Vuosia haaveilin joulunvietosta Lapissa, kunnes siihen lopulta tarjoutui tilaisuus. Kokemus oli juuri sellainen kuin olin unelmoinutkin – jopa ylitti odotukseni – ja tänä vuonna saimmekin kokea Lapin joulun jo kolmatta kertaa. Mutta millaista on viettää joulu Lapissa?

Tänä vuonna saimme kokea Lapin joulun jo kolmatta kertaa

Lappi vetää puoleensa

Ylläs on minulle tuttu paikka jo lapsuudesta. Joka vuosi perheemme suuntasimme autolla Äkäslompoloon viikoksi hiihtämään ja laskettelemaan. Rakkaus Lappiin syttyi jo tuolloin. Opiskeluaikoinakin suuntasin pohjoiseen aina, kun rahat vain riittivät. Ikimuistoinen oli myös miehen kanssa tehty vaellusreissu Kilpisjärven seudulle.

Muistan vielä ensimmäisen jouluni Lapissa: ihmeellisen valon, sisäänsä kietovan pimeyden, valkeat hanget ja taivaalla loimuavat revontulet. Tuolloin meillä ei ollut vielä lapsia, joten teimme pitkiä hiihtovaelluksia, luimme läjäpäin kirjoja, kirmasimme hankeen saunan lauteilta, olimme ja ihmettelimme. Tuntui kuin joulusta olisi kuorittu kaikki ylimääräinen ja jäljelle olisi jäänyt kaikkein olennaisin: lepo, yhteinen aika ja hetkessä eläminen.

Hiihtoretket ovat muodostuneet osaksi Lapin jouluperinteitämme

Toisen kerran suuntasimme Ylläkselle joulunviettoon, kun esikoinen oli reilu puolivuotias. Yhden paikoillaanpysyvän ja varsin hyväntuulisen vesselin kanssa reissu oli lähes yhtä rentouttava kuin ensimmäisellä kerralla – varsinkin kun mukana matkassa oli isovanhemmat, jotka auttoivat vauvan hoidossa ja mahdollistivat minulle ja miehelleni yhteiset hiihtoretket.

Erityisen taianomaisen tuosta joulusta teki vauva, jota ehdimme rauhassa ihmetellä ja ihailla koko joulun omassa talvisessa kuplassamme. Mieleen ovat jääneet myös Ylläksen kappelissa järjestetyt Kauneimmat joululaulut, jonne suuntasimme tuore pienokainen mukanamme.

Tämä oli esikoisen (4v) toinen Lapin joulu ja Manten (2v) ensimmäinen

Jo kolmas joulu ylläksellä

Tänä vuonna oli vuorossa kolmas joulumme Ylläksellä. Edelliskerrasta perhe oli kasvanut yhdellä lapsella ja olimme jälleen onnistuneet houkuttelemaan myös isovanhemmat mukaan.

Kiireisen ja raskaan syksyn jälkeen Lapin joulu tuli todella tarpeeseen. Palasin elokuussa töihin, ja miehen työrytmin vuoksi uusi paletti oli ollut juuri niin haastava kuin olin etukäteen pelännytkin – varsinkin kun lapset vielä siirrettiin syksyn aikana sisäilmaongelmien vuoksi eri päiväkoteihin. Siksi tuntui erityisen hyvältä hypätä heti viimeisen työpäivän jälkeen yöjunaan ja vaihtaa maisemaa: Viettää yksinkertaistettua joulua tunnelmallisessa mökissä, valkoisten pakkashankien keskellä saunoen, syöden ja hiihdellen.

