Ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä – havaintoja koirista ja lapsista

Viime viikolla meillä juhlittiin syntymäpäiviä. Juhlan kunniaksi teimme kakun: naksuja, kurkkua, herneitä ja puoli lootallista maksalaatikkoa. Lahjoja oli kaksi, molemmat lastemme valitsemia. Toisesta paketista kuoriutui luita ja toisesta koiranruokaa. Cairnterrierimme Pasi täytti 12. Pasi on osoittanut meille, että koira sopii lapsiperheeseen – ja sopeutuu lapsiin vanhempanakin.

Koira sopii lapsiperheeseen – ja sopeutuu lapsiin vielä vanhempanakin

koira sopii lapsiperheeseen

Molemmat lapsemme ovat saaneet syntyä koiraperheeseen, mistä olen ollut hyvilläni. Lapsiperheissä, joissa on koira, kärsitään tutkimusten mukaan keskimääräistä vähemmän taudeista ja allergioista. Lisäksi lapset oppivat pienestä pitäen huolehtimaan lemmikistä ja olemaan eläinten kanssa.

Ihan ongelmatonta lasten ja koiran yhteiselo ei meilläkään ole ollut. Esikoista odottaessani Pasi oli jo 7-vuotias ja tottunut nauttimaan tilasta, rauhasta ja jakamattomasta huomiostamme. Kun esikoinen sitten syntyi, Pasi otti meistä pesäeron ja muutti hetkeksi kellariin. (Tuosta ajasta voit lukea lisää TÄÄLTÄ.) Kun lapsikatras kasvoi karvojen kiskomista rakastavalla Mante-vauvalla Pasi oli jo hyväksynyt uuden tilanteen, muttei yhteentörmäyksiltäkään vältytty. (Niistä voit lukea lisää TÄÄLTÄ.)

Nykyisin lapset jo ymmärtävät paremmin koiran ajatuksenjuoksua ja Pasi puolestaan on turtunut kotimme vauhtiin ja meteliin. Mante pitää huolta, että ruokapöydästä putoaa ”vahingossa” aina jotain Pasillekin, kun taas esikoinen on erikoistunut koiran leikittämiseen. Vain silloin kun Pasi meinaa jäädä pikkuriehujien jalkoihin tai se herää kiljuntaan ja mekkalointiin kesken parhaiden kauneusuniensa, koiraherramme on selvästi vähän ärtynyt. Siltikään se ei suostu nukkumaan eri kerroksessa leikkivien lasten kanssa, vaan tahtoo olla aina näiden lähellä.

Pasin synttärikakku oli tänä vuonna naksuista, maksalaatikosta, kurkusta ja herneistä muovattu näköiskakku

ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä

Kun esikoisemme oli vielä pieni, juuri kävelemään oppinut vaapertaja, ystävämme hankkivat koiran. Pentu oli iloisen villi ja riehakas ja rakasti kaikkia – omalla päällekäyvällä tavallaan. Kun ystävämme pohtivat, miten koiraa voisi alkaa totuttaa lapsiin (suurin osa lapsista kun pelkäsi sitä), kohteeksi valikoitui esikoisemme. Hän kun ei ollut moksiskaan siitä, että kaatui koiran halaillessa, ja osasi pienestä iästään huolimatta komentaa koiran kädellään maahan.

Pasi on aina ollut toista maata. Rauhallinen, mutta omanarvontuntoinen ja lyhytpinnainen terrieri ei ole leikkinyt lapsiamme kumoon, vaan haasteet ovat olleet toisenlaisia. Toisaalta, sellaistahan sisaruuskin on: yhdessä elämisen opettelua, joustavuutta, kompromisseja, toisen huomioonottamista, ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä.

Pasi sai kaksi pakettia. Molemmat lahjat olivat lasten valitsemia

Molemminpuolista huolenpitoa

Esikoinen ymmärtää jo sen, että Pasilla olla ikää. Välillä hän tuskastuu vanhan koiran hitauteen ja laiskuuteen, mutta toisaalta myös murehtii sitä, että jossain vaiheessa ”Pasi on sata vuotta ja niin vanha, että kuolee”. Voin vain kuvitella, millaisen tyhjiön koira jättää, jos ei ole ikinä elänyt ilman koiraa. Toisaalta elättelen toiveita, että Pasilla olisi vielä hyviä, terveitä vuosia jäljellä, ja että molemmille lapsillemme ehtisi jäädä koirasta selkeitä muistikuvia – elihän ensimmäinen cairninikin yli 16-vuotiaaksi!

Nelivuotias esikoisemme osaa jo itse taluttaa Pasia, ja kohta kaksivuotiaalla Mantella on olemassa oma äänenpaino Pasin käskemiseen: ”Pasi, tänne!” Molemmat antavat vuorollaan koiralle ruokaa, huolehtivat siitä että Pasi on mukana ja tulevat kertomaan, jos vesikupista on vesi lopussa. Kun iltasatu on luettu, Pasi jää yläkertaan nukuttamaan lapsia ja tepsuttelee iltaluulleen vasta näiden nukahdettua. Potallekin sen olisi aina päästävä mukaan, ja jos vessan ovi vedetään kiinni sen kuonon edessä, vanha herra on hyvin närkästynyt. Kun Mante oli vauvarokossa, Pasi nukkui sen vieressä, ja kun esikoiselle viikkoa myöhemmin nousi kuume, Pasi vaihtoi paikkansa tämän sängyn viereen.

Vaikka Pasi selvästi nauttii alkaneen päiväkotiarjen mukanaan tuomasta mahdollisuudesta nukkua pitkiä päiväunia kodin rauhassa, tuntui se yhtä lailla olevan onnellinen kirmatessaan kesällä ulkosaariston kallioilla ja mökkinurmella pikkupoikien perässä – kuin olisi ollut nuori ja vallaton vielä itsekin!

Pasi 12v – nuori ja vallaton!

Lue myös:

• Kellarimököttäjä ja koirankarvan kiskoja – koira lapsiperheessä
• Koira lasten armoilla – mitä kuuluu Pasi?
• Miten puhua lapsille sodasta?
• Tähtien tuolle puolen – miten puhua kuolemasta lasten kanssa?
• Lasten kanssa metsässä – miten retkeilijöitä kasvatetaan?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!