Voi mikä onni olikaan, että tänäkin talvena sain viettää viikon lasten kanssa Ylläksellä! Illalla nousimme yöjunaan Helsingissä, lumettomalta asemalaiturilta ja aamulla heräsimme Lapissa valkoisten hankien kimallukseen. Lasten varttumisen huomaa vuosi vuodelta pitenevinä hiihtolenkkeinä ja etenkin esikoisen kohdalla myös kasvavana kiinnostuksena lasketteluun. Tällä kertaa kokeilimmekin Ylläksen rinteissä jotain aivan uutta: Äidin kanssa treenaamisen sijaan lapset pääsivät laskettelutunnille ja harjoittelivat laskettelua hiihtokouluopettajan opissa! Ja kyllä me saimme viikon aikana kokea muutakin Lapin taikaa…

ALKULÄMMITTELYjÄ RINTEIDEN HARJOITTELUALUEELLA

Olen varttunut talviurheiluperheessä eli hiihtänyt ja lasketellut pienestä asti, koko perheen voimin. Noista kokemuksista on jäänyt niin lämpimiä muistoja, että olen toivonut voivani tarjota saman elämyksen myös omille lapsilleni. Hiihtäminen on ollut helppo järjestää (ainakin silloin, kun Helsingissä on ollut lunta), sillä latuverkostot alkavat kotioveltamme. Laskettelua puolestaan olemme testailleet vuosittain Ylläksen lomillamme. Tähän mennessä olen opettanut lapsia itse, niin kuin muistan oman isäni aikanaan minua opettaneen. Tänä vuonna meille tarjoutui kuitenkin tilaisuus kokeilla laskettelutuntia ja saada osaava hiihtokoulun opettaja lapsiamme opastamaan.

Saatuamme sopivankokoiset lasketteluvälineet vuokraamosta suuntasimme kuitenkin lämmittelyksi tutkimaan Äkäslompolon rinteistä löytyvää aloittelijoiden harjoittelualuetta. Olihan edellisestä laskettelukerrasta vierähtänyt jo vuosi! Turvaverkoin varustellut pikkurinteet matto- ja naruhisseillä ovat käytössä maksutta. Niissä pääsee mukavasti laskemisen makuun antamalla läpyjä laskettelutolppina toimiville söpöille rinneörkeille. Siinä sivussa saattaa saada suksetkin kääntymään! Ja jos loppujarrutus ei ole vielä aivan hallussa, verkko kyllä pysäyttää pikkulaskijan.

Starttirinteiden vierestä löytyy jo hieman pidempi ja vaativampi Perherinne, jossa pääsee kokeilemaan sompahissiä. Samalla saattaa nähdä vilauksen Ylläksen uusimmasta huimapäiden lajista: hissikelkkailusta. Ratilla ja jarruilla varustetut erikoiskelkat kulkevat hissiin kiinnitettyinä rinnettä ylös ja sen jälkeen saa nautiskella lähes puolen kilometrin laskusta toista Perherinnettä alas.

Ensin piipahdimme vuokraamossa hakemassa kaikille sopivan kokoiset varusteet

”Mennäänkö kohta isoihin rinteisiin?” kysyy Mante ja katselee haikeana Ylläksen huippua

LASKETTElUharjoituksia YLLÄKSEN hiihtokouluOPETTAJAN OPISSA

Äidin kanssa tehtyjen alkulämmittelyjen jälkeen tapasimme hiihtokouluopettajamme Päivin. Päivin johdolla kertasimme vielä jarruttamisen, kääntymisen taikanappeja painamalla sekä painonvaihtamisen käännöksissä. ”Alamäenpuoleiselle sukselle enemmän painoa, toisen suksen voi nostaa vaikka ilmaan”, Päivi muistutteli käännöksissä. Sitten olikin jo aika kokeilla, miten pärjäisimme Perherinteessä. Päivi laski kuopuksemme Manten (4v) kanssa ja minä esikoisemme (6v) kera. Ensimmäisellä laskulla otimme avuksi yhden sauvan, joka asetettiin poikittain aikuisen ja lapsen väliin niin että kumpikin saattoi pitää kiinni sauvan toisesta päästä. Näin lasten laskuvauhtia pystyi säätelemään, jolloin käännöksiin keskittyminen oli helpompaa.

