Tänäkin vuonna tein kummilapsilleni joululahjoiksi touhujoulukalenterit. Olen kirjoitellut niistä täällä ennenkin (lue kalenteriperinteen synnystä kertova juttu TÄÄLTÄ). Touhujoulukalentereiden idea syntyi, kun mietin, miten voisin olla yksittäisen lahjan antamisen sijaan vahvemmin läsnä kummilasten joulunodotuksessa ja välttää samalla turhan tavaran antamista. Pyrin miettimään ideoita lasten joulukalentereihin niin, että ne tarjoaisivat tekemistä ja ihmettelemistä tavarapaljouden sijaan. Niitä tehdessä saan myös hyvin päivitettyä kunkin kummilapsen innostuksen ja kiinnostuksen kohteet.

Omille lapsilleni en ole tehnyt touhujoulukalenteria, sillä meille on puolivahingossa syntynyt toisenlainen joulukalenteriperinne. Kotiimme nimittäin muuttaa aina joulunaikaan tonttu, jonka liikkeitä lapsista on hauska seurailla. Aina aamuisin he ryntäävät tonttuoven luo tarkistamaan, mitä pieni alivuokralaisemme on yön aikaan puuhannut. Usein tonttu jättää lapsille myös kirjeitä, joissa vinkkaa joulunajan puuhista (esim. piparien leipomisesta tai joulutapahtumasta), tai sitten se raahaa hyllystä esiin sinne hautautuneita joulukirjoja ja kehottaa lukemaan niitä yhdessä.

Tontustamme teen varmasti joulukuun mittaan vielä oman juttunsa, mutta alla vinkkejä siitä, mitä piilotin tänä vuonna kummilasteni kalentereihin.

ideoita joulukalenterin luukkuihin

Tänä vuonna päätin hieman oikoa touhujoulukalentereiden ulkoisessa toteutuksessa. Aiemmin olen räätälöinyt kullekin kummilapselle täysin omannäköisen kalenterin hänen toivomallaan idealla. Tällä kertaa tein kalenterit kahdella teemalla saajien mielenkiinnonkohteiden mukaan: osa sai kruunua muistuttavan kalenterin, osa taas linnan. Kalentereiden tekemisessä ja luukkujen pakkaamisessa pyrin aina käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Kummilasteni ikähaitari on melko laaja. Nuorin on vielä puhumista opetteleva taapero, vanhin taas pian yläkouluun siirtyvä esiteini. Näin ollen luukkujen sisältöjä joutuu miettimään monenikäisten vinkkelistä. Pyrin kuitenkin hyödyntämään samoja toimivia ideoita useammassa kalenterissa ja miettimään joukkoon myös sellaisia luukkuja, joista kummilasteni sisaruksetkin – tai jopa koko perhe – pääsevät nauttimaan.

ideoita joulukalenterin luukkuihin

Millaisia asioita piilotin tänä vuonna joulukalenterin luukkuihin? Aaton luukkuun kätken aina jotain vähän isompaa sillä ajatuksella, että luukusta aamulla löytyvä lahja myös auttaisi aattoillan odotuksen tuskassa. Se voi olla esimerkiksi kirja. Niitä kalentereista löytyy joka vuosi. Ennen kirjalahjaa jonkun luukun sisältä löytyy luonnollisesti askarreltava kirjanmerkki.

Myös joulukuun erikoispäivät (esim. itsenäisyyspäivä ja Lucian päivä) pyrin huomioimaan luukuissa. Lucian päivän luukkuun piilotan usein jonkin valoon liittyvän leikin, kuten pimeässä hohtavia tähtiä tai käteen pujotettavan valotikun.

Osa luukkujen sisällöistä on suunniteltu joulunodotusta ja jouluvalmisteluja ajatellen. Joulukuun ensimmäisessä luukussa voi olla vaikkapa joulukalenterikynttilä koko perheen iloksi. Päivien vieriessä luukkujen sisältä löytyy askartelutarvikkeita ohjeiden kera erilaisten joulukoristeiden valmistamiseen, tarroja ja kiiltokuvia joulukorttien koristeluun, puolivalmis cookietaikina tai helppo herkkuresepti, jonka isommat lapset osaavat jo itsekseenkin toteuttaa. Ne kummilapset, jotka eivät vielä ole aiempina vuosina saaneet kalenterista tonttuovea, saattavat saada kotiinsa oman tontun – ja tonttulan kalustus saa täydennystä vähitellen vuosien myötä.

Lisäksi pyrin huomioimaan kalentereissa kunkin lapsen lempipuuhia ja mielenkiinnon kohteita. Niiden mukaisesti piilota luukkuihin pelejä tai palapelejä, leikkivinkkejä, väritys- ja puuhatehtäviä, kynsitarroja, tatuointeja, askarteltavia teatterinaamioita eri teemoilla, plusplus-palikoota ja legoja erilaisten rakennushaasteiden kera, kyniä, kumeja tai lempiherkkuja. Joku saattaa saada myös villasukat, lelun perheen koiralle tai vaikka hierontapallon.

Luukkuihin on hauska kätkeä myös haasteita ja arvoituksia värisudokuista ristikoihin tai aivopähkinöihin. Tänä vuonna varttuneempien kalenterinsaajien yhtenä haasteena on valmistaa Joulupukille ilmakuvakartta oman kodin lähikortteleista, jotta hänen on helpompi suunnistaa aattoiltana reellä perille.

