Vauvan ja joulunodotusta
0Tämä on ollut perheellemme todellinen odotuksen kuukausi! Jouluodotukseen lisäjännitystä tuo nimittäin se, että myös Päärynä-vauvaa odotetaan saapuvaksi vielä ennen joulua.
Alun perin tulevan pienokaisemme laskettu aika osui joulunpyhiin, mutta koska isoveljet saapuivat maailmaan syöksymällä, varattiin meille turvallisuussyistä käynnistysaika jo hieman ennakkoon. Nähtäväksi jää, malttaako pikkutonttu pysytellä pesässään sinne asti…
Joulunodotuksen lisäksi jännitystä päiviin tuo vauvan odotus
Vauvan ja joulunodotusta
Koska molemmat lapsemme (erityisesti Mante) ovat läpeensä jouluihmisiä, päätimme aloittaa joulunodotuksen tänä vuonna hieman ennakoiden. Näin ehtisimme nautiskella joulusta rauhassa riippumatta siitä, milloin vauva päättäisi saapua.
Joulu tarkoittaa meille tunnelmointia, askartelua, tonttuja ja jouluista tekemistä. Noin kuukautta ennen joulunpyhiä kotiimme muuttavat tontut, jotka koristelevat nurkkiamme pikkuhiljaa. Mante kiertää yleensä aamuisin tutkimassa, mitä kaikkea uutta esiin on ilmestynyt. Lapset tykkäävät myös itse askarrella. Ja koska olemme muun osan vuotta melko laiskoja leipojia, joulunaikaan yritämme leipoa lasten kanssa senkin edestä.
Joulunaikaan yritämme leipoa, koska muun osan vuotta olemme siinä vähän laiskoja
Mante tykkää tunnelmasta. Tänäkin syksynä jouluradion taajuus viriteltiin kohdilleen ja kynttilät, jouluverhot sekä -matot kaivettiin esiin jo marraskuussa hänen ehdotuksestaan. Esikoinen puolestaan kerää perheen kokoon sohvalle joulukalenteria katsomaan ja pitää huolta siitä, että yhteisiä glögihetkiä on riittävästi.
Kotikylällämme on myös meille tärkeäksi muodostunut jouluperinne: kyläjoulukalenteri. Viime vuosina se on alkanut yhteisellä joulutempauksella kylämme toriaukiolla ja jatkunut erilaisin, vapaaehtoisten asukkaiden ja paikallisten yritysten, koulujen ja päiväkotien loihtimin luukuin jouluun asti. Tänä vuonna sain kunnian startata kalenterin ykkösluukun joululaulajaisin. Sateisesta kelistä huolimatta laulajia saapui paikalle lähes kolmekymmentä ja joululaulut kaikuivat pisaroiden ropistessa ympärillä.
Yksi lastemme joulunajan suosikeista on riisipuuro. Jos he saisivat päättää, sitä syötäisiin joka päivä. Mantelinkin voi sujauttaa vaikka joka lautaselle, niin perheonni on varmistettu myös tulevalle vuodelle!
Kyläjoulukalenterin ykkösluukku piti tänä vuonna sisällään joululaulajaiset
Tarinoita ja tapahtumia joulunajalta
Vaikka joulukalenterin luukuista on avattu vasta kolmannes, olemme ehtineet viettää joulunodotuksen aikaa jo monin tavoin.
Tontut muuttivat meille jo marraskuun lopussa. Asukeiksemme saimme kaksi edellisvuosilta tuttua kotitonttua, Töttöröölöön ja Hupparullan. Kävi nimittäin ilmi, että lapsemme muistavat menneiden vuosien tontut nimiä ja kirjeitä myöten hämmästyttävän hyvin – ja juuri näitä kahta alivuokralaista he toivoivat luoksemme uudemman kerran.
Ensimmäisinä päivinään meillä tontut olivat jättäneet jälkeensä lumisia jalanjälkiä (jotka maistuivat aivan vehnäjauholle!). Koiramme Pasi söi ne ja ihastui niiden makuun niin ikihyviksi, että nykyisin se on ensimmäisenä aamuisin tonttuovella tarkistamassa, löytyisikö jälkiä lisää.
Meille muutti kaksi kotitonttua. Ne olivat kaivaneet myös perinteisen joulupalapelimme esiin
Tonttujen jalanjäljet ovat Pasin herkkua: ”Mmm, maistuu vehäjauholle!”
Joulukortitkin valmistimme tänä vuonna varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Mante kehitteli idean ja minun tehtäväkseni jäi keksiä, miten sen voi toteuttaa. Mante askarteli päiväkotiopettajiensa kortit yleisurheilukentän laidalla isoveljen treenien aikaan. Esikoisen opettajien kortit puolestaan valmistuivat musiikkiopiston aulassa pikkuveljen ollessa muskarissa.
Sukulaisten ja ystävien kortit toteutamme aina niin, että otamme kuvasarjan, joka kertoo jonkin tarinan. Tänä vuonna esikoinen ja Mante keksivät esittää tonttuja, jotka löytävät valtavasta puurokattilasta vauvatontun varusteita.