Ja kun alas oli kerran päästy, oli onnistuttava nousemaan sompahissillä ylös. Esikoinen onnistui parin yrityksen jälkeen nousemaan hissillä koko matkan itse ylös, Mante tuli vielä aikuisen kanssa samalla sommalla. Parhaiten sompahissillä pääsee lapsen kanssa yhdessä ylös, kun asettaa lapsen eteensä reittä vasten niin, että lapsen sukset ovat aikuisen toisen suksen molemmin puolin. Tällöin aikuisen on helppo ottaa sompa itselleen normaaliin tapaan, mutta lapsi matkustaa näppärästi samalla mukana ylös.

Toisella Perherinteen laskukerralla esikoinen saikin jo pärjätä omin avuin. Mante laski open kanssa edellä, esikoinen seurasi heidän perässään ja minä olin kaiken varalta hänen vanavedessään. Laskettelutunnin päättyessä pärjäsimmekin Perherinteessä jo vallan hyvin kolmistaan. Minä laskin Manten kanssa, joka alkoi vähitellen jo väsähtää, ja innosta hihkuva esikoinen seurasi laskujälkiämme itsenäisesti.

Sauvalla pystyy säätelemään laskettelua aloittelevan lapsen laskuvauhtia

Hiihtokouluopettaja ja Mante laskevat yhdessä edellä, esikoinen pärjää jo itsekseen perässä

Pujottelumonstereille voi antaa läpyjä!

POHDINTOJA y1-RINNERAVINTOLAN RUOKIEN ÄÄRELLÄ

Parin tunnin laskemisen jälkeen Mante oli kaikkensa antanut. Mikä neuvoksi, kun väsy iskee ja vähän jo kiukuttaa? Meidän luottokikaksemme on muodostunut Äkäslompolon ala-asemalla sijaitseva rinneravintola Y1 Food Garden, koska siellä on buffet-lounas ja lapsille mieluisa kattaus pizzoja, nugetteja, lihapullia ja nakkeja, jälkiruokapöytää unohtamatta. Aikuiseen makuun on perinteisempiä herkkuruokia. Ja kun ruokaa ei tarvitse odottaa, kaikki löytävät mieluista purtavaa ja syödä saa niin paljon kuin haluaa, paha mielikin haihtuu nopeasti.

Syömisen ohessa rupattelimme lasten kanssa kuluneen päivän kokemuksista:

Mitä opitte tänään?

ESIKOINEN (6v): ”Aurausta, kääntymistä ja menemään hiihtohissillä koko matkan yksin.”
MANTE (4v): ”Marssimista.”
ÄITI: ”Marssimista?”
MANTE: ”Niin. Kun suksilla marssii v-asennossa, pääsee hyvin eteenpäin ja mäkeä ylös.”

Miten selittäisit, mitä laskettelu on?

MANTE: ”Ensin näyttäisin, miten köysihissillä mennään ylös. Sitten näyttäisin, miten jarrutetaan turvallisesti mäkeä alas. En kyllä ihan aina osaa sitä.”
ESIKOINEN: ”Kannattaa aloittaa pujottelemalla, eikä vaan syöksyä. Ylläksellä on lastenrinteessä sellaisia pujottelumonstereita, joille voi antaa läpyjä. Samalla oppii pujottelemaan.”
MANTE: ”Ja taikanappeja voi painaa vii vii vii.”

Teillä oli tänään rinteessä mukana myös hiihtokouluopettaja. Mikä opetuksessa oli kivointa?

MANTE: ”Kun hän opetti meitä.”
ESIKOINEN: ”Oikea ope oli paljon parempi opettamaan kuin äiti. Oli paljon helpompi oppia, eikä se suututtanut niin paljon.”
MANTE: ”Minun paras ope on kyllä äiti.”

Mitä haluaisitte oppia seuraavaksi?

MANTE: ”Ympyrävoltin mäessä. Ja minä haluan oppia lautailemaan! Voitko äiti opettaa?”
ESIKOINEN: ”Takaperin laskettelua. Ja siellä rinteessä oli sellaisia kelkkoja. Voidaanko kokeilla niitäkin?”

