Minulta on usein toivottu, että tekisin mökkimaisemistamme Sastamalasta jutun, jossa vinkkaisin paikkakunnan parhaita retkikohteita lasten kanssa. Toiveenne on kuultu! Nyt kerron, millaisen lapsiperheen miniloman kaupungissa viettäisin, ja mitkä ovat mielestäni Sastamalan parhaat retkikohteet lasten kanssa.

kaupunki kulttuurin, kahviloiden ja kirjallisuuden ystäville

Sastamalan kaupunki on nykyään melko suuri, sillä se syntyi vuonna 2009 useamman pienemmän kaupungin yhdistämisen seurauksena. Minulle alueesta tuttuja paikkoja ovat Vammala ja Karkku ja siksi juttuni keskittyykin niiden kulmille.

Sastamala tunnetaan parhaiten varmaankin lukuisista historiallisista kirkoistaan, lentopallosta, Vanhan kirjallisuuden päivistä ja alueella asuvista kirjailijoista ja taiteilijoista (esim. Mauri Kunnas, Aino Havukainen & Sami Toivonen). Maininnan arvoisia ovat mielestäni myöskin alueen kaunis luonto, paikallisten vireä aktiivisuus ja kyky perustaa käsittämättömän hyviä kahviloita sekä käsityön ja kulttuurin vahva näkyminen kaikessa ja kaikkialla.

Vaikka olen elänyt koko elämäni pääkaupunkiseudulla, aina Sastamalaan mennessä tuntuu kuin saapuisin kotiin: Molemmat isoäitini ovat sieltä kotoisin, ja valtaosa suvustani elää siellä yhä. Siellä olen myös viettänyt lapsuuden lomista varmasti isomman osan kuin kotona, mökkeillen ja isovanhempien luona kyläillen.

Pukstaavi on elämyksellinen ja osallistava museo koko perheelle

Tatun ja Patun juna taitaa olla matkalla Hääppölään

Kirjaan kurkistamalla saattaa löytää salakäytäviä uusiin paikkoihin

lapsiperheen Miniloma Sastamalassa

Jos lähtisin perheeni kanssa parin päivän reissuun Sastamalaan, suuntaisin ensin Vammalan keskustaan. Tampereen kautta ajaessa matkan varrelle osuu myös Kiskokabinetti, jossa jokaisen junafanin kannattaa piipahtaa jaloittelemassa ja vanhoja junavaunuja ihmettelemässä. Keskustassa viettäisin toiminnallisen aamupäivän Herra Hakkaraisen talossa ja Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa. Niissä riittää tekemistä ja ihmeteltävää koko perheelle.

Kiskokabinetissa pääsee tutustumaan vanhoihin junavaunuihin

Herra Hakkaraisen talossa saattaa hyvällä lykyllä törmätä tuttuun unissakävelijään

Sisäleikkitilojen lisäksi Herra Hakkaraisen talon takapihalta löytyy huikea autopiha, jossa ei vauhtia tarvitse säästellä

Nälän yllättäessä suuntaisin syömään joko Helsingin Sanomienkin noteeraamaan Funkkistaloon tai Puistokadulla sijaitsevaan hyvään kiinalaiseen, King Gardeniin. Molemmat ovat lapsiystävällisiä ruokapaikkoja. Kahvipullat hakisin Pyymäestä torin laidalta.

Kirjan ystäville suosittelen lämpimästi visiittiä myös paikallisessa kirjakaupassa, Kirjakellarissa. Lempikirjakauppani kätkee nimittäin sisäänsä kellarikerroksen, josta voi tehdä aikamoisia löytöjä! Muu perhe voi sillä välin suunnata rantaan, josta löytyy paitsi kiva hiekkaranta, myös isot leikkipuistot ja rutkasti erilaisia pelikenttiä padelista katukorikseen.

Seuraavaksi jatkaisin matkaa Karkun suuntaan, sillä matkalta löytyy useampikin komea kirkko. Niistä pysähtyä kannattaa ainakin Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa, jonka moni saattaa muistaa ikävästä tuhopoltosta: Kirkon paanukatto oli valmistunut suurissa korjaustalkoissa vain kolmea viikkoa ennen kuin tuli tuhosi sen jälleen. Kirkon liepeiltä löytyy myös sympaattinen pikkukahvila, jonka pihalta saattaa löytää lampaita.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on tutustumisen arvoinen paikka

Kirkon kupeessa olevan pikkukahvilan pihalta saattaa löytää lampaita

Jos virtaa vielä riittää, iltapäivän käyttäisin Ritajärven luonnonsuojelualueella retkeillen. Siellä voi pulahtaa myös uimaan. Pienten lasten kanssa olemme käyneet kävelemässä muun muassa Horniossa. Loistava päivällispaikkakin löytyy läheltä, Karkun keskustasta: Karkun baarin pizzat ja burgerit eivät nimittäin petä!

