Millainen on tavallinen arki-ilta lapsiperheessä?
0Millainen on tavallinen arki-ilta lapsiperheessä? Valitsin yhden, jopa poikkeuksellisen tavallisen illan elämästämme, ja kirjoitin sen muistiin. Kukaan ei ollut kipeänä, kenelläkään ei ollut menoja ja suuremmilta yllätyksiltäkin vältyttiin. Tällaista on siis ”tavallinen” perhearkemme silloin, kun siitä pääsemme nauttimaan…
Tavalliseen arki-iltaamme lukeutuu yleensä muun muassa riehumista siihen tarkoitetussa leikkihuoneessa
Klo 16.02:
Pysäytän auton ensimmäisen päiväkodin pihaan. Työpäivä on loppunut hieman normaalia aiemmin, joten olen ehtinyt töistä kotiin lenkittämään koiran ennen lasten hakua. Sateisessa loskasäässä se on mukava juttu, sillä lapset ovat arvatenkin väsyneitä, märkiä ja kylmissään päiväkodin pihan lätäköissä ja vetisissä lumikasoissa temmellettyään.
Mante juoksee portille vastaan ja halaa. ”Äiti! Minä askartelin! Taideteoksen. Ilotulituksia. Siitä tuli hieno!”
Klo 16.17:
Varttia myöhemmin olen seuraavalla päiväkodilla. Väliaikaiseksi tarkoitetusta kahden päiväkodin loukusta onkin tullut pysyvä ratkaisu, eikä se ainakaan helpota arkea – mutta kaikkeen tottuu. Esikoinenkin tulee pihalla halamaan, mutta pian muuttuu ääni kellossa: ”Äiti, sinä tulit! Ei kelpaa. Minä haluan isun.” Jep, meneillään on taas isävaihe.
Harmitus isän pidemmästä työpäivästä jatkuu vielä kotona – ja surku sen kuin lisääntyy, kun esikoinen huomaa, ettei päiväkodissa muistettu viimeistellä diskokynsiä. Lapsille kun oli lakattu hienot juhlakynnet, glitteri vain unohtui. Vaan ei hätää, sitä löytyy äidiltäkin!
Ah, vielä hetki sitten saimme nauttia näin ihanasta talvesta!
Klo 17.00:
Glitteri vie murheen mennessään ja käynnissä ovat rakennusleikit. Istun niin, että pystyn kääntymään puolelta toiselle leikkiäkseni kahta leikkiä yhtä aikaa. Toisella puolella lattiaa rakennan esikoisen kanssa akrobaattiukoista mahdollisimman korkeaa ihmispyramidia, toisella puolella teen erilaisia Stack Tower -palikkatorneja Manten kanssa.
Leikit sujuvat leppoisasti, kunnes silmänräpäyksessä molemmat raivostuvat, hajottavat rakennelmansa, alkavat nujakoida ja lopulta sylissäni istuu kaksi itkevää lasta. Taitaa olla nälkäkiukkua…
Esikoinen rakentelee akrobaateilla
Klo 17.30:
Esikoinen kieltäytyy ensin koskemasta tekemääni hapanimeläkanaan, mutta syö lopulta lautasensa tyhjäksi ja pyytää lisää. Mantekin popsii oman annoksensa elvistellen samalla: ”Onpas ISO lusikallinen. Se MAHTUU minun suuhun!”
Seuraavasta ohjelmanumero lapsilla onkin jo visio valmiina: He haluavat leipoa! Ehdotan, että tekisimme yhdessä rahkaa ja se käy kaikille. Kun päivällinen on syöty, ryhdymme siis jälkiruoan tekoon. Lapset raahaavat pienet tuolit korokkeiksi keittiön työtason luo ja minä nostelen aineksia esiin.
Vispaaminen osoittautuu hauskaksi hommaksi, mutta vielä hauskempaa on heitellä rahkan sekaan luumuhilloa, puolukoita ja piparkakun palasia – tai Manten tapauksessa kokonaisia piparkakkuja.
Manten uusin lempiohjelma on Fantti ja työkoneet
Klo 18.30:
Esikoinen rakentaa duploista junaa ja Mante istuu katselemassa uutta lempiohjelmaansa ”Fantti ja työkoneet”, kun mies tulee töistä kotiin. Viikko on ollut ihanan leppoisa, kun mies on ehtinyt kotiin iltaisin reilusti ennen lasten nukkumaanmenoa. Esikoinen kaappaa isän heti itselleen ja on jo kiskomassa tätä junarataa rakentamaan, kun muistutan jälkiruoasta.
