Rohkeutta kohti – Miten rohkeutta voi opettaa?
0
Ilotulitteiden jytke on vaimennut, koira kaivautunut esiin piilostaan ja asettunut kylkeäni vasten makaamaan kuin varmistuakseen, ettei enää ole mitään hätää. Makaan peiton alla yölampun hohteessa muun perheen tuhistessa untaan ympärillä. En saa nukutuksi, ajatukset eivät suostu levolle. Mieli tahtoo ensin vastauksia – piirtää suunnan, jota kohti seuraavana aamuna askeltaa. Tehdä lupauksen vuodelle 2024: Tulevana vuonna aion puhua rohkeudesta ja saada ääneni kuuluviin. Väitän nimittäin, että rohkeutta voi opettaa, ja se on juuri sitä, mitä nyt tarvitsemme!
Rohkeutta kohti
Jo neljä vuotta sitten kirjoitin muistikirjan kanteen sanan: ”ROHKEUS” ja aloin täyttää sitä ajatuksilla, havainnoilla ja tutkimustiedoilla aiheesta. Sitten esikoinen varttui vauhdikkaaksi taaperoksi, maailmaan vyöryi korona, perheeseen syntyi toinen lapsi ja muistikirja unohtui.
Kuluneen syksyn aikana aihe on kuitenkin alkanut jälleen vetää puoleensa. Tuntuu, että kaiken viime vuosina tapahtuneen jälkeen, lisääntyneen turvattomuuden ja epävarmuuden keskellä, meidän pitäisi oppia löytämään rohkeutemme uudelleen.
Ensin iski pandemia, joka vavisutti kaikkea totuttua, piirsi yksinäisyydelle uusia olomuotoja, horjutti käsitystämme hallinnasta ja elämänhallinnasta ja pakotti kohtaamaan uudenlaisen, rajoitetumman maailman. Sitten silmiemme eteen rävähti sota, niin lähellä ja näkyvänä, ettei siihen voinut olla reagoimatta.
Kaiken tämän sivuvaikutuksena olemme kadottaneet osan rohkeudestamme: Kyvystä heittäytyä, luottaa, haastaa itseä ja tilanteita. Kyvystä toteuttaa unelmia ja hallita pelkoja, niin suuressa kuin pienessä mittakaavassa. Ainakin itse ajattelen, että pelot, epävarmuus ja turvattomuus vievät kauemmas vapaudentunteesta – ja niiden hallinta taas sitä kohti.
TaHto tulla KUULLUKSI
Koira kääntää kylkeä, painautuu tiukasti vasten ja tärisee rakettien yhä paukkuessa sälekaihdinten takana. Yhdessä valvomme, joskin eri syistä. Olen aina rakastanut kirjoittamista, nauttinut ajatustyöstä, ideoinnista, ratkaisujen etsimisestä, uuden luomisesta. Kun kolme vuotta sitten perustin tämän blogin, tein sen pitkälti tarpeesta saada kirjoittaa. Tai niin luulin. Nyt ymmärrän, että blogini syntyi yhtä lailla halusta vaikuttaa ja tulla kuulluksi.
Olen tehnyt töitä opettajana 18 vuotta, päätoimisesti vuodesta 2010. Valmistuttuani opetin ensin seitsemän vuotta draamaa ja äidinkieltä lukiossa ja toimin koulun teatteripainotuksen vastuuopettajana. Sitten aloin kaivata juurilleni luokanopettajaksi, työhön joka antaa mahdollisuuden vaikuttaa pitkäjänteisemmin ja kokonaisvaltaisemmin yksittäisten oppilaiden ja opetusryhmien kehitykseen. Nykyään työskentelenkin kulttuurikasvatukseen erikoistuneessa alakoulussa teatterin, musiikin ja luokanopettajana.
Rohkeutta voi opettaa
Vuodet opettajana ovat opettaneet minulle muutaman tärkeän asian rohkeudesta ja itsensä ylittämisestä. Nämä oivallukset ovat myös ohjanneet tapaani opettaa ja ajatella opettamista:
1. Ryhmä on yhtä vahva kuin sen keskinäinen luottamus.
2. Yksilö pystyy ylittämään itsensä, kun hän oppii heittäytymisen taidon ja saa olla osa turvallista ja luottamuksellista ryhmää.
