Heinäkuun alussa huomasin @kirjailijahenna:n Instagram-tililtä hauskan idean. Hän oli keksinyt kokeilla karsia kotoaan heinäkuun aikana 500 tavaraa niin, ettei se aiheuttaisi ylimääräistä stressiä: pienissä paloissa muun puuhailun ohella, laatikko tai hylly kerrallaan. Päätin kokeilla samaa: karsia kotoa 500 tavaraa kuukaudessa. Miten kävi, onnistuinko?

Kolmilapsisessa perheessä tavaraa kertyy. Sitä myös on kaikkialla, johtuen osittain lasten tehokkuudesta rakentaa majoja ja ansoja joka paikkaan.

Tavararöykkiöitä lapsiperheessä

Kun elää viisihenkisenä lapsiperheenä tiiviissä neliöissä, tavaraa alkaa vähitellen kerääntyä. Vaikka yritämme muovata kotia luovasti uusien vaiheiden mukaan, välillä tuntuu, että jokainen nurkka ja taso pursuaa tavaraa. Myös aika on kortilla. Enää ei tahdo löytyä hetkiä, jolloin tavaraa ehtisi karsia ja käydä läpi. Vai löytyisikö sittenkin?

Kun huomasin @kirjailijahenna:n Instagram-tilillä idean huomaamattomasta tavaran karsinnasta, päätin kokeilla sitä. Hennalla oli ajatuksena päästä heinäkuun aikana eroon 500 tavarasta. Minä ajattelin, että tämän kokeilun avulla saattaisin onnistua kouluttamaan aivoni siihen, että tavaraa karsisi jatkuvasti arjen pyörityksen lomassa. Päätin kuitenkin laskea heinäkuussa karsitut tavarat, ihan vain omaksi huviksi.

Aloitin perustamalla saunaamme kolme erilaista laatikkoa: kierrätettävät, myytävät ja lahjoitettavat. Sitten ryhdyin hommiin.

Voisikohan tästä karsia jotain? Ehdottomasti ei, mikäli lapsilta kysyy…

Heinäkuu ei ole helpoin ajankohta

Heti alkuun tajuan, että kokeiluun on syytä tähän aikaan vuodesta suhtautua erityisen rennolla otteella. Ovathan kaikki kolme lasta jatkuvasti kotona ja puoliso pariin otteeseen reissussa. Lisäksi vietämme loman kunniaksi aikaa mökillä.

Heinäkuun ensimmäiset päivät on kaiken lisäksi pyhitetty pienimuotoiseen remonttiin. Kotimme yläkerta on yhtä suurta tilaa, jossa koko perheemme nukkuu. Nyt tarkoitus on rajata sermeillä ja huonekaluilla isommille lapsille tilasta omat huoneet. Tavaran karsimisen sijaan kannankin siis kotiimme uutta tavaraa. Kun yläkerta on saanut uuden ilmeen, kaikki ovat tosin tyytyväisiä ja tavaran karsiminen alkaa tuntua entistä kutkuttavammalta ajatukselta.

Heinäkuu ei alakaan tavaran karsimisella vaan uuden ostamisella, jotta isommille lapsille saadaan lohkottua yläkertaan omat huoneet.

Ensimmäiset päivät tavaroiden karsintaa

Tavaroiden karsinta alkaa tarmokkaasti. Ensimmäisenä päivänä eteenpäin lähtee 19 tavaraa: vaatteita kirpputorille ja tekstiilijätekeräykseen sekä laatukirjoja lahjoitettavaksi lasten päiväkodille. Sitten tosin jo lähdemmekin mökille ja karsintaoperaatio jää tauolle.

Palattuamme kotiin tartun taas karsintahaasteeseen. Perkaan lelulaatikkoa, sukkakoreja ja turhiksi käyneitä vauvatarvikkeita. Laatikoihin päätyy 35 tavaraa lahjoitettavaa, myytävää ja poisheitettävää.

Sitten alkavat kiireet. Puoliso lähtee reissuun ja minä jään kotiin kolmen lapsen kanssa. Nakkaan laatikkoon yhdet hajonneet kengät. Muuhun aika ei riitä. Kun koko perhe on taas kotona, otan tavaranhävitysspurtin. Kaivan laatikoista rikkinäisiä sadeasuja, vanhentuneita kylppärituotteita, alkuvuonna kuolleen koiravanhuksemme hoitovälineitä ja rattaisiin ostetut uudet pyörät, jotka eivät sopineetkaan rattaisiin. Tuloksena on 24 tavaraa.

