Terveisiä Kirjamessuilta!

Rakastuin lukemiseen nelivuotiaana ja kirjoittamiseen vuotta myöhemmin. Intohimo kirjoihin on siis syntynyt jo kauan sitten. Ensimmäiset työvuotenikin työskentelin kirjallisuuden äärellä, lukion äidinkielen ja teatterin opettajana, kunnes teatteri vei mukanaan uusiin seikkailuihin.

Helsingin kirjamessut ovat olleet jokavuotinen perinteeni jo 15 vuotta. Ne antavat luvan pyhittää kirjoille kokonainen päivä ja ovat oiva tilaisuus tutkia, mihin suuntaan kirjallisuuden kentällä ollaan liikkumassa. Tällä hetkellä tutkassani ovat erityisesti lastenkirjallisuuden ilmiöit ja tuulahdukset – ne kun ovat iso osa jokapäiväistä arkeamme.

Mante (1v) oli tänä vuonna messuilla ensimmäistä kertaa mukana, touhukkaana ja jäätä rikkovana assistenttinani. Esikoisen kanssa syntyneen tavan mukaan hän sai itse valita messuilta kirjan itselleen muistoksi. Vaan minkä kirjan Mante valitsi – siihen palaan myöhemmin.

Nämä olivat Manten ensimmäiset Kirjamessut.

runsaasti Uutta lasten- ja nuortenfantasiaa

Kun kiertelin messuilla kustantamoiden pisteillä kyselemässä heidän kiinnostavimmista lastenkirjauutuuksistaan, monessa nostettiin esiin uusi fantasiakirjasarja. Ja mikä ilahduttavinta, jokainen esitellyistä sarjoista vaikutti aidosti kiinnostavalta! Himolukijoille on siis tiedossa mukavat ajat. 

Perinteisen fantasian lisäksi uutuuksien joukossa oli myös raikkaita ja uusia aiheita: esimerkiksi joulukuussa ilmestyvä Pete Leppäsen kirjoittama ”Rokki-pupu & Rolli-pöllö: Keikkakuumetta” (Lasten keskus), joka kertoo bändin perustamisesta ja sen matkasta keikkalavoille. Näitä ja muita kiinnostavia kirjauutuuksia esittelen marraskuun puolella erillisessä blogijutussa tarkemmin.

Kustantamot nostivat esiin uusia fantasiakirjoja sekä tuoreita aiheita käsittelevää lastenkirjallisuutta. HUOM. Kuvan tuote saatu arvostelukappaleena (Lasten keskus).

Kirja ei kuole

Kirjahyllyjen ehdittiin jo povata jäävän muinaishistoriaan, mutta messukansan ostoskasseja katsellessa väitettä oli vaikea uskoa. Kirja saattaa saada uusia muotoja, mutta se ei ole kuolemassa. Uusia lukijasukupolvia syntyy edelleen, toteaa Tuomas Kasevakin Helsingin Sanomien kirjamessuja sivuavassa kolumnissa Pitääkö yhä pystyä lukemaan kirja?  Koululaiset kun laitetaan koulussa yhä lukemaan ja osa heistä jopa innostuu kirjoista pakkolukemisen seurauksena.

Kustannustoimittajien messuhaastattelua kuunnellessa kävi ilmi, että myöskään kirjoittajista ei ole maassamme pulaa: Ennen kustantamoihin lähetettiin keskimäärin 2-3 romaanikäsikirjoitusta päivässä, mutta koronan myötä määrä on kasvanut 4-5 käsikirjoituksen päivätahtiin. Korona-aika on siis auttanut monia löytämään sisäisen pöytälaatikkokirjailijansa.

Uusia lukijasukupolvia syntyy edelleen. Molemmat lapsemme rakastavat satuja.

Kuvittajat kunniaan

Helsingin kirjamessut oli rakennettu aiempaa avarammaksi ja väljemmäksi kokonaisuudksi. Ehkä tästä johtuen kirjojen esillepanoon oli pystytty panostamaan aiempaa enemmän. Esimerkiksi Aurinko Kustannus oli rakentanut koko messupisteensä esteettisesti hyvin kauniiksi hyödyntäen lastenkirjakuvittajien huikeita taidonnäytteitä. 

Muutenkin tuntui, että monissa lasten- ja nuortenkirjauutuuksissa oli panostettu herkulliseen ja houkuttelevaan ulkonäköön, ja annettu kuvittajien työlle tilaa ja näkyvyyttä. Kuvituksia hyödynnettiin paljon myös messuilmeessä. Muun muassa Otavan lastenkirjahahmojen täplittämä seinämä oli yksi messujen katseenvangitsijoista. 