3. Rohkeus ei ole pelottomuutta vaan sitä, että osaa kohdata tunteensa ja kykenee hallitsemaan niitä, pelko mukaan lukien.
Kenties juuri yllämainituista syistä draama- ja teatterikasvatuksesta on minulle sydämen asia. Se mielletään helposti esiintymistaitojen harjoittamiseksi ja esitysten valmistamiseksi, vaikka todellisuudessa kyse on paljon enemmästä. Draama- ja teatterikasvatus tarjoaa välineitä muun muassa ryhmänsisäisen luottamuksen rakentamiseen, itsetuntemuksen vahvistamiseen, epävarmuuden ja epäonnistumisen pelon lieventämiseen, tunnetaitoihin, ideointikyvyn rikastamiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen sekä rohkeuden ja heittäytymiskyvyn vahvistamiseen.
Olen hyödyntänyt draaman ja teatterin menetelmiä aina erilaisia ryhmiä ohjatessani, kouluttaessani, opettaessani, jopa valmentaessani (Kyllä, olen ennen lasten syntymää ehtinyt valmentaakin kalpamiekkaikkailijoita yli 10 vuotta!), vaikkei ryhmän toiminta olisi liittynyt millään tavalla esiintymiseen.
Draama- ja teatterikasvatuksessa on valtava määrä potentiaalia, ja se tarjoaa keinoja esimerkiksi aiemmin peräänkuuluttamani rohkeuden löytämiseen. Henkilökohtainen lupaukseni, toiveeni ja tavoitteeni alkavalle vuodelle onkin saada ääneni tässä asiassa kuuluviin: Rohkaistua puhumaan ja tulla kuulluksi. Kenties jopa päästä jakamaan oivalluksiani ja tekemiäni havaintoja aiheesta suuremmalle yleisölle.
Myös koira on löytänyt rohkeutensa – tai ainakin keinot pelon selättämiseen. Se on tehnyt peitosta pesän viereeni, työntänyt kuononsa tyynyni alle ja tasaisesta tuhinasta päätellen lopulta nukahtanut. Kenties lopulta itsekin saan unta, kun olen saanut ajatukseni sanoiksi.
Jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä!
meri.maaria.kivekas (at) gmail.com
Meri-Maaria Kivekäs (KtM + FM) on helsinkiläinen äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja, joka työskentelee opetustyön ohessa myös laulaja-lauluntekijänä ja perhevaikuttajana. Hän on valmistunut luokanopettajaksi pääaineenaan kasvatuspsykologia, erikoistunut teatteripedagogiikkaan ja suorittanut maisteriopinnot myös kotimaisesta kirjallisuudesta. Kirjoittaminen, musiikki ja teatteri ovat elämänmittaisia harrastuksia, kahvinjuonti ja irtokarkit iänikuisia paheita.
Lue myös:
- Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
- Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
- Teoriani perheestä – ajatustenvaihtoa Juha Itkosen kanssa
- Miksi lapsille kannattaa laulaa?
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
Joulun tarinoita, osa 3: Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön
Tonttuovi on toiminut perheemme joulukalenterina niin kauan kuin lapset ovat joulusta jotakin ymmärtäneet. Kun on tonttu alivuokralaisena, kotona tapahtuu kaikenlaista jännää ja jouluvalmistelut saa näppärästi kytkettyä osaksi joulunodotusta. Minulla on ollut tapana julkaista tonttuovemme tapahtumia myös täällä ja sosiaalisessa mediassa, ja viime päivinä olen saanut teiltä valtavan määrän toiveita vinkkilistasta, josta voisi poimia ideoita myös omaan tonttuoveen. Toiveenne toteutuu – tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön!
Tonttuovi starttaa joulunodotuksen
En ole kovin innostunut nykyisestä joulukalenterikulttuurista. Kalliit kalenterit sisältävät valitettavan usein leluja ja muovikrääsää ja niistä tuntuu tulleen lapsille eräänlainen kilpavarustelun muoto. Yksi ei välttämättä edes riitä ja kun kolmen kalenterin luukut on avattu, leluja onkin jo kertynyt useamman joulupukin lahjasäkin verran.