Kuin joulusta olisi kuorittu kaikki ylimääräinen – JoulUnviettoa lapissa

Joulun aikaan valoisa hetki on Lapissa lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi. Aamuhämärä taipuu sinertäväksi valonkajoksi yhdentoista aikaan, ja vähän sen jälkeen aurinko kurkistaa horisontin takaa maalaten taivaan violetilla ja vaaleanpunaisella. Sen enempää ei aurinkoa näy. Kahdelta alkaa taas hämärtää. Hämärän hetket ovat kuitenkin pitkiä ja viipyileviä, eikä pimeys ole yhtään niin pimeää kuin etelässä, kiitos puut peittävän tykkylumen ja valkeiden nietosten.

Pimeys ja aamuisin paukkuva pakkanen ovatkin hyvä tekosyy hitaille ja raukeille aamuille. Valo puolestaan rytmittää luontevasti päivän pääulkoilua.

Mante yllätti koko perheen sivakoimalla puolen kilometrin lenkin

Joululauluja ja pikkuhiihtäjiä aatonaattona

Aatonaattona käytimme valoisan ajan testailemalla koko perheen voimin suksia ladulla. Esikoinen (4v) sivakoi jo hyvää kyytiä eteenpäin, mutta myös Mante (2v) yllätti puolen kilometrin lenkillään.

Illan pimennyttyä keksimme lähteä edelliskerran tapaan kauneimpiin joululauluihin. Kappeli oli täysi, tunnelma lämmin ja lapset jaksoivat ällistyttävän hienosti koko tunnin kestäneet laulajaiset. Kun pappi lopuksi kehotti meitä ottamaan vastaan Herran siunauksen, esikoinen kääntyi katsomaan minua pahoitellen: ”Sinä et äiti valitettavasti saa sitä. Tämä siunaus on vain herroille.”

Lasten mentyä nukkumaan ehdin vielä jäädyttää mökkipihalle pari jäälyhtyä joulun tunnelmaa luomaan.

Jouluaaton letturetki ja muita perinteitä

Lapin jouluaattoperinteeksi meillä on muodostunut hiihtoretki. Sen toteutimme tälläkin kertaa herkuteltuamme ensin aattoaamuna riisipuurolla ja katseltuamme yhdessä Joulupukin kuumaa linjaa. Retken kohteeksi valikoitui letuistaan ja hämyisestä tunnelmastaan tunnettu Welhon kota. Isovanhemmat päätyivät tällä kertaa kulkeman matkat pikkuväen kera autolla, joten me saimme miehen kanssa sivakoida jouluhiihdon kahdestaan. Letut maistuivat (Welhon kodan poroletut ovat ihania!) ja ennen paluumatkaa oli vielä tovi aikaa mäenlaskulle.

Hiihtolenkin jälkeen vuorossa oli luonnollisesti joulusauna, minkä perään olikin jo mukava alkaa valmistella illan ateriaa. Vanhemmiltani saadut joululaatikot ja anopin tekemät joululeivät olivat kulkeneet Lappiin näppärästi suksiboksissa, mutta mitään muuta meillä ei ollut valmiina.

Kaupasta kipaisimme hakemassa tärkeimmät: kalaa, mätiä, poroa, glögiä ja vihreitä kuulia. Kinkun päätimme jättää suosiolla myöhemmäksi, sillä satunnaisten sähkökatkojen ja aaton kokkauskuormituksen vuoksi uunin toiminnasta ei ollut takeita. Alennuksesta haettu kinkku valmistui lopulta tapanina ja maistui sitäkin paremmalta! Muitakin jouluherkkuja syntyi aina inspiraation iskiessä, ripotellen aaton jälkeen. Mante löysi joulun lempiruokansa: laatikot. Viidennen lanttulaatikkoannoksen jälkeen hän oli suorastaan pöyristynyt, kun valkeni, ettei sitä ollut enää enempää.

