Kun jo kolmannelta Äijä-äidin pariin tiensä löytäneeltä tuoreelta seuraajalta saapui tunnusteleva viesti: ””Siis mikä tää juttu on?” totesin, että taitaa olla taas aika kerrata, kuka olen ja mistä Äijä-äidissä on kyse. Ja jotta en alkaisi toistaa itseäni, pyysin tehtävässä apua myös seuraajiltani ja lapsiltani. Puhumaan intoutunut Mantekin (1,5v) suostui kertomaan oman kantansa: ”Marakassi. Äiti. Äijä. Isu. Pupu… Ei oo pupu. Se oot sä. Sä.”

Perheeseemme kuuluu vanhempien lisäksi sanavalmis esikoinen (4v), vauhdikkaisiin stunttitemppuihin erikoistunut Mante (1,5v) sekä arvonsatunteva Pasi-koira.

ÄIJÄ-ÄIDIN TAUSTAA

”Tässä on minun äitini. Hänen nimensä on Meri-Maaria, koska Äijä oli jo varattu.” (esikoinen, 3/22)

Äijä-äidin taakse kätkeydyn minä, Meri-Maaria, 36-vuotias helsinkiläinen äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja sekä laulaja-lauluntekijä. Tiedän – työlitania on aika pitkä, mutta kaikkea tuota todella teen tai olen ainakin tehnyt.

Musiikki ja teatteri ovat kulkeneet mukana läpi elämän, välillä harrastuksina ja välillä työnä. Varsinaisen työurani aloitin teatteripainotteisen lukion vastaavana teatteriopettajana ja äidinkielen opettajana. Seitsemän vuoden jälkeen vaihdoin kulttuurikasvatukseen erikoistuneeseen kouluun teatterin ja luokanopettajaksi.

Viimeiset neljä vuotta olen ollut kotona lasten synnyttyä. Kotivuosien aikana on syntynyt myös esikoisalbumini Tähdistä kotiin sekä tämä Äijä-äiti -proggikseni. Blogin rinnalla Äijä-äidillä on myös Instagram-tili, joka tunnetaan muun muassa sanavalmiin esikoisemme sutkautuksista sekä huumoripitoisista reels-videoista, joissa pääsen leikittelemään teatteritaustallani.

Vaikka blogini nimi huokuu maskuliinista uhoa, nimen tarinalla ei ole mitään tekemistä miehisyyden kanssa. Kun esikoisemme oppi puhumaan, hän alkoi kutsua minua äijäksi. Jos joku mainitsi jotakin äidistä, esikoinen korjasi nopeasti, että hänen äitinsä on äijä – ei mikään äiti. Vasta 2,5-vuotiaana esikoinen vaihtoi nimeni perinteisemmin äitiin, mutta yhä vieläkin hän on sitä mieltä, että yksi nimistäni on Äijä. Saa nähdä, kysyykö esikoinen vielä teini-ikäisenä kavereidensa kanssa kotiin tullessaan ja minut nähdessään: ”Mitä äijä?”

”Tässä on minun äitini. Hänen nimensä on Meri-Maaria, koska Äijä oli jo varattu.”

äijä-äiti pähkinänkuoressa

Perustin Äijä äiti -blogin rakkaudesta kirjoittamiseen (ja mieheni yllyttämänä). Koska elämä lasten kanssa tuntui näyttäytyvän mediassa usein joko painajaismaisena tai epäuskottavan harmonisena, halusin nostaa esiin perheemme vekkulin ja vauhdintäyteisen todellisuuden niiden rinnalle. Koen, että lapsiperhearkeen kätkeytyy paljon iloa, ja vaikka se pakottaa ajoittain myös venymään, positiivinen pilke silmäkulmassa katastrofeillekin oppii nauramaan – ainakin muutamaa hetkeä myöhemmin. Myös hassuttelu on sallittua, jopa suotavaa!

Kysyin myös seuraajiltani, miten he kiteyttäisivät Äijä-äidin. Tällaisia vastauksia sain:

• ”Tämä äiti on todellinen äijä. Humoristinen, laulava ja musiikkia tekevä selviytyjä.”
• ”Sopivan erilainen ja erottuva oma juttu. Mutta silti samaistuttava. Taas meni aamukahvit väärään kurkkuun…”
• ”Verbaalista ilotulitusta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – mutta aina positiivisella pilkkeellä!”
• ”Posketonta juttua villikoiden koheltaessa taustalla”
• ”Aitoa vanhemmuutta kahdelle hulivilille!”
• ”Pelastaa ja piristää harmaantuneen aamun. Hyvää menoa rennolla otteella.”
• ”Hullun hauskaa huumoria lapsiperhearjesta”
• ”Kreisin hauskaa lapsiperhearkea kahden vilivilperin kanssa”

Entä mitä tuumii satusetä-esikoinen?
”Äijä-äiti on minun äitini ja ihan hassu. Se vaan laulelee, kertoo juttuja, syö tomaatin ja kurkun ja menee sitten piiloon. Sitten se syö makaronin ja pikkukiviä. Äiti on niin vahva, että hän jaksaa nostaa vaikka bussipysäkin.”