MANTE: ”Lopuksi oli jo ihan voimat loppu. Onneksi syöminen antaa jaksua.”
ESIKOINEN: ”Minäkin olin ihan väsynyt. Ja sitten söin niin paljon, että väsyin vielä lisää!”

Nälkä on hyvä taltuttaa nopeasti, niin paha mielikin haihtuu!

lumonväristyksiä SNOWVILLAGEN JÄÄMAAILMASSA

Koska laskettelupäivä oli ollut mukavalla tavalla rankka ja jännityksentäyteinen, hiihdimme seuraavana päivänä lasten kanssa vain leppoisan verryttelylenkin. Iltapäivälle lupasin yllätysohjelmanumeron. Huristelimme puolen tunnin ajomatkan Kittilän Lainioon, jossa yllätys odotti: SnowVillage oli valtavista jääigluista koostuva kokonaisuus täynnä lumesta ja jäästä veistettyä taidetta. Iglujen sisään rakentui kokonainen taikamaailma, jossa seikkailtiin tämän vuoden teeman mukaisesti veden alla. Yhdessä huoneessa ympärillämme uiskenteli parvi laulavia valaita, toisessa merihevosten joukko. Vaikutuksen teki myös lumisviitti, jonka helmisimpukkasänkyä ympäröivät valtavan mustekalan lonkerot. Lasten suosikkeja olivat Poseidonin lumidisko sekä jääliukumäki (johon saatoin itsekin eksyä muutamaan otteeseen).

Tämä oli ensimmäinen kertani SnowVillagessa, enkä etukäteen itsekään oikein tiennyt, mitä odottaa. Kokonaisuus oli käsittämättömän hieno, eikä kokemusta pysty vangitsemaan kuviin, videoihin tai sanoihin. Jäämaailma täytyy kokea paikan päällä. Ällistyttävimmältä tuntui oppaamme Ronjan kuvaus SnowVillagen rakentamisesta. Jo pelkkä iglujen valmistuminen vie viikkoa ja sitä mukaa, kun ne saadaan tehdyiksi, taiteilijat siirtyvät niiden sisään veistämään maailmaa. Virheisiin ei ole varaa, sillä seinämää pystyy veistämään vain kertaalleen, ja työt on saatava valmiiksi parissa kuukaudessa. Rakennustöihin käytetään yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja noin 300 000 kiloa luonnonjäätä joka vuosi. Keväällä kaikki sulaa pois ja työryhmä ryhtyy suunnittelemaan seuraavan vuoden teemaa ja kokonaisuutta.

OPAS: ”Ensi vuonna täällä on sitten taas joku uusi teema. Meille voi vinkata sitä varten ideoita. Mitä te ehdottaisitte?”
ESIKOINEN: ”Joukkoliikenne.”
MANTE: ”Dinosaurukset.”
MOLEMMAT: ”Ja lisää liukumäkiä!”

Lumisviitin helmisimpukkasänky

Lue myös:

• Miten aloittaa laskettelu lapsen kanssa?
• Ylläksellä lasten kanssa – laskettelusta koko perheen harrastus
• Miten meillä on saatu lapset hiihtämään?
• Lettuja ja laturetkiä – millaista on viettää joulu Lapissa?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Enää pariin vuoteen meillä ei ole ollut vauvaa. Valtaosa lasten vauvavuosia varten hankituista tavaroista on jo annettu eteenpäin tai kerää pölyä varaston peukoilla. Valtaosa, mutta eivät kaikki! Jotkut vauva-aikaa varten tehdyt asiat ovat nimittäin yllättäneet ja osoittautuneet varsin hyödyllisiksi vielä myöhemminkin. Tässä viisi vauvavuosien hankintaa, jotka ovat jääneet käyttöön!