Upeasti kuvitettuja teoksia näki messuilla runsaasti.

Kirja lukee itsensä

Lastenkirjojen joukossa selkeässä nosteessa vaikuttavat olevan kirjat, joita lapsi pystyy lukemaan itsekseen kuunnellen. Mante sai 1-vuotislahjaksi Oppi&ilo -sarjan kirjan Minun loruni, jossa osan teoksen loruista pystyy kuuntelemaan nappia painamalla. 

Myös Manten kirjamessumuistoksi valitsema Ryhmä Hau – Unten maille (Otava) osoittautui itsensä lukevaksi satukirjaksi. Teoksessa on kuusi nappia, joista neljä soittaa musiikkia, yksi rauhoittavaa meren kohinaa ja viimeisestä satu lukee itsensä Rikun äänellä. Kirja myös heijastaa huoneen seinille ja kattoon väriä vaihtavia tähtiä. Nukutuksessa ja iltarauhoittumisessa teos onkin mitä mainioin apuväline – minut ja mieheni se ainakin tainnuttaa! 

Pisimmälle kuunneltavan kirjan konseptia oli kuitenkin kehitellyt Huhu Books: Heidän satukirjoissaan kirjan antaja lukee tarinan ensin itse ääneen ja nauhoittaa äänityksen mukana tulevan qr-koodin avulla. Näin kirjan saaja voi kuunnella sadun tutun äänen lukemana. Huhu Booksin kirjat voisivatkin olla kiva lahjaidea vaikkapa kummilapselle tai lapsenlapselle. 

Huhu Booksin kirja luetaan itse ääneen. Näin lahjan saaja voi kuunnella sadun tutulla äänellä luettuna. HUOM. Kuvan tuote saatu arvostelukappaleena (Huhu Books).

Helsingin Kirjamessut Messukeskuksessa sunnuntaihin 31.10.2021 asti.

Lue myös:

• Kirjavinkkejä vaaperolle – leikkisää lukemista
• Lukurauhan julistus – kirjavinkkejä koko perheelle

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista.

Istumme bussissa. Mante katselee uteliaana ympärilleen. Julkiliikenteellä matkustaminen on tullut yksivuotiaallemme vähitellen tutuksi, mutta seuraava ohjelmanumero, Vauvojen taidetuokio Oopperatalolla, on kulttuuritapahtumiin tottumattomalle taaperolla uusi ihmetyksenaihe. Hän kun on yksi koronan keskelle syntyneistä.

Kuluneen vuoden aikana olen pariinkin otteeseen kirjoitellut täällä blogissani koronavauvoista. Manten ollessa vielä aivan pieni pohdin, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia korona mahtaa pandemian aikana syntyneisiin jättää (juttu löytyy TÄÄLTÄ). Vähän myöhemmin kirjoitin jutun, jossa kerroin, miten olen huomannut korona-ajan lapsiimme vaikuttaneen (lue juttu TÄÄLTÄ). Nyt kun maailma rokotusten myötä vähitellen aukeaa, on taas hyvä hetki katsastaa, mitä kuuluu koronan keskellä syntyneille.

Lapsemme ovat tottuneet nauttimaan ulkoilusta ja yksinkertaisista asioista. Tässä leikitään liikenteenlaskijoita.

koronavauva ja kulttuurinnälkäinen äiti

Jos jotain olen menneen vauvavuoden aikana kaivannut, niin tapahtumia ja toimintaa. Esikoisen vauvavuoteen verrattuna tämänkertainen kokemus on ollut virikkeetön, yksipuolinen ja tylsä. Ison osan ajasta olemme viettäneet vauvan kanssa kaksin joko kotona tai ulkoillen. Esikoisen saapuessa päiväkodista Mante on sentään saanut isoveljestä seuraa. Muutamien täsmätuttujen kanssa olemme pyrkineet pitämään yhtä korona-aikanikin säännöllisesti, jotta vauvat tottuisivat muihin vauvoihin ja äidit saisivat välillä puhua toisellekin aikuiselle.

Kirjoittaminen ja esikoisen kanssa hassuttelu ovat pitäneet minut järjissäni, samoin kuin pienet arjen luksukset: Noin kerran kuussa vuokrasimme pahimpana sulkuaikana perheuintialtaan perheemme käyttöön, jotta Mante tottui veteen ja esikoinen pääsi lempielementtinsä ääreen. Kesällä saimme myös hetkellisesti vaihtaa maisemaa, kiitos minun ja puolisoni sukujen mökkipaikkojen. Kesä oli muutenkin leppoisampaa aikaa, kun koronatilanne hetkellisesti parani. Onnistuimme muun muassa toteuttamaan esikoisen pitkään haaveillun syntymäpäivälahjatoiveen ja lähdimme retkelle höyryjuna Ukko-Pekalla.