Lahjoja olimme toivoneet Korvatunturilta vain vähän, jotta ne olisi helppo kuljettaa paluumatkalla kotiin. Jouluiloa niistä riitti senkin edestä, kun uusia kirjoja ja leluja tutkittiin rauhassa koko loppuloman ajan. Joulupukki oli sen verran kiireinen, että jätti lahjat ovelle, koputti ja jatkoi jo matkaansa. Lapsista tuntui silti turvallisemmalta vilkaista oven taakse aikuisten syleissä. Sen verran pukin piipahdus nosttti jännitystä. Jännitys kuitenkin helpotti, kun esikoisen paketista löytyi tämän vuoden ykköstoive: Muumi-tietokone kirjainten harjoitteluun. Sanoipa esikoinen nähneensä ikkunassa vilauksen myös loittonevasta porovaljakosta.

Sen verran paljon Joulupukin koputus jännitti, että oven taakse oli turvallisempi kurkistaa sylistä käsin

Rennonletkeät joulunpyhät

Loppujoulu sujui samaan, rauhaisaan malliin: Välillä kävimme hiihtämässä vuorovedoin tai ahkion kanssa koko perheen voimin, välillä potkukelkkailimme, katsoimme lastenelokuvia ja ihmettelimme Lapin pimeyttä. Tänä vuonna emme onnistuneet näkemään revontulia, mutta poroja (ja niiden papanoita) kylläkin.

Navettagallerian asukkaita

Mikä Lapin jouluissa viehättää?

Mikä Lapin jouluissa viehättää? Ensinnäkin, on ihanaa viettää joulua lumen ja pakkasen keskellä, kun tietää että lasten kanssa pääsee niin pulkkamäkeen kuin ladullekin. Toiseksi, on virkistävää viettää joulua vailla arkisia velvoitteita tai pikkupuuhia, joita kotona tulee aina tehtyä. Ja kun saa riuhtaistua itsensä heti loman alkajaisiksi irti tutuista ympyröistä, on lomatunnelmaan helpompi siirtyä.

Lisäksi Lappiin matkustaminen pakottaa yksinkertaistamaan omia jouluperinteitä, mikä itse asiassa antaa enemmän tilaa itse joulunvietolle. Jäljelle jää tärkein.

Lue myös:

• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
• Lasten kanssa Lapissa – talvilajeja umpihankijuoksusta ahkiohiihtoon
• Kun suhtautuminen tavaraan muuttuu – ajatuksia joululahjoista

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tein tänäkin vuonna kummilapsilleni joulukalenterit, jotka täytin tekemisellä, kummilasten toiveilla ja touhulla. Tavoitteenani oli, että kalenterit eivät sisältäisi krääsää eivätkä karkkia (yksittäisiä poikkeusluukkuja lukuun ottamatta) mutta silti jotakin sellaista, joka saisi malttamattomat joulunodottajat innostumaan. Mutta mitä lasten joulukalenteriin voi piilottaa? Tässä tämän vuoden ideat vinkkinä muille kalenterintekijöille!

Kummilasten tämän vuoden joulukalenterit ovat yhtä lukuun ottamatta valmiita – ja tässä ne ovat: prinsessa, keijuboksi, Korvatunturin bussi sekä ”karkkijemma”.

IDEOITA JOULUKALENTERIN LUUKKUIHIN

Minulla on viisi kummilasta, joiden ikähaitari on yhdestä yhdeksään vuotta. Kalenterit siis poikkeavat toisistaan paitsi lasten mielenkiinnonkohteiden, myös ikätason vaikutuksesta. Muun muassa tällaisia asioita kätkin tämänvuotisiin joulukalentereihin:

Pelejä ja leikkejä:

Ajattelen, että kummina on kiva jakaa lapsille eteenpäin pelejä ja leikkejä, joista on itse pienenä pitänyt.

Jatka piirustusta
Tein lapsille piirustuksenalkuja eli viivoja, kaaria ja ympyröitä paperilla, ja annoin tehtäväksi jatkaa niitä eteenpäin.

