Meillä ei pehmoilla – ainakaan öisin. Vaikka pehmopuput ja herra Hakkaraiset ovat aina kelvanneet tuttivahdeiksi ja painikavereiksi, kumpikaan lapsistamme ei ole koskaan innostunut nukkumaan pehmolelujen kanssa. Jostain syystä meillä suositaan erikoisia unileluja – ja sankaripupuja!

Autojen kera unille

Esikoisen ensimmäinen unilelu, jota ilman hän ei voinut mennä nukkumaan, oli kierrätysmuovista valmistettu punainen avoauto. Se oli kevyt ja pyöreäreunainen, ja usein esikoinen nukkuikin poski auton viileää pintaa vasten. Auto odotti iltaisin yöpöydällä sängyn vieressä, ja jos se joskus olikin päivän leikeissä kadonnut toisaalle, se piti etsiä ennen kuin nukkumisesta tuli mitään.

Esikoinen halusi nimetä unikamunsa edesmenneen isoäitini mukaan ja tuota nimeä auto kantaa edelleen, vaikkei se enää öitään esikoisen kainalossa vietäkään. Yöpöytä on kuitenkin yhä autolle pyhitetty. Sen viereen on ajan saatossa ilmestynyt myös keltavihreä Wolkswagen-bussi. Autot taitavat siis olla hyvien unien salaisuus, ainakin jos esikoiselta kysytään.

Esikoisen unta vartioivat autot

Harso naamalle ja kapuloita rattaisiin

Kun Mante alkoi opetella itsekseen nukahtamista, hän tarvitsi unikaverikseen hypistelyharson tai -liinan. Hetken hypistelyn jälkeen Mante teki harsosta kangasmytyn, painoi siihen kasvonsa ja nukahti.

Toinen vauvan lempparinukahtamiskonsti oli (tai on oikeastaan edelleen) hypistellä äidin hiuksia ja kiskoa niitä pieninä tukkoina päänahasta irti. Ei auttanut vaikka päähän olisi taikonut millaisen lettikampauksen. Mante oppi vapauttamaan hiussuortuvat ja vetämään ponnarit paikoiltaan.

Äidin kaljuuntumisen ehkäisemiseksi unileluksi alettiin tarjoilla muita vaihtoehtoja. Lopulta Mante löysikin tyyliinsä sopivat unikamut: rumpukapulan ja lätkämailan! Kummastakin saa hyvän halausotteen ja molemmat taitavat muutenkin lukeutua Manten tärkeimpiin aarteisiin.

Jääkiekkomailasta saa nukkuessa hyvön halausotteen

sankaripupu saapui perheeseen

Jokunen viikko sitten saimme uuden pehmoperheenjäsenen, kun Sankaripupu muutti meille asumaan. Se on ollut myös ensimmäinen pehmolelu, joka on ajoittain päässyt jopa esikoisen kainaloon. Onhan Sankaripupu lähtöisin ambulanssista!

Kyseessä on Helsingin pelastuslaitoksen #sankarinalle-kampanja, jossa lapsi saa ensihoitotilanteesta itselleen muistoksi sankariviitalla varustetun lahjoituspehmoeläimen. Sankaripupu muutti meille eräänä yönä, kun esikoinen ei yhtäkkiä saanutkaan enää henkeä. Tilanne paheni sen verran nopeasti, että päivystyksestä kehotettiin soittamaan hätänumeroon.

Selvisimme kuitenkin säikähdyksellä. Hengitysvaikeuksien aiheuttajaksi paljastui laryngiittikohtaus, joka ilmenee pienellä osalla lapsista normaalia rajummin. Syy voi olla esimerkiksi rakenteellinen. Sairaalaan emme kuitenkaan joutuneet, sillä hengittäminen helpottui pihalla, kirpeässä pakkasyössä istuskellessa. Muistoksi episodista jäivät kuitenkin ambulanssista saatu Sankaripupu, toimintaohjeet vastaisen varalle sekä haltioituneen esikoisen tarina piipaa-autoon pääsemisestä.

Tämä Sankaripupu asuu nykyään meillä. Kiitokset Helsingin pelastuslaitokselle, pupun lahjoittajalle ja #sankarinalle -kampanjalle!

