Viime talvena esikoinen sai luistimet ja kirjoitin jutun siitä, miten aloimme lajia harjoitella. Myös tämän vuoden polkaisimme käytiin luistellen upean aurinkoisessa pakkassäässä. Sen siivittämänä jaan jälleen kourallisen vinkkejä luistinradalle lasten kanssa.

Luistelun vinkkipankkinani tässäkin jutussa toimii jääkiekkovalmentajana työskentelevän mieheni.

Lähtötilanne

Esikoisemme sai ensimmäiset hokkarinsa vuosi sitten, kaksivuotiaana. Ensimmäisenä talvenaan hän lähinnä totutteli jäälläolemiseen, oppi seisomaan luistimilla ja liikkumaan itse eteenpäin kelkkaa apuna käyttäen.

Kuluneen syksyn aikana esikoisen päiväkotiryhmä kävi neljästi luistelemassa. Noiden kertojen aikana esikoinen ravisteli ruosteet yltään ja oppi kesän aikana unohtuneet viime talven taidot uudelleen. Olikin hauska päästä perheenä jatkamaan jäällä siitä, mihin viime vuonna jäimme.

Edellisvuoden luistelujutun löydät TÄÄLTÄ.

Vinkkejä luistinradalle lasten kanssa

Viime talvena Mante vielä nukkui luistelureissujemme ajan kentän laidalla, mutta tällä kertaa molemmat lapset pääsivät jäälle. Päätimme kokeilla istuttaa Manten (1v 3kk) pulkkaan ja vetää häntä perässä matkaradalla. Samalla sai itse hyvän luistelutreenin. Ja Mante tykkäsi!

Esikoinen sen sijaan laitettiin luistimille tällä kertaa ilman kelkkaa, sillä jos jäällä on aina apuvälineen kanssa, tasapaino ei kehity. Kelkka on hyvä apu alussa, kun jäätuntumaa vielä ihmetellään ja haetaan onnistumisen kokemuksia. Myöhemmin sen hyötyarvo kuitenkin liittyy lähinnä hauskanpitoon ja vauhdin hurmasta nauttimiseen.

Parhaiten luistelun oppimisessa pääsee alkuun, kun muistaa pitää jäällä hauskaa, tekee mukaan hyvät eväät ja harjoittelee taitoja vaivihkaa leikkien kautta.

Leikkejä jäälle

Yhden apuvälineen sentään otimme jäälle mukaan, nimittäin jääkiekkomailan. Mailaa kannattaa kuitenkin pitää leikeissä mahdollisimman alhaalla, jotta lapsi ei pysty nojaamaan siihen, vaan joutuu tekemään töitä tasapainon vahvistamiseksi.

Kaatuminen on kivaa

Olemme alusta asti yrittäneet tehdä kaatumisesta hassun jutun, joka ei pelota. Kaatuilla voi vaikka koko perheen voimin hurrausten kera tai näytösluontoisesti erilaisia kaatumisversioita kehitellään. Oppi on mennyt esikoiselle jopa niin hyvin perille, että hän oli päiväkodissa kertonut meidän välillä katsovan telkkarista, kun isä menee töihin jäälle kaatuilemaan [= live-striimatut lätkämatsit].

Kyykkyyn, ylös

Toisessa alkumetreiltä mukana kulkeneessa harjoituksessa mennään kyykkyyn ja ylös, luistimet jaloissa. Ensin esikoinen treenasi kyykkimistä luistimilla eteisen matolla, sitten samaa kokeiltiin jäällä. Myöhemmin harjoitusta voi tehdä myös luistellessa, liu’un aikana.

Pystyyn nousemInen

Jotta into ei lopahda heti ensimmäiseen kaatumiseen, täytyy luistimilla oppia nousemaan takaisin pystyyn. Aluksi harjoittelussa kannattaa käyttää apuna mailaa, jota aikuinen tarjoaa vaakasuorassa (mahdollisimman matalalla) pystyynnousun tueksi.

