Tämä on ollut perheellemme todellinen odotuksen kuukausi! Jouluodotukseen lisäjännitystä tuo nimittäin se, että myös Päärynä-vauvaa odotetaan saapuvaksi vielä ennen joulua.

Alun perin tulevan pienokaisemme laskettu aika osui joulunpyhiin, mutta koska isoveljet saapuivat maailmaan syöksymällä, varattiin meille turvallisuussyistä käynnistysaika jo hieman ennakkoon. Nähtäväksi jää, malttaako pikkutonttu pysytellä pesässään sinne asti…

Joulunodotuksen lisäksi jännitystä päiviin tuo vauvan odotus

Vauvan ja joulunodotusta

Koska molemmat lapsemme (erityisesti Mante) ovat läpeensä jouluihmisiä, päätimme aloittaa joulunodotuksen tänä vuonna hieman ennakoiden. Näin ehtisimme nautiskella joulusta rauhassa riippumatta siitä, milloin vauva päättäisi saapua.

Joulu tarkoittaa meille tunnelmointia, askartelua, tonttuja ja jouluista tekemistä. Noin kuukautta ennen joulunpyhiä kotiimme muuttavat tontut, jotka koristelevat nurkkiamme pikkuhiljaa. Mante kiertää yleensä aamuisin tutkimassa, mitä kaikkea uutta esiin on ilmestynyt. Lapset tykkäävät myös itse askarrella. Ja koska olemme muun osan vuotta melko laiskoja leipojia, joulunaikaan yritämme leipoa lasten kanssa senkin edestä.

Joulunaikaan yritämme leipoa, koska muun osan vuotta olemme siinä vähän laiskoja

Mante tykkää tunnelmasta. Tänäkin syksynä jouluradion taajuus viriteltiin kohdilleen ja kynttilät, jouluverhot sekä -matot kaivettiin esiin jo marraskuussa hänen ehdotuksestaan. Esikoinen puolestaan kerää perheen kokoon sohvalle joulukalenteria katsomaan ja pitää huolta siitä, että yhteisiä glögihetkiä on riittävästi.

Kotikylällämme on myös meille tärkeäksi muodostunut jouluperinne: kyläjoulukalenteri. Viime vuosina se on alkanut yhteisellä joulutempauksella kylämme toriaukiolla ja jatkunut erilaisin, vapaaehtoisten asukkaiden ja paikallisten yritysten, koulujen ja päiväkotien loihtimin luukuin jouluun asti. Tänä vuonna sain kunnian startata kalenterin ykkösluukun joululaulajaisin. Sateisesta kelistä huolimatta laulajia saapui paikalle lähes kolmekymmentä ja joululaulut kaikuivat pisaroiden ropistessa ympärillä.

Yksi lastemme joulunajan suosikeista on riisipuuro. Jos he saisivat päättää, sitä syötäisiin joka päivä. Mantelinkin voi sujauttaa vaikka joka lautaselle, niin perheonni on varmistettu myös tulevalle vuodelle!

Kyläjoulukalenterin ykkösluukku piti tänä vuonna sisällään joululaulajaiset

Tarinoita ja tapahtumia joulunajalta

Vaikka joulukalenterin luukuista on avattu vasta kolmannes, olemme ehtineet viettää joulunodotuksen aikaa jo monin tavoin.

Tontut muuttivat meille jo marraskuun lopussa. Asukeiksemme saimme kaksi edellisvuosilta tuttua kotitonttua, Töttöröölöön ja Hupparullan. Kävi nimittäin ilmi, että lapsemme muistavat menneiden vuosien tontut nimiä ja kirjeitä myöten hämmästyttävän hyvin – ja juuri näitä kahta alivuokralaista he toivoivat luoksemme uudemman kerran.