Lue myös:

• Äitivaiva nimeltä jännetuppitulehdus
• Koliikista, valvomisesta ja vyöhyketerapiasta
• Affektikohtaus, unikauhukohtaus ja unissakävely – kolme kummallista ilmiötä, joita ei kannata pelästyä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Reilu viikko sitten heräsimme ensimmäiseen adventtiin hämmästyen: Seinäämme oli ilmestynyt pikkuruinen ovi, ja oven viereltä löytyi kirjekäärö, jonka luimme tohkeissamme.

Välillä Töttöröölöön pihapiirissä pyörii myös muita naapuruston tonttuja, joihin olemme saaneet tutustua. Lasten lumilinnasta ylijääneet lumipallot saimme tiputtaa joulukaakaoiden sekaan.

Pihapiirin lisäksi kotitonttumme on antanut meidän myös kurkistaa tupaansa. Joulukuun kolmantena hän oli jättänyt lapsille lukemista takan päälle.

tonttu muutti Taloon

Kirje oli tontulta ja se kuului seuraavasti:

”Päivää taloon! Ja hyvää adventtia. Minä olen joulunjunailijatonttu Töttöröölöö ja olen saapunut Korvatunturilta tänne etelään tekemään aattomatkan kuljetusvalmisteluja.

Kuten huomaatte, olen muuttanut alakertaanne. Toivottavasti se sopii! Olen huomaamaton, enkä vie paljoa tilaa. Lisäksi joulukiireet pitävät minut paljon poissa kotoa. Nyt lähden töihin. Tuon tavaroitani pikkuhiljaa.

Kiitollisna alivuokralaisenne, tonttu Töttöröölöö

P.s. Tunnelmallinen adventtikynttilä ikkunalla – ja joululaulut soivat! Ai että, kyllä vanhan tontun mieltä lämmittää!”

Kotitonttumme loihtima kalenteri on ollut kova juttu! Esikoiselle on myös selvinnyt, että tonttujen jalanjäljet maistuvat tomusokerilta!

Esikoinen on kovin tarkka siitä, että autot ovat Puhtaanilmanhaltijan mieleen – ja niin on näköjään tonttummekin.

Pasiakin kotitontun liikkeet kovasti kiinnostavat.

tonttuovesta alkoi joulunodotus

Olemme siis saaneet oman kotitontun. Ja kuten ehkä arvaattekin, pieni junafanimme on erityisen tohkeissaan siitä, että kyseessä on nimenomaan joulunJUNAILIJAtonttu. Esikoinen on jo pariin otteeseen ehtinyt tontullemme kirjoittaakin. Hän halusi muun muassa saada tietää, tarvitsevatko tontut junalippuja matkatessaan. Vastauskirje odotti tontun tuvassa seuraavana aamuna. ”Työtehtävissä saamme matkata tonttupassin turvin, lomalla ostamme liput niin kuin muutkin”, paljasti Töttöröölöö viestissään.

Aina aamuisin tontun huoneistossa on tapahtunut jotakin uutta ja välillä hän jättää jälkeensä pientä puuhaa lapsillemme – tai koko perheelle. Olemme muun muassa viettäneet tonttujen kaakaokeskiviikkoa, käyneet tonttuväen temppuradalla ja saaneet patisteluja pipareiden leivontaan. Töttöröölöö on myös osallistunut lastenkasvaukseen, nostanut itsenäisyyspäivänä lipun salkoon ja paljastanut hauskoja juttuja minun ja mieheni lapsuudesta – hän kun on tarkkaillut meitä jo silloin.

Esikoiselle on lisäksi selvinnyt, että tontun jalanjäljet maistuvat tomusokerilta! Tämän myötä meillä on nuoltu Pasin ja kolmevuotiaamme toimesta lattioita varsin ahkerasti. Paraneepahan vastustuskyky…

Tämänvuotisesta joulukalenteristamme taisikin siis tulla astetta tonttumaisempi juttu! Kotitonttumme keksintöjä voi seurata Instagram-tilini stooreissa ja jonkinlaisen välipäivityksen kirjoittelen varmasti vielä tännekin.

Itsenäisyyspäivänä kotitontullakin liehui Suomen lippu salossa.

Töttöröölöö on jättänyt meille paljon kivaa tekemistä: värsudokuja, kuplamuovia, sinne tänne ripusteltavia kulkusia, kutsun tonttujen temppuradalle ja aineksia pipareiden leivontaan.

Rasavillimmän päivän jälkeen kotitonttumme otti osaa myös kasvatuskeskusteluun. Äitiä ilahdutti erityisesti takan päälle jätetty viesti.

Lue myös:

• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Jouluvalmistelukalenteri – näin jalostat jouluihmisen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!