Kävelemme leveitä, puiden reunustamia siltamaisia pitkospuita. Ohitamme kodan ja lempeästi loimattavan nuotion. On huhtikuu ja kevät on jo valoa täynnä. Lintujen ponteva laulu ja odottavan jännittynyt puheenpulputus säestävät askelten kopsetta. Sitten eteemme avautuu kaarikattoinen, nurmen kätkemä rakennus, jonka jykevän puisessa ovessa on kauniita kaiverruksia, sekä aukea tila höryävine kuumavesikattiloineen, pesusoikkoineen ja paljuineen. Pienet yksityiskohdat vangitsevat katseen: tuolla on saunahattu, tuolla selänpesuharja, kulhollinen karkeaa suolaa, eri puulajeista sidottuja vihtoja, lisää kauniita kaiverruksia. Olemme saapuneet syntymäpäivilleni: perinnesaunotukseen Sipoonjoen perinnesaunalle.

Mikä perinnessaunotus?

Kun MUISTIN täyttäväni neljäkymmentä, ajattelin aluksi, etten pidä juhlia (samassa hötäkässä kun oli kaikenlaista, kuten kuopuksemme syntymä). Sitten tajusin, että syntymäpäiväthän ovat oiva tekosyy toteuttaa yhdessä ystävien kanssa jotain sellaista, josta olen pitkään haaveillut.

Minut tuntevat tietävät, että olen intohimoinen saunoja. Olin käynyt Sipoonjoen perinnesaunalla savusaunan löylyissä kerran aiemmin ja huomannut tuolloin, että saunalla järjestetään myös perinnesaunotusta. Nyt tajusin tilaisuuteni tulleen: perinnesaunotus osaavan saunottajan kera olisi upea elämys yhdessä ystävien kanssa koettavaksi!

Perinnesaunotus on suomalaiseen kansanperinteeseen ja saunakulttuuriin pohjautuvaa aineetonta kulttuuriperintöä. Aikanaan saunottaja oli ammatti siinä missä suutari tai räätälikin ja sauna keskeinen osa ihmisen elämänkiertoa. Saunottajat kuppasivat, uuttivat lähiluonnon kasveja löylyveteen ja taittovat vitsoja vihtomista varten.

Nykyään tätä saunan kulttuuriperintöä ei tunne juuri kukaan. Sähkösaunojen yleistyessä saunan kokonaisvaltainen hyöty unohdettiin. Nykypäivän perinnesaunotuksissa yksi saunottajan keskeinen tehtävä onkin tutustuttaa saunojat saunaperinteisiin ja -kulttuuriin. Perinnesaunottaja osaa toteuttaa erilaisia elinkaarisaunotuksia ja vuotussaunoja, taitaa saunaloitsut, -laulut ja -rituaalit sekä hallitsee saunassa käytettävien kasvien ja turpeiden käytön.

Saunalle kuljetaan pitkospuita muistuttavaa, puiden reunustamaa siltarakennelmaa pitkin

Eteemme avautuu kaarikattoinen, nurmen kätkemä rakennus, jonka jykevän puisessa ovessa on kauniita kaiverruksia

savusaunan hämärässä

”Terve sauna, terve löyly, terve tervettäjälle.”

Olemme juuri astelleet kynttilöin valaistun, maan sisään rakennetun savusaunan hämärään. Ensitöikseen saunottajamme on painottanut, että sauna vaatii rehellisyyttä. Jos löyly lyö liiaksi, on parempi poistua ulos viilentymään.

Sipoonjoen perinnesaunalla on tarjolla monenlaisia saunotuksia. Olen valinnut meille saunottajan ohjaaman ryhmäsaunaseremonian. Kukaan meistä ei vielä lauteille noustessaan tiedä tulevasta. Saunottaja asettuu kiukaan ääreen vesikuuppa ja kaksi vihtaa käsissään. Hiljaisuus kietoutuu ympärille, kunnes se rikkoutuu kiukaalle osuvan veden sihinään. Kynttilöiden valossa erottuu kiukaalta kohoava, tilan valtaava höyrypilvi. Sitten alkavat sanat.

