Meillä vietettiin 4-vuotissynttäreitä, ja pikku-Mantestamme tuli ISO. Nämä olivat ensimmäiset juhlat, joista pikkuveli osasi ottaa kaiken ilon irti. Mante nimittäin aloitti synttäreidensä suunnittelun ja odotuksen jo kaksi kuukautta etukäteen. Vaan millaiset syntymäpäivät neljävuotiaamme itselleen suunnitteli?

Kaverisynttäreitä vietettiin työmaa-teemalla metsässä

”Tahdon työmaasynttärit!”

Yksi asia Mantelle oli selvää alusta asti: Hän tahtoi työmaasynttärit. Neljävuotias toivoi juhliinsa työkoneita, työmiehiä ja työmaatöitä. Vision toteutus jäi äidille.

Ei siis auttanut kuin alkaa suunnitella. ”Äiti, tuolla on työmaa. Kysy saadaanko sieltä kaivuri synttäreille!”  Mante avusti innokkaana. Lopulta synttäreille saatiinkin kaivinkone – se tosin oli hieman pienikokoisempi, hiekkalatikkoleikkeihin tarkoitettu versio.

Juhlakaupasta löysimme Manten kanssa muutakin teemaan sopivaa: työmaan eristysnauhaa, työkonelautasia ja -ilmapalloja. Lisäksi askartelin aasinhäntä-pelin inspiroimana seinään kiinnitettävän kaivurin, jolle kiinnitettiin kauha sokkona.

Aasinhäntä-peli toimi hyvin myös kaivuriversiona

”Kakussa on kymmenen kerrosta ja dinosauruksia”

Kakku oli Mantelle toinen suunnittelun tärkeimmistä elementeistä. Villeimmissä visioissa siitä oli tulossa kymmenkerroksinen ja niin suuri, että juhlat pitäisi siirtää kaverin kotiin, koska sinne kakku mahtuisi toisin kuin meidän kotiimme. Mante myös toivoi, että kakun päällä olisi dinosauruksia.

Lopulta luottokonditoriamme kinuskikakku kuitenkin kelpasi, kun tuunasin sitä dinosauruskoristeiden ja strösselin avulla. (”Ja kun ostettiin myös mutakakku”, Mante huomauttaa. ”Työmaallakin on mutaa.”)

Vaikkei kakku ollutkaan kymmenkerroksinen, kelpasi se dinoilla ja strösselillä höystettynä

”Juhlitaan koko yö ympäri”

Järjestimme kahdet erilliset juhlat: toiset sukulaisille ja toiset Manten kavereille. Juhlaa siis riitti koko viikonlopulle! Kaverisynttärit pidimme totuttuun tapaan metsässä ja jälleen kerran säidenhaltija oli meille suosiollinen.

Olin kyhännyt metsään erilaisia työmaarasteja, joita lapset saivat kiertää jäätelönsyönnin ja yleisen kirmaamisen lomassa. Rasteilla pääsi siirtämään käpykuormaa kaivurilla, ajelemaan työmaarataa erilaisilla ajopeleillä, kiinnittämään kaivurin kauhaa sokkona, puhaltamaan saippuakuplia työmaatunnelin läpi ja rakentamaan majaa.

Sukulaissynttäreitä vietimme perinteisemmin kotonamme, joskin osa juhlakansasta löysi myös tuolloin tiensä ulos auringonpaisteeseen pomppimaan trampoliinilla ja testailemaan kaverisynttäreiltä esiin jätettyjä rasteja. Mikäs sen parempaa!

Kun viimeiset sukulaiset lähtivät, Mante vaikutti hivenen pettyneeltä. ”Minä luulin, että juhlitaan koko yö ympäri”, tuore nelivuotiaamme huokaisi. Lopulta yhdessä totesimme, että juhlien täytyy joskus loppua, jotta seuraavat voivat alkaa.

Lahjaksi Mante sai toivomansa leikkitrumpetin.

”4-vuotisuus tuntuu…”

Jo varsinaisen syntymäpäivän aamuna kysäisin Mantelta, miltä tuntuu olla neljä. ”4-vuotisuus tuntuu ihan samalta kuin eilenkin”, Mante tuumi hivenen kummastuneena. Pian pikkumies oli kuitenkin jo ottanut uuden roolin haltuun. Syntymäpäivillään hän jo kuvaili juhlavieraille, että herättyään hänestä oli yhtäkkiä tullut ISO!

”Vaikka vielä eilen olin pieni.”

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Ulkosaaristoon on laskeutunut syyskuu. Se on tosin harvinaisen lempeä. Meri hengittelee tyynenä ja kirkkaana. Leväverhojen heijaus ja pikkukalaparvien tanssi erottuvat kristallisen vedenpinnan läpi kauas. Rantavesi on täynnä meduusoja, sadoittain meduusoja – ja jokin niiden rauhallisessa tai jo vaienneessa sykkeessä sopii tähän kummalliseen syksyyn. Aurinko paistaa matalaa valoaan pilvettömältä taivaalta. Vain valon suunta ja sävy paljastavat, ettei enää ole kesä. Lämpimässä illassa ihmettelemme koko perheen voimin, kun vaaleanpunaisen auringon nopeaa vajoamista lähisaaren taa. Me olemme mökillä. Syysmökillä. Tänä kesänä olemme nimittäin vihdoin päässeet kokeilemaan uudenlaista mökkeilyä lasten kanssa!

