Kävelemme leveitä, puiden reunustamia siltamaisia pitkospuita. Ohitamme kodan ja lempeästi loimattavan nuotion. On huhtikuu ja kevät on jo valoa täynnä. Lintujen ponteva laulu ja odottavan jännittynyt puheenpulputus säestävät askelten kopsetta. Sitten eteemme avautuu kaarikattoinen, nurmen kätkemä rakennus, jonka jykevän puisessa ovessa on kauniita kaiverruksia, sekä aukea tila höryävine kuumavesikattiloineen, pesusoikkoineen ja paljuineen. Pienet yksityiskohdat vangitsevat katseen: tuolla on saunahattu, tuolla selänpesuharja, kulhollinen karkeaa suolaa, eri puulajeista sidottuja vihtoja, lisää kauniita kaiverruksia. Olemme saapuneet syntymäpäivilleni: perinnesaunotukseen Sipoonjoen perinnesaunalle.

Mikä perinnessaunotus?

Kun MUISTIN täyttäväni neljäkymmentä, ajattelin aluksi, etten pidä juhlia (samassa hötäkässä kun oli kaikenlaista, kuten kuopuksemme syntymä). Sitten tajusin, että syntymäpäiväthän ovat oiva tekosyy toteuttaa yhdessä ystävien kanssa jotain sellaista, josta olen pitkään haaveillut.

Minut tuntevat tietävät, että olen intohimoinen saunoja. Olin käynyt Sipoonjoen perinnesaunalla savusaunan löylyissä kerran aiemmin ja huomannut tuolloin, että saunalla järjestetään myös perinnesaunotusta. Nyt tajusin tilaisuuteni tulleen: perinnesaunotus osaavan saunottajan kera olisi upea elämys yhdessä ystävien kanssa koettavaksi!

Perinnesaunotus on suomalaiseen kansanperinteeseen ja saunakulttuuriin pohjautuvaa aineetonta kulttuuriperintöä. Aikanaan saunottaja oli ammatti siinä missä suutari tai räätälikin ja sauna keskeinen osa ihmisen elämänkiertoa. Saunottajat kuppasivat, uuttivat lähiluonnon kasveja löylyveteen ja taittovat vitsoja vihtomista varten.

Nykyään tätä saunan kulttuuriperintöä ei tunne juuri kukaan. Sähkösaunojen yleistyessä saunan kokonaisvaltainen hyöty unohdettiin. Nykypäivän perinnesaunotuksissa yksi saunottajan keskeinen tehtävä onkin tutustuttaa saunojat saunaperinteisiin ja -kulttuuriin. Perinnesaunottaja osaa toteuttaa erilaisia elinkaarisaunotuksia ja vuotussaunoja, taitaa saunaloitsut, -laulut ja -rituaalit sekä hallitsee saunassa käytettävien kasvien ja turpeiden käytön.

Saunalle kuljetaan pitkospuita muistuttavaa, puiden reunustamaa siltarakennelmaa pitkin

Eteemme avautuu kaarikattoinen, nurmen kätkemä rakennus, jonka jykevän puisessa ovessa on kauniita kaiverruksia

savusaunan hämärässä

”Terve sauna, terve löyly, terve tervettäjälle.”

Olemme juuri astelleet kynttilöin valaistun, maan sisään rakennetun savusaunan hämärään. Ensitöikseen saunottajamme on painottanut, että sauna vaatii rehellisyyttä. Jos löyly lyö liiaksi, on parempi poistua ulos viilentymään.

Sipoonjoen perinnesaunalla on tarjolla monenlaisia saunotuksia. Olen valinnut meille saunottajan ohjaaman ryhmäsaunaseremonian. Kukaan meistä ei vielä lauteille noustessaan tiedä tulevasta. Saunottaja asettuu kiukaan ääreen vesikuuppa ja kaksi vihtaa käsissään. Hiljaisuus kietoutuu ympärille, kunnes se rikkoutuu kiukaalle osuvan veden sihinään. Kynttilöiden valossa erottuu kiukaalta kohoava, tilan valtaava höyrypilvi. Sitten alkavat sanat.

