Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu!
2Reilu viikko sitten heräsimme ensimmäiseen adventtiin hämmästyen: Seinäämme oli ilmestynyt pikkuruinen ovi, ja oven viereltä löytyi kirjekäärö, jonka luimme tohkeissamme.
Välillä Töttöröölöön pihapiirissä pyörii myös muita naapuruston tonttuja, joihin olemme saaneet tutustua. Lasten lumilinnasta ylijääneet lumipallot saimme tiputtaa joulukaakaoiden sekaan.
Pihapiirin lisäksi kotitonttumme on antanut meidän myös kurkistaa tupaansa. Joulukuun kolmantena hän oli jättänyt lapsille lukemista takan päälle.
tonttu muutti Taloon
Kirje oli tontulta ja se kuului seuraavasti:
”Päivää taloon! Ja hyvää adventtia. Minä olen joulunjunailijatonttu Töttöröölöö ja olen saapunut Korvatunturilta tänne etelään tekemään aattomatkan kuljetusvalmisteluja.
Kuten huomaatte, olen muuttanut alakertaanne. Toivottavasti se sopii! Olen huomaamaton, enkä vie paljoa tilaa. Lisäksi joulukiireet pitävät minut paljon poissa kotoa. Nyt lähden töihin. Tuon tavaroitani pikkuhiljaa.
Kiitollisna alivuokralaisenne, tonttu Töttöröölöö
P.s. Tunnelmallinen adventtikynttilä ikkunalla – ja joululaulut soivat! Ai että, kyllä vanhan tontun mieltä lämmittää!”
Kotitonttumme loihtima kalenteri on ollut kova juttu! Esikoiselle on myös selvinnyt, että tonttujen jalanjäljet maistuvat tomusokerilta!
Esikoinen on kovin tarkka siitä, että autot ovat Puhtaanilmanhaltijan mieleen – ja niin on näköjään tonttummekin.
Pasiakin kotitontun liikkeet kovasti kiinnostavat.
tonttuovesta alkoi joulunodotus
Olemme siis saaneet oman kotitontun. Ja kuten ehkä arvaattekin, pieni junafanimme on erityisen tohkeissaan siitä, että kyseessä on nimenomaan joulunJUNAILIJAtonttu. Esikoinen on jo pariin otteeseen ehtinyt tontullemme kirjoittaakin. Hän halusi muun muassa saada tietää, tarvitsevatko tontut junalippuja matkatessaan. Vastauskirje odotti tontun tuvassa seuraavana aamuna. ”Työtehtävissä saamme matkata tonttupassin turvin, lomalla ostamme liput niin kuin muutkin”, paljasti Töttöröölöö viestissään.
Aina aamuisin tontun huoneistossa on tapahtunut jotakin uutta ja välillä hän jättää jälkeensä pientä puuhaa lapsillemme – tai koko perheelle. Olemme muun muassa viettäneet tonttujen kaakaokeskiviikkoa, käyneet tonttuväen temppuradalla ja saaneet patisteluja pipareiden leivontaan. Töttöröölöö on myös osallistunut lastenkasvaukseen, nostanut itsenäisyyspäivänä lipun salkoon ja paljastanut hauskoja juttuja minun ja mieheni lapsuudesta – hän kun on tarkkaillut meitä jo silloin.
Esikoiselle on lisäksi selvinnyt, että tontun jalanjäljet maistuvat tomusokerilta! Tämän myötä meillä on nuoltu Pasin ja kolmevuotiaamme toimesta lattioita varsin ahkerasti. Paraneepahan vastustuskyky…
Tämänvuotisesta joulukalenteristamme taisikin siis tulla astetta tonttumaisempi juttu! Kotitonttumme keksintöjä voi seurata Instagram-tilini stooreissa ja jonkinlaisen välipäivityksen kirjoittelen varmasti vielä tännekin.
Itsenäisyyspäivänä kotitontullakin liehui Suomen lippu salossa.
Töttöröölöö on jättänyt meille paljon kivaa tekemistä: värsudokuja, kuplamuovia, sinne tänne ripusteltavia kulkusia, kutsun tonttujen temppuradalle ja aineksia pipareiden leivontaan.
Rasavillimmän päivän jälkeen kotitonttumme otti osaa myös kasvatuskeskusteluun. Äitiä ilahdutti erityisesti takan päälle jätetty viesti.
Lue myös:
- Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
- Jouluvalmistelukalenteri – näin jalostat jouluihmisen
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!
Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
Tänä vuonna päätin tehdä kummilapsilleni lahjaksi joulukalenterit. Omille lapsille tein jo viime vuonna toiminnallisen jouluvalmistelukalenterin, jonka luukuista löytyviä puuhia tehdessä joulu rakentui vähitellen kotiimme. (Lue lisää kalenterista TÄÄLTÄ.)
