Jouluvalmistelukalenteri – näin jalostat jouluihmisen
0
Ennen kuin kukaan ehtii pahoittaa mieltään todettakoon, että otsikko on muotoiltu kieli poskessa. Meillä ei jalosteta tai muulla tavoin aivopestä lapsia – ellei oman innon tartuttamista sellaiseksi lasketa.
Koska olen jouluihminen, ja lapset tapaavat tykätä sekä joulusta että siihen liittyvästä oheistoiminnasta, halusin antaa esikoiselle joulukalenterin, joka tutustuttaisi jouluun ja olisi pääosin aineeton. Eihän 2,5-vuotias voi ymmärtää, mistä joulussa on kyse, kun ei muista menneistä jouluista mitään! (Aihetta käsittelevän jutun löydät TÄÄLTÄ.)
Kalenteri syntyi vanhasta teejoulukalenterista, johon askartelin puuhalappuja.
näin syntyi jouluvalmistelukalenteri
Olin säästänyt edelliseltä vuodelta teejoulukalenterin rungon, joka pääsi nyt uusiokäyttöön. Askartelin lappusia, joihin kokosin liudan erilaisia jouluaskareita ja -puuhia, joita voisimme esikoisen kanssa yhdessä toteuttaa. Tein lappuja valmiiksi vähän enemmän kuin luukkuja löytyy, jotta aamulla olisi helpompi valita päivän tunnelmaan ja meininkiin sopivaa tekemistä.
”Pihalla on vielä liian pimeä tonttujen kulkea. Käykää hakemassa kaksi pientä lyhtyä ja ripustakaa ne terassin kaiteeseen.”
”Huraa! Aika leipoa lisää pipareita!”
”Tämä tonttujoukko on lähdössä mäkeen. Rakentakaa tonttujen talvirieha autotalliin!”
”Tiedätkö mikä on joulukuusi? Tänään tehtävänänne on hakea sellainen.”
”Tontut tarvitsevat apuasi! Teille on toimitettu pieni kuormallinen lahjoja, jotka pitäisi toimittaa perille. Tonttulakki päähän ja matkaan!”
Muutamaan spesiaaliluukkuun varasin sentään pienen lahjankin, esimerkiksi rusinoita ja manteleita – ja uuden paidan tonttujen noteerattua räikeän epäkohdan taloudenpidossamme:
”Me tontut olemme kuulleet, että Ryhmä Hau -paitasi on AINA pesussa. Tahdomme auttaa. Saunatontulla on sinulle lahja.”
toimiko idea?
Vaan mitä tuumii kalenterista esikoinen? Joulukalenteri on ihan kiva (ainakin toisinaan) – mutta kaikkein kivointa on leikkiä, syödä ja katsoa Ryhmä Hauta.
Ykkösluukun avaaminen oli vielä niin jännittävää, että se toistettiin kahteen otteeseen. Kakkosluukun kohdalla uutuudenviehätys oli kuitenkin karissut, ja esikoista sai jopa hieman maanitella avauspuuhiin.
Kun ehdotus viitosluukun avaamisesta herätti jo suoranaista raivoa (”Ei saa avata kalenteria! Eijeijei!!”), päätin kuutosluukun kohdalla luopua koko kalenterista. Tästäkin ratkaisusta sain palautetta: ”Äiti, nyt avataan joulukalenteri! Äitiiiiii, nyt!”
Kalenteri on siis edelleen käytössä, mutta jälkipolven ehdoilla. Seiskaluukun tehtävälappu kehotti lukemaan joulusadun, mihin esikoinen totesi topakasti: ”Ei! Siinä lukee NYT SYÖDÄÄN MAKARONILAATIKKOA.”
Jouluttelu äidin kanssa jäänee vielä odottelemaan jalostumistaan…
P. S. Esikoinen on innostunut lattioiden ja vessanpönttöjen pesemisestä! Ehkä saan hänestä pikkuapulaisen joulusiivoukseen…