Kaksi rusinapeliä
Pienen rusina-askin kaveriksi voi sujauttaa leikkiohjeen. Rusinoilla kun on lysti leikkiä vaikka ”myrkkyrusinaa” tai ”rusinan piilotusta”. Ensimmäisessä yksi pöydällä olevista rusinoista on myrkytetty ja herkuttelija saa jatkaa rusinoiden syömistä niin kauan, kunnes koskee myrkytettyyn rusinaan. Sitten vaihdetaan rooleja. Jälkimmäisessä taas toinen kätkee rusinan ja kertoo etsijälle, onko se lintu (=piilossa korkealla) vai kala (=piilossa matalalla). Sen jälkeen piilottaja auttaa etsijää sanoilla ”lämpenee”, ”viilenee” ja ”polttaa”.

Ilmapallohaaste
Luukusta löytyvän ilmapallon kanssa tulee tehtävä: Ilmapallo täytyy yrittää saada pysymään ilmassa niin kauan kuin mahdollista. Leikkiä voi leikkiä yksin, kaksin tai vaikka koko perheen voimin.

Suklaahaaste
Isommille lapsille kätkin kalenteriin suklaahaasteen – eli sisarusten välisen kilpailun, jossa kisataan siitä, kumpi onnistuu syömään oman suklaakarkkinsa hitaammin.

Esikoinen tahtoi tällä kertaa osallistua kalentereiden pakkaamiseen. Tänä vuonna pyrin hyödyntämään luukkujen pakkaamisessa mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Pulmia ja pähkinöitä:

Arvoituksia magneettikirjaimilla
Koska monilla kummilapsillani on menossa vimmainen viehtymysvaihe kirjaimiin, ostin pari paketillista magneettikirjaimia. Niistä riitti arvoituksia useampaankin luukkuun: ”Mitkä kaksi sanaa kirjaimista muodostuu?” ”Kuka on Korvatunturin kuuluisin räppäri? Järjestä kirjaimet, niin tiedät.” ”Montako näillä kirjaimilla alkavaa sanaa keksit?” Tehtäviä pystyy räätälöimään vaikeustasoiltaan erilaisiksi, kun vain käyttää hitusen mielikuvitusta.

Legohaaste
Ostin kaupasta lego-setin, josta pystyi kokoamaan tusinan erilaisia otuksia. Näiden otusten palikat ripottelin sitten lego-iässä olevien kalentereihin rakentelua varten. Varttuneemmille rakentelijoille esitin myös haasteen: Osaatko rakentaa kuvan otuksen ilman ohjeita? Kirjeessään tonttu vielä vinkkasi, että ohjeita voi tiedustella kummitädiltä, jos haaste on liian vaikea. Näitä matalan kynnyksen syitä ottaa kummitätiin yhteyttä ripottelinkin kaikkien kalenteriehin, jotta meillä olisi monta hyvää syytä olla yhteyksissä joulukuun aikana.

Perinteisiä arvoituksia
Arvoituksista pitävät lähestulkoon kaikki ja niissä on se hauska puoli, että lasten vanhemmatkin saa helposti houkuteltua pohdintaan mukaan. (Ja taas on hyvä syy soitella kummitädiltä lisävinkkejä!) Arvoituksia voi toki keksiä itsekin, mutta myös googlaamalla niitä löytyy iso liuta! Mikä tulee sitä isommaksi, mitä enemmän otat siitä pois? No kuoppa tietenkin!

Tontunikä-tehtävä
Kehittelin kalenteriin myös tehtävän, jolla kummilapset voivat selvittää oman tontunikänsä. Tällaisissakin tehtävissä on vain mielikuvitus rajana. Minun versiossani piti muun muassa laskea omien hampaiden ja etunimen kirjainten määrät yhteen ja lisätä perään nolla tai pari.

Keijuboksi lähes valmiina – nimensä mukaisesti se kätkee sisäänsä muun muassa pieniä keijujuttuja.

Prinsessaboksille tein puhvihihat. Kalenterien teemat valitsin kummilasten mielenkiinnonkohteista.