Harhauttaakseni omia lapsiani edes muutaman vuoden, kehittelinkin aikanaan idean tonttuovesta joulukalenterina. Joulunodotus alkaa, kun tonttu alkaa tehdä meille muuttoa ja joulukuu hujahtaa sen jättämiä elämänjälkiä seuraillen. Eri vuosina pieni alivuokralaisemme on ollut hyvin eriluontoinen. Tämän vuoden asukillamme on selvästi pilkettä silmäkulmassa, kun taas parin vuoden takaisessa tontussa oli selkeästi kasvattajan vikaa.
Lapset kuljettavat leikkiä eteenpäin
Aiemmin tonttu on muuttanut meille joulukuun 1. päivänä. Tänä vuonna yhteiselomme tontun kanssa alkoi kuitenkin jo aiemmin – kiitos lastemme oma-alotteisuuden. Tänä vuonna lapset nimittäin muistivat ensimmäistä kertaa itse marraskuussa, että olisi aika kirjoittaa joulupukille. Minut määrättiin kirjuriksi ja niinpä kirjoitin kiltisti lasten sanelemat terveiset Korvatunturille.
Illan lähestyessä lapset pähkäilivät pitkään, minne kirje pitäisi jättää. Ulkona satoi räntää, joten siellä kirje olisi kastunut ennen tonttujen tuloa. Lopulta lapset sujauttivat kirjekäärön isänsä crocsiin ja ohjeistivat minua nostamaan sen ulos juuri ennen kuin menisin nukkumaan.
Mutta minä unohdin!
Onneksi tontut ovat kekseliäitä. Ne olivat yön aikana loihtineet oman pikkuoven seinäämme ja kipittäneet sen kautta hakemaan kirjeen. Sen paljastivat pienet lumiset jalanjäljet, jotka johtivat ovelta crocsille ja takaisin. Niin alkoi tämänvuotinen yhteiselomme tonttujen kanssa.
Koottuja ideoita tonttuoven käyttöön
Tonttuovi tarjoaa mahtavan tilaisuuden yhteiseen leikkiin lasten kanssa. Kun tarttuu lasten ideoihin ja impulsseihin, ja tempautuu itsekin jouluisen leikin maailmaan, tonttuovi alkaa elää omaa elämäänsä.
Vaan miten päästä leikissä alkuun? Tässä koottuja ideoita tonttuoven käyttöön:
1. Me näemme tonttuovesta aina aluksi vain ulkopuolen (=pihanäkymä), kunnes tonttu lopulta jonkin yön aikana keikauttaa tupansa taialla näkyviin niin, että lapset pääsevät kurkistelemaan sinnekin sisään (=tupanäkymä).
2. Tonttuoven muuntelussa kannattaa hyödyntää lasten leluja ja joulukoristeita. Ainakin meidän lapsistamme on jännää, kun heidän leluistaan (esim. autot, työkoneet, eläinfiguurit) tulee osa tontun todellisuutta. Joulukoristeita taas voi tuoda tontun tupaan sitä mukaan, kun niitä haluaa kotiin ripotella. Välillä tonttumme on kehottanut lapsia etsimään niille paikat. Tänä vuonna tonttu on pyytänyt lapsia myös etsimään koristeita, jotka hän on huusholliimme soluttanut.
3. Tämänvuotinen tonttumme on ahkera kirjoittelemaan kirjeitä. Lapset rakastavat niitä. Vaikkei pikkiriikkiselle paperille montaa lausetta mahdu, voi siinä kehottaa esimerkiksi hiihtämään, pulkkamäkeen, joululauluja laulamaan tai viettämään yhteisen glögihetken. Kun tonttu niitä ehdottaa, ovat lapset entistä innostuneempia. Kirjeet toimivat sellaisinakin päivinä, kun olisi jo valmiiksi jotain hauskaa ohjelmaa. Tällöin tonttu voi esitellä ne viesteissä ”omina ideoitaan ja kehitelminään”.