Ankkakävely mailan luo

Ankkakävelystä kaikki lähtee! Sillä tarkoitetaan luistimilla kävelemistä jään pinnalla jalat harallaan, jalkaterät auki v-asennossa ja polvet vähän koukussa. Kun lapsi oppii ankkakävelyn, töpsöttelyyn tulee vähitellen kuin itsestään liukua mukaan. Kävelyä täytyy kuitenkin jaksaa treenata. Me saimme esikoisen köpöttelemään matkaradan kolmesti ympäri niin, että aikuinen peruutti maila kädessä aina vähän matkaa rataa eteenpäin, ja esikoisen tehtävänä oli kävellä mailan luo. Kun maali saavutettiin, pikkumaestrolle annettiin hurjat suosionosoitukset. Mantekin oppi tuulettamaan ja huutamaan: ”JEEE!” Sitten sama toistettiin, vähitellen matkaa pidentäen.

Liu’unta mailan avulla

Mielenkiinnon säilyttämiseksi leikkejä on hyvä vaihdella ja vuorotella melko tiheään tahtiin. Ankkakävelylle hyvää vastapainoa tarjoaa vähän vauhdikkaampi leikki, jossa aikuinen antaa lapsen ottaa vaakasuorassa (mahdollisimman matalalla) pitämästään mailasta kiinni ja vetää lasta takaperin luistellen. Lapsi saa opetella liukumista ja luistinten pitämistä suorassa linjassa. Kun homma sujuu, tehtäviä voi vaikeuttaa. Lapsi voi esimerkiksi kokeilla hyppäämistä liu’un aikana, liukua yhdellä jalalla tai vaikkapa takaperin.

Yksi asia on hyvä pitää mielessä: Tärkeintä on, että on hauskaa! Siksi mekin nappasimme lopuksi kelkan itsellemme ja lähdimme hurjastelemaan rataa ympäri.

Lue myös:

• Ekaa kertaa luistimilla – miten aloittaa luistelu lapsen kanssa?
• Ekaa kertaa suksilla – miten aloittaa hiihtäminen taaperon kanssa
• Latuleikkejä taaperolle – pikkuhiihtäjän jatkokurssi

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Olen aina rakastanut joululahjojen ostamista. Kaupoissa ja markkinoilla kierteleminen on hauskaa ja käytän mielelläni aikaa keksiäkseni muille mahdollisimman mieleisiä ja osuvia lahjoja. Viime vuosien aikana suhtautumiseni tavaraan on kuitenkin muuttunut ja se on vaikuttanut väistämättä myös lahjaperinteisiin.

Mistä muutos alkoi?

Kuusi vuotta sitten muutimme nykyiseen kotiimme, rintamamiestalon puolikkaaseen, joka oli modernisoitu ekologisin ratkaisuin. Yksi ratkaisuista oli se, että kodin säilytystilat oli rajattu minimiin. Meillä ei esimerkiksi ole ulkovarastoa, vaatehuonetta, kellaria tai ullakkoa tavaroiden jemmaamiseen. Arkieteisemme on onneksi niin suuri, että sinne saimme sovitettua pyörämme ja harrastusvälineemme, mutta unelmiemme koti vaati meiltä silti melkoista ajattelutavan muutosta – ja lasten synnyttyä myös luovia ratkaisuja.

(Kodistamme voit lukea lisää TÄÄLTÄ.)

Ai kuka meillä on malttamattomin lahjojen suhteen? Ainakin vielä se on Pasi!

Lapsista ja tavarasta

Emme ole konmarittajia. Meiltä löytyy tavaraa ja sekä minulla että puolisollani on omat sudenkuoppamme: Minä rakastan kirjoja ja omaan monipuolisen askarteluvaraston. Miehelleni puolestaan kertyy kenkiä ja vaatteita. Pyrimme kuitenkin tekemään hankintoja harkiten.

3,5-vuotiaamme ei ole vielä osoittanut voimakasta viettiä tavaraan, pikkuveljestä puhumattakaan. Vielä viime jouluna ja syntymäpäivänään esikoinen ilmoitti pari pakettia avattuaan, ettei halua avata enempää. Joulupukille on kuitenkin kirjoitettu ja muutama toivekin esikoisella tänä jouluna on. Elämme myös selkeästi murrosaikaa: Pukista on alettu jutella päiväkotikavereiden kanssa päivittäin, ja joulunodotukseen liittyy huomattavasti aiempaa enemmän latausta. Nähtäväksi jää, alkavatko toivelistat tulevaisuudessa venähtää…