Jotkut vauvavuosien hankinnat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi vielä myöhemminkin! Kuvassa kuopuksemme Mante lähes neljä vuotta sitten

Imetysvalo MUUNTUI LUKULAMPUKSI

Hommasin jo esikoisen vauva-aikana Fra’vita -merkkisen imetysvalon. Se oli pieni, pyöreä ja käteensopiva himmennettävä valaisin, jonka valo ei häirinnyt muita huoneessa nukkuvia. Lisäksi se oli näppärä ladata kännykän laturilla ja sen kajossa saattoi imetyksen lomassa vaikka lukea.

Lukulamppuna imetysvalo olikin mitä mainioin, sillä se ei häirinnyt edes vieressä nukkuvan puolisoni unta. Vielä nykyäänkin minulla on tapana lukea iltaisin muiden jo nukkuessa niin, että valo lepää mahallani ja valaisee lukemani kirjan.

Lamppu kulkee mukana myös reissuissa. Se mahtuu jopa käsilaukkuun ja on esimerkiksi loppukesän mökkireissuilla näppärä taskulampun korvike pimeällä pihalla tai hämärässä mökissä hiipparoidessa. Autossakaan sen valo ei häiritse kuljettajaa.

Tästä yölampusta on tullut oma aarteeni!

Portaikoiden lapsiporTeista tuli koiraportteja

Samaan aikaan kun lapsemme varttuivat ohi iän, jolloin sydän syrjällään seuraa heidän menoaan portaissa, koiramme alkoi käydä vanhaksi. Vaikka se oli ollut aina aiemmin ketterä portaissa, sille alkoi käydä kompurointeja yhä useammin. Totesimmekin, ettei meidän kannata ottaa lapsiportteja pois.

Nykyään voimme rajoittaa niillä koiran pääsyä portaisiin öisin ja sen ollessa yksin. Myös juhlien aikaan portit ovat näppärä keino rajata koira omaan rauhaan, omaan kerrokseensa.

Koiran vanhetessa portaikoiden vauvaportit ovat muuntuneet koiraporteiksi

PissalakaNat sohvansuOjina

Koiran vanhetessa myös vauva-ajan froteisille pissalakanoille löytyi uutta käyttöä. Ne kun on helppo sujauttaa sohvalle ja laittaa niiden päälle fleece-huopa. Vaikka koiravanhukselle sattuisi sohvalla köllötellessä vahinko, ei pestävää tule paljoa.

Tämä kikka on osoittautunut oivalliseksi myös lasten harjoitellessa kuiviksi. Vahingot kun tuntuivat usein sattuvan juuri sohvalla piirrettyjä katsellessa.

Nokkamukit ovat käteviä yömukeja

Tiedättekö sen vaiheen, kun lastenhuoneesta kuuluu toistuvasti: ”Äitiii, isiiii, mulla on jano!” Molemmat lapsemme läpikävivät vaiheen, jolloin se oli viivytystaktiikka nukkumaanmenolle, mutta kuumina kesäöinä jano on ollut monesti ihan todellinenkin.

Laseilla ja mukeilla oli kuitenkin tapana kaatua pimeässä, ja aika nopeasti kyllästyimme itse ravaamaan vettä kiikuttamassa. Jossain vaiheessa keksimmekin testata nokkamukeja: Lapsi osaa napata mukin yöpöydältä itse eikä se kaatuessaankaan kastele paikkoja.

Kangasharso ja vaippapussit mukana hoitolaukussa

Hoitolaukku on edelleen jäänyt meille reissujen ja retkien vakiovarusteeksi. Sieltä löytyvät laastarit, eväät, vesipullot ja vaihtovaatteet. Vauvavuoden varusteista käyttöön ovat jääneet myös kangasharsot ja vaippapussit niiden monikäyttöisyyden takia.

Kangasharso taipuu tarvittaessa pyyhkeeksi, naamarätiksi, aurinkosuojaksi tai vaikka ensiapuvälineeksi. Pienellä rullalla oleviin vaippapusseihin taas saa kätevästi sujautettua niin roskat kuin reissussa ryvettyneet vaatteetkin. Metsäretkillä kastuneiden kenkien kanssakin pienet muovipussit voivat joskus olla tarpeen: kuivat sukat jalkoihin ja muovipussit niiden päälle, niin märistä kengistä ei ole enää murhetta!

Hoitolaukku kulkee yhä retkillä mukana

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!