Erään riehakkaan päivän päätteeksi keksin ottaa iltatoimiin avukseni kaksi käsinukkea, jotka lapset olivat saaneet joululahjaksi kädentaitoiselta isoäidiltään. Kuinka ollakaan, moni asia alkoi sujua huomattavasti paremmin, kun Kettu ja Leijona toikkaroivat touhuissa mukana. Esikoinen muun muassa puki yöpuvun harvinaisen näppärästi ja nopeasti ylleen näyttäessään käsinukkekaksikolle, miten ihmiset pukeutuvat.

KETTU: ”Minäpä tiedän, miten housut puetaan! Kaksi tassua toiseen lahkeeseen ja kaksi toiseen.”

LEIJONA: ”Ja sen jälkeen puetaan jalkoihin tukat.”

KETTU: ”Otetaanko se omasta päästä? Vai kaverin?”

Leijona ja Kettu ovat taitavan anoppini luomuksia.

Harhautuksia ja numeroharjoituksia SorminuKeilla

Vähän myöhemmin nukkevalikoima täydentyi seitsemällä sorminukella, joita olen hyödyntänyt muun muassa harhauttaessani lapsia syömään vähemmän maistuvaa ruokaa: Kun aina muutaman lusikallisen välein pöytään ilmestyy uusi otus, ruoka häviää lautaselta kuin itsestään.

Myös laskemisharjoituksissa sormista löytyvät otukset tuovat kummasti lisämotivaatiota. Ja iltasatuja niillä saa elävöitettyä helposti. Sorminukeissa on sekin etu, että pienen kokonsa ansiosta niitä on näppärä pakata mukaan, vaikkapa käsilaukun pohjalle! Näin ollen ne on helppo kaivaa esiin pitkää automatkaa piristämään tai bussiraivareiden liennyttäjiksi.

Olisiko sormi- ja käsinukeista apua lastenkasvatukseen? (Kuvan sorminuket saatu: Babadum)

Käsinukke houkuttelee auttamaan ja oppimaan

Ihastuin käsi- ja sorminukkeihin jo teatteria opiskellessani ja olen käyttänyt niitä paljon myös opetustyössä. Pienempiä opettaessani mukanani kulkee yleensä Ujo-siili, joka yrittää niin kovasti olla rohkea, että ajautuu helposti umpikujaan.

Mielestäni nukkejen käyttöä helpottaa, kun miettii niistä jokaiselle jonkin piirteen, joka houkuttelee lasta auttamaan. Ujoa pelottaa herkästi, Leijona muistaa asiat yleensä hieman väärin ja Kettu on aina kovin tietävinään, vaikka puhuu yleensä puutaheinää. Minulla on kullekin nukelle myös oma ääni ja puhetapa. Se mahdollistaa otusten vuoropuhelun ja useammankin nuken käytön samaan aikaan.

Miten olinkaan unohtanut käsinukkejen voiman! Tästä lähin Kettu ja Leijona sekä sorminukkekollektiivini saavat hoitaa meillä lastenkasvatuksen. Se on paljon tehokkaampaa kuin meidän aikuisten paasaaminen!

Meillä asuu tällainen sorminukkejoukko. (Sorminuket saatu: Babadum)

Vinkkejä käsi- ja sorminukkejen käyttöön:

1. Jo yhdellä hahmolla pääsee hyvin alkuun.

2. Pue ja riisu käsi- ja sorminuket selin lapsiin. Näin säilyy sadun taika.

3. Voit ottaa lapsetkin mukaan hahmon ”henkiinherättämiseen”. Anna heidän kokeilla nukkea, keksiä sille nimi ja vaikka kertoa, millainen otus on. Luomistyön voi tehdä myös niin, että nukke on aikuisen kädessä ja kyselee itse lapsilta: Mikä minun nimeni voisi olla? Mistähän minä voisin tykätä?

4. Keksi joka hahmolle oma puhetapa ja piirre, joka houkuttelee lasta auttamaan (esim. huonomuistisuus, arkuus, pöhköys, yli-itsevarmuus, tietämättömyys, luulotauti, sanasekoilu)

5. Kokeile nukkeja erilaisissa tilanteissa, niin näet, milloin ne toimivat parhaiten.

6. Mokaile, hassuttele ja kokeile rohkeasti. Tee omalla tavallasi. Sormi- ja käsinukkeja ei voi käyttää väärin.

Lue myös:

• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Viisi vinkkiä saada taapero viihtymään rattaissa? 
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Esikoisen syntymäpäivät lähestyvät. Sankari itse on odottanut niitä tammikuusta lähtien, heti ensimmäisen kaverin täytettyä neljä. Jo tuolloin tulevat juhlat jännittivät niin, ettei nukkumisestakaan ollut tulla mitään. Ilta toisensa jälkeen sängystä kuului: ”Äiti, en saa unta. Synttärit jännittää.”

Vaan millaista on olla neljävuotias? Kysytäänpä esikoiselta, olisiko hänellä jo jonkinlainen kutina tulevasta.

Esikoinen kertoo, millaista on olla neljävuotias.

Millaista on olla neljävuotias?

”Neljävuotias on taitavampi kuin kolmevuotias”, esikoinen aloittaa tietäväisenä. ”Silloin osaa itse pukea vaatteet ja käydä vessassa – ei potalla vaan pöntöllä! Nelivuotiaana saa syödä karkkia ja silittää lampaita…”

Hetkinen, eikö kolmevuotiaana saa silittää lampaita?

”Ehkä kolmevuotiaanakin saa… mutta kaksivuotiaana ei ainakaan.”

”Kun on neljä, kaikki muuttuu…”

”Kun on neljä, kaikki muuttuu, koska ei olekaan enää kolme, vaan hirmuiso ja -vanha.”

Ei kai ne kädet yhdessä yössä kasva ja taidot tyhjästä ilmesty?

”Kyllä ilmestyy. Minä tiedän, kun olen jo melkein neljä.”

Turha on väittää vastaan. Esikoinen vakuuttaa olevansa tämän alan asiantuntija. Mutta kun syntymäpäiviin on enää alle kuukausi, esikoinen yhtäkkiä vakavoituu.

”Äiti, onko kohta mun synttärit?”
[Ä: ”Joo. Ensin vietellään pääsiäinen, sitten vappu ja sen jälkeen on sun synttärit.”]
”Mutta en halua!”
[Ä: ”Mitä?”]
”Synttäreitä.”
[Ä: ”Mikset?”]
”Ne jännittää ihan liikaa!”

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Lasten ajatuksia iästä ja syntymäpäivistä
• Koronan keskellä syntyneet
• Esikoinen ja unelma höyryjunamatkasta

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!