Hae
Äijä-äiti

Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille

Tänä vuonna päätin tehdä kummilapsilleni lahjaksi joulukalenterit. Omille lapsille tein jo viime vuonna toiminnallisen jouluvalmistelukalenterin, jonka luukuista löytyviä puuhia tehdessä joulu rakentui vähitellen kotiimme. (Lue lisää kalenterista TÄÄLTÄ.)

Tälläkin kertaa ajattelin, että tavaravuoren kasvattamisen sijaan yrittäisin tarjota kalentereilla touhua joulun odotukseen. Meillä on mieheni kanssa ihana liuta kummilapsia. Haluaisin ehtiä viettää heidän kanssaan vielä paljon enemmän aikaa kuin tällä hetkellä on mahdollista, varsinkin kun pari viime vuotta näkeminen on ollut jo koronankin vuoksi rajoitettua.  Tästäkin johtuen halusin tänä vuonna tehdä heille jotakin ajatuksella loihdittua.

Tuorein kummilapsistamme on vielä niin pieni, että hän saa kalenterin myöhemmin, vähän vartuttuaan. Muut kalenterinsaajat ovat iältään 1-8 -vuotiaita. Työpajallani alkoikin vimmattu ajatushautomo viiden joulukalenterin aikaansaamiseksi. Lähetin tontut tiedustelemaan kunkin lapsen toiveita ja mieltymyksiä pystyäkseni loihtimaan kalentereista mahdollisimman mieluisat. Sitten ryhdyin hommiin.

Touhujoulukalenteri on erilainen lahja lapsille. Suurinkin kalentereista mahtui kenkälaatikkoon.

Sisällöt vaihtelevat kalenterinsaajan mukaan. Sisaruksiakaan ei ole unohdettu.

Mitä joulukalentereista löytyy?

Yhteistä kaikissa kalentereissa oli ajatus siitä, että ne sisältäisivät mahdollisimman paljon touhua ja tekemistä: piparimuotteja, joulutunnelmaa luovia tehtäviä, lukemista ja askerreltavaa. Muutamaan luukkuun sujautin myös jouluherkkuja: rusinoita ja kuivattua omenaa. Noin puolessa luukuista on mukana tontun viesti, joka voi sisältää arvoituksen, tehtävän, etäkonserttilinkin tai vaikkapa peliohjeita välineille, joita luukuista on löytynyt. Sisaruksiakin tonttu päätti muistaa osassa luukuista. Silloin sieltä löytyy jotakin heille osoitettua.

Isompien joulukalentereihin kätkin muun muassa marmorikuulia leikkivinkkien kera, väri- ja numerosudokuja teko-ohjeineen, itse askarreltavia lennokkeja ja hyrriä sekä tuulahduksia esihistorialliselta ajalta (eli oman lapsuuteni kestohittejä, kuten kuplamuovia paukuteltavaksi – pahoittelut vanhemmille!). Pienempien kalentereihin piilotin esimerkiksi minikirjoja, pujotteluhelmiä leikkiohjeineen sekä kylpyviihdykettä joulusaunaan.

Yritin parhaani mukaan huomioida kalenterien suunnittelussa myös lempivärit, mielenkiinnon kohteet ja toiveet. Pikkuprinsessat saavat tontuilta toivomiaan tarroja, pinnejä ja pompuloita. Auto- ja eläinfanien sisältö räätälöitiin niin ikään toiveteeman mukaan. Jouluaaton luukkuun piilotin jokaiselle jotain henkilökohtaista ja vähän isompaa aattopäivän viihdykkeeksi: siirtotarroja, Pokemon-kortteja, kummin lukemia äänisatuja…

Luukuista löytyy muun muassa väri- ja numerosudokuja.

Pakkausta vaille valmis!

millaisia kalentereista tuli?

Pakkausvaiheessa tein kalentereista tarkoituksella keskenään erinäköisiä. Ajattelin, että vähän isompi kalenterinsaaja arvostaisi aarrearkkumaista ulkonäköä ja sitä, että kalenterissa olisi sulkumekanismi. Vähän pienemmälle tärkeintä sen sijaan olisi helppous – siis se, että pussukoita saisi poimittua rasiasta simppelisti, omin käsin. Ja kyllähän paloautofanille oli räätälöitävä teemaan sopiva pakkaus!

Toinen toteutukseen vaikuttava tekijä oli se, että eri kalentereiden sisällöt veivät eri verran tilaa. Jokaisen pussukoille ja lappusille piti siis löytää sopivankokoinen säilytysratkaisu. Ja koska tykkään suosia paketoimisessa kierrättämistä, kalenterinrunkoja loihdittiin siitä materiaalista, mitä oli saatavilla.

