Ensimmäinen päivä ilman koiraa – miten käsitellä lemmikin kuolemaa lasten kanssa?

Pasi  🩵 (2010-2026)

”Tämä on elämäni ensimmäinen päivä ilman koiraa, eikä se ole ollenkaan kivaa”, tokaisi seitsemänvuotias esikoisemme rakkaan koiravanhuksemme kuoleman jälkeisenä aamuna. Edellispäivänä Pasi oli vielä saattanut esikoistamme kouluun ja osallistunut kuono pitkällä vauvamme vaipanvaihtoon. Päivällä se sai yllättäen sairaskohtauksen ja jouduimme hyvästelemään rakkaan, pitkäikäisen perheenjäsenen. Kun lemmikki kuolee, perheeseen jää aina aukko. Lapsillemme se oli erityisen suuri, sillä he olivat kaikki eläneet koko siihenastisen elämänsä koiraperheessä.

Miten käsitellä Lemmikin kuolemaa lasten kanssa?

Vaikka Pasilla oli ikää (se oli jo 15½-vuotias) ja olimme tietoisia siitä, ettei teräspappammekaan eläisi ikuisesti, tuli kuolema yllätyksenä. Sairaskohtauksen aikaan olin onneksi yksin kotona päiväunia nukkuvan vauvan kanssa, jotta pystyin keskittymään tilanteeseen ja miettimään, miten se kannattaisi lasten suhteen hoitaa.

Nykyään suositellaan, että mikäli kotona on vanha tai sairas lemmikki, lähestyvästä kuolemasta puhutaan lasten kanssa jo hyvissä ajoin. Yleisenä ohjeena on myös, että kun lemmikki joudutaan lopettamaan, lapsi saisi mahdollisuuden jättää sille jäähyväiset ja olla halutessaan mukana sen lopettamisessa.

Pasi oli ikäisekseen hyvässä kunnossa, mutta oli silläkin ollut erilaisia pieniä terveyshuolia jo parin vuoden ajan. Vaikkeivät ne koskaan olleet osoittautuneet erityisen vakaviksi, olivat ne kuitenkin tarjonneet luontevan väylän puhua koiramme vanhenemisesta ja lähestyvästä kuolemasta lasten kanssa.

Sairaskohtauksen jälkeen soitin puolison kyyditsemään meidät eläinlääkäriin ja haimme vielä lapset koulusta ja päiväkodista Pasia saattamaan. Molemmat halusivat tulla mukaan ja hyvästellä rakkaan perheenjäsenen. Vaikka tilanne oli raskas, auttoi konkretia ja yhdessäolo tilanteen käsittelyssä. Kotimatkalla lapset ehdottivat, että hakisimme kotiin Pasin lempiruokia: maksalaatikkoa ja jäötelöä ja söisimme vielä juhla-aterian koiramme kunniaksi.

Koirattomuuteen täytyy totutella

Vanhemmat lapsemme ovat keskenään kovin erilaisia. Esikoinen näyttää tunteet suuresti, kun taas Mantella on taipumusta kätkeä tunteitaan konkreettisten tekojen taakse. Pasin kuoleman jälkeisenä aamuna Mante kysyikin heti ensimmäiseksi, odottaako alakerrassa yllätyksenä uusi koira. Uuden koiran perään hän on kysellyt usein myöhemminkin ja ollut onnessaan, kun on päössyt telmimään isovanhempien koiran kanssa.

Esikoinen on prosessoinut Pasin menetystä pidempään. Etenkin iltaisin ikävä iskee ja siitä täytyy päästä puhumaan. Korvikekoirat tuovat lohtua, mutteivät silti korvaa Pasin menetystä. Eniten esikoista tuntuu piristävän vanhojen videoiden ja valokuvien katselu ja Pasin muistelu. Myös hän on vähitellen alkanut kysellä uuden koiran perään. Ihan vielä emme kuitenkaan vauvan rinnalle aio uutta koiravauvaa ottaa – mutta kenties joskus tulevaisuudessa.

Koiraperhe ei muutu hetkessä koirattomaksi, vaikka lemmikki kuolisikin. Niin pinttyneitä ovat tavat ja rutiinit, joita nelijalkainen perheenjäsen on tuonut tullessaan. Koirattomuus muuttaa myös identiteettiä. Eiväthän esimerkiksi lapsemme ole koskaan eläneet muussa kuin koiraperheessä.

Kotonamme on toistuvasti kuuluvinaan tassujen rapina. Puoliso tarkistaa säntillisesti sohvalta noustessaan, ettei astu uinuvan koiran päälle. Minä puolestani olen lähdössä milloin lenkille, milloin järjestämässä koiran vahtia ristiäispäiväksi. Vanhasta tottumuksesta lenkitysajan lähestyessä tulee aina myös kiire kotiin, kunnes muistan, ettei kiirettä enää ole.

Ruokailujen jälkeen tajuan, millaisen urakan koiramme on tehnyt monta kertaa päivässä pöytämme alla. Ennen pöydän alus oli aina puhdas. Nykyään sieltä löytyy kaikenlaista lapsilta pudonnutta, kun lattia ei putsaannukaan itsestään.

Päivä päivältä ikävä kuitenkin helpottaa: Ei katoa, mutta muuttaa muotoaan. Pasista puhutaan yhä päivittäin ja lohdullista kyllä, sen jälkeensäjättämiä karvoja leijailee edelleen asunnossamme – toivottavasti vielä pitkään!

Lue myös:

• Tähtien tuolle puolen – miten puhua kuolemasta lasten kanssa
• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!