Vatsataudin vierailtua perheessä olemme taas tutun tilanteen edessä: On viikonloppu, mies on töissä, toinen lapsista viettää vielä toipilaspäivää mutta toisellekin täytyy keksiä tekemistä. Kumpikaan lapsista ei tahdo leikkiä yksikseen, mutta leikit ovat vielä iän puolesta aika erilaisia – ja molemmilla riittää tietysti loputtomasti energiaa! Mikä neuvoksi? On aika kaivella ideavarastosta leikkivinkkejä toipilaspäivälle!

Telkkarin lempiohjelmat viihdyttävät lapsia hetken – mutta vain hetken!

Lasten Yhteiset kiinnostuksenkohteet hyötykäyttöön

Onneksi lapsillamme on joitakin yhteisiä kiinnostuksenkohteita, kuten kulkuneuvot ja työkoneet. Mante innostuu myös herkästi vähän isompienkin jutuista, jotka ovat isoveljelle erityisen tärkeitä. Näitä aihepiirejä soveltamalla pystyy kehittelemään leikkejä, joita kumpikin pystyy leikkimään omien mieltymystensä mukaan.

TyömAa-leikki

Aloitamme päivän perustamalla työmaan ja kaupungin sen ympärille. Samaan aikaan kun Mante keräilee roinaa kippiauton lavalle ja nostaa tavaroita nosturilla ilmaan, esikoinen perustaa työmaan reunaan valtavaa parkkipaikkaa, jossa autot on parkkeerattu milloin koon, milloin värin mukaan.

Työmaa valtaa lopulta puoli kotia, esimerkiksi valtaosan keittiön ja olohuoneen lattiasta, ja löydän pikkuautoja vessastamme vielä seuraalla viikollakin, mutta ainakin aika kuluu rattoisasti.

Työmaaleikit valtaavat parhaimmillaan puoli kotia, mutta ainakin aika kuluu rattoisasti.

Kivaa kirjaimista

Seuraavana vuorossa on esikoisen suuri innoittaja: kirjaimet. Koska esikoinen kirjaininnostus on tarttunut myös pikkuveli-Manteen, hänetkin on helppo houkutella mukaan.

Siispä kaivamme esiin kaikenlaista tarpeellista: paperia ja kyniä, joululahjaksi saadun Muumi-tietokoneen ja aakkosmagneetit. Esikoisen piirrellessä kirjaimia paperille Mante istuu kirjaimia opettavan Muumi-tietokoneen ääressä. Minun tehtäväkseni jää juosta keittiön ja olohuoneen väliä. ”Äiti, millä kirjaimella Mörkö alkaa?” kuuluu olohuoneesta ja heti perään esikoinen jo huutaakin: ”Äiti, tule lukemaan, mitä minä kirjoitin!”

Kyllästyttyään molemmat hakeutuvat magneettiaakkosten ääreen kirjoittamaan nimiään jääkaapin oveen ja etsimään yhdessä muita tuttuja kirjaimia. Kirjaimet ovat yhtä aikaa ihania ja raivostuttavia: Niitä on aina joka paikassa – mutta toisaalta, siksi ne tuntuvatkin vangitsevan lastemme huomion niin usein. ”X niin kuin xylitol!” Mante kiljahtaa. (Minulla ei ole aavistustakaan, mistä hän on sen oppinut.) ”Ja tämä on ruotsalainen oo! [Å]”

Magneettikirjaimien ainoa huono puoli on, että niitä löytyy kaikkialta. Nämä kävivät näköjään tiskarissa…

Päiväunet mahdollistavat ison lapsen leikit

Mante nukkuu vielä viikonloppuisinkin reilun tunnin unet. Esikoinen on jo oppinut, mitä se tarkoittaa: Hän saa valita pari spesiaalipuuhaa, joiden tekeminen ei yleensä onnistu, kun olen yksin molempien lasten kanssa. Tällä kertaa toiveissa ovat kehittelemämme piirtämisleikki sekä Sukkela siili -peli.

Magneettiset piirtoalustat toimivat hyvin piirtämisleikissä.