”Nouse vanha Väinämöinen, ukko herkiä unesta. Tuo nyt kanssas kalleille, kerallas keinot suuret. Saustuta simainen sauna, lämmitä vetinen kylpy.”

Suomalainen on tottunut vihtomaan itseään mökkisaunassa koivunoksista sidotulla vihdalla läimien. Tällä kertaa vihtominen on jotakin paljon enemmän. Opin myös, että voimakkaan ihon läiskimisen sijaan vihdan tärkein tehtävä on lämmön ohjaaminen ihoon kerros kerrokselta. Saunottajallamme on käytössään erilaisia vihtoja. Osan puulajeista tunnen tuoksusta, osan tunnusta iholla. Välillä vihtoja on käytössä kerrallaan kaksi. Silloin jään kuuntelemaan niistä kuuluvan kahinan rytmiä. Poljento on tasainen, kuin musiikkia.

Saunottajan suosituksesta istun lauteilla silmät suljettuina ja annan tilaa muille aisteille. Tuoksut ovat voimakkaita ja jokaisen vihdan kosketus on erilainen. Samaakin vihtaa käytetään useilla tavoilla. Välillä niillä liikutellaan kiukaasta nousevaa löylyä tilassa eri tavoin, välillä vihta vain hädin tuskin koskee ihoa, välillä sillä painetaan. Jälkikäteen saan tietää, että vihdontatekniikoita todella on lukemattomia. Jopa vhdonnalle on olemassa toistasataa verbiä: löyhyttelyä, liidättelyä, ripsuttelua – taidettiin puhua ilmavihdonnastakin.

Hämärässä savusaunassa aistit herkistyvät

Suola säilöö, mutta myös puhdistaa

Pakattua kesää ja muita aistikokokemuksia

”Lyö löyly, lähetä lämmin, kivut kiukahan rakohon. Ei oo löylyn löytämistä, ei lämmön lähemistä.”

Tasaisin väliajoin käymme joukolla ulkona viilentymässä tai pulahtamassa kylmäpaljuun. Tauoilla ei malttaisi sanoa sanaakaan, rikkoa hiljaisuuden lumoa. Sisään palattaessa Kuorimme ihomme karkealla suolalla. Suola säilöö, mutta myös puhdistaa, ja siltä sen vaikutus tuntuukin. ”Miettikää, mitä tahdotte jättää taaksenne, näihin löylyihin”, saunottaja opastaa. Asioita nousee kuin itsestään mieleen useampikin.

Saunoessa huomaan mielen tyhjentyneen turhasta. Sitten hieromme hunajaa kasvoihin. ”Hunaja on pakattua kesää”, saunottaja tuumaa, enkä keksisi osuvampaa ilmausta haistaessani iholle levittyviä edelliskesän kaikuja.

Paksun puisen oven läpi työntyy ulkoa lintujen iltalaulu. Mietin, milloin aistini ovat viimeksi olleet näin herkillä. Tämä sauna saa kaiken kuulumaan, tuoksumaan ja tuntumaan niin isosti, mutta karsii silti kaiken turhan ja ylimääräisen ympäriltä ja ajatuksista. Olisipa sunnuntaisauna aina tällainen elämys!

Perinnesaunotus on elämys!

Saunotus jättää vahvan jäljen kehoon ja mieleen

Kun saunotuksemme päättyy ja saunottajamme lähtee, saamme jäädä vielä jatkamaan saunomista. Käytössämme ovat myös kylmä- ja lämminvesipaljut sekä kota nuotioineen. Kokemusta on heti vaikea pukea sanoiksi. Moni huokailee ja katselee hiljaisena ympärilleen. Nuotiotulen äärellä sanat alkavat löytyä: Hengähdyshetki. Inspiroivaa. Maadoittavaa. Puhdistavaa. Sielu ja keho lepäsivät. Jätti vahvan jäljen kehoon ja mieleen.