Kun väsymys alkaa painaa, näppärä yöpymispaikka löytyy esimerkiksi Ellivuoresta, joka tarjoaa lähiympäristössään monen laista aktiviteettia. Talvisin hotellin vieressä kohoaa myös sympaattinen laskettelukeskus, jossa minäkin olen oppinut pienenä laskettelemaan. Aamupäivällä vielä ennen kotimatkaa kannattaa tehdä retki Pirunvuorelle ja sen rinteeseen rakennettuun kivilinnaan. Upeiden maisemien lisäksi reitin varrelta löytyy tekemistä myös lapsille.

Karkun maisemissa kelpaa retkeillä! Vanhojen tarinoiden mukaan piru viskeli Pirunvuorelta kiviä kirkkoon soutaneiden veneilijöitä niskaan. Siksi Rautavesi on nykyäänkin niin kivinen järvi.

Lue myös:

• ”Minä rakastan tätä paikkaa!” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• Viisi vähemmän tunnettua retkikohdetta lapsiperheille
• Vuosaaren huippu – retkivinkki seikkailunnälkäisille lapsiperheille

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

”Minä RAKASTAN tätä paikkaa!” henkäisi nelivuotiaamme kahden saaristopäivän jälkeen. Olimme jälleen tulleet lomanviettoon mökillemme Porvoon ulkosaaristoon, lapset vuoden vanhempina ja vauhdikkaampina. Vaan miten sujui juhannus ulkosaaristossa lasten kanssa?

Yksi yli laidan – merimatka mökille

Esikoinen ei enää muistanut kumpaakaan mökkipaikkaamme viime vuodelta, mutta jotain hän sentään muisti: nimittäin yhteysaluksen ja kauppalaivan. Ne olivat tehneet vaikutuksen!

Kun mökki on ulkosaaristossa, matkakin on eräänlainen seikkailu, eikä esimerkiksi kotiinpaluu välttämättä onnistu suunnitellusti, jos keli tekee tepposet tai matkalle osuu muita yllätyksiä. Ensin ajetaan autolla lauttarantaan, missä vaihdetaan yhteysalukseen. Vajaan tunnin merimatkan jälkeen kulkupeli vaihtuu soutuveneeseen  ja lopuksi tavarat (ja lapset) täytyy vielä saada kannetuksi kallioita ylös mökkiin.

Tänä kesänä pääsimme pariin viime vuoteen verrattuna helpolla: Mukaan ei enää tarvinnut raahata vauvatavaroita, en ollut viimeisilläni raskaana ja sääkin suosi. (Kaatosateessakin on toki oma viehätyksensä – etenkin siinä vaiheessa, kun on selvitty mökin kamiinan lämpöön kuivattelemaan seuruetta ja läpimärkiä matkatavaroita.)

Suurin haaste matkassa oli rasavilli kaksikkomme, joka piti huolta siitä, että meno pysyi yllä koko yhteysalusmatkan. Sanotaan, että lauttamatkalla lapset yleensä rauhoittuvat, jopa nukahtavat, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Esikoinen sinkoili yhteysaluksella sinne tänne riehaantunut pikkuveli kintereillään ja esittäytyi kanssamatkustajille: ”Minä olen [esikoinen] ja minulla on levoton olo!”

Lopulta istuimme kuitenkin soutuveneessä, joka näytti valtavasta tavarakuormasta huolimatta lähes puolityhjältä viime vuoteen verrattuna. Esikoinen osasi jo hienosti istua soutuveneen keulassa itsekseen, mutta Mantessa oli pitelemistä: ”Jatketaan matkaa!” taaperomme vaati tuskastuneena sylissäni istumiseen.

Kaikki sujui kuitenkin hyvin, kunnes Pasi (koiramme) bongasi rannalla naapurin koiran ja alkoi höntyillä niin, että keikahti yli laidan. Onneksi juuri tämän varalta kaikilla lapsillamme (myös Pasilla) on kahvalliset pelastusliivit. Ei tarvinnut kuin nostaa kylvyssä käynyt koira takaisin veneeseen. Pasi oli tapahtuneesta kovin nolona ja keräili sympatiapisteitä pitkin iltaa ryhtyen hytisemään aina, kun joku sattui katsomaan.

Saaristomökille matkataan yhteysaluksella ja soutuveneellä.

Yksi yli laidan!

Verta, nokea ja jätskiä

Ulkosaaristo on rypäs saaria nimensä mukaisesti vähän kauempana mantereesta. Saarten keskellä on vehreä ja hieman suojaisampi poukama, jonka ympärille myös kyläyhteisö on aikanaan muodostunut. Meidän mökkimme sijaitsee kuitenkin vähän kauempana kyläkeskittymästä, yhden saaren karummalla merenpuoleisella kyljellä. Meistä se on ihanaa! Pienten lasten kanssa paikassa on toki omat haasteensa, muttei mene montaa vuotta, niin veljekset ovat varmasti jo ketteriä kallioilla kulkijoita.