Piirtämisleikki

Piirtämisleikkiin tarvitaan kaksi osallistujaa, molemmille magneettiset piirtoalustat tai paperia ja kyniä. Tehtävänä on piirtää aina omalla vuorollaan kuva, jonka toinen sitten yrittää toistaa mahdollisimman samanlaisena. Ainakin meillä lopputuloksena on paljon naureskelua (yleensä sen jälkeen kun minä olen yrittänyt piirtää esikoisen tuotoksen).

Sukkela siili -peli

Sukkela siili on ollut ensimmäinen peli, jonka pelaamiseen esikoisemme on jaksanut keskittyä. Vieritettävään siiliin kerätään tarroja, jotka puolestaan auttavat etenemään pelilaudalla. Tylsistymistä estävät pelin lukuisat variaatiot: Pelilautaa voi muunnella ja peliversioitakin on kaksi. Yhteispeliversiossa jännitystä lisää siilejä jahtaava kettu, jota pyritään pääsemään pakoon.

Sukkela siili on ollut ensimmäinen peli, johon esikoisemme on jaksanut keskittyä kunnolla.

Leffahetki

Kun Mante yhä jatkaa uniaan, päätämme käyttää loppuajan leffan katseluun. Elokuvaksi valikoituu Madagascar, joka saakin nelivuotiaamme käkättämään ja joraamaan tarinan biisien tahdissa: ”Mun täytyy veivaa, veivaa…”

Yhteiset leffahetket ovat meillä varsin tuore ilmiö. Esikoinen jaksoi ensimmäistä kertaa keskittyä 40-minuuttiseen lastenelokuvaan joululomalla ja nyt elokuvaelämyksiä on kertynyt jo jokunen. Pidemmät elokuvat pilkomme yhä kahteen tai kolmeen katselukertaan.

Parasta leffahetkissä taitaa olla vieressä istuva aikuinen, jonka kanssa kikatella ja käsitellä nähtyä, sekä kotiteatterin paras katselupaikka vanhemman kainalossa.

Seikkailu metsäpoluilla ja muuta toiminnallista tekemistä

Kun Mante herää, lasten energiataso alkaa lähestyä punaista. On pakko lähteä ulos, vaikka esikoinen vielä toipilaspäiväänsä viettääkin.

Metsäpolkuretki

Asumme aivan Keskuspuiston vieressä, joten metsää riittää moneen suuntaan kilometrikaupalla. Koska itse viihdyn luonnossa, olen yrittänyt kasvattaa lapsetkin retkeilijöiksi. (Ks. juttu Lasten kanssa metsässä – miten retkeilijöitä kasvatetaan?) Niinpä nappaan mukaani koiran ja lapset ja johdatan kaikki lähimmän metsäpolun alkuun.

Lunta on satanut paljon, mutta metsään on jo tamppautunut hyvät polut, joita seurata. Syvät kulku-urat te tekevät metsäretkistä itse asiassa erityisen helppoja: Ne ovat lapsille kuin ratoja, joita on kiva kirmata.

Mante posottaa kaukana edellä. Hän on isoveljensä metsäsuhteeseen verrattuna suorittaja. ”Äiti, mennään jo! Minä haluan ehtiä maaliin!” Sijoilleen unohtuvaa esikoista sen sijaan saa huhuilla tuon tuosta. Hän kun jää mielellään tutkimaan kaarnaa ja lumihangen kuvioita tai kuuntelemaan, miltä metsä tänään kuulostaa. Ymmärrän häntä hyvin. Olen samanlainen. Kahden erilaisen pikku-metsänkävijän kanssa joudun kuitenkin tekemään kompromissin, etten kadota kumpaakaan silmistäni: Toppuuttelen Mantea ja hoputtelen esikoista.

Mante ja esikoinen ovat erilaisia metsänkävijöitä: Mantella on yleensä kiire maaliin, kun taas esikoinen tykkää jäädä aloilleen ihmettelemään.

Päivätanssit

Seuraavan ohjelmanumeron kehittää Mante. Sisään palattuamme hän kävelee cd-soittimelle ja vääntää volyymit täysille. Esikoinen innostuu ja loikkaa sohvalle joraamaan. Kahden kilometrin metsäkävely ei vaikuta väsyttäneen vesseleitä.