”Nouse vanha Väinämöinen, ukko herkiä unesta. Tuo nyt kanssas kalleille, kerallas keinot suuret. Saustuta simainen sauna, lämmitä vetinen kylpy.”

Suomalainen on tottunut vihtomaan itseään mökkisaunassa koivunoksista sidotulla vihdalla läimien. Tällä kertaa vihtominen on jotakin paljon enemmän. Opin myös, että voimakkaan ihon läiskimisen sijaan vihdan tärkein tehtävä on lämmön ohjaaminen ihoon kerros kerrokselta. Saunottajallamme on käytössään erilaisia vihtoja. Osan puulajeista tunnen tuoksusta, osan tunnusta iholla. Välillä vihtoja on käytössä kerrallaan kaksi. Silloin jään kuuntelemaan niistä kuuluvan kahinan rytmiä. Poljento on tasainen, kuin musiikkia.

Saunottajan suosituksesta istun lauteilla silmät suljettuina ja annan tilaa muille aisteille. Tuoksut ovat voimakkaita ja jokaisen vihdan kosketus on erilainen. Samaakin vihtaa käytetään useilla tavoilla. Välillä niillä liikutellaan kiukaasta nousevaa löylyä tilassa eri tavoin, välillä vihta vain hädin tuskin koskee ihoa, välillä sillä painetaan. Jälkikäteen saan tietää, että vihdontatekniikoita todella on lukemattomia. Jopa vhdonnalle on olemassa toistasataa verbiä: löyhyttelyä, liidättelyä, ripsuttelua – taidettiin puhua ilmavihdonnastakin.

Hämärässä savusaunassa aistit herkistyvät

Suola säilöö, mutta myös puhdistaa

Pakattua kesää ja muita aistikokokemuksia

”Lyö löyly, lähetä lämmin, kivut kiukahan rakohon. Ei oo löylyn löytämistä, ei lämmön lähemistä.”

Tasaisin väliajoin käymme joukolla ulkona viilentymässä tai pulahtamassa kylmäpaljuun. Tauoilla ei malttaisi sanoa sanaakaan, rikkoa hiljaisuuden lumoa. Sisään palattaessa Kuorimme ihomme karkealla suolalla. Suola säilöö, mutta myös puhdistaa, ja siltä sen vaikutus tuntuukin. ”Miettikää, mitä tahdotte jättää taaksenne, näihin löylyihin”, saunottaja opastaa. Asioita nousee kuin itsestään mieleen useampikin.

Saunoessa huomaan mielen tyhjentyneen turhasta. Sitten hieromme hunajaa kasvoihin. ”Hunaja on pakattua kesää”, saunottaja tuumaa, enkä keksisi osuvampaa ilmausta haistaessani iholle levittyviä edelliskesän kaikuja.

Paksun puisen oven läpi työntyy ulkoa lintujen iltalaulu. Mietin, milloin aistini ovat viimeksi olleet näin herkillä. Tämä sauna saa kaiken kuulumaan, tuoksumaan ja tuntumaan niin isosti, mutta karsii silti kaiken turhan ja ylimääräisen ympäriltä ja ajatuksista. Olisipa sunnuntaisauna aina tällainen elämys!

Perinnesaunotus on elämys!

Saunotus jättää vahvan jäljen kehoon ja mieleen

Kun saunotuksemme päättyy ja saunottajamme lähtee, saamme jäädä vielä jatkamaan saunomista. Käytössämme ovat myös kylmä- ja lämminvesipaljut sekä kota nuotioineen. Kokemusta on heti vaikea pukea sanoiksi. Moni huokailee ja katselee hiljaisena ympärilleen. Nuotiotulen äärellä sanat alkavat löytyä: Hengähdyshetki. Inspiroivaa. Maadoittavaa. Puhdistavaa. Sielu ja keho lepäsivät. Jätti vahvan jäljen kehoon ja mieleen.