Hetken päästä koko perhe istuu pöydän ääressä herkuttelemassa, joskin esikoinen alkaa olla vaikea pysyä aloillaan – pitäisi jo päästä yläkertaan junaleikkeihin RAUHASSA ”isun kanssa kahdestaan”. Tilannetta ei helpota, kun sanon käyväni vielä pikaisesti koiran kanssa ulkona kaatosateessa. Sen aikaa Mante olisi mukana rakennustyömaalla. Esikoinen murjottaa ja on toista mieltä. Hän ei kuitenkaan ehdi mielenosoitukseltaan edes huomata, kun jo livahdan pihalle ja palaan takaisin.
Pasi on ihastunut Manten joululahjakaivuriin – ellei sitten luule sitä kotimme uudeksi lemmikiksi. Lukeehan siinä CAT!
Klo 19.30:
Rauha on palannut. Mante popsii mandariineja ja banaania iltapalapöydässä, esikoinen ja isu häärivät junaradan kimpussa. Olohuone näyttää siltä kuin lelulaatikkoon olisi pudonnut meteoriitti, mutta onneksi Mante on innostunut siivoamisesta: ”Siivotaan, siivotaan, lelut laatikkoon”, hän laulaa ja nakkelee leluja osoittamiini kohteisiin. Sitten kasvoille leviää virne ja laulu jatkuu: ”Siivotaan, siivotaan, äiti laatikkoon!”
Kun olohuoneen poikki pystyy taas kulkemaan, matka jatkuu iltatoimille: Pesut, pisut – ja kuten joka ilta, riehaantuminen iltasatukirjan valinnan kynnyksellä. Silmänräpäyksessä kiljahteleva Mante onkin jo kiivennyt tasapainottelemaan sängynpäätymme päälle ja huutaa: ”Minä hyppään!”
Lopulta rauhoittuminen onnistuu ja iltasatu saadaan luettua. Sänkyyn mennessä kainaloon etsitään vielä tärkeimmät unilelut: kaivuri ja aura-auto. Sitten on jokailtaisen näytöksen aika: ”Äiti, missä kaivuri? Äiti, en saa unta! Minulla on jano! Pitää päästä vessaan! Äiti, minä enzzzzzzz….” Ensimmäinen on taintunut.
Esikoinenkin on ehtinyt isun kainaloon iltasatupuuhiin. Minä lähden alakertaan tekemään iltapalaa. Puoli kymmenen aikaan alkaa yhteinen, oma aikamme aikuisten kesken.
Tällä kertaa vältyttiin yllätyksiltä, mutta jo pari päivää myöhemmin on niitäkin jälleen luvassa…
Lue myös:
- Kun puoliso valmentaa työkseen – lätkäperheen viikko
- Lasten suusta: Lapset esittelevät perheen
- Opettajan viikko – millaista on ollut palata hoitovapaalta töihin?
Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
Lasten suusta: Lapset esittelevät perheen
Esikoisemme on esitellyt perheemme täällä blogissa jo kahdesti: Ensin blogin perustamisen yhteydessä, marraskuussa 2020 ja uudemman kerran vuotta myöhemmin, 3,5-vuotiaana. Koska myös Mantesta on kehkeytynyt melkoinen sananiekka, ajattelin että hänenkin on aika päästä ääneen. Samalla saan mahdollisuuden toivottaa tervetulleeksi teidät uudet, tänne eksyneet lukijat ja päivittää kuulumiset teille kanssamme jo pidempään kulkeneille luottolukijoille. Onnellista alkanutta vuotta! Uusi vuosi, samat metkut (ja ehkä myös kourallinen uusia)… Mutta nyt, totuuden aika – ja sehän kuullaan lasten suusta! Olkaa hyvät, esikoinen (4,5v) ja Mante (2,5v).
Päästetäänpä kuvan pikkulääkärit ääneen esittelemään perheemme!
Lapset esittelevät perheen
Kuten syvälliset keskustelumme yleensä, tämäkin jutustelutuokio toteutettiin yhden päivän aikana, kävelylenkkien sekä bussi- ja ratikka-ajelujen lomassa. Pohtiminen ja ajatusten muotoileminen sanoiksi on nimittäin rankkaa puuhaa ja pysyy mielekkäänä pieninä annoksina toteutettuna.
Mitä haluaisitte kertoa perheestämme?
Esikoinen: ”Meidän perhe on kiva ja hassu.”
Mante: ”Kiva ja… Ei ole hassu!”
Esikoinen: ”No ihan höpsö ainakin. Ainakin Pasi [=koira]. Se on jo vanha ja höppänä.”
Mante: ”Hassu Pasi!”