Joulukuun toisena päivänä kotitonttumme olivat kaivaneet esiin viimevuotisen joulupalapelimme. Se on keittiön pöydällä koko joulunajan ja kuvan valmistuttua paketin kanteen kirjoitetaan kaikkien sitä tänä vuonna koonneiden nimet. Reunat ovat jo valmistuneet. Saa nähdä missä kohdin joulukuuta koko kuva tulee valmiiksi.
Ja saa nähdä, missä kohdin joulunodotusta pikkutonttunttumme saapuu osaksi joulutohinoitamme…
Mante askarteli joulukortteja isoveljen treeneissä yleisurheilukentän laidalla
Pasi esitarkastaa joulukorttien kuvauspaikkaa
Lue myös:
- Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
- Touhua ja tekemistä joulunodotukseen – mit joulukalenteriin?
- Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
- Lasten suusta – miksi joulua juhlitaan ja totuuksia muista juhlapyhistä
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
Joulun tarinoita, osa 3: Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön
Tonttuovi on toiminut perheemme joulukalenterina niin kauan kuin lapset ovat joulusta jotakin ymmärtäneet. Kun on tonttu alivuokralaisena, kotona tapahtuu kaikenlaista jännää ja jouluvalmistelut saa näppärästi kytkettyä osaksi joulunodotusta. Minulla on ollut tapana julkaista tonttuovemme tapahtumia myös täällä ja sosiaalisessa mediassa, ja viime päivinä olen saanut teiltä valtavan määrän toiveita vinkkilistasta, josta voisi poimia ideoita myös omaan tonttuoveen. Toiveenne toteutuu – tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön!
Tonttuovi starttaa joulunodotuksen
En ole kovin innostunut nykyisestä joulukalenterikulttuurista. Kalliit kalenterit sisältävät valitettavan usein leluja ja muovikrääsää ja niistä tuntuu tulleen lapsille eräänlainen kilpavarustelun muoto. Yksi ei välttämättä edes riitä ja kun kolmen kalenterin luukut on avattu, leluja onkin jo kertynyt useamman joulupukin lahjasäkin verran.
Harhauttaakseni omia lapsiani edes muutaman vuoden, kehittelinkin aikanaan idean tonttuovesta joulukalenterina. Joulunodotus alkaa, kun tonttu alkaa tehdä meille muuttoa ja joulukuu hujahtaa sen jättämiä elämänjälkiä seuraillen. Eri vuosina pieni alivuokralaisemme on ollut hyvin eriluontoinen. Tämän vuoden asukillamme on selvästi pilkettä silmäkulmassa, kun taas parin vuoden takaisessa tontussa oli selkeästi kasvattajan vikaa.
Lapset kuljettavat leikkiä eteenpäin
Aiemmin tonttu on muuttanut meille joulukuun 1. päivänä. Tänä vuonna yhteiselomme tontun kanssa alkoi kuitenkin jo aiemmin – kiitos lastemme oma-alotteisuuden. Tänä vuonna lapset nimittäin muistivat ensimmäistä kertaa itse marraskuussa, että olisi aika kirjoittaa joulupukille. Minut määrättiin kirjuriksi ja niinpä kirjoitin kiltisti lasten sanelemat terveiset Korvatunturille.
Illan lähestyessä lapset pähkäilivät pitkään, minne kirje pitäisi jättää. Ulkona satoi räntää, joten siellä kirje olisi kastunut ennen tonttujen tuloa. Lopulta lapset sujauttivat kirjekäärön isänsä crocsiin ja ohjeistivat minua nostamaan sen ulos juuri ennen kuin menisin nukkumaan.
Mutta minä unohdin!
Onneksi tontut ovat kekseliäitä. Ne olivat yön aikana loihtineet oman pikkuoven seinäämme ja kipittäneet sen kautta hakemaan kirjeen. Sen paljastivat pienet lumiset jalanjäljet, jotka johtivat ovelta crocsille ja takaisin. Niin alkoi tämänvuotinen yhteiselomme tonttujen kanssa.
Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön
Tonttuovi tarjoaa mahtavan tilaisuuden yhteiseen leikkiin lasten kanssa. Kun tarttuu lasten ideoihin ja impulsseihin, ja tempautuu itsekin jouluisen leikin maailmaan, tonttuovi alkaa elää omaa elämäänsä.
Vaan miten päästä leikissä alkuun? Tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön:
1. Me näemme tonttuovesta aina aluksi vain ulkopuolen (=pihanäkymä), kunnes tonttu lopulta jonkin yön aikana keikauttaa tupansa taialla näkyviin niin, että lapset pääsevät kurkistelemaan sinnekin sisään (=tupanäkymä).
2. Tonttuoven muuntelussa kannattaa hyödyntää lasten leluja ja joulukoristeita. Ainakin meidän lapsistamme on jännää, kun heidän leluistaan (esim. autot, työkoneet, eläinfiguurit) tulee osa tontun todellisuutta. Joulukoristeita taas voi tuoda tontun tupaan sitä mukaan, kun niitä haluaa kotiin ripotella. Välillä tonttumme on kehottanut lapsia etsimään niille paikat. Tänä vuonna tonttu on pyytänyt lapsia myös etsimään koristeita, jotka hän on huusholliimme soluttanut.
