Kuvittele kaikkialle ulottuva meri, sitä täplittävät saaret ja äänimaailma, joka koostuu merilintujen kirahduksista, tuulen tanssittamista aalloista ja kauempaa kantautuvien veneiden äänistä. Kesämökkimme sijaitsee ulkosaaristossa, kaukana kaikesta, keskellä merta. Mökkeily täällä on hyvin toisenlaista kuin vaikkapa sukuni järvimökillä, sillä jo pelkkä perille pääseminen on aina pienimuotoinen seikkailu. Tänne me silti aina haluamme, ja lapsemmekin ovat tottuneet saaristomökkeilyyn syntymästään lähtien. Mutta millaista on mökkeily ulkosaaristossa?

Mökkimatka on seikkailu

Tänä kesänä keksimme aikaistaa mökille lähtöämme päivällä vain tuntia ennen kuin meidän piti olla lähtövalmiina yhteysalukselle. Se tarkoitti melko intensiivisiä minuutteja pakkailun ja lähtövalmistelujen suhteen. Ajatus seuraavan aamun heräämisestä saaristossa oli kuitenkin sen verran kutkuttava, ettei tunnin huhkiminen haitannut.

Kuinka ollakaan, tuntia myöhemmin perhe istui autossa valmiina lähtöön, emmekä loppujen lopuksi unohtaneetkaan kovin montaa asiaa. Lapset ja koira vaikuttivat takapenkillä niin ikään tyytyväisiltä tehtyyn ratkaisuun.

Mökkimatkamme ensimmäinen osuus taitetaan autolla. Lauttarannassa matkakuorma puretaan ja siirretään yhteysaluksen kyytiin, auto jää parkkiin ja matka jatkuu meriteitse. Yhteysaluksen etappi kestää noin tunnin. Sen jälkeen siirrämme itsemme ja omaisuutemme soutuveneeseen ja matka jatkuu.

Yhteysaluksen jälkeen matka jatkuu soutuveneellä.

Kun kyydissä on parin viikon mökkikamppeet, ruoat, nelihenkinen perhe ja koira, vene on melko täynnä tavaraa. Jokunen vuosi sitten matkassa oli tosin mukana vielä saaristossa tarvittavat vauvatarvikkeet ja välillä yksi isoäitikin. Silloin soutuvenekuntamme oli aikamoinen näky – varsinkin kun mökillepääsystä innostunut koiramme onnistui kaiken huipennukseksi loikkaamaan useampaan kertaan veneen laidan yli mereen.

Seitsenvuotias esikoisemme on tänä kesänä alkanut harjoitella rantautumistaitoja. Nykyään hän on se, joka yleensä hyppää ensimmäisenä kyydistä ja kiskoo muut rantaan tai työntää muut vesille ja loikkaa viimeisenä mukaan veneeseen. Se helpottaa paljon mökkimatkamme seuraavaa vaihetta: saapumista mökkisaarelle.

Kun soutuvene karahtaa rantaan, täytyy tavarat saada raijatuksi apostolinkyydillä ylös kallioita ja polkuja pitkin mökille. Nykyisin se ei tosin ole kuin pieni ponnistus, kun lapset osaavat loikkia kalliotaipaleet itsekseen. Kun tavarakuorman lisäksi kantorepussa nukkui vauva ja käsipuolessa veuhtoi kaikkialle suihkiva taapero, hommassa oli ihan toisenlaista jännitystä – varsinkin jos matkalla niskaan osui vielä kaikenkasteleva sadekuuro.

Pääsaaren vanhaa uimahuonetta voi tarvittaessa käyttää sateensuojana. Se on myös suosittu leikkipaikka.

Lasten mielikuvitus ja kyky kehitellä ympärilleen leikkejä voimistuvat jo muutamassa päivässä saaristoon tulon jälkeen.

Luontoa ja luvallista lorvimista

Ensimmäiset pari päivää kulutamme asettumiseen. Joku voisi kutsua sitä lorvimiseksikin, mutta se on onneksi lomalla sallittua. Lapset askaroivat rantakallioille puroja ja taiteilevat niiden pintaan katuliitumaalauksia. Kiipeilemme puihin, rakennamme palapelejä ja maalaamme kiviä – viimeistä Mante on odottanut malttamattomana läpi pitkän talven. Välillä pesemme perunat ja kannamme saunavedet kaivolta, sitten jatkamme maailman ihmettelyä. Illalla luemme aivan liian monta iltasatua ja valvomme aivan liian myöhään. Toisena mökkiaamuna molemmat lapset nukkuvat yhdeksään. Se on perheemme tähänastinen nukkumaennätys!