Ja tällaisia niistä tuli!

Kummilasten toiveet ja mieltymykset näkyvät myös toteutuksessa. Tässä joulukori pikku-prinsessalle.

Useimmat luukuista sisältävät touhua ja tehtäviä. Toki tontut ovat livauttaneet sekaan jotain myös toivelistalta. Tämä perhosteemainen kalenteri on vielä koristeluja vailla.

Kylttiä ja pussukoiden sulkemista vaille valmis! Paloharjoitusasemalta löytyy muun muassa ruisku, jolla voi sammuttaa paloja.

Kouluikäisen kalenterista tuli aarrearkku sulkumekanismeineen.

Omien lasteni joulukalenteri on tehty tänäkin vuonna vanhaan teejoulukalenteriin. Pikkuluukuista löytyy tekemistä, touhua, arvoituksia ja aarteenetsintää.

 

Lue myös:

 

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Koko kylän joulu

Kotikylällämme kokeiltiin vuosi sitten yhteisöllistä joulukalenteria. Ideana oli, että kuka tahansa sai kehitellä luukun kotipihalleen, ja luukkujen päivittäiset sijainnit jaettiin kaikkien tietoon alueen Facebook-ryhmässä.

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyi leikkimökkiin loihdittu joulumaailma lukuisine yksiityiskohtineen. (Kuva: Anna Sievers)

Kalenteri saavutti sen verran suuren suosion, että kyläaktiivit virittelivät sen uudelleen pystyyn tänä vuonna. Monet olivat jo etukäteen päättäneet lähteä viime vuoden inspiroimina mukaan, ja kertoipa eräs luukuntekijä aloittaneensa valmistelut jo lokakuussa.

luukkujen taikaa

Kalenteriluukkuja kierrellessä ei voi kuin ihailla ihmisten viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Heti ykkösluukku ihastutti oivaltavuudellaan: Omakotitalon seiniin oli ripustettu valtavia pahvisia piparkakkuja, joista osaa oli käyty nakertelemassa. Kun arvuuttelimme, kuka niitä on maistellut, vielä tuolloin tonttupelkoisella esikoisellamme oli vastaus valmiina: ”Ei ole tonttu! Peura.”

Sittemmin suhde tonttuihin on muuttunut suopeammaksi, kiitos päiväkodin joulukasvatuksen, aikuisten vakuuttelun ja upean tonttukontti-luukun, johon oli rakennettu kokonainen joulumaailma. Esikoinen halusi sinne monta kertaa.

”Voiko tämä olla kynttilä? Yy, kaa, ei ollu kolmea, ei ollu neljää, ei ollu viittä. Oi, siellä oli kymmenen tonttua. Minä unohtin sen kymmenen. Ne vilkkuu! Ne vilkkuu! Ne vilkkuu! Kato tähän! Voiko täällä olla äiti-tonttu? Mennään tänne. Täällä on kivaa! Täällä on kimalletta! Mennään kattomaan kimalletta! Onko sitä täällä?”

Kuva: Anna Sievers

perheen yhteistä tekemistä

Eräs luukku kätki sisäänsä pakohuonepelin: Jouluhuoneeksi tuunatun leikkimökin lukon sai avattua kasvihuoneeseen kätkettyjen vihjeiden perusteella. Luukun kehitellyt perhe kertoi idean saaneen alkunsa vitsiksi tarkoitetusta heitosta, josta perheen isänsä oli innostunut. Ideointi oli kuulemma ollut kevyin osuus. Vuosia varastona toimineen leikkimökin siivoamisessa ja perkaamisessa sen sijaan oli ollut enemmän hommaa. Lopputuloksesta haltioitunut perheemme kiittää vaivannäöstä!

Parasta kylä-joulukalenterissa on ollut se, että sen avulla kärttyisen ja väsyneen lapsen on saanut houkuteltua vielä illallakin ulos koiraa lenkittämään. Ja on pimeässä sadesäässä käveleminen tuottanut meille aikuisillekin enemmän iloa, kun matkan varrella on odottanut joulubonus. Lämmin kiitos siis kaikille kalenterin tekoon ja kehittelyyn osallistuneille! Tämä oli hieno ponnistus keskellä koronan hiljentämää joulunodotusta ja loi lämmintä yhteenkuuluvuuden tunnetta koko kyläyhteisöön.

Huomista joulukonsertti-luukkua uteliaisuudella odottaen…

Virallisten luukkujen rinnalle syntyi myös upeita, epävirallisia varjoluukkuja, kun ihmiset intoutuivat matkan varrella leikkiin mukaan.