Myöhemmin yksi ystävistäni kertoo pohtineensa kotimatkalla syntyjä syviä. ”Osaisimmepa pitää kiinni tällaisista perinteistä, jotka vetävät vertoja kaukaisten maiden kylpyläkokemuksille”, hän huokaisee. Vielä päiviä myöhemmin läpikäymme ja puramme kokemusta toinen toisillemme aina kohdatessamme.

Saunaan on jäänyt ainakin osa siitä kuonasta, jota arjessa kannamme huomaamatta mukanamme. Mukaan löylyistä olen ottanut muistijäljen siitä, miten valtavan voimallisia havaintoja voimme aisteillamme tehdä, kun annamme niille tilaa ja aikaa. Ja mikä valtava viisaus suomalaiseen saunaperinteeseen on kätkeytynyt! Voi kun onnistuisimme vaalimaan ja säilyttämään siitä edes pienen kimpaleen.

Ja mitä tulee syntymäpäiviin, tämä oli täydellinen tapa siirtyä uudelle vuosikymmenelle – ystävien ympäröimänä!

Nuotiotulen äärellä sanat alkavat löytyä. Perinnesaunotus jättää jäljen kehoon ja mieleen

Katso videokooste perinnesaunotuksesta TÄÄLTÄ.

Lue myös:

• Mitä lahjaksi – kevään lahjavinkit opettajille ja koulunsa lopettaville
• Lasten kanssa metsässä – miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Millaista on mökkeily ulkosaaristossa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tämä on ollut perheellemme todellinen odotuksen kuukausi! Jouluodotukseen lisäjännitystä tuo nimittäin se, että myös Päärynä-vauvaa odotetaan saapuvaksi vielä ennen joulua.

Alun perin tulevan pienokaisemme laskettu aika osui joulunpyhiin, mutta koska isoveljet saapuivat maailmaan syöksymällä, varattiin meille turvallisuussyistä käynnistysaika jo hieman ennakkoon. Nähtäväksi jää, malttaako pikkutonttu pysytellä pesässään sinne asti…

Joulunodotuksen lisäksi jännitystä päiviin tuo vauvan odotus

Vauvan ja joulunodotusta

Koska molemmat lapsemme (erityisesti Mante) ovat läpeensä jouluihmisiä, päätimme aloittaa joulunodotuksen tänä vuonna hieman ennakoiden. Näin ehtisimme nautiskella joulusta rauhassa riippumatta siitä, milloin vauva päättäisi saapua.

Joulu tarkoittaa meille tunnelmointia, askartelua, tonttuja ja jouluista tekemistä. Noin kuukautta ennen joulunpyhiä kotiimme muuttavat tontut, jotka koristelevat nurkkiamme pikkuhiljaa. Mante kiertää yleensä aamuisin tutkimassa, mitä kaikkea uutta esiin on ilmestynyt. Lapset tykkäävät myös itse askarrella. Ja koska olemme muun osan vuotta melko laiskoja leipojia, joulunaikaan yritämme leipoa lasten kanssa senkin edestä.

Joulunaikaan yritämme leipoa, koska muun osan vuotta olemme siinä vähän laiskoja

Mante tykkää tunnelmasta. Tänäkin syksynä jouluradion taajuus viriteltiin kohdilleen ja kynttilät, jouluverhot sekä -matot kaivettiin esiin jo marraskuussa hänen ehdotuksestaan. Esikoinen puolestaan kerää perheen kokoon sohvalle joulukalenteria katsomaan ja pitää huolta siitä, että yhteisiä glögihetkiä on riittävästi.