Tällaiseen soppaan olet siis sekaantunut. Lämpimästi tervetuloa mukaan hämmennysväkeen!

Arkemme on vekkulia ja vauhdintäyteistä. Vanhemmuus on opettanut nauramaan katastrofeillekin – ainakin hetkeä myöhemmin.

Lue myös:

• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen?
• Lasten suusta: Millaista on olla neljävuotias?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

”Äiti, haluaisin sellaiset synttärit, että siellä olisi tosi paljon jäätelöä. Ja sitten haluaisin perustaa jätskikiskan metsään kaikille kamuille!”  Esikoisen ääneen lausumasta ajatuksesta se alkoi – nimittäin 4-vuotissynttäreiden suunnittelu. Hyvin nopeasti oli selvää, että tällä kertaa juhlien teemana olisi jäätelö. Vaan millaiset olivat lapsen suunnittelemat synttärit?

Esikoinen sai tällä kertaa suunnitella itse synttärinsä. Lopputuloksena syntyi metsään perustettu pop-up -jäätelökioski.

esikoisen suunnittelemat synttärit

Kaverisynttäreiden konsepti hahmottui nopeasti: Kyhäsimme metsään pop-up -jäätelökioskin, jonne kutsuimme kaikki esikoisen kamut perheineen piipahtamaan. Kioski syntyi viireistä, ilmapalloista, tarjoilupöydästä ja mainoskylteistä. Jäätelömakuja oli neljää sorttia ja aikuisille kahvitarjoilu. Kannoimme metsään myös palloja, pihapelejä ja saippuakuplia, mutta ison osan leikeistä lapset kehittelivät keskenään.

Esikoisen ideassa oli paljon hyvää! Vieraita mahtui joukkoon rajoittamattomasti, sillä metsässä ei tilanahtaudesta tarvinnut stressata. Myös järjestelyt olivat näppärät ja vaivattomat toteuttaa. Vieraiden kannalta aikataulut olivat joustavat, sillä jäätelökioskilla saattoi vain nopeasti piipahtaa tai jäädä leikkimään pidemmäksikin aikaa. Samalla oli hauska tutustua paremmin myös lapsen kavereiden perheisiin.

Juuri ennen juhlien alkua tuli kuitenkin yksi ongelma: Esikoinen ei halunnut olla myyntitiskillä kiinni kuin hetken, mutta äitikään ei kelvannut jäätelönmyyjäksi. ”Sen pitää olla joku muu. Vaikka Äiti-Äijä Jädeläinen.” Niinpä otimme pikaisen puhelun Jädeläisen suuntaan, piipahdin peruukkilaatikolla ja kuinka ollakaan, jäätelönmyyjä Jädeläinen saatiin kuin saatiinkin lyhyellä varoitusajalla paikalle.

Äiti ei kelvannut jäätelönmyyjäksi, mutta onneksi ratkaisu löytyi peruukkilaatikosta.

jäätelöä, jäätelöä, jäätelöä

Alun perin tarkoituksena oli toistaa sama konsepti myös sukulaissynttäreillä, mutta sattumoisin meille tarjoutuikin tilaisuus vuokrata juhliin pehmiskone. (Aiheesta voit lukea lisää TÄÄLTÄ.) Se oli menestys! Rakensimme jäätelöille tuunauspisteen, jossa oman annoksensa sai koristella marjoin, strösselein ja kastikkein, eikä juhliin olisi enää muuta tarjoilua tarvittukaan. Kakkukin jäi syömättä.

”Minulla on kyllä vieläkin nälkä. Jäätelönnälkä”, esikoinen huokaisi kahden annoksen jälkeen, kun lupaa ei herunut enää kolmanteen pehmikseen. ”Pidetäänkö huomenna taas uudet jäätelöjuhlat?”

Esikoisen jädekiskalla oli tarjolla neljää eri jäätelömakua ja kahvia aikuisille.

jäätelönhuurteinen 4-vuotishaastattelu

Kuten asiaan kuuluu, yritimme jäätelönsyönnin lomassa udella tuoreelta nelivuotiaaltamme uuden ikävuoden tuomia elämänviisauksia. Tässä siis jäätelönhuurteinen 4-vuotishaastattelu!

Mikä sinusta tulee isona?
”Tenniksenpelaaja sunnuntaina ja lauantaina, veturinkuljettaja… ja sitten minusta tulee tuommoinen äiti.”

Oi, miten ihanaa!
”Lapsia minulla on ööö… kuusi. Kuusi lasta. Ja mä haluan, että mulle tulee semmoisia lapsia kuin Mante. Ja haluan, että Mantellekin tulee lapsia.”

Mikä sinusta on kivointa maailmassa?
”Mante.”

Entä inhottavinta?
”Ei mikään.”

Onko kivaa olla lapsi?
”On. Ja jännittävää olla aikuinen.”

Mikäs aikuisuudessa on jännittävää?
”Kun mä oon jo aikuinen. Minusta tuli kolmevuotiaana aikuinen.”

Lue myös:

• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle
• Käsinukeista apua lastenkasvatukseen – vinkkejä vanhemmille
• Lasten suusta: Millaista on olla neljävuotias?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!