”Äiti, pitäisiköhän sinun antaa isun tehdä tuo?” esikoinen kysyy, kun pyöräytän kaukosäätimestä kanavahaun käyntiin digiboksin päivitettyäni. ”Isu osaa sen paremmin.” Sama kaava toistuu, kun kiristän löystynyttä porraskaidetta, liimaan pikkuaton irronnutta osaa paikalleen ja kiinnitän kivielementtiseinän irronnutta palaa kiukaan taakse. Lapsemme on muuttunut sukupuolipoliisiksi, joka latelee hämmentäviä ajatuksia tytöistä ja pojista sekä sukupuolirooleista.

MITÄ IHMETTÄ?! MITÄ ON TAPAHTUNUT?

Irti vanhanaikaisista sukupuoliasetelmista

Olen päätynyt keskelle vanhanaikaiselta tuntuvaa sukupuoliasetelmaa, joka tuskin on saanut kimmoketta kotoamme. Meillä työnjaot tehdään yleensä käytäntö edellä: se tekee, joka osaa, ehtii ja jaksaa – toinen saa sillä välin puuhata lasten kanssa. Ja koska lemppari- ja inhokkihommamme ovat pitkälti samat, molemmat pääsevät ja joutuvat tekemään molempia. Kaksi poikkeusta sääntöön kuitenkin on: Minä olen taloutemme ATK-vastaava, koska digihommat ovat minulle luontevampia. Mies puolestaan hoitaa auton. Ompelukone ei tottele meistä kumpaakaan, mutta onneksi on anoppi!

Jostain sukupuolistereotypiat ovat kuitenkin kolmevuotiaamme mieleen purjehtineet. Kun mieheni kokkaa keittiössä makaronilaatikkoa, yhtä bravuuriruoistaan, esikoinen tulee kysymään: ”Äiti, pitäisiköhän sinun kuitenkin mennä auttamaan?” Ja kun kerron palaavani töihin tulevana kesänä, esikoinen naurahtaa: ”Ei äiti käy töissä. Äidin työ on pelata tennistä.”

Vähän haikeana aavistelen, että vaikka sukupuoli ei yleensä vielä päiväkoti-ikäisillä ole kaveruuden esteenä, kouluikään mennessä tilanne saattaa mutkistua.

Konservatiisivisia lapsia ja vapaamielisiä vanhempia

Huomaan perheeseemme pesiytyneen ilmiön harmittavan. Jo minut on aikanaan kasvatettu ajattelemaan tekemisiäni sukupuolestani irrallisesti, mistä olen vanhemmilleni kovin kiitollinen. Lapsuudenkodissani kaikki tekivät kaikkea, eikä siitäkään tehty mitään numeroa. Kouluaikoinani vielä vähän kummeksuttiin poikien kanssa leikkivää tyttöä, mutta tuossakin suhteessa uskon maailman muuttuneen. Esikoisen päiväkodin mekkobileissä kaikki pukeutuvat mekkoihin sukupuolesta riippumatta. Sama sukupuolivapaus pätee myös naapuripihan trampoliinilla voltteja pomppiviin koululaisiin. Mistä lapsemme yhtäkkinen konservatiivisuus on lähtöisin?

”Poika ei voi olla kaunis”, esikoinen tuumaa eräänä päivänä tarhasta kotiin kävellessämme. ”Mutta tytöt on kauniita, kaikki meidän päiväkodin tytöt.”  Esikoista on tarhapäivän aikana valistettu tyttöjen toimesta siitä, että pojat saavat olla komeita, eivät kauniita. Pitkällisen keskustelun lopputuloksena kuitenkin toteamme, että oikeastaan komeakin tarkoittaa kaunista. Höpsöt ihmiset ovat vain joskus ajatelleet, että tyttöjen ja poikien kauneudelle tarvitaan omat sanat.

”En voi leikkiä päiväkodissa enää tyttöjen kanssa”, esikoinen huokaisee muutamaa viikkoa myöhemmin. ”Tytöt leikkii tyttöjen kanssa ja pojat poikien kanssa.” Tämän sanottuaan hänen kasvoilleen ilmestyy kuitenkin tuttu virne. ”Onneksi päiväkotipäivän jälkeen kuitenkin voidaan!” Niinpä niin, illalla on rokkimuskari ja suurin osa ryhmästä on samaa, tarhasta tuttua porukkaa. Ennen muskaria ja sen jälkeen lapsilla on tapana riehua tovi yhdessä, iloisina melskaten. ”Voi ei, ei vielä!” päiväkodin opettajakin huokaisee, kun kerron esikoisemme mietteistä. ”Toivoin, että tältä olisi vältytty vielä ainakin vuosi.”  