REHTIÄ TEKEMISTÄ:

Värityskuvat
Värityskuvia saa kalenteriin netistä tulostamalla tai ostamalla yhden värityskirjan ja jakamalla sen sivut kalentereihin. Isommille lapsille toimivat mandala-värityskuvat, jotka ovat tuttuja aikuistenkin värityskirjoista.

Valolenksut
Muun muassa isommista ruokakaupoista löytyy pakkauksia, jotka sisältävät taittamalla aktivoituvia valotikkuja. Pakkaus ei muutamaa euroa enempää maksa ja siitä riittää moneen kalenteriin. Minä piilotin valotikut juhlapäivien tienoille: esimerkiksi itsenäisyyspäivälle tai Lucian päivään saa kehiteltyä kivoja leikkejä valotikkujen avulla.

Väritettävät kirjanmerkit
Koska en voi itselleni mitään, tykkään houkutella lapsia lukemaan. Yleensä kummilasten lahjapaketeista (ja joulukalentereista) löytyykin aina myös kirja. Tänä vuonna kätkin jokaisen kalenteriin myös itse väritettävän kirjanmerkin kirjalahjan pariksi.

Laululeikkejä ja tanssihaasteita qr-koodien takana
Osa kummilapsistani on innokkaita tanssijoita, osa taas rakastaa lauluja, laululeikkejä ja musiikkia. Kätkinkin kalentereihin itse laulamiani lauluja, netistä löytyviä tanssihaasteita, laululeikkejä ja muuta musiikillista mukavaa qr-koodien taakse. Qr-koodeja on helppo tehdä netin lyhytlinkki-sivustoilla. Syötät vain halutun nettisivun osoitteen ja saat valmiin qr-koodin tulostettavaksi.

Plusplus-palat
On lego-lapsia, plusplus-pala lapsia ja niitä, jotka rakastavat molempia. Yhdestä plusplus-palapötkylästä riittää jaettavaksi useampaan kalenteriin ja palikoiden rinnalle on hauska keksiä erilaisia haastetehtäviä: ”Mitä näistä voisi rakentaa?” ”Miltä näyttää joulumonsteri?” ”Osaatko nimetä palikoiden värit?” Palikoita on lisäksi kahta kokoa. Suuremmat sopivat pienempienkin maisteltaviksi ja tutkittaviksi!

Vanhasta oman lapsuuteni ”aarrearkusta” syntyi myös toimiva Joulukalenteri. Siinä on peilikin!

ASKARTELUA:

Tarvikkeet askarteluun
Etenkin isommille tykkään laittaa kalenteriin erilaisia askarteluohjeita tarvikkeineen: lennokkeja, lampaita, lumihiutaleita – viime vuonna taisin sujauttaa johonkin kalenteriin myös lakumanteleiden valmistusohjeen.

Tonttuoven tarvikkeita
Tonttuovet ovat kovin suosittuja nykyään. Yhdelle nukkekotileikki-iässä olevalle kummilapselleni kätkinkin tänä vuonna kalenteriin itse tuunattavan tonttuoven. Pitkin joulukuuta tontun tupaan löytyy kalenterista myös kaikenlaista sisustettavaa.

Joulukampa
Ykkösluukkuun voi sujauttaa 24-piikkisen kamman tai muunlaisen joululaskurin, jota pääsee näpräämään päivittäin ja joka konkretisoi jouluun jäljellä olevan ajan.

Muovailuvaha
Tänä vuonna taaperot löytävät kalenteristaan myös muovailuvahaa. Jos sitä löytyy kotoa riittämiin, voi muovailuvahaleikkejä ryydittää muotein tai muovailuvälinein, joilla vahasta saa uutta iloa irti!

Kun eräs vanhemmista kummilapsistani toivoi karkkijoulukalenteria, tein kompromissin: Kalenterin kyljessä on pieni namivarasto joulukuun makeannälkään.

Lue myös:

• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Kauluspaitakortti – kortti lasten kanssa askarreltavaksi
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle!

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!