Niinpä aloitamme päivätanssit: Pyörimme, tanssimme ja hypimme toivebiisien tahtiin, kunnes kaikilla on päät pyörällä.

Piilosilla

On klassikkoleikin vuoro! Pystymme leikkimään sitä paremmin yhdessä nyt, kun Mantekin on oppinut säännöt – tai oppinut ainakin melkein. Etsintävuorot Mantella sujuvat jo oikein mallikkaasti. Ensin lasketaan: ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, kuusi, neljä, kymmenen”  ja sitten etsitään. Piilossa pysyminen on vielä vähän haastavampaa. Kun etsijä kajauttaa: ”Tullaan!” Mante ryntää riemuissaan piilostaan: ”Täällä minä olen!”

Riehumishuone

Kun riehumisvimma ei ota laantuakseen, siirrymme riehumishuoneeseen. Lapsillamme ei ole varsinaista lastenhuonetta vaan nukumme kaikki samassa tilassa ylimmässä kerroksessamme, joka on yhtä suurta tilaa.

Lastenhuoneen sijaan rakensin lapsille tilan, jota kutsumme riehumishuoneeksi. Sieltä löytyy tekemistä fyysisen energian purkamiseen: puolapuut, trampoliini, patjoja, valtava säkkituoli, motoriikkakiviä ja majaksi muokattu vanha pöytä, jonka ”katolle” voi myös kiivetä.

Riehumishuoneessa saa purkaa energiaa luvan kanssa!

IkätasoIttain toimivia pelejä

Iltaa kohden meno vähitellen rauhoittuu ja pystymme vaihtamaan taas vähän rauhallisempaan tekemiseen. Olen löytänyt kokoelman pelejä, jotka toimivat eri ikäisten veljien kanssa yhtä aikaa leikkiessä, kun niitä ei yritäkään pelata varsinaisten sääntöjen mukaan. On aika kaivaa ne esiin.

Lattiapalapeli

Lattiapalapeli tarkoittaa hyvin suurikokoisista palasista koostuvaa palapeliä, joka on mukavaa rakentaa lattialle. Meiltä löytyy yksi tällainen (työmaa-aiheisella kuvalla varustettuna tietenkin). Lattiapalapeli mahdollistaa palapelien tekemisen jo silloin, kun motoriikka ei pienillä palasilla siihen välttämättä vielä riittäisi.

Esikoinen osaa jo koota lattiapalapelin varsin pienellä avustuksella. Silloin kun Mante on mukana rakentamisessa, hänen tehtävänään on etsiä kulmapaloja ja sovittaa jo paikkansa löytäneitä paloja oikeinpäin paikoilleen. Eniten Mante tykkää kuitenkin bongailla paloista niihin kätkeytyvä työmaa-ajoneuvoja – ja koska ne ovat hänelle niin kovin tuttuja, löytää hän käden käänteessä kaikki palaset, joihin kätkeytyy vaikkapa pala nosturia tai tiejyrää.

Stack Tower on taipunut monenlaisiin leikkeihin eri ikävaiheissa.

Stack tower

Stack tower on ollut meillä peli, joka on ollut kovassa käytössä monessa eri kasvuvaiheessa. Pelilautana toimii teline, jossa on ylöspäin kohoavaa puukeppiä. Varsinaisessa pelissä tarkoituksena on pyrkiä rakentamaan kehikkoon annetun kuvan mukainen rakennelma eri värisistä ja muotoisista palikoista pujottamalla ne puutikkuihin. Mukana on myös pujotusnaru, johon palikoiden pujottamista voi harjoitella muuten vain.

Esikoinen tykkää pelata peliä jo sen oikeilla säännöillä. Koska kehikossa on kolme rakennuspaikkaa, liikenee niistä kuitenkin yksi esikoisen pelatessa myös Mantelle. Aiemmin Mantea kiinnosti nimetä palikoiden värejä. Nykyään se on jo liian helppoa. Paljon kiinnostavampaa on palasten pujottaminen tikkuun – ja usein vielä esikoista matkien niin, että pujotettava pala on samanvärinen tai muotoinen kuin esikoisellakin on menossa.