Heinäkuu ei ehkä olekaan otollisin kuukausi tavaran karsimiseen, sillä kaikki lapset ovat koko ajan kotona ja kesäreissuja on paljon.

Tavaran karsinnan lopputulos

Loppukuu kuluu pitkälti reissatessa. Kasseja pakatessa poimin poislähteviin tavaroihin samalla jokusen tekstiilijätekeräykseen tai kirpputorille joutavan vaatteen: yhteensä 6 uutta poistettua tavaraa.

Mökkilaiturilla tajuan heinäkuun vaihtuneen elokuuksi ja teen nopean päässälaskun. Heinäkuun aikana ehdin karsia kodistamme yhteensä 85 tavaraa, 8 päivän aikana. Jos päiviä olisi ollut käytössä kolmisenkymmentä, myös lopputulos olisi varmasti ollut lähempänä viittäsataa.

Joku tässä tavassa karsia tavaraa kuitenkin viehätti. Se tapahtui huomaamatta muun arjenpyörityksen ohessa. Saunalla odottavat laatikot helpottivat poisheittämistä. Tavarasta kun ei ole aina ihan helppo päästä eroon, jos sen tahtoo hävittää eettisesti. Jokaiselle esineelle täytyy löytää uusi koti, kohde tai kierrätyspiste. Se vie aikaa, mutta minusta ei ole siihenkään, että nakkaisin kaiken sekajätteeseen.

Päätän jatkaa haastetta elokuun. Ehkä syyskuunkin. Ja tarvittaessa myös joka kuukausi sen jälkeen. Luulen, että kotimme tavarakaaos ei ole ihan hetkessä kesytettävissä.

Päätän jatkaa myös karsittujen tavaroiden laskemista. Joku numeroissa vetoaa minuun. Jollain kierolla tavalla konkreettinen lukema motivoi minua tässä päättymättömässä tehtävässä. Kotiamme katsomalla ei nimittäin arvaisi, että olen juuri heittänyt lähes sata tavaraa pois. Mikään ei ole ulkoisesti muuttunut. Mutta ainakin minulla on lukema, todisteena itselleni!

Lue myös:

• Lue | Leiki | Liiku | Luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
• Käsinukeista apua lastenkasvatukseern – vinkkejä vanhemmille
• Vuosaarenhuippu – retkivinkki seikkailunnälkäisille lapsiperheille

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Täällä me taas olemme, ulkosaaristossa! Ja vaikka kaikki on kuten aiempinakin kesinä, niin samaan aikaan mikään ei ole niin kuin ennen – sillä tämä on Päärynä-vauvamme (6kk) ensimmäinen reissu mökillemme ulkosaaristoon.

Mikä ulkosaaristo?

Ulkosaaristolla tarkoitetaan saariston ulointa vyöhykettä, joka rajoittuu avomereen. Saarilta on mantereelle matkaa useampi kilometri, ja liikkuminen tapahtuu veneillä, sillä saariin ei ole tieyhteyksiä.

Meidän kesämökkimme sijaitsee ulkosaaristossa, keskellä matalia käkkärämäntyjä ja sileiksi hioutuneita kallioita. Mökkisaaremme on osa saarten rykelmää, joka muodostaa pienen kyläyhteisön. Monimuotoisen luonnon lisäksi mökkipaikkaamme kytkeytyy monimuotoinen mökkimatka. Mökille lähtiessämme ajamme ensin autolla yhteysalukselle, matkaamme sillä tunnin verran mantereelta, vaihdamme lopuksi kulkupelin vielä soutuveneeseen ja tarvomme viimeiset kallionousut venerannasta mökille jalan.

Voitte varmasti kuvitella, että matka on pienimuotoinen ponnistus kolmilapsiselta perheeltä tavarakuorman ja ruokien kera! Päärynä-vauvamme kulkee toki vielä näppärästi kantorepussa ja isommista lapsistamme (8v ja 5v) on vuosien varrella varttunut melko näppäriä pärjääjiä näissä olosuhteissa.