Myöhemmin yksi ystävistäni kertoo pohtineensa kotimatkalla syntyjä syviä. ”Osaisimmepa pitää kiinni tällaisista perinteistä, jotka vetävät vertoja kaukaisten maiden kylpyläkokemuksille”, hän huokaisee. Vielä päiviä myöhemmin läpikäymme ja puramme kokemusta toinen toisillemme aina kohdatessamme.

Saunaan on jäänyt ainakin osa siitä kuonasta, jota arjessa kannamme huomaamatta mukanamme. Mukaan löylyistä olen ottanut muistijäljen siitä, miten valtavan voimallisia havaintoja voimme aisteillamme tehdä, kun annamme niille tilaa ja aikaa. Ja mikä valtava viisaus suomalaiseen saunaperinteeseen on kätkeytynyt! Voi kun onnistuisimme vaalimaan ja säilyttämään siitä edes pienen kimpaleen.

Ja mitä tulee syntymäpäiviin, tämä oli täydellinen tapa siirtyä uudelle vuosikymmenelle – ystävien ympäröimänä!

Nuotiotulen äärellä sanat alkavat löytyä. Perinnesaunotus jättää jäljen kehoon ja mieleen

Katso videokooste perinnesaunotuksesta TÄÄLTÄ.

Lue myös:

• Mitä lahjaksi – kevään lahjavinkit opettajille ja koulunsa lopettaville
• Lasten kanssa metsässä – miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Minulla on ollut tapana pakata lapset kerran vuodessa yöjunaan ja suunnata Ylläkselle. Tänä vuonna päätimme selvittää, millaista Ylläksellä on huhtikuussa, jotta puolisokin pääsisi töiltään mukaan. Esikoisen toiveesta myös rinnepäiviä varattiin yhden sijaan kaksi ja lapset pääsivät lasketteluoppiin Äkäslompolon hiihtokouluun. Vaan missä kunnossa rinteet olivat? Entä ladut? Oliko lunta enää nimeksikään?

Aurinkohankia ja ”nopeita suksia”

Ylläkselle saapuessamme Lapissa oli jo kevät. Vaikka autotiet olivat sulia, yöpakkasten ansiosta kaikki latureitit olivat kuitenkin yhä auki ja rinteet kelpo lumessa. Äkäslompolon puolen rinteet olivat suorastaan loistavassa kunnossa! En muista, milloin esimerkiksi musta Superrinne olisi ollut yhtä vähäjäinen ja nautinnollinen laskea. Kaiken kruunasi lämmin, aurinkoinen keli, joka helli meitä lähes koko viikon.

Viitenä päivänä suuntasimme laduille. Kolmikuinen Päärynä-vauva matkasi ahkiossa ja isommat lapset hiihtivät itse. Menneiden vuosien harjoittelu alkoi selvästi tuottaa tulosta, sillä viisivuotias Mantekin hiihti parhaimmillaan 15 kilometrin lenkin. ”Kirjoita sinne, että hiihdin yhteensä 50 kilsaa”, Mante täsmentää tätä kirjoittaessani.

Perheessämme sekä hiihdetään että lasketellaan. Lapset tosin ovat tähän mennessä käyneet rinteessä vain kokeiluluontoisesti kerran talvessa. Vuosi sitten esikoinen sai Ylläksen hiihtokoulun kokeilutunnilla kuitenkin todellisen laskettelukipinän ja on siitä asti toivonut, että tänä talvena Lapin laskettelupäiviä olisi kaksi. Lasten suureksi riemuksi saimme heille kahtena päivänä yksityistunnin (90min) ja vieläpä samalle opettajalle kuin edellisvuonna!

