Isänpäivä – koko perhe yhdessä

”Äiti, haluaisin semmoisen päivän, että isu olisi koko päivän kotona”, esikoinen tuumasi isänpäivän lähestyessä. ”Koko perhe yhdessä.”

Olen onnekas. Olen saanut lapsilleni juuri semmoisen isän kuin olen aina toivonutkin: lempeän, turvallisen ja kekseliään kasvattajan, joka on myös parantumaton humoristi, toiminnan ihminen ja leikkisyytensä säilyttänyt arjen sankari. Hän on takuulla juuri sellainen isä, jolle lapset teini-iässä huutavat: ”sä oot niiiiiiin nolo” samalla, kun hiljaisesti ihailevat tämän rohkeutta ja kykyä heittäytyä. Ja tiedän, että hän on myös isä, joka opettaa lapsensa tuntemaan, puhumaan ja tekemään sukupuolesta piittaamatta.

Valmentajan Työ pakottaa taIpumaan ja tottumaan erossaoloon

Kuten jokaisella perheellä, meilläkin on haasteemme. Mieheni työ jääkiekkovalmentajana pakottaa koko perheen taipumaan, venymään ja tottumaan erossaoloon. Siksi ei olekaan yllättävää, että esikoinen toivoo sekä isänpäivältä että joulupukilta kokonaisia yhteisiä perhepäiviä.

Haastavista työajoistaan huolimatta mieheni kuitenkin löytää aikaa lapsilleen: Hän kiirehtii töistä kotiin ehtiäkseen lukea iltasadun ennen lasten nukahtamista. Hän piipahtaa jäiden välissä kotona päästäkseen mukaan hakemaan esikoista päiväkodista. Parin vapaatunnin aikana hän ehtii kuin ihmeen kaupalla lasten kanssa pyöräretkelle, junia katsomaan tai uimahalliin, vaikken aina ymmärräkään miten.

Ja onhan meillä vapaapäiviä: Tällä kaudella olemme saaneet nauttia ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yhteisestä viikonloppuvapaasta, useimmiten sunnuntaisin. Silloin vietämme pitkiä laiskoja aamuja, käymme perhetemppuilussa, retkeilemme, ulkoilemme, saunomme ja saatamme jopa tilata pizzaa.

Mitä toivon lasteni oppivan isältään?

Olemme mieheni kanssa molemmat kunnianhimoisia. Unelmoimme suuresti ja uskomme siihen, että voimme myös saavuttaa unelmamme. (Miehen työ on tästä yksi konkreettinen esimerkki.) Ja kun toisen usko omiin kykyihin ja onnistumiseen uhkaa loppua, toinen uskoo niihin senkin edestä. Toivon, että lapsemmekin oppisivat sopivasti sinnikkyyttä, kykyä uskoa itseen ja uskallusta unelmoida. Siihen heillä on isästään hyvä malli.

Meillä myös nauretaan paljon. Se on toinen olemisen tapa, jonka toivon tarttuvan lapsiimme. Kyky heittäytyä, nähdä asioiden valoisat puolet sekä nauraa itselle ja elämälle auttavat selättämään elämisen varjoja. Niitä kun tulee jokaiselle vastaan ihan varmasti.

Isän palattua pidemmältä pelireissulta esikoisen toive toteutuu: Meillä on perheen yhteistä aikaa koko päivä, aamusta iltaan. Miten esikoinen toivoisi sen käytettävän?

”Ollaan vaan yhdessä kotona. Ja ehkä mennään pyöräretkelle. Ja katsomaan junia. Ja uimahalliin. Ja lentsikkaretkelle. Ja…”

Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Onnellista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja muille isähahmoille!

Lue myös:

• Läpsystä vaihto – tanssi nimeltä vanhemmuus
• Havaintoja vanhemmuudesta ja supervoimista
• Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistus erilaiseen arkeen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!