Tälläkin kertaa ajattelin, että tavaravuoren kasvattamisen sijaan yrittäisin tarjota kalentereilla touhua joulun odotukseen. Meillä on mieheni kanssa ihana liuta kummilapsia. Haluaisin ehtiä viettää heidän kanssaan vielä paljon enemmän aikaa kuin tällä hetkellä on mahdollista, varsinkin kun pari viime vuotta näkeminen on ollut jo koronankin vuoksi rajoitettua. Tästäkin johtuen halusin tänä vuonna tehdä heille jotakin ajatuksella loihdittua.
Tuorein kummilapsistamme on vielä niin pieni, että hän saa kalenterin myöhemmin, vähän vartuttuaan. Muut kalenterinsaajat ovat iältään 1-8 -vuotiaita. Työpajallani alkoikin vimmattu ajatushautomo viiden joulukalenterin aikaansaamiseksi. Lähetin tontut tiedustelemaan kunkin lapsen toiveita ja mieltymyksiä pystyäkseni loihtimaan kalentereista mahdollisimman mieluisat. Sitten ryhdyin hommiin.
Touhujoulukalenteri on erilainen lahja lapsille. Suurinkin kalentereista mahtui kenkälaatikkoon.
Sisällöt vaihtelevat kalenterinsaajan mukaan. Sisaruksiakaan ei ole unohdettu.
Mitä joulukalentereista löytyy?
Yhteistä kaikissa kalentereissa oli ajatus siitä, että ne sisältäisivät mahdollisimman paljon touhua ja tekemistä: piparimuotteja, joulutunnelmaa luovia tehtäviä, lukemista ja askerreltavaa. Muutamaan luukkuun sujautin myös jouluherkkuja: rusinoita ja kuivattua omenaa. Noin puolessa luukuista on mukana tontun viesti, joka voi sisältää arvoituksen, tehtävän, etäkonserttilinkin tai vaikkapa peliohjeita välineille, joita luukuista on löytynyt. Sisaruksiakin tonttu päätti muistaa osassa luukuista. Silloin sieltä löytyy jotakin heille osoitettua.
Isompien joulukalentereihin kätkin muun muassa marmorikuulia leikkivinkkien kera, väri- ja numerosudokuja teko-ohjeineen, itse askarreltavia lennokkeja ja hyrriä sekä tuulahduksia esihistorialliselta ajalta (eli oman lapsuuteni kestohittejä, kuten kuplamuovia paukuteltavaksi – pahoittelut vanhemmille!). Pienempien kalentereihin piilotin esimerkiksi minikirjoja, pujotteluhelmiä leikkiohjeineen sekä kylpyviihdykettä joulusaunaan.
Yritin parhaani mukaan huomioida kalenterien suunnittelussa myös lempivärit, mielenkiinnon kohteet ja toiveet. Pikkuprinsessat saavat tontuilta toivomiaan tarroja, pinnejä ja pompuloita. Auto- ja eläinfanien sisältö räätälöitiin niin ikään toiveteeman mukaan. Jouluaaton luukkuun piilotin jokaiselle jotain henkilökohtaista ja vähän isompaa aattopäivän viihdykkeeksi: siirtotarroja, Pokemon-kortteja, kummin lukemia äänisatuja…
Luukuista löytyy muun muassa väri- ja numerosudokuja.
Pakkausta vaille valmis!
millaisia kalentereista tuli?
Pakkausvaiheessa tein kalentereista tarkoituksella keskenään erinäköisiä. Ajattelin, että vähän isompi kalenterinsaaja arvostaisi aarrearkkumaista ulkonäköä ja sitä, että kalenterissa olisi sulkumekanismi. Vähän pienemmälle tärkeintä sen sijaan olisi helppous – siis se, että pussukoita saisi poimittua rasiasta simppelisti, omin käsin. Ja kyllähän paloautofanille oli räätälöitävä teemaan sopiva pakkaus!
Toinen toteutukseen vaikuttava tekijä oli se, että eri kalentereiden sisällöt veivät eri verran tilaa. Jokaisen pussukoille ja lappusille piti siis löytää sopivankokoinen säilytysratkaisu. Ja koska tykkään suosia paketoimisessa kierrättämistä, kalenterinrunkoja loihdittiin siitä materiaalista, mitä oli saatavilla.
Ja tällaisia niistä tuli!
Kummilasten toiveet ja mieltymykset näkyvät myös toteutuksessa. Tässä joulukori pikku-prinsessalle.
Useimmat luukuista sisältävät touhua ja tehtäviä. Toki tontut ovat livauttaneet sekaan jotain myös toivelistalta. Tämä perhosteemainen kalenteri on vielä koristeluja vailla.
Kylttiä ja pussukoiden sulkemista vaille valmis! Paloharjoitusasemalta löytyy muun muassa ruisku, jolla voi sammuttaa paloja.
Kouluikäisen kalenterista tuli aarrearkku sulkumekanismeineen.
Omien lasteni joulukalenteri on tehty tänäkin vuonna vanhaan teejoulukalenteriin. Pikkuluukuista löytyy tekemistä, touhua, arvoituksia ja aarteenetsintää.
Lue myös:
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!