”Haluaisin tosi nopeat sukset”, Mante tuumi suksivuokraamoon astellessaan. ”Semmoiset pikakiiturit. Ja nopean kypärän!”  Henkilökunta oli heti leikissä mukana.

Koska lapset ovat kiivaassa kasvuiässä ja olemme vuosittain lasketelleet niin vähän, olemme Ylläkselle tullessamme vuokranneet välineet Y1 Ski Rental -välinevuokraamosta. Näin teimme tälläkin kertaa. Vuokravälineissä on sekin hyöty, että varustevalikoimaa voi muutella aina tilanteen mukaan. Esimerkiksi viime vuonna minulla oli kokeilussa valjaat, mutta tänä talvena ne osoittautuivat jo turhiksi.

Ensimmäinen hiihtokoulupäivä: pizzapalajarrutus ja sauvavaljaat

Edellistalvelta tuttu lasketteluopettaja otti lapset haltuun silmänräpäyksessä. Kymmenen sekuntia kohtaamisesta Mante jo luettelo dinosaurusfaktoja ja esikoinen kertasi menneen vuoden kuulumisia. Kun tärkeimmät ajatukset oli vaihdettu, oli aika suunnata rinteeseen Harjoittelualueelle testaamaan lähtötasoa.

Harjoittelualue on tämän vuoden uutuus: Turvalliseksi rajatulta alueelta löytyy kaikki tarvittava alkuun pääsemiseksi, esimerkiksi mattohissi ja karusellimaisena pyörivä leikkihissi, jossa voi harjoitella sompahissin käyttöä. Alue on turvallinen myös pikkulaskijoille, joilta jarrutus saattaa ajoittain (tai vähän useammin) unohtua, sillä turva-aidat pysäyttävät liiaksi kiihtyneen vauhdin. Mante rakastui pyörivään leikkihissiin ikihyviksi. Siinä käytiin rinnepäivien aikana useampaan otteeseen.

Seitsemänvuotias esikoinen muisti nopeasti edellisvuoden opit ja auraaminen alkoi sujua. Mantekin oppi tekemään suksistaan ”pizzapalan”, mutta rinteen riemu vei herkästi mennessään ja korvat lakkasivat kuulemasta. Hiihto-opettajamme vinkkasi, että tällaisten vauhtiveijareiden kanssa kannattaa valjaiden vaihtoehtona kokeilla tehdä omista sauvoista valjaat pujottamalla ne sangoista yhteen. Näin tehdyillä valjailla pystyy ohjailemaan lapsen lantion liikettä ja säätelemään vauhtia niin, että lapsi joutuu kuitenkin tekemään töitä rinteessä myös itse.

Yllätystreffit ja ihanan helppo lounas

Lapset pääsivät yllättävän nopeasti siirtymään harjoittelualueelta sen vieressä sijaisevaan Perherinteeseen. Toinen yllätys odotti, kun hiihto-opettaja huikkasi meille: ”Heippa vanhemmat!” Kävi ilmi, että saisimme omaa laskuaikaa rinteissä keskenämme. Yllätystreffit! Niinpä siirryimme hämmentyneen onnellisina ankkurihissijonoon ja suuntasimme Ylläksen huipulle. Aina välillä laskimme seuraamaan lasten hiihtokoulua ja sitten lähdimme taas nauttimaan omista laskuistamme.

Ensimmäisen hiihtokoulurupeaman päätteeksi esikoinen lasketteli jo varsin mallikkaasti auraten ja selvitti Perherinteen pujotteluradankin itsekseen läpi. Perässä laski Mante opettajan ”sauvavaljaiden” avustuksella. ”Hyvä! Tee pizzapala”, aina välillä kuului. Sompahissilläkin molemmat lapset oppivat nousemaan itse rinteen ylös. Jonotuskin sujui nopsaan, sillä väkeä ei ollut paljon – mutta kuitenkin juuri sopivasti, että Mante ehti laskujen välissä kertoa pari dinosaurusfaktaa!