Leluja meiltä löytyy sen verran hillitysti, että osa sängynalus- ja lelulaatikoista on vielä tyhjillään. Lasten kirjahyllyt sen sijaan alkavat täyttyä uhkaavasti. Osa leluista on välillä jemmassa, ja tavoitteena on, ettei esillä olisi niin paljoa leikkikaluja, että osa jää kokonaan käyttämättä. Monesti mietin lelujen tarpeellisuutta ylipäätään: Lempileluja kun tuntuvat olevat talouspaperirullista ylijääneet pahviputket,  astiakaappien sisältö, kepit, kävyt ja edellispäivien rapisevat sanomalehdet.

Lapset eivät ole vielä olleet erityisen kiinnostuneita lahjoista.

Millaisia lahjoja tykkään nykyään antaa?

Minulla on tapana kirjoittaa pitkin vuotta itselleni muistiin lähipiirin esiinnostamia toiveita. Joulun tai syntymäpäivän lähestyessä vilkaisen, löytyykö listalta valmista lahjaideaa. Aloitan joululahjojen hankkimisen myös melko aikaisin syksyllä. Kun näen jotain jollekulle sopivaa, ostan sen valmiiksi jo vaikka syyskuussa. (Hankintoja säilyttelen sitten jouluun asti vaatekaapissani…)

Näin ollen minulla on yleensä joulun lähestyessä valtaosa lahjoista hankittuna. Jos kuningasideaa ei vielä joulukuussa ole, tykkään antaa lahjaksi tekemistä, lukemista tai jotain laadukasta ja poiskuluvaa (esim. parempaa kahvia tai herkkuja).

Kirjojen ostaminen on minulle periaatekysymys. Työskentelen niiden parissa ja haluan tukea niiden olemassaoloa ja säilymistä. Laatukirjalle löytyy myös aina lukijoita, joten se on helppo laittaa kiertoon, jollei sitä halua  lukemisen jälkeen säilyttää.

Parhaimmillaan annetusta lahjasta välittyy saajalle tunne siitä, että lahja on tehty tai valittu ajatuksella. Tänä jouluna keksinkin tehdä kummilapsilleni joululahjoiksi touhujoulukalenterit, kun en koronavuosien ja vauva-arjen tiimellyksessä ole päässyt viettämään heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin haluaisin. Kalentereihin kätkeytyi kunkin mieltymysten ja toiveiden mukaan räätälöityä tekemistä joulunodotukseen. (Lue touhujoulukalentereista lisää TÄÄLTÄ.)

Yhteinen tekeminen on hauska lahja! Koronavuodet ovat vain tehneet tällaisten lahjojen antamisen ajoittain piirun verran haastavaksi.

Millaisia lahjoja itse toivon?

Meillä on mieheni ja parin lapsuudenystäväni kanssa tapana antaa toisillemme usein lahjaksi jotain tekemistä. Pikkulapsiarjessa tapa on noussut entistä arvokkaammaksi, sillä yhdessävietetyt hetket tuovat voimia-antavaa vaihtelua arkeen. Ja kun kyseessä on lahjaksi annettu tai saatu tekeminen, sille tulee varmasti raivattua ja järjestettyä aikaa.

Äitiyden myötä olen alkanut suuresti arvostaa myös rentoutumislahjoja: Hieronnan, saunan, jalkahoidon, kasvohoidon tai kampaajakäynnin aikana ei voi eikä tarvitse kuin nauttia hetkestä. Kotiäitiolemus päivittyy hetkellisesti vähän pirtsakkaammaksi, ja hoitoihin usein kuuluva, rauhassa nautittu kahvi- tai teekupillinen kruunaa elämyksen.

Vaikka tykkään hankkia lahjoja muille, itseni suhteen olen pihi, enkä saa aikaiseksi uusien välttämättömyyksien hankintaa. On tosi hauska saada vaikkapa käyttövaate joltain tyylini tuntevalta. Ja kun lenkkikengät on juostu loppuun, talvisaappaasta irtoaa pohja, äänikirjojen kuunteluun ei ole välineitä tai tennisharrastus vaatisi uusien pallojen hankintaa, olen mielissäni, jos joku lupaa antaa hyödykkeen lahjaksi. Yksi mieleenpainuneimmista hyötylahjoista on ollut vanhempieni kotiimme palkkaama sähkömies, joka korjasi rintamamiestalomme sähköoikut ja toteutti muutaman toiveemme. Lahja on tuonut paitsi iloa ja käytännöllisyyttä kotiimme, myös turvaa kun sähköjen tietää olevan kunnossa.