Kotikylällämme on myös meille tärkeäksi muodostunut jouluperinne: kyläjoulukalenteri. Viime vuosina se on alkanut yhteisellä joulutempauksella kylämme toriaukiolla ja jatkunut erilaisin, vapaaehtoisten asukkaiden ja paikallisten yritysten, koulujen ja päiväkotien loihtimin luukuin jouluun asti. Tänä vuonna sain kunnian startata kalenterin ykkösluukun joululaulajaisin. Sateisesta kelistä huolimatta laulajia saapui paikalle lähes kolmekymmentä ja joululaulut kaikuivat pisaroiden ropistessa ympärillä.

Yksi lastemme joulunajan suosikeista on riisipuuro. Jos he saisivat päättää, sitä syötäisiin joka päivä. Mantelinkin voi sujauttaa vaikka joka lautaselle, niin perheonni on varmistettu myös tulevalle vuodelle!

Kyläjoulukalenterin ykkösluukku piti tänä vuonna sisällään joululaulajaiset

Tarinoita ja tapahtumia joulunajalta

Vaikka joulukalenterin luukuista on avattu vasta kolmannes, olemme ehtineet viettää joulunodotuksen aikaa jo monin tavoin.

Tontut muuttivat meille jo marraskuun lopussa. Asukeiksemme saimme kaksi edellisvuosilta tuttua kotitonttua, Töttöröölöön ja Hupparullan. Kävi nimittäin ilmi, että lapsemme muistavat menneiden vuosien tontut nimiä ja kirjeitä myöten hämmästyttävän hyvin – ja juuri näitä kahta alivuokralaista he toivoivat luoksemme uudemman kerran.

Ensimmäisinä päivinään meillä tontut olivat jättäneet jälkeensä lumisia jalanjälkiä (jotka maistuivat aivan vehnäjauholle!). Koiramme Pasi söi ne ja ihastui niiden makuun niin ikihyviksi, että nykyisin se on ensimmäisenä aamuisin tonttuovella tarkistamassa, löytyisikö jälkiä lisää.

Meille muutti kaksi kotitonttua. Ne olivat kaivaneet myös perinteisen joulupalapelimme esiin

Tonttujen jalanjäljet ovat Pasin herkkua: ”Mmm, maistuu vehäjauholle!”

Joulukortitkin valmistimme tänä vuonna varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Mante kehitteli idean ja minun tehtäväkseni jäi keksiä, miten sen voi toteuttaa. Mante askarteli päiväkotiopettajiensa kortit yleisurheilukentän laidalla isoveljen treenien aikaan. Esikoisen opettajien kortit puolestaan valmistuivat musiikkiopiston aulassa pikkuveljen ollessa muskarissa.

Sukulaisten ja ystävien kortit toteutamme aina niin, että otamme kuvasarjan, joka kertoo jonkin tarinan. Tänä vuonna esikoinen ja Mante keksivät esittää tonttuja, jotka löytävät valtavasta puurokattilasta vauvatontun varusteita.

Joulukuun toisena päivänä kotitonttumme olivat kaivaneet esiin viimevuotisen joulupalapelimme. Se on keittiön pöydällä koko joulunajan ja kuvan valmistuttua paketin kanteen kirjoitetaan kaikkien sitä tänä vuonna koonneiden nimet. Reunat ovat jo valmistuneet. Saa nähdä missä kohdin joulukuuta koko kuva tulee valmiiksi.

Ja saa nähdä, missä kohdin joulunodotusta pikkutonttunttumme saapuu osaksi joulutohinoitamme…

Mante askarteli joulukortteja isoveljen treeneissä yleisurheilukentän laidalla

Pasi esitarkastaa joulukorttien kuvauspaikkaa

Lue myös:

• Kolmas lapsi – nykypäivän tilastopoikkeama
• Touhua ja tekemistä joulunodotukseen – mit joulukalenteriin?
• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
• Lasten suusta – miksi joulua juhlitaan ja totuuksia muista juhlapyhistä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!