Tammikuussa 2024 törmäsin lukuhaasteeseen, jossa kannustettiin perheitä lukemaan yhdessä, 200 kirjaa vuoden aikana. Ajatus innosti, joskin määrä tuntui pieneltä. Tiesin, että 500 kirjaakin tulisi täyteen liian helposti, joten päätin saman tien asettaa tavoitteeksi tuhat kirjaa vuodessa. Nyt tuosta kaikesta on aikaa vuosi. Miten lukuhaasteessa kävi?

Oplus_16908288

1000 kirjaa vuodessa?

Kuka hullu yrittää lukea tuhat kirjaa vuodessa? Kenties sellainen, jota kiinnostaa, paljonko vuoden aikana tulee luettua. Koska tein tätä lukuhaastetta lähinnä itselleni, päätin ettei se saisi muuttua pakkopullaksi tai vaikuttaa muuhun elämään. Lukisin silloin, kun hyvältä tuntuisi.

Päätin laskea lukemaan mukaan kaikki sellaiset kirjat ja äänikirjat, joissa oli oikeasti luettavaa ja jotka luin joko itsekseni tai lasten kanssa. Sarjakuvalehtiä, kuten Aku Ankkoja, en tällä kertaa laskenut mukaan.

Vuoden aikana huomasin lukevani valtavat määrät osittaisia kirjoja: Joko luimme lasten kanssa yksittäisiä satuja tarinakokoelmasta tai minä aloitin iltasatukirjan, mutta mieheni lukikin sen seuraavana iltana lasten kanssa loppuun. Tällaisia teoksia en lukemaanme laskenut.

Tiedostin myös taipumukseni jemmailla kirjoja vähän kaikkialle ja aloittaa useiden kirjojen lukeminen yhtäaikaa. Parhaimmillaan minulla saattoi olla kymmenenkin kirjaa menossa samanaikaisesti. Jonkun niistä ahmaisin, toista saatoin lukea lähemmäs vuodenkin kaiken muun ohella.

Vuoden aikana luin…

Vuoden aikana luin lopulta 636 kirjaa – ja toisen mokoman osittaisia kirjoja.

Lukema muodostui lapsille luetuista iltasaduista ja kirjastoretkien jälkeen pidetyistä lukumaratoneista. Työmatkoilla, juoksulenkeillä ja koiraa ulkoiluttaessa kuunnelluista äänikirjoista. Ammattikirjallisuudesta ja tietokirjoista. Ihan liian hyvistä romaaneista, joita luen, kun minun pitäisi olla jo nukkumassa, mutten malta lopettaa.

Mitä haasteesta jäi käteen?

Sen lisäksi, että olen kuluneen vuoden aikana lukenut ihania kirjoja, on haaste antanut muutakin. Yksi konkreettisin esimerkki ovat säännölliseksi tavaksi muodostuneet kirjastoretket lasten kanssa ja niiden jälkeinen lukumaraton olohuoneen sohvalla. Vilkkaanvauhdikkaat lapsemme saattavat rauhoittua pariksikin tunniksi kuuntelemaan valitsemiaan kirjoja.

Mikä olisikaan parempaa kuin saada omat lapset kainaloon, viettää aikaa yhdessä ja jakaa eteenpäin sitä, mistä on itse aina saanut niin paljon – tarinoita.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi
• Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistaa erilaiseen perhearkeen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Ensinnäkin, STOP kummilapset perheineen! Älkää lukeko eteenpäin, etteivät joulunodotuksen yllätykset paljastu. Tänäkin vuonna olen nimittäin tehnyt kullekin kummilapsistani oman touhujoulukalenterin heidän toiveidensa ja kiinnostuksenkohteidensa inspiroimina. Tässä tällä kertaa keksimiäni ideoita, mitä joulukalenteriin voi kätkeä!

Valmiit joulukalenterit odottelemassa toimitusta eteenpäin

Kuusi kalenteria

Tänä vuonna kalentereita valmistui jo kuusi, sillä nuorinkin kummilapsistani on kasvanut kalenteri-ikään. Nuorimmalle tein kierrätysaiheisen kalenterin: taikasäkin, josta saa nostaa aarteen joulunodotuksen joka päivänä. Suurin osa aarteista oli omille lapsilleni suurta iloa tuottaneita kirjoja tai tavaroita (esim. villasukat, kylpylelu), joista he ovat kuitenkin jo kasvaneet ohi.

Vanhin kummilapsistani, varsin tuore koiranpennun omistaja, sai luonnollisesti koira-aiheisen kalenterin. Prinsessakalentereita mahtui joukkoon parikin, sillä pikku-prinsessat sellaisia itse toivoivat. Lego-fanin kalenterista muotoilin legopalikan ja yhteen perheeseen lähti kalenteri, jonka kyljessä kulkee junarata, jota pieni veturi puksuttaa.

Kalentereiden punaisen langan muodosti tänä vuonna runomuotoon kirjoitettu joulusatu, johon myös osa luukkujen sisällöistä liittyi.

Karkkiprinsessan aarrearkku on enää timantteja vailla

Minne lie tämä juna puksuttaa?

Kuninkaallinen joulukalenteri vaatii tietysti yleviä kankaita ja sulkia!

Mitä luukuista löytyy?

Yritän aina koostaa kummilasten kalentereiden sisällöt niin, ettei kotiin kertyisi niiden myötä hirveästi uutta muovikrääsää, vaan että lapset saisivat touhua ja tekemistä joulunodotukseen. Toki yritän kullekin toteuttaa myös jokusen toiveen, mahdollisuuksien mukaan.

Koska kummilapset ovat saaneet kalenterit jo useampana vuonna, toiveetkin ovat usein hyvin maltillisia, esimerkiksi suosikkijuttuja edellisistä kalentereista. Tänä vuonna toivottiin muun muassa eskaritehtäviä, kimaltavia askartelutarvikkeita, askartelusettejä, palapelejä, kynsitarroja, suklaata ja legoja.

Tämän vuoden erityisjuttuna hommasin kalentereihin teatterinaamioita, joita lapset saavat itse värittää ja koristella. Kunkin kalenteriin sujahti myös crocseihin kiinnitettävä jibbitz-koriste, mausteiden tunnistustehtävä (tuoksun perusteella) sekä ohje neilikka-appelsiiniin tekoon. Isommille kummilapsille löysin myös näkymätöntä mustetta sisältävät salapoliisikynät, joissa on kynänjäjen näkyviin tuova valo.

Arvaatteko, mikä näissä kalentereissa on parasta? Paitsi että olen saanut päivittää kummilasten kuulumiset kalentereita tehdessä ja viedessä, yleensä kuulen kummilapsista useampaan otteeseen myös joulukuun aikana, kun he availevat kalentereitaan. Omien ruuhkavuosien aikana saan silti olla heille yhden kuukauden ajan intensiivisesti läsnä – ainakin kalenterin muodossa!

Lue myös:

• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu!
• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapselle
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Koiranpennun omistajan kalenteri vaatii vielä aimo satsia tassunjälkiä…

Ai mistä päättelit tämän kalenterin saajan pitävän legoista?

Työmaa – eväiden kera tietenkin!