4. Tonttu voi auttaa kasvatusasioissa. Meillä tonttu on esimerkiksi jättänyt tupaansa humoristisia kyselyjä (”näissä asioissa olen ollut tosi kiltti/tuhma”). Yhtenä vuonna sillä oli myös pieni liitutaulu, johon se kirjoitti muistutuksia nukkumaanmenoajoista ja lelujen keräämisestä. Joskus tonttu on myös esittänyt haasteita ja laittanut lapset keräämään onnistumisistaan tarroja seinälle ilmestyneeseen palkintotaulukkoon. Tietystä tarramäärästä se on luvannut pienen palkinnon.
5. Meidän tonttumme kannustavat lapsia usein myös erilaisiin askarteluleikkeihin. Ovella voi odottaa värityskuva, joulukortin tekoainekset, värisudoku (= vaihda helpon perussudokun numerot väreiksi, niin nuorempikin pystyy sen tekemään) tai vaikka tontun tupaan piilotettuja helmiä rannekorun tekoa varten.
6. Tonttu voi jättää ovelleen lumipalloja (vaahtokarkkeja), jotta voitte viettää kaakaokestit ja tipauttaa ne juoman sekaan TAI piparkakkumuotteja, jotta saatte järjestää piparinleivontatalkoot.
7. Myös kaikenlaiset leikkien alkusysäykset ovat toimineet meillä hyvin. Niissä tonttu jättää tupaansa leikissä tarvittavan välineen ja ohjeet, esimerkiksi ”jatka kuvaa” (tontun jättämällä paperilla on piirroksen alku, lasten täytyy viimeistellä se), ”pidä pallo ilmassa” (ilmapalloa täytyy pomputella yhdessä ilmassa mahdollisimman kauan), äänisokko (esim. kulkusilla) tai ”keksi itsellesi tontunnimi (tontun jättämien ohjeiden mukaisesti). Nimienkeksimisleikit ovat lapsista muutenkin hauskoja ja aina välillä tonttu jättääkin tehtäväksi keksiä vaikkapa lemmikkikissoilleen nimet.
8. Tonttu voi valmistella pihalle (tai sisälle) temppuradan ja jättää ovelleen tulo-ohjeet.
9. Etsimisleikit ovat myös aina hauskoja. Välillä tontuillamme ovat olleet kadoksissa kengät, välillä työkalupakki tai tonttulakki. Lasten tehtävänä on etsiä ne kodistamme ja yleensä tonttu palkitsee avusta seuraavana päivänä, vaikkapa piparkakuin tai kiiltokuvin. Kiiltokuvilla saa myös luotua tapahtumia ja tilanteita tontun tupaan.
Tonttu on jättänyt ovelleen kiitospipareita palkinnoksi edellispäivän avusta
10. Joskus tonttumme on osallistunut myös arjen pyörittämiseen: Hän on saattanut jättää ovelleen lapun, että jääkaapista löytyy riisipuuroa, pakkasesta piparitaikinaa tai kuusen koristeet on nostettu eteiseen valmiiksi.
11. Tontuilla on tapana reagoida myös lasten keksimiin yllätyksiin ja ainakin meillä lapset odottavat malttamattomina, miten tonttu heidän toimiinsa reagoi. Tänä vuonna lapset muun muassa keksivät piilottaa tontun kengät. Seuraavana yönä tonttu oli puolestaan nostellut lasten kengät ihan hassuihin paikkoihin.
12. Humoristisen tontut avaavat paljon mahdollisuuksia. Tämän vuoden tonttumme oli esimerkiksi ripotellut rusinoita ovensa edustalle ja jättänyt lapsillemme viestin, jossa kysyi, voisivatko nämä siivota tuvan kaamean sotkun. Lapset olivat tehtävästä oikein mielissään.
Syömällä siivoaminen on hauskaa!
13. Nukkekotitavarat tarjoavat paljon mielikuvitusta ruokkivia ideoita. Usein tonttuovelle ilmestyvä uusi esine on meillä jo yksistään se ”päivän juttu”. Tonttulan tavaroilla kun on kiva leikkiä muutenkin – ainakin silloin, kun tonttu ei ole näkemässä!
Lue myös: