitimme Äkäslompolon puolen helpoimmista harjoittelurinteistä, joista toisessa hissinä oli ylös kuljettava liukuhihna ja toisessa köysi, josta pidettiin nousun ajan kiinni. Hissillänousu on yllättävän vaativa osa laskettelua ja siksi on hyvä, että lapsi saa siitä onnistumisen kokemuksia alusta alkaen.

Ensin haimme suksillaoloon tuntumaa niin, että lapset laskivat lähellä meitä, jalkojemme välissä. Suhteellisen nopeasti esikoisen mieleen palautui asioita edelliskerrasta ja hän sai rohkeutta laskemiseen. Mantekin pysyi ongelmitta suksilla pystyssä ja hoksasi auraamisen jo toisella laskullaan, joten kaivoimme valjaat esiin.

Lasketteluvaljaat osoittautuivat täyden kympin kokeiluksi!

Lasketteluvaljaiden idea on se, että aikuinen pitää kiinni liinoista (eri eräänlaisista ohjaksista), jotka kiinnittyvät lapsen yllä oleviin valjaisiin. Niiden avulla voi jarruttaa lapsen vauhtia ja jonkin verran myös ohjata tämän laskua niin, että lapsi silti kokee laskevansa itse. Vuokraamosta saamassamme mallissa liinat sai vielä näppärästi sullottua nousun ajaksi pois tieltä lapsen vyötäröllä olevaan pussukkaan.

Aloitimme pitämällä liinat melko kireällä ja lapset lähellä itseämme. Sillä tavoin oli helppo myös avittaa heitä pysymään pystyssä horjahteluista huolimatta. Kun laskut alkoivat sujua varmemmin, vapautimme liinoja pidemmiksi, kunnes molemmat jo laskivat valjaiden varassa itsekseen. Esikoinen sai käännöksiäkin tehtyä monojen ”taikanappeja” painelemalla.

Koska laskettelu sujui valjaiden avulla niin mukavasti, päätimme suunnata isompaan Perherinteeseen, jonne täytyi nousta sompa- eli nappulahissillä. Hissin juurella meitä palveli ystävällinen hissihenkilö, joka vinkkasi, miten sompahissiin kannattaa nousta lapsen kanssa: Sukset asetellaan menosuuntaan vuorotellen niin, että lapsen suksi on hissistä katsoen uloimpana – sitten aikuisen, lapsen ja taas aikuisen. Lapsen suksista siis vain toinen jää aikuisen suksien väliin. ”Olipa mukava tuo moottorikelkkanainen!”  esikoinen tuumasi onnistuneen nousun päätteeksi.

”Mennäänkö hissiin? Lasketaanko lisää?” Mante kyseli joka laskun jälkeen, kunnes nälkä ja väsymys yllättivät. Tähänkin ilmiöön oli Ylläksen rinneravintoloissa osattu onneksi varautua. Suuntasimme Y1 Food Gardeniinjonka noutopöydistä löytyi jokaisen lapsiperheen luottoruokalajit nugeteista nakkeihin ja pizzaan. ”Onpa hienosti keksitty!” tuumi esikoinenkin. ”Täällähän on kaikkea, mitä minä juuri toivoin!”

Valjaiden avulla homma sujui niin hyvin, että suuntasimme lopulta isompaan Perherinteeseen

Mikä laskettelussa kiehtoo?

Lounaan jälkeen lapset saateltiin isovanhempien hoiviin ja me suuntasimme miehen kanssa ankkurihisseille. Keli oli muuttunut tuulisemmaksi ja rinteiden huipulla sää oli jopa hivenen arktinen, mutta se ei laskettelun iloa vähentänyt. Oli kulunut vuosia siitä, kun olimme edellisen kerran päässeet yhdessä laskettelemaan, vaikka ennen lapsia vietimme aikaa rinteissä joka talvi.

Meille laskettelu on paitsi yhdessä vietettyä aikaa, myös urheilua, ulkoilua ja luonnon kauneudesta nauttimista. Laji vaatii ajoittain uskallusta ja kylmäpäisyyttä, mutta tarjoaa mahdollisuuden myös rentoon ja vähemmän vaativaan suorittamiseen. Molemmilla on laskettelusta kokemus myös perhettä yhdistävänä tekemisenä ja harrastuksena. Toivottavasti siitä tulee meilläkin koko perheen yhteinen juttu.

Vaikka läheskään kaikki rinteet eivät olleet vielä laskettelukauden näin alussa auki, löytyi pelkästään Äkäslompolonkin puolelta valinnanvaraa. Vuosien laskutauon ruostuttamat taidot sai heräteltyä helpommissa pitkissä rinteissä, ja kun homma alkoi taas sujua, vaativammat rinteet tarjosivat lisävauhtia laskuihin.

Illalla sää muuttui hivenen arktisemmaksi, mutta se ei laskettelun iloa vähentänyt

laskettelusta Koko perheen harrastus?

Rinnepäivän jälkeisenä aamuna suuntasimme lasten kanssa ladulle hiihtämään. ”Minulla on parempi idea”, esikoinen tuumasi. Mennään taas hiihtämään sitä mäkeä alas niin kuin eilen.” Siitäkös laskettelulasit päähänsä halunnut Mante innostui: ”Mennäänkö rinteeseen? Mennäänkö rinteeseen?”

Jälkikasvun toiveista huolimatta pidimme päämme ja lähdimme hiihtämään. (Ei makeaa mahan täydeltä!) Esikoinen paineli sukset jalkoihin saatuaan reippaasti eteenpäin, mutta Mante pysähtyi tuumivaisena ensimmäisen ylämäen juurelle ja kääntyi katsomaan minua kummissaan: ”Äiti, missä hissi?! Mennään hissillä!”

Kaikesta päätellen uskoisin, että lasten houkutteleminen rinteeseen ei tule jatkossakaan olemaan kovin vaikeaa!

”Mennäänkö rinteeseen? Mennäänkö rinteeseen?”

Lue myös:

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lue lisää Ylläksen laskettelukeskuksesta sekä muista Lapin hiihtokeskuksista.