Ensimmäisinä päivinään meillä tontut olivat jättäneet jälkeensä lumisia jalanjälkiä (jotka maistuivat aivan vehnäjauholle!). Koiramme Pasi söi ne ja ihastui niiden makuun niin ikihyviksi, että nykyisin se on ensimmäisenä aamuisin tonttuovella tarkistamassa, löytyisikö jälkiä lisää.

Meille muutti kaksi kotitonttua. Ne olivat kaivaneet myös perinteisen joulupalapelimme esiin

Tonttujen jalanjäljet ovat Pasin herkkua: ”Mmm, maistuu vehäjauholle!”

Joulukortitkin valmistimme tänä vuonna varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Mante kehitteli idean ja minun tehtäväkseni jäi keksiä, miten sen voi toteuttaa. Mante askarteli päiväkotiopettajiensa kortit yleisurheilukentän laidalla isoveljen treenien aikaan. Esikoisen opettajien kortit puolestaan valmistuivat musiikkiopiston aulassa pikkuveljen ollessa muskarissa.

Sukulaisten ja ystävien kortit toteutamme aina niin, että otamme kuvasarjan, joka kertoo jonkin tarinan. Tänä vuonna esikoinen ja Mante keksivät esittää tonttuja, jotka löytävät valtavasta puurokattilasta vauvatontun varusteita.

Joulukuun toisena päivänä kotitonttumme olivat kaivaneet esiin viimevuotisen joulupalapelimme. Se on keittiön pöydällä koko joulunajan ja kuvan valmistuttua paketin kanteen kirjoitetaan kaikkien sitä tänä vuonna koonneiden nimet. Reunat ovat jo valmistuneet. Saa nähdä missä kohdin joulukuuta koko kuva tulee valmiiksi.

Ja saa nähdä, missä kohdin joulunodotusta pikkutonttunttumme saapuu osaksi joulutohinoitamme…

Mante askarteli joulukortteja isoveljen treeneissä yleisurheilukentän laidalla

Pasi esitarkastaa joulukorttien kuvauspaikkaa

Lue myös:

• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
• Touhua ja tekemistä joulunodotukseen – mit joulukalenteriin?
• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
• Lasten suusta – miksi joulua juhlitaan ja totuuksia muista juhlapyhistä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tänäkin vuonna tein kummilapsilleni joululahjoiksi touhujoulukalenterit. Olen kirjoitellut niistä täällä ennenkin (lue kalenteriperinteen synnystä kertova juttu TÄÄLTÄ). Touhujoulukalentereiden idea syntyi, kun mietin, miten voisin olla yksittäisen lahjan antamisen sijaan vahvemmin läsnä kummilasten joulunodotuksessa ja välttää samalla turhan tavaran antamista. Pyrin miettimään ideoita lasten joulukalentereihin niin, että ne tarjoaisivat tekemistä ja ihmettelemistä tavarapaljouden sijaan. Niitä tehdessä saan myös hyvin päivitettyä kunkin kummilapsen innostuksen ja kiinnostuksen kohteet.

Omille lapsilleni en ole tehnyt touhujoulukalenteria, sillä meille on puolivahingossa syntynyt toisenlainen joulukalenteriperinne. Kotiimme nimittäin muuttaa aina joulunaikaan tonttu, jonka liikkeitä lapsista on hauska seurailla. Aina aamuisin he ryntäävät tonttuoven luo tarkistamaan, mitä pieni alivuokralaisemme on yön aikaan puuhannut. Usein tonttu jättää lapsille myös kirjeitä, joissa vinkkaa joulunajan puuhista (esim. piparien leipomisesta tai joulutapahtumasta), tai sitten se raahaa hyllystä esiin sinne hautautuneita joulukirjoja ja kehottaa lukemaan niitä yhdessä.