Ämpäriin saa kätevästi kerättyä kalansaaliin, kun lähtee onkiretkelle olohuoneeseen.

Kalastuspeli

Tiedättekö sen perinteisen kalastuspelin, jossa kaloja ongitaan magneettisilla ongilla mahdollisimman paljon? Meillä on pelistä versio, jossa mukana on tullut säkillinen puisia, magneetilla varustettuja kaloja ja mereneläviä, sekä onget ja virvelit niiden kalastamiseen.

Lapset eivät ole koskaan innostuneet pelin pelaamiseen, mutta tykkäävät leikkiä kalastamaan lähtemistä. Niinpä olemme tuunanneet pelivälineistöä muun muassa ämpäreillä, joihin kalansaaliin voi kerätä.

Onkia voi milloin mistäkin: sohvalta, pöydältä, nojatuolin selkänojan yli – vessanpöntön luo en sentään ole lapsia vielä päästänyt. Sitäkin on kyllä ehdotettu.

Mantekin treenailee kirjaimia isoveljen Muumi-tietokoneella.

Lopulta toipilaspäivä on selätetty ja koittaa iltatoimien ja -satujen aika. Äidin viihdytystoimiston on aika ladata akut seuraavia seikkailuita varten.

Lue myös:

• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Viisi leikkivinkkiä villikoille – leikkejä rauhoittumiseen
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Joulu Lapissa oli juuri niin ihana kuin etukäteen toivoimme. Toinen kovasti odottamamme päivä koitti kuitenkin vasta joulunpyhien jälkeen: Pääsimme Ylläkselle laskettelemaan koko perheen voimin. Ensin vietimme aamupäivän Ylläksellä lasten kanssa laskettelua kokeillen ja illemmalla suuntasimme isompiin rinteisiin miehen kanssa kaksin. Mikä päivä!

Esikoisen olin vienyt kokeilemaan laskettelua kertaalleen jo edellistalvena (siitä voit lukea TÄÄLTÄ), mutta Mantelle kokemus oli ensimmäinen. Miten meni: Voisiko laskettelusta tulla koko perheen harrastus?

Ensimmäisenä saapastelimme Ylläs Ski Resort Äkäslompolon välinevuokraamoon

MIten nuorena laskettelun voi aloittaa?

Rinnepäivän aamuna kysyin esikoiselta, muistaako hän vielä edellisvuodesta, mitä laskettelu on. ”En”, kuului rehellinen vastaus. ”Mutta haluan mennä liukuhihnahissillä. Ja köysihissillä!”

Esikoinen oli kolme, kun vein hänet ensimmäistä kertaa rinteeseen. Se tuntui hänen kanssaan sopivalta iältä aloittaa. Olin ajatellut, että testailisimme lajia korkeintaan tunnin, mutta esikoinen viihtyikin rinteessä kolme tuntia ja oli innoissaan. Pikkuveli-Mante puolestaan oli tämänkertaisella ensilaskullaan vain 2,5-vuotias, mutta liikunnallisena kaverina tiesin hänen innostuvan lajista kuin lajista – pääasia, että pääsisi liikkumaan!

Itse olin neljä kokeillessani laskettelua ensimmäistä kertaa. Pikkuveljeni suuntasivat rinteisiin vielä nuorempina. Isovanhempani asuivat lähellä laskettelukeskusta, jossa puolet työntekijöistä ja laskettelunopettajista oli sukulaisiamme. Kynnys aloittamiseen oli siis matala. Ja koska rinteet olivat riittävän helppoja, pikkulaskijankin oli mukavaa ja turvallista treenata laskemista.

Myöhemmin lapsuudenperheemme talvilomareissut suuntautuivat Ylläkselle, jossa taitoja pääsi hiomaan sekä lukuisissa erilaisissa lastenrinteissä että pidemmissä ja vaativammissa ”isoissa mäissä”. Siksi tuntuukin erityisen hauskalta jatkaa perinnettä omien lasten kanssa juuri Ylläksellä: tutussa ja hyväksihavaitussa paikassa.

Ylläs on jo omasta lapsuudesta tuttu laskettelupaikka

Vuokravälineet vai omat varusteet?

Rinteiden juurella saapastelimme ensimmäisenäYlläs Ski Resort Äkäslompolon välinevuokraamoon. Lapsillamme ei tietenkään ollut vielä omia varusteita, kun toinen oli ollut rinteessä kerran ja toinen ei vielä sitäkään. Lisäksi lapset kasvavat niin hurjaa vauhtia, että välineiden vuokraaminen on tuntunut fiksuimmalta ratkaisulta. Sitä paitsi, emme me saaneet omiakaan lasketteluvarusteitamme mahtumaan autoon mukaan! Siispä myös meidän monomme, suksemme, sauvamme ja kypärämme löytyivät vuokraamon hyllyiltä.

Vuokraamossa meidät otti sydämellisesti vastaan Milja, joka johdatti lapset monohyllyjen luo jalkoja mittailemaan. Miljan hyppysissä vähän pelottavilta vaikuttaneet monot muuttuivat nopeasti hauskoiksi vempeleiksi ja sujahtivat jalkoihin. Pian Mante jo huojui monoillaan vuokraamoa edestakaisin kuin pingviini ja kikatti niin, että meinasi kaatua.” Katso äiti, minulla on jättiäisjalka!” kiljui puolestaan esikoinen monojaan esitellen. ”Ovatkohan nämä punaiset monot hitaat vai nopeat?”

Välineiden vuokraamisessa on sekin hyvä puoli, että se tarjoaa mahdollisuuden uuden kokeilemiseen pienellä kynnyksellä. Me saimme rinteisiin testattaviksemme lasketteluvaljaat, ja ne osoittautuivat täyden kympin ratkaisuksi!

Meille vuokravarusteet ovat ainakin tällä hetkellä toimivin ratkaisu

Miten aloittaa laskettelu lasten kanssa?

Viime talvena kokeilin esikoisen kanssa laskettelua ilman apuvälineitä, omasta lapsuudestani tuttujen leikkien ja harjoitusten avulla. (Lue juttu TÄÄLTÄ!) Tällä kertaa vuokraamosta lainaan saadut lasketteluvaljaat toivat treenaamiseen vielä paljon uusia mahdollisuuksia.

Aloitimme Äkäslompolon puolen helpoimmista harjoittelurinteistä, joista toisessa hissinä oli ylös kuljettava liukuhihna ja toisessa köysi, josta pidettiin nousun ajan kiinni. Hissillänousu on yllättävän vaativa osa laskettelua ja siksi on hyvä, että lapsi saa siitä onnistumisen kokemuksia alusta alkaen.

Ensin haimme suksillaoloon tuntumaa niin, että lapset laskivat lähellä meitä, jalkojemme välissä. Suhteellisen nopeasti esikoisen mieleen palautui asioita edelliskerrasta ja hän sai rohkeutta laskemiseen. Mantekin pysyi ongelmitta suksilla pystyssä ja hoksasi auraamisen jo toisella laskullaan, joten kaivoimme valjaat esiin.

Lasketteluvaljaat osoittautuivat täyden kympin kokeiluksi!

Lasketteluvaljaiden idea on se, että aikuinen pitää kiinni liinoista (eri eräänlaisista ohjaksista), jotka kiinnittyvät lapsen yllä oleviin valjaisiin. Niiden avulla voi jarruttaa lapsen vauhtia ja jonkin verran myös ohjata tämän laskua niin, että lapsi silti kokee laskevansa itse. Vuokraamosta saamassamme mallissa liinat sai vielä näppärästi sullottua nousun ajaksi pois tieltä lapsen vyötäröllä olevaan pussukkaan.

Aloitimme pitämällä liinat melko kireällä ja lapset lähellä itseämme. Sillä tavoin oli helppo myös avittaa heitä pysymään pystyssä horjahteluista huolimatta. Kun laskut alkoivat sujua varmemmin, vapautimme liinoja pidemmiksi, kunnes molemmat jo laskivat valjaiden varassa itsekseen. Esikoinen sai käännöksiäkin tehtyä monojen ”taikanappeja” painelemalla.