Vaatii melkoista rohkeutta ja vahvaa itsetuntoa kulkea omaan suuntaan ja olla alistumatta toisen tahtoon.

Ajatukset muuttuvat hitaasti

Vaikka päiväkodin opettaja vakuuttaa tarhan toteuttavan sukupuolineutraalia kasvatusta, ja tarhapäivien tapahtumia kuunnellessa siltä vaikuttaakin, tyttöyden ja poikuuden roolit pesivät hiekkalaatikkoleikeissä tiukassa. Käy ilmi, että päiväkodissakin nimenomaan lapset kertovat toisilleen, mitä he voivat olla tai saavat tehdä sukupuolensa tähden. Aina jollakulla on isosisko tai -veli, joka opettaa kirjoittamattomat säännöt eteenpäin nuoremmilleen. Vähän haikeana aavistelen, että vaikka sukupuoli ei yleensä vielä päiväkoti-ikäisillä ole kaveruuden esteenä, kouluikään mennessä tilanne saattaa mutkistua – vielä tänäkin päivänä.

Jossain vaiheessa joku toinen lapsi kertoo esikoisellemme, ettei hänen lempivärinsä voi olla punainen, tyttöjen väri. Tai etteivät pojat voi pukeutua kesällä mekkoon ulos lähtiessään. Ettei paras kaveri voi olla vastakkaista sukupuolta. Silloin vaatii melkoista rohkeutta ja vahvaa itsetuntoa kulkea omaan suuntaan ja olla alistumatta toisen tahtoon – eikä se ole aina helppo tie.

Myönnän olevani pettynyt. Itse kuljin lapsena usein vastavirtaan ja ajattelin, että omilla lapsillani olisi varmasti jo helpompaa. Toki moni asia on nykyään toisin, mutta yllättävän monet sukupuoleen liittyvät ajatukset näyttävät silti toistuvan muuttumattomina hiekkalaatikon vertaiskoulutuksessa.

Mitä minä voin asialle tehdä?
Tukea. Jutella. Tiukan paikan tullen halata. Loput täytyy varmaankin improvisoida.

Kotiin saapuessani esikoinen juoksee jo eteiseen vastaan. ”Äiti, me tarvitaan sinun apua! Tabletti on rikki, se ei lataa. Haluan katsoa bussivideoita.” Ikivanha tablettimme on tosiaan alkanut oikutella, mutta netistä löytämälläni kikalla olen saanut ostettua sille lisäaikaa. Häärään laitteen kimpussa hetken ja lopulta se alkaa latautua. Mies häärii sillä välin keittiössä. Esikoinen on halunnut mennä auttamaan häntä ruoanlaitossa. Seuraavana päivänä haen esikoista päiväkodista. Hänellä on tärkeää asiaa: ”Äiti, minä leikin tänään tyttöjen kanssa!” 

Ehkä kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty.

Sukupuoliin liittyvät käsitykset tuntuvat juurtuneen tiukkaan, mutta toivoa muutoksesta ei ole vielä menetetty.

Lue myös:

• ”Mistä on pienet pojat tehty” – ja muita tulenarkoja sukupuolikysymyksiä
• Kun äiti ei tuoksukaan pullalta
• Äiti, hassuttelu kielletty!
• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Mitä tehdä, kun lapsilla on meno päällä ja kierroksia pitäisi saada alaspäin? Tässä viisi (ainakin ajoittain) toimivaa leikkivinkkiä rauhoittumiseen.

leikkejä rauhoittumiseen:

1. Sivellinhoitola / Automaalaamo

Leikkiin tarvitaan kokoelma erilaisia suteja ja siveltimiä. Lapsi asettuu selinmakuulle ja sulkee silmänsä. Aikuinen alkaa sivellä häntä hellästi erilaisia siveltimiä käyttäen, esimerkiksi käsivarsista, poskista, niskasta, nenänpäästä, jalkapohjista sekä sormien ja varpaiden väleistä. Jos lapsi on kovin kutinaherkkä, kannattaa käyttää suurempia pensseleitä ja pidempiä vetoja. Kun lapsi on ollut siveltävänä riittävän pitkään, voidaan vaihtaa rooleja. Siveltimien seuraksi voi ottaa myös esimerkiksi huiveja, höyheniä tai harsoja, jotka tuntuvat myös mukavalta iholla.