Esikoinen: ”Ja Mantella taitaa olla uhmaikää, mutta minulla ei enää.”
Mante: ”Eikä ole!”
Esikoinen: ”Onpas.”
Mante: ”Eikä ole!”
[Äiti: ”Ei ole.”]
Mante: ”Onpas!”
Esikoinen: ”Minä en kyllä tiedä, mitä osaan meidän perheestä kertoa. Vaikka minä tunnen kaikki, minä en tiedä niistä mitään.”
[Äiti: ”Ai isusta ja äidistä?”]
Esikoinen: ”Niin, kun ne ovat eläneet niin kamalan pitkään jo ennen kuin minä synnyin. Ainakin tuhat vuotta. Ja Mante on eri päiväkodissa ja isu ja äiti töissä, niin en minä tiedä, mitä siellä tapahtuu.”
Mante: ”Meidän koti on keltainen. Ja kiltti! On hyviä piiloja, paljon portaita. Ja meidän oma riehumishuone!”
Esikoinen: ”Riehumishuone on kyllä paras! Jos kaikki maailman ihmiset tulisivat meidän kotiin, siellä tulisi kyllä vähän ahdasta. Se ei ole niin kovin iso.”
Mante: ”Tuolla menee haarukkatrukki! Minä tykkään busseista.”
Pasi-koiramme (12v) on perheen pappa ja pikkupoikien kaveri.
Mitä vanhempanne tekevät työkseen?
Esikoinen: ”Isun työ on jääkiekkoa. Hän valmentaa sitä kaukana, kaukana, korkeilla vuorilla [= pääkaupunkiseudulla]. Isusta on tullut hyvä valmentaja, koska hänet koulutettiin huippuvalmentajaksi ja nyt hän opettaa pelaajia huippujääkiekkoilijoiksi.”
Mante: ”Isu voittaa!”
Esikoinen: ”Äidin työstä minä en muista muuta kuin, että hän pelaa työkseen tennistä [= harrastaa tunnin viikossa tai kahdessa].”
Mante: ”Äiti on Äijä-äiti! Äiti tekee videoita! Äiti tanssii pöydällä! [= yhdessä Äijä-äidin videossa, joka on selvästi tehnyt vaikutuksen]”
[Äiti: ”Olenko mä opettaja ja teatteriopettaja? Ja kirjoitan lauluja ja vähän muutakin?”]
Esikoinen: ”Ehkä. En tiedä. Mutta sitä tennistä ainakin.”
Mante: ”Ja Äijä-äitiii! Minä haluun kattoo Äijä-äiti -videoo!”
”Meidän koti on keltainen. Ja kiltti.”
Millaisia te lapset olette?
Mante: ”Minä olen [esikoisen] kaveri ja se on mun kaveri. Äiti on isun kaveri. Entä vaari? Vaari on kaikkien kaveri.”
Esikoinen: ”Minä olen neljä ja Mante kaksi. Mantekaan ei ole mikään vauva enää vaan iso jo – ja se on hyvä se. Vauvojen kanssa on aika rankkaa, kun niitä pitää pitää sylissä koko ajan.”
Mante: ”Minä tykkään betoniautoista ja kaivureista. Ja kiipeämisestä ja pomppimisesta. Ja halimisesta ja riehumisesta.”
Esikoinen: ”Minä tykkään riehumisesta ja lukemisesta. Ja busseista ja ratikoista ja junista, mutta niitä minä kyllä myös vähän pelkään – kun jos ei ehdikään oikealla asemalla ulos. Yöjunista onneksi ehtii, kun ne on niin kauan asemalla.”
Mante: ”Lapin yöjunista.”
Esikoinen: ”Niin. Me tykätään koko perhe olla Lapissa. Ja hiihtää ja lasketella.”
Mante: ”Minä tykkään jäätelöstä.”
Esikoinen: ”Niin minäkin. Äiti, minusta tuntuu, että tarvitsen tänään vielä lisää jäätelöä, vaikka söin jo yhden.”
Mante: ”Missä jäätelöö?”
Junien bongailu on koko perheen harrastus.
Haluatteko vielä sanoa jotain blogia lukeville ihmisille?
Mante: ”Mitä sanon ihmisille? Moi moi kamut! Kiva kun kävitte!”
Esikoinen: ”Ja tervetuloa kaikki!”
Lue myös:
- Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
- Kun puoliso valmentaa työkseen – lätkäperheen viikko
- Ystävyyttä ja yhteentörmäyksiä – havaintoja koirista ja lapsista
- Opettajan viikko – millaista on ollut palata hoitovapaalta töihin?
Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!