Samoin on herkkujen laita. En raaski ostaa laadukasta kahvia, pähkinävalikoimaa, jättimäistä irtokarkkipussia tai juustokattausta vain itseäni hemmotellakseni, mutta lahjaksi ottaisin niitä enemmän kuin mielelläni.

Kertakaikkisen upeita ovat myös itsetehdyt, uniikit lahjat, joissa näkyy toisen osaaminen. Anoppini tekee mielettömiä käsitöitä ja veljeni on puuartesaani. Heiltä saadut itsetehdyt lahjat ovat aarteita! Eräällä ystävälläni puolestaan oli vuosia tapana piirtää itse kortit niin, että hän sisällytti niihin jotain vuoden aikana kokemaamme. Edesmenneeltä isoäidiltäni olen taas kopioinut tavan kirjoittaa kortit runomuotoon niin, että runo paljastaa saajan ja vihjaa jotain paketin sisällöstä.

Ja sitten ovat kirjat. Luen niin paljon kuin suinkin ehdin ja minulla on aina pitkä lista kirjoja, jotka haluaisin lukea. Kirjalahja tekee aina iloiseksi.

Yhdessävietetyt hetket, herkut, hemmottelu, hyödykkeet, kirjat ja itsetehdyt lahjat ovat omia lahjasuosikkejani.

Paljonko nykylapset saavat lahjoja?

Tänä jouluna sovimme Korvatunturin kanssa, että molemmille lapsillemme toimitetaan muutama paketti. Kumpikin tulee saamaan yhden vähän isomman toivelahjan, yhden puketin joka sisältää pari pienempää juttua (lukemista ja tekemistä) sekä yhden yhteisen paketin, josta löytyy samisvaatteet veljesten toivekuosilla pituusmitan kera. Tämän lisäksi kotitonttumme tuo lapsille aattoaamuna varmasti jotain pikkupuuhaa, ja kummit sekä isovanhemmat muistavat heitä omilla tavoillaan.

Kysyin seuraajiltani Äijä-äidin Instagram-tilillä, miltä Korvatunturin kanssa sopimamme lahjamäärä kuulostaa. 41% vastaajista kertoi joulun lahjamääränsä olevan samaa luokkaa, 37% arvioi omansa suuremmaksi, 22% pienemmäksi.

Vastauksissa myös todettiin, että pakettien määrään vaikuttaa myös niiden arvo, ja huomautettiin, ettei lahjojen määrä kerro koko totuutta, koska samassa paketissa voi olla useampi lahja. Seuraajatkin kertoiva lastensa saavan toivelahjojen lisäksi kaikenlaista hyödyllistä, kuten vaatteita, kalusteita ja harrastusvälineitä.

Elämme varmasti murrosvaihetta. Aika näyttää venyvätkö lasten lahjatoivelistat tulevaisuudessa. Tänä vuonna perheellämme on yksi yhteinen, erityinen toive: terve joulu.

Kuten viime joulu perhettämme muistutti, joulu on paljon muutakin kuin kolme pyhäpäivää lahjoineen ja ohjelmanumeroineen. Tuolloin esikoinen sairastui jouluaattona vauvarokkoon ja oli korkeassa kuumeessa läpi joulun ja vuodenvaihteen. Siksi pidänkin tavastamme juhlia ja tunnelmoida joulua pitkän kaavan mukaan. Silloin varsinaisiin juhlapyhiin ei kohdistu niin hurjia odotuksia, eikä kaikki kaadu siihen, jos h-hetkellä satutaankin sairastamaan.

Silti perheemme toivelistalla on tänä jouluna yksi erityinen toive: terve joulu!

Lue myös:

• Tonttuovesta se alkoi – meille muutti tonttu
• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Iloista joulukuumeilua ja onnellista vauvarokkoa
• Paljonko tavaraa lapsiperhe tarvitsee?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!