Käsinukeista apua lastenkasvatukseen – vinkkejä vanhemmille

Erään riehakkaan päivän päätteeksi keksin ottaa iltatoimiin avukseni kaksi käsinukkea, jotka lapset olivat saaneet joululahjaksi kädentaitoiselta isoäidiltään. Kuinka ollakaan, moni asia alkoi sujua huomattavasti paremmin, kun Kettu ja Leijona toikkaroivat touhuissa mukana. Esikoinen muun muassa puki yöpuvun harvinaisen näppärästi ja nopeasti ylleen näyttäessään käsinukkekaksikolle, miten ihmiset pukeutuvat.

KETTU: ”Minäpä tiedän, miten housut puetaan! Kaksi tassua toiseen lahkeeseen ja kaksi toiseen.”

LEIJONA: ”Ja sen jälkeen puetaan jalkoihin tukat.”

KETTU: ”Otetaanko se omasta päästä? Vai kaverin?”

Leijona ja Kettu ovat taitavan anoppini luomuksia.

Harhautuksia ja numeroharjoituksia SorminuKeilla

Vähän myöhemmin nukkevalikoima täydentyi seitsemällä sorminukella, joita olen hyödyntänyt muun muassa harhauttaessani lapsia syömään vähemmän maistuvaa ruokaa: Kun aina muutaman lusikallisen välein pöytään ilmestyy uusi otus, ruoka häviää lautaselta kuin itsestään.

Myös laskemisharjoituksissa sormista löytyvät otukset tuovat kummasti lisämotivaatiota. Ja iltasatuja niillä saa elävöitettyä helposti. Sorminukeissa on sekin etu, että pienen kokonsa ansiosta niitä on näppärä pakata mukaan, vaikkapa käsilaukun pohjalle! Näin ollen ne on helppo kaivaa esiin pitkää automatkaa piristämään tai bussiraivareiden liennyttäjiksi.

Olisiko sormi- ja käsinukeista apua lastenkasvatukseen? (Kuvan sorminuket saatu: Babadum)

Käsinukke houkuttelee auttamaan ja oppimaan

Ihastuin käsi- ja sorminukkeihin jo teatteria opiskellessani ja olen käyttänyt niitä paljon myös opetustyössä. Pienempiä opettaessani mukanani kulkee yleensä Ujo-siili, joka yrittää niin kovasti olla rohkea, että ajautuu helposti umpikujaan.

Mielestäni nukkejen käyttöä helpottaa, kun miettii niistä jokaiselle jonkin piirteen, joka houkuttelee lasta auttamaan. Ujoa pelottaa herkästi, Leijona muistaa asiat yleensä hieman väärin ja Kettu on aina kovin tietävinään, vaikka puhuu yleensä puutaheinää. Minulla on kullekin nukelle myös oma ääni ja puhetapa. Se mahdollistaa otusten vuoropuhelun ja useammankin nuken käytön samaan aikaan.

Miten olinkaan unohtanut käsinukkejen voiman! Tästä lähin Kettu ja Leijona sekä sorminukkekollektiivini saavat hoitaa meillä lastenkasvatuksen. Se on paljon tehokkaampaa kuin meidän aikuisten paasaaminen!

Meillä asuu tällainen sorminukkejoukko. (Sorminuket saatu: Babadum)

Vinkkejä käsi- ja sorminukkejen käyttöön:

1. Jo yhdellä hahmolla pääsee hyvin alkuun.

2. Pue ja riisu käsi- ja sorminuket selin lapsiin. Näin säilyy sadun taika.

3. Voit ottaa lapsetkin mukaan hahmon ”henkiinherättämiseen”. Anna heidän kokeilla nukkea, keksiä sille nimi ja vaikka kertoa, millainen otus on. Luomistyön voi tehdä myös niin, että nukke on aikuisen kädessä ja kyselee itse lapsilta: Mikä minun nimeni voisi olla? Mistähän minä voisin tykätä?

4. Keksi joka hahmolle oma puhetapa ja piirre, joka houkuttelee lasta auttamaan (esim. huonomuistisuus, arkuus, pöhköys, yli-itsevarmuus, tietämättömyys, luulotauti, sanasekoilu)

5. Kokeile nukkeja erilaisissa tilanteissa, niin näet, milloin ne toimivat parhaiten.

6. Mokaile, hassuttele ja kokeile rohkeasti. Tee omalla tavallasi. Sormi- ja käsinukkeja ei voi käyttää väärin.

Lue myös:

• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Viisi vinkkiä saada taapero viihtymään rattaissa? 
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!