Ruokavarantoja saamme täydennettyä kesäaikaan kahdesti viikossa piipahtavalla kauppalaivalla. Ja kaikki olemassaoleva hyödynnetään: aamupuuron jämistä paistetaan rieskaa ja pakkausten naruilla sidotaan saunavihdat. Välillä tosin naapuriapukin on tarpeen. Tänä juhannuksena meidät yllätti yhä suuremmalla ruokahalulla varustetun nuorison leivännälkä – mutta onneksi myöhemmin mantereelta tulleet mökkinaapurit toivat ruokavarantoihin täydennystä. Kauppalaivalla kun oli pidempi tauko kulkemisessaan pyhistä johtuen.

Kauppalaiva piipahtaa kahdesti viikossa.

Aamupuuron jämistä voi tehdä vaikka rieskoja.

Lapsiperheiden Juhannus saaristomökillä

Tätä juhannusta vietimme saarimökillämme kahden lapsiperheen voimin. Meri oli vielä kylmä, mutta kummasti lapset tarkenivat silti pulikoida rantavedessä. Tämän kesän uutena viihdykkeenä meillä oli myös mökille hankittu sup-lauta, jota pystyi hyödyntämään myös meren ryöväämien tavaroiden (esim. silmälasit, lippis ja laastari) bongailussa.

Suosikkileikkeihin lukeutuivat myös tilataideteosten piirtely rantakallioihin katuliiduilla, tikkakisa, purojen tutkiminen ja vanhojen Aku Ankkojen lukeminen. Juhannuksen juhla-ateria oli meidän aikuisten mielestä lohi uusia pottujen kera, lasten mielestä taas röykkiöllinen paistettuja pinaattilettuja.

Iltaisin lämpeni sauna. Löylyistä kelpasi kirmata uimaan vielä lisää. Myrskyn kaataman koivun ansiosta saimme molemmille illoille vihdatkin. Koivuja kun ei kasva meidän saarellamme kovin tiheässä. Naapureilla olisi ollut loppuillasta kokkokin, mutta vaikka lapset valvoivat aivan liian pitkään, se jäi tällä kertaa kaiken muun tohinan keskellä näkemättä.

Katuliiduilla syntyi taidetta rantakallioille.

Juhannussauna lämpesi ja vihdankin saimme.

Juhannuksen lempiherkusta ei päästy yksimielisyyteen.

Vauvan ensimmäinen reissu ulkosaaristoon

Puolivuotiaalle Päärynä-vauvallemme tämä on ollut ensimmäinen reissu ulkosaaristoon. Myös molemmat isoveljet ovat aloittaneet saaristokesät alle vuoden ikäisinä. Vaikka lapsia oli tällä kertaa mukana kolme, helpommalta yhtälö tuntui nyt kuin aikanaan vauvan, taaperon, koheltavan koiran ja liikkumisessa apua tarvitsevan isoäidin kanssa. Koiravanhuksemme oli saaristossa mukana vielä viime kesänä, isoäidin seurasta jouduimme luopumaan jo muutamaa vuotta aiemmin.

Isoveljien vanavedessä uuden kokeminen on turvallista. Yhteysaluksessa Päärynä katseli hetken ympärilleen silmät pyöreinä, kunnes isoveljet aloittivat hassuttelunsa ja vetivät huomion itseensä. Soutuveneeseen siirtyessämme vauva oli jo nukahtanut kantoreppuun.

Mökillä vanhat, hyväksihavaitut vauvarutiinit muistuivat mieleen nopeasti. Päiväunet Päärynä uinuu kapeassa (varmaan ainakin) satavuotiaassa, korkealaitaisessa sänkyvanhuksessa. Kuumien kelien kylpyleikkeihin puolestaan riittää vielä saunan vanna. Kylä- ja kauppalaivareissut taittuvat näppärästi kantorepussa.

Hankimme jo esikoiselle ulkosaaristoreissuja ajatellen superkevyen ja pieneen kokoon mahtuvan sitterin, joka on palvellut myös kaksi seuraavaa vauvaa. Sitteri toimii niin syöttötuolina kuin ihmettelypaikkana ja sitä on helppo roudailla ympäriinsä myös ulkona kallioilla aina sen mukaan, minne muun perheen leikit ja puuhat siirtyvät. Ensi kesänä saaristossakin on todennäköisesti hetkellisesti taas kovempi kiire, kun Päärynä oppii kävelemään. Tämän kesän aiommekin nauttia tästä luksuksesta.

Moniväriset kesävarpaat ovat perheemme lomaperinne. Niissä riitti Päärynälle ihmeteltävää.

Tällä lomalla vauva aloitti myös hassuttelun.

Lue myös aiemmin ilmestyneet jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?
• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!