Päivän päätteeksi meille vanhemmille annettiin vielä lyhyt selonteko molempien lasten päivästä ja vinkkejä yhdessä laskemiseen. Hiihto-opettajalla oli ällistyttävä taito pukea kauniisti sanoiksi sekö lasten vahvuudet että sellaiset ominaisuudet, jotka vaikuttivat heidän tapaansa oppia ja laskea. Sen jälkeen kaikilla oli jo hirveä nälkä! Onneksi olimme jo edellisvuosina oppineet, miten lounastaminen sujuu perheeltämmenrinteessä kaikkein parhaiten…

Ylläksen hiihtokeskuksessa Äkäslompolon puolella sijaitsee Y1 ravintolamaailma, ja sieltä luottolounaspaikaksemme on valikoitunut Y1 Food Garden. Kattavasta buffet-valikoimasta kun löytyy jokaiselle omaan makuun sopivaa ja maittavaa syötävää: monipuolisesti kasviksia, terveellisiä ruokavaihtoehtoja kuten kalaa ja kanaa, ja pikkuväen kestosuosikkeja pizzasta, nuggetteihin ja lihapulliin.

”Tää pizza on liian hyvää!” huokaisevat lapset ja syövät huomaamattaan myös lautaselle livautetut kasvikset ja kanan. Kukaan ei kiukuttele, kaikilla täyttyvät vatsat ja ruokatoiveet, eikä syötävää tarvitse odottaa.

Toinen hiihtokoulupäivä: Hyökkäävä tiikeri ja koiran silitys

Kun toinen hiihtokoulupäivä starttasi, lapsilla oli heti aamusta kiire rinteeseen. Vuokraamossa kaikki sujui jo vanhasta tottumuksesta. ”Se punainen, nopeannäköinen kypärä on mun”, opasti Mante. ”Ja valkoinen, yhtä nopea kypärä mun”, jatkoi esikoinen.

Kävimme laskemassa lämmittelylaskut rinteessä perheen kesken ja sen jälkeen tuttu hiihtokouluopettaja otti taas lapset hoteisiinsa. Koska pizzapala-asennot ja auraukset alkoivat olla hallussa, voitiin keskittyä uusiin juttuihin, kuten hyökkääviin tiikereihin ja koiran silitykseen. Näiden mielikuvien avulla treenattiin samalla vaivihkaa laskuasentoa ja painonvaihtelua kääntyessä. ”Se kyllä voisi olla myös hyökkäävä tyrannosaurus rex!”  Mante huomauttaa.

Lapset pääsivät myös tutustumaan uusiin rinteisiin. Perherinteen vierestä löytyy nimittäin useampia sopivia rinteitä laskettelua aloitteleville. Samalla sai ihmetellä hissikelkkailijoita, joille on varattu omat laskureitit helppojen rinteiden keskeltä. Esikoinen ihastui erityisesti metsäiseen Joutsenrinteeseen ja jo vähän haastavampaan Paten rinteeseen. Toisen hiihtokoulupäivän päätteeksi Mantekin jo pääsi hetkellisesti kokeilemaan laskemista ilman apua – ja hienostihan se meni! Hiihtohissille selvittyään pikkulaskijan hymy ylsi korviin.

Kun toinenkin hiihtokoulupäivä oli takanapäin, kasvot olivat auringon pisamoimat ja lapsilla oli jo selkeät suunnitelmat tulevasta: ”Me tullaan taas ensi talvena”, esikoinen ilmoitti pontevasti. ”Ja silloin me ollaan rinteessä kolme päivää!”  Mante katsahti toiveikkaana hiihto-opettajaan: ”Olethan sä silloinkin meidän ope?”

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus
• Miten meillä on saatu lapset hiihtämään?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!