Mante on askarrellut löytämistään linnunsulista ”vihdan”.

Saaristossa ei ole kiire kuin korkeintaan kahdesti viikossa käyvälle Kauppalaivalle ja kotiinlähtöpäivän yhteyslaukselle. Koska täällä ei ole kauppoja tai kahviloita, voi kaiken aikansa käyttää mihin tahansa muuhun. Kolean alkukesän jäljiltä meri on yhä kylmä, joten rantaleikit antava yhä odottaa itseään. Luonto kuitenkin tarjoaa omia näytöksiään monta kertaa päivässä.

Ihmettelemme merikotkan lentonäytöstä ja rantakivellä takaisin tuijottavaa haikaraa. Seuraamme lähestyvää saderintamaa sen ensimmäisiä pisaroita pyydystäen. Kohtaamme naapurisaaren neljä peuraa ja ihmettelemme niiden kokoa totuttuamme takapihallamme yöpyviin siroihin kauriisiin. Löydämme kutua ja hyttysentoukkien kotiojan. Seuraamme kuinka tyyni meri muuttaa muotonsa vaahtopäiden virraksi ja vaihtaa suuntaa. Lapset ovat ihastuksissaan, aikuiset istuvat mykistyneinä sileillä rantakallioilla, kerrankin riittävän pysähtyneinä kiinnittymään hetkeen.

Vihdoinkin Manten odotus palkitaan ja pääsemme taas maalaamaan kiviä!

Vaikka meri on vielä turhan kylmä pidempään pulikointiin, rantaan saa silti viriteltyä hyvät leikit.

LuontoRetki On elämys

Pari päivää lorvittuamme kaipaamme tekemistä. Siispä soudamme naapurisaareen retkelle. Lapset saavat päättää, kuljemmeko lyhyemmän reitin laavulle, jolla on tarkoitus paistaa makkaraa ja syödä lounaseväät, vai menemmekö kiertoteitä kiipeilypuumetsän ja jännittävän kalliorannan halki. Lapset valitsevat seikkailun, vaikka se tarkoittaakin reilun viiden kilometrin kulkemista välillä melko hankalassakin maastossa. Jopa nelivuotiaamme kuitenkin suoriutuu koitoksesta kunnialla.

Luonnossa liikkumisessa on monia etuja. Ensinnäkin, metsät ja merenrannat tarjoavat upeita temmellyskenttiä, joilla vilkasluontoiset lapsemme saavat purettua virtavarantojaan. Ne myös ruokkivat mielikuvitusta ja houkuttelevat keksimään monenlaisia leikkejä. Paluumatkalla kuljen esikoisemme kanssa parin kilometrin matkan tien sijaan kivillä ja juurakoilla pomppien, sillä maa on muuttunut laavaksi. Se käy treenistä aikuisellekin!

Luontoretkillä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

Lisäksi luonto haastaa liikkujaa motorisesti – etenkin jos valitsee metsäteiden sijaan pienemmät kinttupolut. Useamman tunnin luontoretki myös opettaa sinnikkyyttä. Ja usein väsymisen hetkellä motivaattoriksi riittää muistutus mukanakulkevista eväsherkuista. Luonnossa riittää ihmeteltävää: kippuraan kasvavia puita, lähistölle osuvia eläimiä, luolia, kivenhalkeamia ja kiipeilypuita.

Ja ai että eväät maistuvat hyviltä nuotiotulen loimussa meren piirtämää maisemaa katsellessa! Vaikka Mante ensin ilmoittaakin nukkuvansa laavun laverilla pienet päikkärit, rannan kiipeilymännyt huomattuaan hän ei maltakaan jäädä aloilleen.

Mikähän on tämän kippuraan kasvaneen puun tarina?

Kun saaristossa tapahtuu

Retkipäivää seuraa erityisen tapahtumarikas päivä. Kauppalaivan visiitti ja saariston pop up -kahvilan aukiolopäivä osuvat nimittäin samaan aamuun. Koska ulkosaaristossa ei ole kauppaa eikä jätehuoltoa, oman perheen kulutusta tulee mietittyä paljon harkitummin kuin mantereella. Koska roskia ei halua raijata mantereelle kilokaupalla, omia valintoja tulee harkittua pariin kertaan. Ja koska kauppaan pääsee vain kahdesti viikossa, on syytä muistaa ostaa kerralla kaikki tarvittava useamman päivän tarpeisiin. Välillä toki mökkivieraatkin tuovat täydennyksiä ja mökillä on aina hätävaramuonaa yllätysten varalle.