Koska laskettelu sujui valjaiden avulla niin mukavasti, päätimme suunnata isompaan Perherinteeseen, jonne täytyi nousta sompa- eli nappulahissillä. Hissin juurella meitä palveli ystävällinen hissihenkilö, joka vinkkasi, miten sompahissiin kannattaa nousta lapsen kanssa: Sukset asetellaan menosuuntaan vuorotellen niin, että lapsen suksi on hissistä katsoen uloimpana – sitten aikuisen, lapsen ja taas aikuisen. Lapsen suksista siis vain toinen jää aikuisen suksien väliin. ”Olipa mukava tuo moottorikelkkanainen!”  esikoinen tuumasi onnistuneen nousun päätteeksi.

”Mennäänkö hissiin? Lasketaanko lisää?” Mante kyseli joka laskun jälkeen, kunnes nälkä ja väsymys yllättivät. Tähänkin ilmiöön oli Ylläksen rinneravintoloissa osattu onneksi varautua. Suuntasimme Y1 Food Gardeniin, jonka noutopöydistä löytyi jokaisen lapsiperheen luottoruokalajit nugeteista nakkeihin ja pizzaan. ”Onpa hienosti keksitty!” tuumi esikoinenkin. ”Täällähän on kaikkea, mitä minä juuri toivoin!”

Valjaiden avulla homma sujui niin hyvin, että suuntasimme lopulta isompaan Perherinteeseen

Mikä laskettelussa kiehtoo?

Lounaan jälkeen lapset saateltiin isovanhempien hoiviin ja me suuntasimme miehen kanssa ankkurihisseille. Keli oli muuttunut tuulisemmaksi ja rinteiden huipulla sää oli jopa hivenen arktinen, mutta se ei laskettelun iloa vähentänyt. Oli kulunut vuosia siitä, kun olimme edellisen kerran päässeet yhdessä laskettelemaan, vaikka ennen lapsia vietimme aikaa rinteissä joka talvi.

Meille laskettelu on paitsi yhdessä vietettyä aikaa, myös urheilua, ulkoilua ja luonnon kauneudesta nauttimista. Laji vaatii ajoittain uskallusta ja kylmäpäisyyttä, mutta tarjoaa mahdollisuuden myös rentoon ja vähemmän vaativaan suorittamiseen. Molemmilla on laskettelusta kokemus myös perhettä yhdistävänä tekemisenä ja harrastuksena. Toivottavasti siitä tulee meilläkin koko perheen yhteinen juttu.

Vaikka läheskään kaikki rinteet eivät olleet vielä laskettelukauden näin alussa auki, löytyi pelkästään Äkäslompolonkin puolelta valinnanvaraa. Vuosien laskutauon ruostuttamat taidot sai heräteltyä helpommissa pitkissä rinteissä, ja kun homma alkoi taas sujua, vaativammat rinteet tarjosivat lisävauhtia laskuihin.

Illalla sää muuttui hivenen arktisemmaksi, mutta se ei laskettelun iloa vähentänyt

laskettelusta Koko perheen harrastus?

Rinnepäivän jälkeisenä aamuna suuntasimme lasten kanssa ladulle hiihtämään. ”Minulla on parempi idea”, esikoinen tuumasi. Mennään taas hiihtämään sitä mäkeä alas niin kuin eilen.” Siitäkös laskettelulasit päähänsä halunnut Mante innostui: ”Mennäänkö rinteeseen? Mennäänkö rinteeseen?”

Jälkikasvun toiveista huolimatta pidimme päämme ja lähdimme hiihtämään. (Ei makeaa mahan täydeltä!) Esikoinen paineli sukset jalkoihin saatuaan reippaasti eteenpäin, mutta Mante pysähtyi tuumivaisena ensimmäisen ylämäen juurelle ja kääntyi katsomaan minua kummissaan: ”Äiti, missä hissi?! Mennään hissillä!”

Kaikesta päätellen uskoisin, että lasten houkutteleminen rinteeseen ei tule jatkossakaan olemaan kovin vaikeaa!

”Mennäänkö rinteeseen? Mennäänkö rinteeseen?”

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
• Ekaa kertaa luistimilla – miten aloittaa luistelu lapsen kanssa?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Lue lisää Ylläksen laskettelukeskuksesta sekä muista Lapin hiihtokeskuksista.