Nyt kun olemme viime aikoina saaneet taas maistiaisia vanhasta maailmasta, huomaan olevani yhtäkkiä taas tulvillani iloa ja energiaa. Osittain se voi johtua myös siitä, että yli vuoden valvomisen jälkeen olen saanut taas nukkua öisin. Osittain syynä on kuitenkin varmasti se, että olen ollut kulttuurinnälkäinen, kaivannut ihmisiä ja tekemistä ympärilleni. Aiempaa varovaisempi ja harkitsevaisempi huomaan silti olevani. Entiseen verrattuna pohdin ainakin tupla-ajan, miten tärkeä jokin tapahtuma minulle on tai miten suuria riskejä mahdollisesti otan. Riskejä mihin – siihen en osaa edes vastata. Aivoni ovat selvästi vain oppineet pandemia-ajalle tyypillisen ajattelumallin.

Myös Mante on ottanut uudet käänteet ilolla vastaan. Äidin naama ja seura sekä samankaltaisina toistuvat päivät ovat selvästi alkaneet jo hieman kyllästyttää, eivätkä tarjoa enää riittävästi virikkeitä yksivuotiaalle – niin paljon kuin olen olosuhteiden puitteissa yrittänytkin kaikenlaista keksiä. (TÄÄLTÄ voit lukea, mitä Mante tuumi ensimmäisestä taidetuokiostaan Oopperatalolla.)

Vähitellen myös koronavauvamme Mante on päässyt nauttimaan kulttuurista, tapahtumista ja ikätovereiden seurasta.

korona-ajan vaikutuksia

Perheemme on ollut monessa suhteessa korona-ajan etuoikeutetussa asemassa: Meidän ei ole tarvinnut kantaa erityistä huolta hyvinvoinnistamme ja lähipiirimme on säästynyt taudilta. Esikoinen on päässyt leikkimään ikätovereidensa kanssa päiväkodissa ja Mantelle on ollut seuraa isoveljestään. Työpaikkamme ovat säilyneet ja koska asumme luonnon äärellä, meidän on ollut mahdollista seikkailla kotimme seinien ulkopuolella päivittäin. Siinä mielessä emme ole niitä, joihin korona on vaikuttanut merkittävimmin.

Mante-vauva on vähitellen tottunut ihmisiin ja muihin vauvoihin. Hoitoon jääminen sen sijaan on vielä aika uusi juttu, samoin kuin se, ettei äiti olekaan aina läsnä. Siinä meillä on vielä työsarkaa. Maskin pukeminen naurattaa Mantea edelleen – maskit ovat olleet hänestä aina hassuja. Kun esikoinen on mukana, Mante syöksyy hänen perässään ennakkoluulottomasti uusiin kokemuksiin ja seikkailuihin. Ilman isoveljeä olo on turvattomampi ja yksivuotiaamme muuttuukin heti aremmaksi.

Esikoinen pääsi nopeasti bussipelostaan (”Ei mennä bussiin. Siellä voi olla korona.”). Välillä tuntuu kuin hän haluaisi ottaa menetetyn ajan takaisin. Sen verran innokkaasti kolmevuotiaamme olisi matkustamassa päivittäin ”ainakin bussilla, junalla, metrojunalla, ratikalla ja hissillä”. Ennen koronaa retkeilin esikoisen kanssa hyvin aktiivisesti. Vaikka hän ei varmasti muista tuota aikaa, jonkinlaisen kutinan tutut, vanhat retkikohteemme tai meneminen ylipäätään tuntuvat häneen jättäneen: ”Äiti, olenko minä ollut täällä joskus?”

Yksi asia molempia lapsiamme jännittää yhä. Nimittäin se, jos kotiimme tulee useampia ihmisiä yhtä aikaa. Silloin on turvallisinta viettää ensimmäinen puolituntinen äidin tai isän sylissä ja usein vielä illalla jutella siitä, miten jännittävää oli. Mutta se on pientä.

Tervetuloa tavallinen arki!

Lue myös:

• Koronan keskellä syntyneet
• Koronan keskellä kasvaneet
• Koronavauva kulttuurin äärellä: Mante vauvojen taidetuokiossa

Pssssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!