Lapsille Kauppalaiva-päivä tarkoittaa myös jätskipäivää. Sekin on siis kahdesti viikossa. On tyypillistä, että saariston lapset lipovat jäötelöitään laiturilla samalla, kun aikuiset kiertävät Kauppalaivan tarvittavat ostokset keräten. Nykyisin jo suunnilleen muistan hyllyjen järjestyksen ulkoa. Se helpottaa kauppalistan tekoa, mikä puolestaan auttaa siinä, että laivan kiertäessä muistaa poimia kaiken mukaan jo heti ensimmäisellä kierroksella.

Kahvilapäivistä on kiittäminen saariston aktiiveja. Silloin saarelaiset kokoontuvat herkuttelemaan vanhan kyläkoulun tiloihin. Perheet kohtaavat ja lapset ystävystyvät kirmatessaan koulun pihalla. Isommat lapset saapuvat paikalle jopa itsekseen, taitavasti veneitään ohjaten. Hieman vartuttuaan meidänkin lapsemme kenties soutelevat saaristossa kavereidensa luo kesäpäiviä viettämään.

Kauppalaiva-päivä!

Saariston kahvilapäivistä on kiittäminen aktiiveja.

Aamulla heräämme mahtavaan ukonilmaan. Jyrähdysten voima tuntuu villasukkien alla mökin lattiassa asti. Lapset ihmettelevät salamoiden välkettä nenät liimautuneena ikkunaan. Koiraa pelottaa, se tahtoo syliin. Meri on hurjistunut ja heittelee vaahtopäitä sinne tänne. Sitten repeää taivaskin ja sade ryöppyää maahan. Onneksi ei ole kotiinlähtöpäivä. Tällä kelillä yhteysalus tuskin kulkisi.

Tuntia myöhemmin aurinko paistaa ja pilvet lipuvat loitommalle. Merituuli kuivattaa kallioita sellaisella tarmolla, että pian kaikki merkit menneestä ukonilmasta on puhallettu pois. Koirakin on rauhoittunut ja nukkuu aamun uuvuttamana rauhallista untaan.

Saunapäivä! Kuvissa näkyvät saunatakit on saatu aiemmasta kaupallisesta yhteistyöstä Versonpuodilta.

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Vuosien ajan olemme kaivanneet mökkireissuille vaatetta, jonka voisi vetää ylle saunan tai iltauinnin jälkeen, takaisin mökille kävellessä – jotakin lämmintä ja mukavaa, johon voisi käpertyä saman tien vaikka koko loppuillaksi. Nyt tuo kaivattu asuste lopulta löytyi: nimittäin Versonpuodin SAUNAtakki!

Puolison ja lasten SAUNAtakit ovat kuosia ”Lohen nappasin”, omani puolestaan ”Sielulintu”

Kaivattu vaate ulkosaariston kesään

Mökkeilemme kesäisin ulkosaaristossa nauttien laakeista kallioista ja ympärille levittäytyvästä merestä. Joitakin vuosia sitten saimme mökille myös kauan kaivatun saunan. Sitä ennen peseydyimme joko meressä tai kylmän kaivoveden alla. Saunan lämmittäminen ja löylyistä nauttiminen on lähes jokailtainen mökkirituaalimme. Lapset juoksevat uimasta saunaan ja saunasta uimaan niin monesti, etten pysy laskuissa perässä. Kyllästyttyään he vetäytyvät saunatupaan, minkä jälkeen aikuiset saavat nauttia vielä yhdet löylyt.

Saunalle on mökiltä hieman matkaa. Ei paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että kun ensin on kantanut saunalle vedet ja klapikuorman ja käynyt muutamaan otteeseen lisäämässä puita kiukaan alle, tuntee löylyt ansainneensa. Etenkin alkukesän kirpeydessä ja ensimmäisten syystuulten puhallellessa saunan jälkeen on kaivannut vaatetta, johon käpertyä – jotain lämmittävää ja suojaavaa, jonka voisi vetää yöpuvun ylle. Myös hyttyset ovat kesäisin etenkin lasten kiusana. Ne tuntuvat pitävän erityisesti löylynlämpimästä ihosta. Lasten uiskennellessa mökkirannassa olen myös monesti miettinyt, miten kätevä olisi vaate, jonka voisi vain kietaista lapsen ympärille, kun tämä lopulta huulet sinisinä suostuu nousemaan ylös vedestä ja huomaakin olevansa kylmissään. Olemme kokeilleet kylpytakkeja ja ponchopyyhkeitä, mutta ne vain eivät tunnu pysyvän lastemme vauhdissa yllä.