Tontustamme teen varmasti joulukuun mittaan vielä oman juttunsa, mutta alla vinkkejä siitä, mitä piilotin tänä vuonna kummilasteni kalentereihin.

ideoita joulukalenterin luukkuihin

Tänä vuonna päätin hieman oikoa touhujoulukalentereiden ulkoisessa toteutuksessa. Aiemmin olen räätälöinyt kullekin kummilapselle täysin omannäköisen kalenterin hänen toivomallaan idealla. Tällä kertaa tein kalenterit kahdella teemalla saajien mielenkiinnonkohteiden mukaan: osa sai kruunua muistuttavan kalenterin, osa taas linnan. Kalentereiden tekemisessä ja luukkujen pakkaamisessa pyrin aina käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Kummilasteni ikähaitari on melko laaja. Nuorin on vielä puhumista opetteleva taapero, vanhin taas pian yläkouluun siirtyvä esiteini. Näin ollen luukkujen sisältöjä joutuu miettimään monenikäisten vinkkelistä. Pyrin kuitenkin hyödyntämään samoja toimivia ideoita useammassa kalenterissa ja miettimään joukkoon myös sellaisia luukkuja, joista kummilasteni sisaruksetkin – tai jopa koko perhe – pääsevät nauttimaan.

ideoita joulukalenterin luukkuihin

Millaisia asioita piilotin tänä vuonna joulukalenterin luukkuihin? Aaton luukkuun kätken aina jotain vähän isompaa sillä ajatuksella, että luukusta aamulla löytyvä lahja myös auttaisi aattoillan odotuksen tuskassa. Se voi olla esimerkiksi kirja. Niitä kalentereista löytyy joka vuosi. Ennen kirjalahjaa jonkun luukun sisältä löytyy luonnollisesti askarreltava kirjanmerkki.

Myös joulukuun erikoispäivät (esim. itsenäisyyspäivä ja Lucian päivä) pyrin huomioimaan luukuissa. Lucian päivän luukkuun piilotan usein jonkin valoon liittyvän leikin, kuten pimeässä hohtavia tähtiä tai käteen pujotettavan valotikun.

Osa luukkujen sisällöistä on suunniteltu joulunodotusta ja jouluvalmisteluja ajatellen. Joulukuun ensimmäisessä luukussa voi olla vaikkapa joulukalenterikynttilä koko perheen iloksi. Päivien vieriessä luukkujen sisältä löytyy askartelutarvikkeita ohjeiden kera erilaisten joulukoristeiden valmistamiseen, tarroja ja kiiltokuvia joulukorttien koristeluun, puolivalmis cookietaikina tai helppo herkkuresepti, jonka isommat lapset osaavat jo itsekseenkin toteuttaa. Ne kummilapset, jotka eivät vielä ole aiempina vuosina saaneet kalenterista tonttuovea, saattavat saada kotiinsa oman tontun – ja tonttulan kalustus saa täydennystä vähitellen vuosien myötä.

Lisäksi pyrin huomioimaan kalentereissa kunkin lapsen lempipuuhia ja mielenkiinnon kohteita. Niiden mukaisesti piilota luukkuihin pelejä tai palapelejä, leikkivinkkejä, väritys- ja puuhatehtäviä, kynsitarroja, tatuointeja, askarteltavia teatterinaamioita eri teemoilla, plusplus-palikoota ja legoja erilaisten rakennushaasteiden kera, kyniä, kumeja tai lempiherkkuja. Joku saattaa saada myös villasukat, lelun perheen koiralle tai vaikka hierontapallon.

Luukkuihin on hauska kätkeä myös haasteita ja arvoituksia värisudokuista ristikoihin tai aivopähkinöihin. Tänä vuonna varttuneempien kalenterinsaajien yhtenä haasteena on valmistaa Joulupukille ilmakuvakartta oman kodin lähikortteleista, jotta hänen on helpompi suunnistaa aattoiltana reellä perille.

Lue myös:

• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
• Touhua ja tekemistä joulunodotukseen – mit joulukalenteriin?
• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
• Lasten suusta – miksi joulua juhlitaan ja totuuksia muista juhlapyhistä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!