Kaikkein riehakkaimpina päivinä, kun paikoillaan makaaminen on mahdotonta, laitan pikkuvillikot suoraan sivelijän rooliin. Joskus auttaa myös tekemiseen motivoiva tarina: ”Olen kuullut, että olette maankuuluja sivellintohtoreita ja osaatte poistaa sivelemällä kaikenlaisia vaivoja. Osaisittekohan auttaa minua?…”

Leikkiä voi leikkiä myös versiona ”Automaalaamo” (tai vaikkapa Junamaalaamo, jos junat ovat enemmän lapsen mieleen). Tähän versioon tarvitaan puhdas maalitela ja erivärisiä papereita tai ämpäreitä maalipurkeiksi. Aikuinen asettuu makaamaan maahan autoksi ja lapsen tehtävänä on maalata hänet telalla halutun väriseksi, molemmilta puolilta. Ensin telaan otetaan haluttua väriä ja se suditaan haluttuun kohtaan aikuista.

Mante ei tällä kertaa malttanut makoilla ja halusi osallistua myös sivelemiseen. Rauhallisen hetken saimme joka tapauksessa!

2. Maan läpi menevä jalka

Aikuinen kertoo tekevänsä taikatempun, jos lapsi osaa olla ihan rennosti ja rauhassa ja kuunnella ohjeita. Lapsi asettuu maahan makaamaan ja sulkee silmänsä. Aikuinen pyytää pitämään jalat aivan suorina ja alkaa hitaasti kohottaa toista jalkaa ylöspäin, nilkasta kiinni pitäen. Kun jalka on kohotettu ylös asti, aikuinen pitää sitä hetken paikallaan ja alkaa sitten hitaasti laskea sitä alaspäin, pyytäen lasta kertomaan heti, kun jalka tuntuu menevän maan läpi.

3. Piirrä selkään

Lapsi istuu alas. Aikuinen asettuu hänen taakseen ja alkaa piirtää lapsen selkään. Lapsen tehtävänä on yrittää arvata, mitä selkään piirrettiin. Kuvien lisäksi leikin avulla voi harjoitella myös numeroiden ja kirjainten tunnistamista.

Rauhoittumisleikeissä on sekin kiva puoli, että niiden avulla aikuinenkin saattaa saada pienen rentoutushetken!

4. Tarkista varpaidenvälit

Jostain syystä nöyhtä viehättää lapsia. Ilmiötä voi hyödyntää iltariehujen pysäyttämiseksi tekemällä lapsesta vastaavan varpaidenvälitarkastajan. Ensin lapsi tarkastaa omat varpaidenvälinsä ja poistaa sieltä mahdolliset sukkanöyhdät. Sitten hän voi tehdä saman myös aikuisten varpaille. (Se tuntuu yllättävän rentouttavalta!)

P.s. Tämä leikki on esikoisen keksimä.

5. Lumoavien lelujen lipas

Yleensä jokaisella lapsella on leluja, jotka lumoavat eli vangitsevat huomion. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiimalasit, kuplamuovi, sinitarra, Fidget-painelulelut, sormihyrrät tai vaikkapa rannalta löytyneet sileät kivet. Lapsille voi koota omat lippaat tai aarrearkut, joihin on koottu joukko lasta lumoavia leluja. Aarrearkun säilytyspaikan kannattaa olla sellainen, että sen olemassaolo unohtuu. Tällöin sen esiin kaivamisessa ja sisällön tutkimisessa on aina myös uutuudenviehätystä, joka saa lapsen hetkeksi pysähtymään lelujen ääreen.

Junat ovat yksi esikoisen lumoava asia. Hänen aarrelippaastaan löytyykin muun muassa pieni nelivaunuinen juna, joka parissa näperrellessä saattaa vierähtää tovi jos toinenkin.

Bonusvinkki: Lukupesä

Toinen lapsistamme rauhoittuu hyvin myös kirjojen ääreen. Toinen sen sijaan ei, ellei lukemiseen kehittele jotakin lisähöystettä, kuten painelemista, luukkujen availua tai vipujen vääntelyä. Lukuhetkeen rauhoittumisessa auttaa myös lukupesä. Lukupesä on nimensä mukaisesti pieni, tiivis ja turvallinen tila, jonne änkeydymme lukemaan. Joskus se voi olla maja, toisinaan taas tiivis, peitosta tehty paketti, jonka sisällä kaikki olemme. Tärkeää on olla lähekkäin ja lämpimästi, kylki kylkeä vasten, ja antaa muun maailman jäädä lukuhetken ulkopuolelle.

Lue myös:

• Lue | Leiki | Liiku | Luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
• Käsinukeista apua lastenkasvatukseern – vinkkejä vanhemmille
• Vuosaarenhuippu – retkivinkki seikkailunnälkäisille lapsiperheille

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!