SAUNAtakki tuntui tarjoavan ratkaisun moneen näistä tilanteista. Sen pitkä helma paitsi lämmittää, myös suojaa sääriä itikoilta. Vetoketju puolestaan pysyy kiinni hurjemmassakin tohinassa, eikä katoa, kuten kylpytakin vyö. Märkääkin ihoa vasten vaate tuntuu mukavalta, eikä jää märän tuntuiseksi. Ei ihme, että nimestään huolimatta SAUNAtakeista on tullut monille jokapäiväisiä käyttövaatteita.

Mikä on SAUNAtakki?

SAUNAtakki on yksi Versonpuodin ensimmäisistä tuotteista. Se on löytynyt valikoimista jo yli kymmenen vuoden ajan, vuodesta 2013. SAUNAtakin suunnittelun lähtökohtana oli tehdä menneiden aikojen tikkiaamutakkien inspiroima vaate, joka toimisi helppokäyttöisenä arjen pelastajana ja mukavana oloasuna, mutta olisi myös visuaalisesti näyttävä. Värejä ja kuoseja löytyykin nykyään runsaasti, niin värejä ja näyttäviä vaatteita rakastaville kuin maltillisimmille ja hillitymmille pukeutujille.

Versonpuodin SAUNAtakit valmistetaan miellyttävästä joustofrotee-materiaalista, mikä tuntuu mukavalta yllä niin kotisohvalla kotoillessa kuin saunan löylyistä laskeutuessa. Vaate tuntuu hyvältä myös kostealla iholla, esimerkiksi uintireissun jälkeen. Takissa on pitkä helma, huppu ja vetoketju sekä suuret taskut, joihin mahtuu enemmänkin tavaraa. Ja mikä parasta, takkia löytyy niin miesten, naisten kuin lasten koissa, minkä ansiosta mekin saimme hankittua kaivatut vaatteet saman tien koko perheelle.

SAUNAtakissa on pitkä helma, huppu ja vetoketju sekä suuret taskut, joihin mahtuu enemmänkin tavaraa

Ensikokemuksia saunatakista

Odottelemme jo malttamattomina ensimmäistä pitempää kesäreissuamme ulkosaaristoon. Mukaan pakataan tietysti myös SAUNAtakit. Minun takkini on kuosiltaan mallia ”Sielulintu”. Puolison ja lasten takkien kuosi taas on ”Lohen nappasin”. Oman SAUNAtakkini olen jo ehtinyt sisäänajaa. Itse asiassa minulle kävi niin kuin monelle muullekin: Kun olin kertaalleen SAUNAtakkiin pukeutunut, siitä tuli luottovaatteeni, jonka vedän ylle ensimmäisenä aamuisin ja viimeisenä illalla.

Tätä kirjoittaessa olen taiteilijaresidenssissä työskentelemässä. Ensimmäisenä herättyäni nappaan SAUNAtakin ylle ja lähden aamu-uinnille. Sen jälkeen vaate saattaa olla päälläni pitkäänkin. Siinä on oikein mukava kirjoittaa ja äänittää musiikkia. Asioille lähtiessä olen sentään vielä vaihtanut vaatteita, mutta illalla kun suuntaan saunavihdan tekoon, sujahdan taas SAUNAtakkiini ja vietän siinä loppuillan.

SAUNAtakkini Sielulintu-kuosiinkin liittyy tarina. Minä pidän tarinoista – niinpä jaan tämän Elina Antilan sanaileman saagan vielä teillekin:

”Sielulintu kuljettaa sielun turvaan unen ajaksi. 
Tuo turvapaikka on suomalainen metsä 
järvineen ja eläimineen. 

Se on lempeä, tuttu suoja, kun keho lepää. 
Kuusikko ja pensaat piilottavat pelokkaat, 
järven aallot tuudittavat rauhalliseen olotilaan.

Horisontissa lentää kaksi joutsenta, 
musta ja valkoinen, elämä ja kuolema. 
Kun aika on tullut, 
ne kuljettavat sielun tuonpuoleiseen. 

Mutta kaikkein lähimpänä sinua katsoo Sielulintu. 
Se on ystäväsi ja kannattelijasi myös silloin, 
kun et sitä itse tiedosta. 

Huomaatko sen hymyilevän?”

-Elina Antila

Lisätietoja SAUNAtakeista löydät Versonpuodin sivuilta: TÄÄLTÄ.

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!