Lastemme lukumieltymykset ovat taas muuttuneet ja suosikkikirjat sen myötä vaihtuneet. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: Lukijoina veljekset ovat keskenään aivan erilaisia! Esikoista viehättävät kielen kepposet ja hyvät tarinat, Mantea toiminnallinen lukeminen. Kummallekin on löytynyt mieluista lukemista. Vaan mitä meillä meillä nyt luetaan ja mitkä ovat lasten uusia lempikirjoja?

Yksi Manten lempikirjoista on Urhon ja Onnan laastarikirja. Jostain syystä Mante tykkää laastaroida erityisesti tarinan hahmojen suut…

KAKSI ERILAISTA LUKIJAA

Kun esikoinen (3,5v) oli Manten ikäinen, luimme hänelle jo pitkiä satukirjoja. Esikoisen lemppareita olivat muun muassa lastenkirjaklassikko Kuinkas sitten kävikään, palkittu Avain hukassa ja Kirsi Kunnaksen rakastettu runoteos Tiitiäisen runolelu. Pitkään ajattelin, että lukemisen ja satujen kuuntelun kipinä oli jollain lailla ahkeran lukemiseni ansiota. Pikkuveli Manten (1,5v) synnyttyä opin kuitenkin, että jokainen lapsi on erilainen: Vaikka runsaalla lukemisella voi innostaa lasta tarinoiden pariin, se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä johdakaan samaan lopputulokseen toisen kanssa.

Mitä tulee lukemiseen, en enää uskalla paukutella henkseleitäni. Olen jo aikaa sitten ymmärtänyt, että SAIN lukea esikoisellemme niin paljon pienestä pitäen vain siksi, että se oli hänenkin mielestään hauskaa. Mantesta lukemisessa puolestaan ei ollut mitään hauskaa, pikemminkin päinvastoin – kunnes ymmärsin, mikä satujen kuuntelemisesta teki Manten mielestä niin keljua: Olisi pitänyt pysytellä paikoillaan ja vain kuunnella ja katsella. Ei Mantea ollut luotu sellaiseen! Tämän oivalluksen jälkeen ikiliikkujallemmekin alkoi kuitenkin löytyä sopivia kirjoja, joita Mante lukee nykyään jo paljon myös itsekseen.

Meiltä löytyy kaksi hyvin erilaista lukijaa. Kuvassa esikoisen lempikirjoja.

Mitä meillä luetaan?

Kielellinen leikittely ja hyvin kehitellyt tarinat ovat edelleen esikoisen juttu! Hän imee kuulemastaan arkikäyttöön hauskanmakuisia ilmaisuja ja kehittelee niitä myös itse eteenpäin. Kirjojen äärellä vietetty kahdenkeskinen hetki aikuisen kanssa on esikoiselle tärkeä myös siksi, että silloin isoveli saa jakamattoman huomion ja harvinaislaatuisen rauhan jutella kaikesta mieltä mietityttävästä.

Mante on sen sijaan toiminnan ihminen. Kirjan äärellä hän jaksaa istua sitä pidempään, mitä enemmän se tarjoaa tekemistä. Tekstiä ei saa olla liikaa. Parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä samaan aikaan!

ESIKOISEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava): Parhaat iltanaurut saa, kun pyllyt pörisee, lapsia papanoidaan, koira kakkii taikavääkylöitä ja mummu on ihan vauhdissa! Tämä on ensimmäinen Pikkiriikki-kirjamme, mutta valloittanut iltasatuvalintana sekä esikoisen että vanhemmat.
?️ Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla (Otava): Junafanimme osaa tämän kirjan kohta ulkoa, mutta kuvista löytyy yhä joka lukukerralla uusia sanaleikkejä käkätettäviksi. Esikoinen treenaa kirjasta repliikkejä jo tulevaa Lapin reissun junamatkaamme varten: ”Otetaanko jotain kivoja pelejä junamatkalle? Kävisikö vaikka petankki? Ja onhan halko kuitenkin mukana?”
?️ Jopas sattui, Noksu / Noksu kulkee ja keksii (Kvaliti): Kääntökirjassa on kaksi tarinaa, joiden joka käänteessä vaaditaan nokkeluutta. Junallakin matkustetaan! Naurunpyrskähdyksiä saavat aikaan myös Nupin hurjat ehdotukset: Mitä siitäkin tulisi, jos lettuhillon korvaisi ketsupilla?!
?️ Mestarietsivä Peppunen – Mestarivaras ja hohtava huntu (Otava): Tässä teoksessa lukijakin pääsee leikkimään etsivää. Esikoinen rakastaa tehtäviä, jotka ratkomalla tarina etenee. Ja kyllä Peppusvitsikin vähän hihityttää.

MANTEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Missä Puppe piileksii (Otava): Tämä nostalginen luukkukirja on löytynyt jo minun ja mieheni lapsuuden kirjahyllyistä!
?️ Hauvat (Gummerus): Vahvoilla läpillä ja hauskoilla riimeillä varustettu luukkukirja on vieläkin ehjä. Hajoamattomuudesta iso plussa!
?️ Meriyksisarvinen (Kustannus Mäkelä): Ripaus taikaa -kirjasarja on ollut meillä kovin tykätty. Kirjoissa on monenlaista motorista puuhaa: nostamista, vetämistä, pyörittämistä, heiluttamista.
?️ Paljon onnea vaan (S&S): Tämän laadukkailla instrumenttiraidoilla ryyditetyn soivan nappikirjan Mante kuuntelee lähes joka aamu ja laulaa mukana: ”Aaaa vaaaan”. Viimeisellä aukeamalla koko orkesteri soittaa yhdessä ja kynttiläkin syttyy!
?️ Urhon ja Onnan laastarikirja (Wsoy): Ykköshitti! Tämän kirjan mukana tulee viisi uudelleenkiinnitettävää laastaria, joiden liimapinnan saa helposti veden alla myös putsattua. Tarinassa sattuu ja tapahtuu, joten laastareille riittää tarvetta. Jostain syystä Mante tosin tahtoo kiinnittää ne aina hahmojen suiden eteen…

Manten mielestä parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä, samaan aikaan.