Lue myös:

• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
• Touhua ja tekemistä joulunodotukseen – mit joulukalenteriin?
• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
• Lasten suusta – miksi joulua juhlitaan ja totuuksia muista juhlapyhistä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Meille odotetaan joulun aikaan kolmatta lasta! Omassa lapsuudessani kolmen lapsen perheet olivat normi. Sellaisessa perheessä minäkin vartuin, samoin kuin valtaosa kavereistani. Mahduimme helposti tavallisen auton takapenkille ja lomareissuilla hotellihuoneeseen. Vesipuiston perhepakettikin sisälsi pääsyliput viidelle. Nykyään moni asia on toisin. Kolmas lapsi on tilastopoikkeama – mutta miksi?

Miksi kolmas lapsi on nykypäivänä tilastopoikkeama?

Haaveita kolmannesta lapsesta

Kahden lapsen perhe tuntuu olevan nykypäivän normi. Se näkyy niin odotuksissa kuin käytännön asioissa: Perhepaketit on tarkoitettu useimmiten kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, hotellien perhehuoneet on mitoitettu neljälle, eikä auton takapenkillekään saa mahdutettua kuin kaksi turvaistuinta ilman melkoista salapoliisityötä. Myös julkinen keskustelu nostaa esiin monilapsisen perhe-elämän kaaosta ja siihen liittyvää problematiikkaa – aivan kuin elämä muuttuisi sitä haasteellisemmaksi, mitä useampi lapsi perheeseen siunautuu.

Jostain syystä minulle ja puolisolleni kolmilapsisten (tai sitä suurempien) perheiden meno on näyttäytynyt kovin toisenlaisena, kun olemme sivusta seuranneet lähipiirimme ”suurperheiden” elämää. Kaaosta ei käy kieltäminen. Se on osa lapsiperhearkea. Suurperheiden meininki vaikuttaa kuitenkin monesti kaiken sekoilun ja sähläämisen keskellä huomattavan hyväntuuliselta ja rennolta. Vanhemmilla tuntuu olevan kyky sietää ympäröivää hyrskynmyrskyä, suhtautua yllätyksiin huumorilla ja poimia nopeasti kaiken tapahtuvan keskeltä juuri ne sanat ja tilanteet, joihin kannattaa puuttua. Monesti mietinkin, päteekö perhe-elämään sama totuus kuin huolehtimiseen: Kun huolia ei ole, murehtii herkästi kaikenlaista turhaa. Kun ympärillä tapahtuu paljon, kirkastuu se, mihin kannattaa keskittyä.

Kaaoksellisen leppoisa elämän pohjavire on vaikuttanut meistä houkuttelevalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Emme ole koskaan tehneet minkäänlaista suunnitelmaa sen suhteen, montaako lasta toivoisimme. Elämä on opettanut, ettei se usein edes ole omissa käsissämme. Jos vielä mahassani majaileva kuopuksemme lasketaan lukuun, olemme odottaneet kolmea lastamme yhteensä yhdeksän vuotta. Saatuamme esikoisemme ja suureksi yllätykseksemme vielä toisen lapsemme Manten, emme uskaltaneet edes ajatella, että meitä voisi joskus lykästää kolmannenkin kerran.

Elämä on opettanut, ettei lasten lukumäärä ole useinkaan omissa käsissämme. Sitä onnellisempia olemmekin kolmannesta tulokkaasta.

Kolme lasta – Kolme erilaista kokemusta

Olen kuullut sanottavan, että nykypäivänä ensimmäistä lasta ihastellaan, toisesta onnitellaan ja kolmas herättää hämmennystä. Kolmannen raskauden kohdalla olemmekin puolison kanssa usein naureskelleet, että ”oho” on ollut lähes yhtä yleinen reaktio kuin vilpitön onnittelukin. Onpa joku varovasti kysynyt sitäkin, oliko raskaus suunniteltu. Ilmiö paljastaa tämän päivän tottumuksen ja normit.

Lainkaan valehtelematta voin sanoa tämän olleen helpoin raskauteni alun pahoinvoinnista huolimatta. Ollessani ensimmäistä kertaa raskaana kaikki oli uutta ja vierasta ja olo usein epätietoinen. Toisen raskauteni aikaan esikoinen oli vauhdikas, kaikkialle sinkoileva taapero, ja loppuraskaus sijoittui kesähelteille ja odotukseen liittyi kaikenlaisia vaivoja. Tällä kertaa raskaus on tuntunut luontevalta osalta arkea ja elämää. Koen jo melko hyvin tietäväni, mitä kehossani tapahtuu ja mitä tuleman pitää. Tulevat isoveljetkin ovat seuranneet vauvan kasvua vatsassa äärimmäisen kiinnostuneina ja tulevaan valmistautuen. On itse asiassa ollut tavattoman ihanaa kokea raskausaika isompien lasten kanssa, tiivisti eri vaiheita yhdessä ihmetellen.

Vielä en uskalla arvuutella, millaiseksi arki muotoutuu. Sen tiedän, että heti joululoman jälkeen puolison lätkäkausi jatkuu ja vieraspelit kuljettavat häntä milloin minnekin, mikä tarkoittaa, että olen paljon itsekseni kolmen eri ikäisen lapsemme kanssa. Olen varma, että se vaatii totuttelua ja uuden opettelua. Toisaalta, tällä kertaa kolmestamme lapsestamme kaksi on jo hyvin omatoimisia verrattuna edelliseen vauvavuoteen, jolloin pikkuisia oli kaksi. Ja yksi asia, jonka tiedän aivan varmaksi on, että me opimme ja selviämme. Monesti huomaan jopa ajattelevani, että tästä tulee hauskaa!

Edellisen vauvavuoden aikaan molemmat lapsemme olivat pieniä.

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Ja niin alkoi koulu – ekaluokkalainen perheessä
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!