Esikoinen on osoittautunut varsin näppäräksi menijäksi jo tänä vuonna Mante yrittäessä pysyä koko tarmollaan perässä. Vain kerran pikkuveli on keikahtanut niin, että tarvittiin pientä paikkailua. Olimme juuri saunoneet ja kävelemässä juhannuksenpuhtoisina takaisin mökkiin, kun Mante muksahti ja iski nenänsä kallioon. Verta tuli sen verran paljon, että olimme lopulta molemmat Manten kanssa punaisen tahman peitossa, ennen kuin sain pahimman vuodon tyrehtymään. Ei auttanut kuin lähteä uudelleen pesulle.

Saaristossa elää yhä kourallinen vakituisia asukkaita, joskin nykyään valtaosa asuu vähintäänkin talven muualla. Menneistä ajoista muistuttaa kuitenkin 80-luvulla lakkautettu saaristolaiskoulu, jossa paikalliset aktiivit pitävät kesäisin kahvilaa. Mökkiläisten helpotukseksi saaristossa käy muutaman kerran viikossa myös kauppalaiva, jotta ruoanhakuun ei tarvitse lähteä mantereelle kesken loman. Saariston tapoihin kuuluvat myös kauppalaivajätskit: Se kun on oikeastaan ainut tapa päästä täällä herkuttelemaan jäätelöllä. Niinpä kauppalaivalla piipahdetaan jäätelön perässä usein silloinkin, kun sinne ei ole muuta asiaa. Sen esikoinenkin muisti viime vuodesta tänne saapuessamme!

Koska roskat kuljetetaan saaristosta mantereelle, jätettä tuotetaan täällä ollessa mahdollisimman vähän ja poltetaan mahdollisuuksien mukaan. Sitä varten keskellä mökin tupaa on kamiina, jolla mökkiä myös tarpeen tullen kuivatetaan ja lämmitetään. Mante rakastui kamiinaan heti sen nähdessään – se kun on ulkopinnasta nokinen. Noella saa vängästi mustattua kädet ja maalattua sekä kasvojen sotamaalaukset että luolamaalaukset mökin lattiaan. Onneksi esikoinen otti nopeasti kunnia-asiakseen vahtia pikkuveljeään kaaminan ollessa kuuma. Vielä on palovammoilta vältytty! Palanut sormenpää saattaa tosin lopulta olla paras opetus kamiinaleikkien lopettamiseksi.

Kauppalaivapäivä on saaristossa myös jäätelöpäivä.

Ällöttäviä kaloja ja vauvan peppuja – Uuden oppimista luonnon äärellä

Luonnon äärellä ja armoilla eläminen on opettavaista – niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Kaupungissa kun monet asiat muuttuvat niin helposti itsestäänselvyyksiksi. Katselimme laiturilla lasten kanssa mereen syöksyviä tiiroja, kun niistä yksi lopulta onnistui nappamaan kalan. ”Äiti, miksi tuo lintu syö kaloja suoraan merestä?” esikoinen parahti. ”Sehän on ällöttävää!”  Seurasi kiinnostava keskustelu siitä, mistä kauppojen kalat ovat lähtöisin. En silti onnistunut houkuttelemaan esikoista vielä kanssani ongelle.

Myös ruoka täällä on ollut hieman erilaista kuin kotona kaupungissa: yksinkertaisempaa ja askeettisempaa – mutta sitäkin maistuvampaa. Siinä missä Olimme miehen kanssa erityisen innoissamme kesän ensimmäisistä, suuhun sulavista uusista perunoista, esikoinen oli epäilevämpi. ”Maista nyt, ne on pehmeitä ja sileitä kuin vauvan peppu!” mies yritti vitsailla. Mante oppi heti uuden sanan ja tietää nyt, mitä ne kattilassa olevat pyöreät keltaiset pallerot ovat. Tänäänkin syömme silliä ja ”vauvan peppuja”.

Tekeminen meiltä ei ole täällä vielä loppunut, mutta jatkuva yhdessäolo on välillä aikaansaanut nahinaa veljesten välille. ”Mante, ei saa lyödä! Minä voin mennä rikki!” on esikoinen yrittänyt ojentaa pikkuveljeään. Silti olemme kaikki olleet yhtä mieltä siitä, että on ihan parasta saada viettää aikaa yhdessä, kaukana häiriötekijöistä, oman perheen kesken (tai purjeveneellä kylään saapuvien mökkivieraiden seurasta nauttien!).

”Ja minä RAKASTAN tätä paikkaa!” lisäsi esikoinen vielä aamun herättelemää merta katsellessaan. ”Täällä ollaan kuin toisessa maailmassa. Niin kuin Ruotsissa…”

”Tai Oulunkylässä!”

Saaristomökille voi tulla kylään vaikkapa purjeveneellä.

Lue myös aiemmat saaristojutut:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!