Helsingin Kaupunginteatterin Kuka kaappasi auringon on valon ja ilon karnevaali
0Kaupallinen yhteistyö: Helsingin Kaupunginteatteri
Esikoinen oli jo pidemmän aikaa toivonut, että menisimme yhdessä teatteriin. Kun sitten huomasin, että Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon oli tulossa Mauri Kunnaksen samannimiseen lastenkirjaan perustuva musiikkinäytelmä Kuka kaappasi auringon, arvelin sopivan näytelmän löytyneen.
Mauri Kunnaksen Kuka kaappasi auringon sukeltaa Kalevalan tarinoiden maailmaan ja jatkaa näin jo vuonna 1992 ilmestyneen Koirien Kalevalan tassunjäljissä. Kun ahne Pohjolan akka Louhi saa päähänsä, että aurinko on puhdasta kultaa, päättää hän ryöstää sen taivaalta itselleen ja kalkuttaa siitä kasapäin kultarahoja. Liila Jokelinin ohjaamassa näytelmäversiossa sankariksi Väinämöisen rinnalle nostetaan pikku-Pirja (Inkeri Raittila), seppä Ilmarisen tomera ja touhukas pikkusisko, ja joitakin juonenkäänteitä lainataan myös Koirien Kalevalan sivuilta.
Helsingin Kaupunginteatteri – Kuka kaappasi auringon – Kuva: Saara Autere
Mukaansatempaavaa musiikkia ja näyttäviä koreografioita
Aavistukseni osuivat oikeaan: Kuka kaappasi auringon oli nappivalinta seitsemänvuotiaalle seuralaiselleni ja sai myös minut viihtymään. Penkissä pysyminen tosin oli paikoin hankalaa, sillä Studio Pasilassa esitetyn kaksituntisen näytelmän musiikit houkuttelivat lapsiyleisöäkin joraamaan mukana. Kun Väinämöinen tarttui kanteleeseensa, se muuttui mahtavaksi rokkisoittimeksi, jonka avulla upeaääninen Väinämöinen (Antti Timonen) otti lavan haltuun. Yhtä lailla nautin kuunnellessani Louhen (Sanna Saarijärvi) upeaa laulantaa hänen tummasävyisissä, jopa sinfoniallisissa sooloissaan. Vaikka Lauri Schreckin ja Liila Jokelinin säveltämän musiikin tyylilajit vaihtelivat, kaiken pohjalla soi kuitenkin kansanmusiikkimainen pohjavire.
Myös koreografioiden näyttävyyteen oli nähty vaivaa. Vaikka näyttelijöitä oli kaiken kaikkiaan vain kahdeksan, Arvo Jean-Michel Ärligin suunnittelemat tanssi- ja taistelukoreografiat täyttivät lavan intensiteetillä ja tarjosivat paljon katseltavaa. Katariina Kirjavaisen räväkän värikäs lavastus ja puvustus kunnioitti Mauri Kunnaksen kirjojen visuaalista ilmettä ja toi mukavaa vastapainoa auringon ryöstön myötä valonsa kadottaneelle maailmalle.
Helsingin Kaupunginteatteri – Kuka kaappasi auringon – Kuva: Saara Autere
VALON MERKITYKSESTÄ MUISTUTTAVA SANOMA ON AJANKOHTAINEN
Keskellä maailmamme myllerryksiä huumorin ja musiikin kudelmaan verhotun näytelmän sanoma on ajankohtainen. Se pohtii niin luottamusta sen pettämistä kuin uudelleenrakentamistakin ja muistuttaa, että maailma tarvitsee meitä kaikkia yhdessä – itsestämme kumpuavaa valoa ja lämpöä. Jos yksi ottaa kaiken, valo katoaa.
Inkeri Raittilan näyttelemä pikku-Pirja ihastuttaa sisukkaalla ja lavantäyttävällä energiallaan ja toimii hauskana vastaparina löysälle ja lakoniselle isoveli Ilmariselle. Siinä missä sankarit etsivät kadonnutta aurinkoa, etsivät he myös rohkeutta, reiluutta ja uskoa inhimilliseen ihmisyyteen.
Huumori rakentuu kaiken muun keskelle pienin teoin ja liikkein, mutta myös näyttelijäkaksikon Jouko Klemettilä ja Arttu Kapulainen toimesta. Heidän ylpeydestä pullistelevat kukkonsa naurattavat siinä missä purkkaa jauhavat, hieman hitaalla käyvät Taivaanhärätkin. Etenkin pikkuyleisön mieleen tuntuivat olevan myös Louhen tunaroivat tyttäret, Beta ja Delta (Leenamari Unho ja Sanna Majuri).
Helsingin Kaupunginteatteri – Kuka kaappasi auringon – Kuva: Saara Autere
ESIKOISEN (7v) LOPPUARVIO
Näytelmän päätyttyä pyysin esikoista arvioimaan näkemäänsä ja kokemaansa. Ensimmäisenä hän halusi tähdentää, ettei näytelmä ollut lainkaan liian pelottava tai jännittävä hänen ikäiselleen (7v): ”Ei pelottanut ollenkaan missään kohtaa. Musiikki tosin oli välillä aika kovalla.” Herkkäkorvaisemman kannattanee siis varustautua kuulosuojaimin tai korvatulpin.
Kun tiedustelin esikoisen lempihahmoa, vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä: ”Väinämöinen. Sillä oli hyvä asenne ja hieno lauluääni. Ja äiti tykkäsi Taivaanhäristä, tai ainakin se nauroi niille paljon.”
Lempikohdatkin löytyivät helposti: ”Hauki. Ja se kun me päästiin yleisössä tähtinä mukaan näytelmään. Ja kaikki musiikit.”
Joku jäi kuitenkin vielä mietityttämään: ”Äiti, mitä me mennään katsomaan seuraavaksi?”
Helsingin Kaupunginteatteri – Kuka kaappasi auringon – Kuva: Saara Autere
Lue myös:
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!