Lastemme lukumieltymykset ovat taas muuttuneet ja suosikkikirjat sen myötä vaihtuneet. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: Lukijoina veljekset ovat keskenään aivan erilaisia! Esikoista viehättävät kielen kepposet ja hyvät tarinat, Mantea toiminnallinen lukeminen. Kummallekin on löytynyt mieluista lukemista. Vaan mitä meillä meillä nyt luetaan ja mitkä ovat lasten uusia lempikirjoja?

Yksi Manten lempikirjoista on Urhon ja Onnan laastarikirja. Jostain syystä Mante tykkää laastaroida erityisesti tarinan hahmojen suut…

KAKSI ERILAISTA LUKIJAA

Kun esikoinen (3,5v) oli Manten ikäinen, luimme hänelle jo pitkiä satukirjoja. Esikoisen lemppareita olivat muun muassa lastenkirjaklassikko Kuinkas sitten kävikään, palkittu Avain hukassa ja Kirsi Kunnaksen rakastettu runoteos Tiitiäisen runolelu. Pitkään ajattelin, että lukemisen ja satujen kuuntelun kipinä oli jollain lailla ahkeran lukemiseni ansiota. Pikkuveli Manten (1,5v) synnyttyä opin kuitenkin, että jokainen lapsi on erilainen: Vaikka runsaalla lukemisella voi innostaa lasta tarinoiden pariin, se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä johdakaan samaan lopputulokseen toisen kanssa.

Mitä tulee lukemiseen, en enää uskalla paukutella henkseleitäni. Olen jo aikaa sitten ymmärtänyt, että SAIN lukea esikoisellemme niin paljon pienestä pitäen vain siksi, että se oli hänenkin mielestään hauskaa. Mantesta lukemisessa puolestaan ei ollut mitään hauskaa, pikemminkin päinvastoin – kunnes ymmärsin, mikä satujen kuuntelemisesta teki Manten mielestä niin keljua: Olisi pitänyt pysytellä paikoillaan ja vain kuunnella ja katsella. Ei Mantea ollut luotu sellaiseen! Tämän oivalluksen jälkeen ikiliikkujallemmekin alkoi kuitenkin löytyä sopivia kirjoja, joita Mante lukee nykyään jo paljon myös itsekseen.

Meiltä löytyy kaksi hyvin erilaista lukijaa. Kuvassa esikoisen lempikirjoja.

Mitä meillä luetaan?

Kielellinen leikittely ja hyvin kehitellyt tarinat ovat edelleen esikoisen juttu! Hän imee kuulemastaan arkikäyttöön hauskanmakuisia ilmaisuja ja kehittelee niitä myös itse eteenpäin. Kirjojen äärellä vietetty kahdenkeskinen hetki aikuisen kanssa on esikoiselle tärkeä myös siksi, että silloin isoveli saa jakamattoman huomion ja harvinaislaatuisen rauhan jutella kaikesta mieltä mietityttävästä.

Mante on sen sijaan toiminnan ihminen. Kirjan äärellä hän jaksaa istua sitä pidempään, mitä enemmän se tarjoaa tekemistä. Tekstiä ei saa olla liikaa. Parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä samaan aikaan!

ESIKOISEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava): Parhaat iltanaurut saa, kun pyllyt pörisee, lapsia papanoidaan, koira kakkii taikavääkylöitä ja mummu on ihan vauhdissa! Tämä on ensimmäinen Pikkiriikki-kirjamme, mutta valloittanut iltasatuvalintana sekä esikoisen että vanhemmat.
?️ Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla (Otava): Junafanimme osaa tämän kirjan kohta ulkoa, mutta kuvista löytyy yhä joka lukukerralla uusia sanaleikkejä käkätettäviksi. Esikoinen treenaa kirjasta repliikkejä jo tulevaa Lapin reissun junamatkaamme varten: ”Otetaanko jotain kivoja pelejä junamatkalle? Kävisikö vaikka petankki? Ja onhan halko kuitenkin mukana?”
?️ Jopas sattui, Noksu / Noksu kulkee ja keksii (Kvaliti): Kääntökirjassa on kaksi tarinaa, joiden joka käänteessä vaaditaan nokkeluutta. Junallakin matkustetaan! Naurunpyrskähdyksiä saavat aikaan myös Nupin hurjat ehdotukset: Mitä siitäkin tulisi, jos lettuhillon korvaisi ketsupilla?!
?️ Mestarietsivä Peppunen – Mestarivaras ja hohtava huntu (Otava): Tässä teoksessa lukijakin pääsee leikkimään etsivää. Esikoinen rakastaa tehtäviä, jotka ratkomalla tarina etenee. Ja kyllä Peppusvitsikin vähän hihityttää.

MANTEN LEMPPARIKIRJAT:

?️ Missä Puppe piileksii (Otava): Tämä nostalginen luukkukirja on löytynyt jo minun ja mieheni lapsuuden kirjahyllyistä!
?️ Hauvat (Gummerus): Vahvoilla läpillä ja hauskoilla riimeillä varustettu luukkukirja on vieläkin ehjä. Hajoamattomuudesta iso plussa!
?️ Meriyksisarvinen (Kustannus Mäkelä): Ripaus taikaa -kirjasarja on ollut meillä kovin tykätty. Kirjoissa on monenlaista motorista puuhaa: nostamista, vetämistä, pyörittämistä, heiluttamista.
?️ Paljon onnea vaan (S&S): Tämän laadukkailla instrumenttiraidoilla ryyditetyn soivan nappikirjan Mante kuuntelee lähes joka aamu ja laulaa mukana: ”Aaaa vaaaan”. Viimeisellä aukeamalla koko orkesteri soittaa yhdessä ja kynttiläkin syttyy!
?️ Urhon ja Onnan laastarikirja (Wsoy): Ykköshitti! Tämän kirjan mukana tulee viisi uudelleenkiinnitettävää laastaria, joiden liimapinnan saa helposti veden alla myös putsattua. Tarinassa sattuu ja tapahtuu, joten laastareille riittää tarvetta. Jostain syystä Mante tosin tahtoo kiinnittää ne aina hahmojen suiden eteen…

Manten mielestä parasta on, jos saa lukea 20 kirjaa sieltä täältä, samaan aikaan.

Lue myös:

• Lue, leiki, liiku, luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?
• Kirjavinkkejä vaaperolle – leikkisää lukemista
• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Onnelliset aakkoset – lukemisen leikkejä

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tavoistani poiketen tein rakettien räjähdellessä uudenvuodenlupauksen: Tänä vuonna pitäisin parempaa huolta itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani.

Korona-ajassa, intensiivisten ja valvomisentäyteisten kotivuosien jälkeen lupauksen tekeminen tuntui hyvältä tavalta oikeuttaa itsestä huolehtiminen. Se kun tuppaa jäämään lapsiperhearjen kiireessä viimeiseksi asiaksi, jolle järjestää aikaa. Kyseessä on aikamoinen paradoksi: Onhan vanhempien jaksaminen toimivan arjen ja hyvinvoivan perheen perusta.

Tavoistani poiketen tein uudenvuodenlupauksen: Tänä vuonna pitäisin parempaa huolta itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani.

Onko lupaus pitänyt?

Vuosi alkoi tyypilliseen tyyliimme vauhdikkaasti, eikä yllätyskäänteiltäkään vältytty. Kun esikoisen kolmeviikkoinen joululoma päättyi, mies lähti kolmeksi päiväksi Vierumäelle koulutukseen ja jäin sooloilemaan lasten kanssa. Viimeisenä iltana ennen miehen lähtöä rikoin kuitenkin pitkään kipuilleen selkäni niin, etten pystynyt kunnolla kävelemään. Anoppi riensi onneksi apuun aina iltatoimien ajaksi, minkä ansiosta selvisimme soolopäivistä.

Miehen palattua takaisin ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun laryngiitti saapui vieraaksemme. Se tosin saattoi olla myös onnenkantamoinen, sillä sairaslomapäivien myötä onnistuimme väistämään korona-altistumisen – vaikkakin vähän myöhemmin altistumisista tuli normiarkea.

Kaikesta huolimatta olen mielestäni onnistunut pitämään lupaukseni. Asiassa on auttanut se, että Mante on alkanut nukkua paremmin – eli myös minä olen alkanut nukkua paremmin. Enimmäkseen itsestäni huolehtiminen on kuitenkin tarkoittanut pieniä tekoja aina tilaisuuden tullen: esimerkiksi jalkakylpyä tai kotitekoista skagenia lasten mentyä nukkumaan. Tai kirjoittamista ja musiikin tekemistä Manten ollessa päiväunilla. Lisäksi olen uudelleenperustanut irtokarkkikätkön, jolla voin piipahtaa silloin, kun arki alkaa liikaa huokailuttaa.

Otimme myös miehen kanssa itseämme niskasta kiinni ja järjestimme mahdollisuuden treffi-illalle. Edelliskerrasta olikin jo melkein neljä kuukautta. Tällä kertaa vietimme oman parituntisemme kotona. Testasimme nimittäin kotioloissa pelattavaksi tarkoitettua pakohuonepeliä, jonka mieheni sai joululahjaksi.

Vaikka alkuunpääseminen vei hetken, kokemus yllätti todella positiivisesti! Peli oli yhtälailla mukaansatempaava, mutta huomattavasti pidempi kuin pakohuoneissa pelattavat versiot. Ja vaikka treffiaikamme loppuikin kesken, pelin pystyi ongelmitta jatkamaan loppuun myöhemmin, lasten mentyä nukkumaan. Taas kerran muistimme, miten tärkeää kahdenkeskinen aika on perhearjen pyörityksen lomassa!

Mieheltä saadun joululahjan ansiosta oman ajan tunne on lisääntynyt merkittävällä tavalla, vaikkei se oikeasti olekaan lisääntynyt.

Oman ajan tunne lisääntyi yllättävällä tavalla

Merkittävin oman ajan tunnetta lisännyt tekijä on ollut mieheltä saamani joululahja. Sain nimittäin vastamelusuojalliset kuulokkeet äänikirjojen kuuntelemista varten! Joskus kauan sitten, aikana ennen lapsia, kuuntelin äänikirjoja aina juostessani ja pyöräillessäni. Sitten kuulokkeeni hajosivat, lapset syntyivät ja koko juttu unohtui.

Tällä välin koko äänikirjojen maailma on kehittynyt valtavasti. Ennen äänikirjat piti ostaa yksittäisinä tiedostoina ensin koneelle ja siirtää sieltä mp3-laitteelle. Nyt minulla on valtavat kirjastot käytössäni vain kännykkää napauttamalla ja jo kolmas kirja kuuntelussa, vain muutaman viikon jälkeen!

Milloin sitten kuuntelen kirjoja? Esimerkiksi silloin, kun mies nukuttaa lapsia ja minä siivoilen päivän jälkiä tai teen ruokaa. Tai silloin kun esikoinen on päiväkodissa ja minä Manten kanssa lenkittämässä koiraa tai odottelemassa päiväunta saapuvaksi. Päivän aikana saatan ehtiä kuuntelemaan jopa tunnin tai pari ilman, että nautiskeluhetkeni on pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Sen lisäksi että saan tyydytettyä lukuhimoani, päivittäinen oma aikani on tavallaan tuplaantunut mitään muuttamatta.

Vaikka äänikirjakokeilua on takana vasta muutama viikko, menossa on jo kolmas kirja.

Oivalluksia hyvinvoinnista ja vanhemmuudesta

Kannattiko uudenvuodenlupaus? Kyllä, ehdottomasti. Silti väitän, että merkittävin tekijä päätään nostaneen hyvänolon takana on ollut uni. 16 kuukautta kestäneen valvomisen vuoteni jälkeen minulla ei yksinkertaisesti ollut enää voimia miettiä, mitä voisin tehdä toisin tai mikä saisi minut voimaan paremmin. Jo muutama hyvinnukuttu yö alkoi kuitenkin kirkastaa ajatuksia niin, että ympärillä alkoi nähdä uusia mahdollisuuksia.

Minulla on ollut pitkään tapana ajatella, että elämä on leikki: Parhaimmillaan mahtava sellainen, pahimmillaan väärille urille ajautunut julma koettelmus – mutta useimmiten kuitenkin omilla valinnoilla ohjailtavissa. Virkeä mieli on nokkelampi ja sukkelampi. Silloin se löytää leikistä enemmän ilon- ja naurunaiheita, vaihtoehtoja, ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Sama pätee hyvinvointiin ja vanhemmuuteen, onnelliseen elämään.

Aurinkoista kevättalvea!

Lue myös:

• Valvomisen vuosi – mitä tapahtuu, kun ei nuku kunnolla yli vuoteen
• Läpsystä vaihto – tanssi nimeltä vanhemmuus
• Mitä kuuluu koronan keskellä syntyneille?
• Murphyn lakeja lapsiperheille – vauvamaailman lainalaisuuksia

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!