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Kirjavinkkejä vaaperolle – leikkisää lukemista
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Onnelliset aakkoset – lukemisen leikkejä

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Mistä tulee Äijä-äidin slogan: ”Lue | Leiki | Liiku | Luo” ? On aika kurkistaa sanojen taakse!

LUE

Rakkauteni kirjoihin roihahti jo lapsena. Opin lukemaan nelivuotiaana ja siitä lähtien olen kahlannut kertomusten meressä. Minulla on myös maisterintutkinto kotimaisesta kirjallisuudesta ja seitsenvuotinen ura lukion äidinkielen opettajana.

Koska tarve tarinoiden ahmimiseen tuntuu tarttuneen myös lapsiimme, meillä luetaan paljon. Erityisesti esikoinen vaikuttaa perineen rakkauteni sanoihin ja satuihin. Vaikka kiireinen lapsiperhearki on verottanut kovalla kädellä lukuhetkiäni, aina iltaisin muun perheen nukahdettua luen peiton alla yölampun valossa hetken aikaa. Ja kiitos mieheltä saatujen joululahjakuulokkeiden, lukutahtini nopeutunee jälleen äänikirjojen myötä.

Koska tarve tarinoiden ahmimiseen tuntuu tarttuneen myös lapsiimme, meillä luetaan paljon.

Kiitos mieheltä saatujen joululahjakuulokkeiden, lukutahti nopeutunee jälleen äänikirjojen myötä.

LEIKI

Minulla on vilkas mielikuvitus ja leikillinen mieli. Siinä mielessä en ole tainnut koskaan kasvaa aikuiseksi. Onneksi leikki on keskeinen työkalu myös nykyisessä työssäni teatterin ja luokanopettajana. Äitiyteenkin se tuo kivan lisätwistin. (Onneksi on leikkikavereita kotona!)

Äijä-äiti on henkilökohtainen temmellyskenttäni: Oma tilani hullutelulle, leikille ja itselle nauramiselle. Leikkimielisyys on asennekysymys – suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Välillä käymme leikkimässä myös retkikohteissa. Kuva on Päivälehden museon Aku Ankka -näyttelystä.

Leikkimielisyys on asennekysymys!

LIIKU

Vaikka mieheni työ jääkiekkovalmentajana on perhearkeamme vahvasti värittävä tekijä, myös minulla on itse asiassa valmentajatausta: Ennen lapsia ehdin valmentaa kalpamiekkailijoita yli kymmenen vuotta. Miekkailun lisäksi olen myös muun muassa yleisurheillut, hyppinyt laskuvarjolla, harrastanut triathlonia ja pelannut lacrossea.

Olemme ulkoilmaihmisiä, koiraperhe ja luonnossa liikkujia. Metsät tarjoavat tärkeän paikan rauhoittumiseen, yhdessäoloon ja yhteisiin seikkailuihin. Liikumme paljon, koska tykkäämme siitä, ja juuri liikkumisen ilon toivomme voivamme opettaa lapsillemmekin.

Kalpamiekkailun pariin palaan toivottavasti vielä joskus, kun aikaa omille harrastuksille taas vapautuu.

Olemme ulkoilmaihmisiä, koiraperhe ja luonnossa liikkujia. Ennen lapsia kävimme miehen kanssa lomilla usein vaeltamassa.

LUO

Minulla on aina ollut sisältä kumpuava tarve luoda ja kertoa tarinoita. Kenties taipumus on verenperintöä iso-iso-iso-iso-isoäidiltäni, runonlaulaja Mateli Kuivalattarelta, jonka laulamia tekstejä päätyi muun muassa Kantelettareen.

Luomisen välineitä olen oppinut elämäni varrella kolme: kirjoittamisen, laulunteon ja teatterin. Kirjoitan romaaninraakileita pöytälaatikkoon ja teen musiikkia nimellä Meri-Maaria. Vaikka olen tällä hetkellä hoitovapaalla työstäni, teatteriakin pääsen tekemään aina silloin tällöin, kiitos Instagramin reelsien.

Lauluja olen tehnyt 15-vuotiaasta, siis jo reilusti yli puolet elämästäni. (Kuva: Miika Rautiainen)

Teatteri on minulle sekä työ että rakas harrastus.

Meri-Maaria on helsinkiläinen opettaja ja teatterityöläinen, josta kotiäitivuodet ovat jalostaneet myös sivutoimisen muusikon. Koronakeväänä 2020 hän tuli tunnetuksi Keikoista parvekkeiden alla. Samana keväänä julkaistiin myös esikoisalbumi Tähdistä kotiin. Lastenmusiikkia hän tekee yhdessä lastensa kanssa nimellä Siki-uni ja Pikku-Häy.

Meri-Maarian ohjaama Ei-näytelmä voitti Ramppikuume-festivaalit vuonna 2015. Kaksi vuotta myöhemmin hänen käsikirjoittamansa ja ohjaamansa näytelmä Sisun ihmeellinen elämä valittiin osaksi Suomi100-juhlavuoden ohjelmistoa. 

Lue myös:

• Melkein tavallinen perhe
• Äiti tekee musaa – lauluja lapsiarjen keskellä
• Äijä-äiti 1v – ilotushoitoa ryppyotsaisuuteen
• Kun äiti ei tuoksukaan pullalta
• Kun puoliso valmentaa työkseen – lätkäperheen viikko

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!