3. Tämänvuotinen tonttumme on ahkera kirjoittelemaan kirjeitä. Lapset rakastavat niitä. Vaikkei pikkiriikkiselle paperille montaa lausetta mahdu, voi siinä kehottaa esimerkiksi hiihtämään, pulkkamäkeen, joululauluja laulamaan tai viettämään yhteisen glögihetken. Kun tonttu niitä ehdottaa, ovat lapset entistä innostuneempia. Kirjeet toimivat sellaisinakin päivinä, kun olisi jo valmiiksi jotain hauskaa ohjelmaa. Tällöin tonttu voi esitellä ne viesteissä ”omina ideoitaan ja kehitelminään”.
4. Tonttu voi auttaa kasvatusasioissa. Meillä tonttu on esimerkiksi jättänyt tupaansa humoristisia kyselyjä (”näissä asioissa olen ollut tosi kiltti/tuhma”). Yhtenä vuonna sillä oli myös pieni liitutaulu, johon se kirjoitti muistutuksia nukkumaanmenoajoista ja lelujen keräämisestä. Joskus tonttu on myös esittänyt haasteita ja laittanut lapset keräämään onnistumisistaan tarroja seinälle ilmestyneeseen palkintotaulukkoon. Tietystä tarramäärästä se on luvannut pienen palkinnon.
5. Meidän tonttumme kannustavat lapsia usein myös erilaisiin askarteluleikkeihin. Ovella voi odottaa värityskuva, joulukortin tekoainekset, värisudoku (= vaihda helpon perussudokun numerot väreiksi, niin nuorempikin pystyy sen tekemään) tai vaikka tontun tupaan piilotettuja helmiä rannekorun tekoa varten.
6. Tonttu voi jättää ovelleen lumipalloja (vaahtokarkkeja), jotta voitte viettää kaakaokestit ja tipauttaa ne juoman sekaan TAI piparkakkumuotteja, jotta saatte järjestää piparinleivontatalkoot.
7. Myös kaikenlaiset leikkien alkusysäykset ovat toimineet meillä hyvin. Niissä tonttu jättää tupaansa leikissä tarvittavan välineen ja ohjeet, esimerkiksi ”jatka kuvaa” (tontun jättämällä paperilla on piirroksen alku, lasten täytyy viimeistellä se), ”pidä pallo ilmassa” (ilmapalloa täytyy pomputella yhdessä ilmassa mahdollisimman kauan), äänisokko (esim. kulkusilla) tai ”keksi itsellesi tontunnimi (tontun jättämien ohjeiden mukaisesti). Nimienkeksimisleikit ovat lapsista muutenkin hauskoja ja aina välillä tonttu jättääkin tehtäväksi keksiä vaikkapa lemmikkikissoilleen nimet.
8. Tonttu voi valmistella pihalle (tai sisälle) temppuradan ja jättää ovelleen tulo-ohjeet.
9. Etsimisleikit ovat myös aina hauskoja. Välillä tontuillamme ovat olleet kadoksissa kengät, välillä työkalupakki tai tonttulakki. Lasten tehtävänä on etsiä ne kodistamme ja yleensä tonttu palkitsee avusta seuraavana päivänä, vaikkapa piparkakuin tai kiiltokuvin. Kiiltokuvilla saa myös luotua tapahtumia ja tilanteita tontun tupaan.
Tonttu on jättänyt ovelleen kiitospipareita palkinnoksi edellispäivän avusta
10. Joskus tonttumme on osallistunut myös arjen pyörittämiseen: Hän on saattanut jättää ovelleen lapun, että jääkaapista löytyy riisipuuroa, pakkasesta piparitaikinaa tai kuusen koristeet on nostettu eteiseen valmiiksi.
11. Tontuilla on tapana reagoida myös lasten keksimiin yllätyksiin ja ainakin meillä lapset odottavat malttamattomina, miten tonttu heidän toimiinsa reagoi. Tänä vuonna lapset muun muassa keksivät piilottaa tontun kengät. Seuraavana yönä tonttu oli puolestaan nostellut lasten kengät ihan hassuihin paikkoihin.
12. Humoristisen tontut avaavat paljon mahdollisuuksia. Tämän vuoden tonttumme oli esimerkiksi ripotellut rusinoita ovensa edustalle ja jättänyt lapsillemme viestin, jossa kysyi, voisivatko nämä siivota tuvan kaamean sotkun. Lapset olivat tehtävästä oikein mielissään.
Syömällä siivoaminen on hauskaa!
13. Nukkekotitavarat tarjoavat paljon mielikuvitusta ruokkivia ideoita. Usein tonttuovelle ilmestyvä uusi esine on meillä jo yksistään se ”päivän juttu”. Tonttulan tavaroilla kun on kiva leikkiä muutenkin – ainakin silloin, kun tonttu ei ole näkemässä!
Lue myös: