Kaikki tietävät Linnanmäen, Korkeasaaren, Särkänniemen, Hoplopit ja Ikean lihapullat. Tässä vaihtelua kaipaaville viisi vähemmän tunnettua retkikohdetta Helsingin ja Tampereen lähettyviltä. Kohteet ovat myös perheemme suosikkeja.

1. Koiramäen pajutalli (Tuusula)

Koiramäen pajutallin sijainti on sen verran syrjäinen, ettei sinne eksy sattumalta. Koukkaus Tuusulaan kuitenkin kannattaa, sillä Pajutallilla touhutessa vierähtää helposti tunti jos toinenkin – eikä piipahdus maksa mitään, ellei sitten innostu ostelemaan pajutuotteita tai kahvilan herkkuja.

Kahvilarakennuksen ympärille levittäytyvältä alueelta löytyy muun muassa eläimiä, pajusta tehtyjä majoja, vanhoja rakennuksia sekä peikkometsä. Säännöllisin väliajoin Pajutallilla järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kuten sadonkorjuujuhlia.

Alueelle uskaltaa päästää lapset turvallisesti kirmaamaan samalla, kun itse ihailee pajutaitureiden tekeleitä ja nauttii kahvista ja entisjan tunnelmasta. Esikoisemme suosikkeja ovat ainakin pajunoksien avulla tehtävät jättisaippuakuplat, lasten leikkiaitta vanhanajan kassakoneineen sekä vanhalla saunalla asustelevat hurmaavat possut.

2. Herra Hakkaraisen talo (Sastamala)

Jos kirjahyllystä löytyy Mauri Kunnasta, tämä paikka on nähtävä. Herra Hakkaraisen talosta löytyy Kunnaksen kirjoihin perustuva, kolmeen kerrokseen levittäytyvä leikkimaailma sekä pihalle loihdittu liikennepuisto.

Maailmat on luotu yksityiskohtia myöten kirjoja kunnioittaen ja niissä riittää tehtävää ja nähtävää. Perheemme ehdoton suosikki on Hurjan hauskaan autokirjaan pohjautuva liikennepuisto, jossa aikuisetkin pääsevät halutessaan ratin taakse. Jopa 9-kuinen Mante-vauvamme viilettää kyydissä ja tykkää kuin hullu puurosta!

Jos Sastamalaan ajaa pidemmältä, kannattaa samaan reissuun yhdistää elämyksellinen suomalaisen kirjan museo Pukstaavi sekä retki Pirunvuorelle. Näköalojen lisäksi sieltä löytyy muun muassa hieno kivilinna, Peikkovuori perheen pienimmille sekä Ellivuoren kupeeseen rakennettu kiipeilypuisto vauhtia kaipaaville.

Tutustu Sastamalan aktiviteetteihin täällä.

3. Mustasaari (Helsinki)

Miltä kuulostaisi retki, jossa yhdistyvät merimatka, eläimet, luonto, uimaranta, kiva puisto ja edullinen lounas? Tätä kaikkea tarjoaa Helsinkiin kätkeytyvä Mustasaari.

Mustasaareen pääsee joko omalla veneellä tai Taivallahdesta kulkevalla yhteysaluksella (rattaat mahtuvat kyytiin). Jo merimatka on elämys. Perillä odottaa vehreä saari, jossa voi rapsutella kaneja, löntystellä lammashaassa lampaiden seassa (äidin suosikki) tai leikkiä veturinkuljettajaa jo vähän nuhjaantuneessa leikkipuistossa (esikoisen suosikki). Nälän yllättäessä saaren kahvilassa voi nauttia edullisen lounaan.

4. Päivälehden museo (Helsinki)

Olemme esikoisen syntymästä lähtien käyneet testaamassa kaikki Päivälehden museon lapsille suunnatut vaihtuvat näyttelyt. Ne ovat aina olleet toiminnallisia, tyylillä toteutettuja ja tarjonneet oivaa touhua sadepäiville. Tällä hetkellä museon vaihtuva näyttely juhlistaa 70-vuotiasta Suomen Aku Ankka -lehteä.

Leikkihetken lomassa on jännä käydä kurkkaamassa myös alakerran painokellaria.

5. Lasten kaupunki (Helsinki)

Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämä Lasten kaupunki on pitkän odotuksen jälkeen taas avautunut. Mielikuvitusta ruokkivat huoneet houkuttelevat leikkimään kaupungin historiaa esitellen. Ensin voi hypätä entisajan kauppiaan, suutarin tai sikojenhoitajan nahkoihin, sitten nousta purjelaivan kannelle tai teatterin lavalle, tutustua 70-luvun mummolaan ja vanhanajan kouluun.

Ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, tämäkin kohde on ilmainen!

Mökkiloma ulkosaaristossa kahden pienen ja vauhdikkaan lapsen (9kk ja 3v) kanssa ei ehkä ole se rennoin lomailuvaihtoehto – mutta sitäkin seikkailullisempi.

ulkosaaristoon pienten lasten kanssa

Teimme miehen kanssa tietoisen päätöksen, että pari kesää vähän venyisimme ja lähtisimme ulkosaariston mökille silläkin uhalla, ettei rentoutumiselle juuri jäisi aikaa. Ajattelimme, että tällä tavoin tenavistamme varttuisi saariston lapsia kaiken muun sivutuotteena, eikä totuttelutyötä tarvitsisi tehdä enää myöhemmin.

Esikoiselle (3v) tämä on ollut jo neljäs kesä saaristossa – ja kenties ensimmäinen, josta hän tulee jotain muistamaan. Isoveljenä hän sai tänä vuonna opetella omatoimisen soutuveneessä istumisen ja hienosti meni! Viimeisenä mökkipäivänä esikoinen jo ilmoitti työntävänsä muut vesille ja hyppäävänsä viimeisenä veneen kyytiin. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, että jotain jännitystä olisi hyvä jättää tulevillekin kesille.

Mante-vauvakin (9kk) tottui nopeasti kalliomaastoon ja soutuveneilyn saloihin kantorepusta käsin ja oppi varomaan pahimpia vaaranpaikkoja, kuten mökkituvan nokista ja nopeasti kuumenevaa kamiinaa (noin 50 nokipesun jälkeen). Kertaalleen Mante ehti tosin huomaamattamme sulkea kamiinan ilmanvaihtoluukut, ja kun roskien poltto alkoi, yllätys oli melkoinen. Kunnon tuuletuksella siitäkin selvittiin.

 

kaikenlaista sattuu ja tapahtuu

Kaikenlaista muutakin saaristoloman aikana toki sattui ja tapahtui, kuten perheessämme aina. Kesken juhannusaterian esikoinen onnistui potkaisemaan ruokapöydästä jalan irti, ja syöksyttyäni hätiin eläväksi pöydänjalaksi, Mante-vauva levitti puolikkaan jauhelihapihvin hiuksiini syöttötuolista käsin. Sitä saikin irrotella juhannussaunassa hyvän tovin.

Myös Pasi-koiramme piti huolen, ettei hänen shownsa jäänyt muiden jalkoihin. Tänä kesänä hauvelistamme on ensimmäistä kertaa alkanut huomata ikääntymisen merkkejä. Mielessään se on kuitenkin yhä nuori gaselli, joka loikkii rantakiveltä toiselle. Useamman kerran saimme käydä noukkimassa sitä kivien koloista tai rantavedestä, kun loikan mitta ei enää oikein riittänytkään.

Ruokasäätökin koettiin, kun pariksi päiväksi saareen seuraksemme tulleiden anopin ja isoäidin perunakuorma unohtui kotiin. Tovin jo muokkasimme perunoiden varaan laskettua ateriavalikoimaamme kuivamuonavarastoihin tukeutuen: riisiä ja silliä, pyttipannua spaghetilla… Mutta lopulta hätiin riennettiin mantereelta käsin ja perunat kiikutettiin yhteysalukseen, jolla ne seilasivat seuraavana aamuna luoksemme ulkosaaristoon.

Edes lähtöpäivältä ei jännitystä puuttunut, kun tajusimme mökin kellon jätättävän. Ikinä emme ole niin nopeasti saaresta soutaneet, purkaneet ja taas lastanneet kuormaa veneestä toiseen – ja soutuveneenkin muistimme kiinnittää ennen kuin yhteysalus irtosi laiturista – 8 minuuttia etuajassa!!

lapset oppivat saariston tavoille

Vaikka syke oli ajoittain kova ja touhua riitti, jäimme kuitenkin kirkkaasti positiivisen puolelle. Neljäntenä päivänä huomasimme lapsissa selkeän muutoksen: Saariston tavat toimia alkoivat olla heille tuttuja ja meille aikuisillekin jäi useampi tovi aikaa hengähtää. Esikoinen piirteli liiduilla kalliomaalauksia, teki kaisloista junia ja ajelutti niitä ympäri saarta. (Merta pitkin kulkevasta höyryjunasta myös uneksittiin!) Mante-vauva puolestaan maisteli käpyjä ja kiipeili väsymättä mökkiterassin portaita ylös, alas.

Vaan mitkä olivat esikoisen lempparijutut ulkosaaristossa?

”Kaislajunaleikit. Autoleikit. Käveleminen siltareittejä [eli pitkospuita] pitkin. Se kun käytiin purjeveneessä. Kauppalaivan jätskit. Uiminen. Munkit. Letut.”

(Myös jälkipolvemme osaa selkeästi arvostaa hyvää ruokaa.)

”Ja sitten se, kun [leikkikamut] tuli kylään!”

Lue myös: ”Saariston lapset – lapsiperhemökkeilyä ulkosaaristossa”