syysreissulla ulkosaaristossa

Olen jo aiempina kesinä kirjoitellut tänne juttuja ulkosaariston mökiltämme. Linkit vanhoihin juttuihin löydät tämän tekstin lopusta, mutta alkuun pääset myös TÄÄLTÄ. Heti esikoisen synnyttyä oli selvää, että pyrkisimme kasvattamaan lapsistamme ”saariston lapsia” ja totuttamaan heidät ulkosaariston eloon pienestä pitäen. Yhden lapsen kanssa se oli vielä suhteellisen helppoa, mutta myöhemmin kun soutuveneen kyytiin oli ahdettu vilkas taapero, vastasyntynyt, tarvittavat vauvavarusteet, mereen hyppivä koira, mökille selviytyminen vaatikin jo vähän enemmän sinnikkyyttä. Matkaa kun taitetaan ensin autolla, sitten tunnin verran yhteysaluksella, sen jälkeen veneellä ja lopuksi vielä kallioita ylös kivuten – joskus aallokkoisessa kaatosateessa, joskus tyynessä auringonpaisteessa. (Vauvavuosiin osui kummallisen paljon noita ensimmäisiä.) Mutta mökille selvittyämme olemme aina todenneet matkan olevan vaivan väärti: Saaressa saa olla irrallaan arjesta, kaukana kaikesta, läsnä ja luonnon äärellä.

Jo viime kesänä uskaltauduimme kokeilemaan lyhyempää viikonloppureissua saaristoon. Olivathan lapset jo 5- ja 2 -vuotiaita. Sitä ennen olimme yleensä viipyneet saaressa aina pari viikkoa sinne selvittyämme. Koska kokeilu oli onnistunut, päätimme tänä vuonna suunnata syysreissulle mökille ennen kuin miehen kiivastahtinen lätkäkausi alkaisi ja vapaat viikonloput loppuisivat pelien myötä. Olimme varautuneet tuuleen ja tyrskyihin, koleaan keliin ja syysmyrskyihin. Vaan toisin kävi. Kesä varasti itselleen lisäviikkoja työntäen syksyn vielä tuonnemmas.

Meren rantaan huuhtomista laudoista syntyy auto

Syysreissulla meri oli täynnä meduusoja

puroleikkejä ja unikekoja

Tämä kesä toi tullessaan kaksi tervetullutta, uutta ilmiötä: Lapsemme alkoivat nukkua enemmän ja oppivat leikkimään hetkellisesti myös kahdestaan. Erityisesti esikoinen ihastui kesäloman aikana viipyileviin aamuihin ja lupaan nukkua pitkään. Hän oli tämän vuoden unikekommekin. Mikä mainio taito tuoreelle eskarilaiselle! Myös Mante malttoi useimpina aamuina nukkua kuuteen tai seitsemään, pari kertaa kahdeksaankin. Ja mikä parasta, uni oli yleensä suhteellisen yhtämittaista. Kiitellen voin siis todeta nukkuneeni tänä kesänä pääosin seitsemän, kahdeksan tunnin yöunia ja löytäneeni sen myötä nukkumisesta itselleni uuden harrastuksen. Kummallista vain on, että hyvin nukutun kesän myötä olen väsyneempi kuin vuosiin. En tiedä, kauanko nukkuisin yhtäjaksoisesti, jos minulle siunaantuisi sellaiseen tilaisuus.

Kesäaamujen luksuksena saimme miehen kanssa myös nauttia aamukahvit Hesarin kera lasten leikkiessä hienosti kahdestaan. Loman loppua kohden meno tosin muuttui hieman riitaherkemmäksi, mikä lienee merkki siitä, että kukin sai nauttia perheenjäsenten seurasta lomalla riittämiin. Oli hienoa seurata vierestä, miten veljekset kuljettivat leikkejä eteenpäin vuorovedoin ehdotellen ja uutta keksien. Kesän hittileikeiksi taisivat nousta puro- ja patoleikit sekä legoista kyhätyt, itse suunnitellut menopelit.

Yhteiset leikit syntyvät ja sujuvat lapsilla nykyään pääosin hienosti

Yksin mökillä lasten kanssa

Yksi pitkäaikainen toiveenikin toteutui tänä kesänä: Mökkeilin yksi lasten kanssa. Olen aina haaveillut siitä, että puolison töistä riippumatta voisin viettää lasten kanssa aikaa mökillä. Tähän asti visiotani on kuitenkin suitsittu sukulaistenkin toimesta – vilkkaat vesselimme kun eivät oppineet tottelemaan sellaisia käskyjä kuin ”ei yksin rantaan” tai ”älä kiipeä puun latvaan ilman aikuista, jos et osaa tulla sieltä alas”. Tämän loman aikana kuitenkin tuntui, että jälkikasvu oli kypsynyt sen verran, että läpäisimme riskikartoituksen.

Ulkosaaristoon en sentään vielä lähtenyt vaan suuntasimme lasten ja koiran kera sukuni järvimökille, jonne saatoin ajaa autolla pihaan. Ensimmäinen soolomökkireissuni lasten kanssa kesti neljä päivää, ja vaikka keli oli kylmä ja sateinen, lähtisin koska tahansa uudestaan. Ensi kesänä meitä ei pidättele enää mikään!

Lue myös muut jutut ulkosaaristomökkeilystä lasten kanssa:

• Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa
• Ulkosaariston uusi sukupolvi – syntyikö saariston lapsia?
• ”Minä rakastan tätä paikkaa” – ulkosaaristossa lasten kanssa
• 17 kesää ulkosaaristossa

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!