Enää pariin vuoteen meillä ei ole ollut vauvaa. Valtaosa lasten vauvavuosia varten hankituista tavaroista on jo annettu eteenpäin tai kerää pölyä varaston peukoilla. Valtaosa, mutta eivät kaikki! Jotkut vauva-aikaa varten tehdyt asiat ovat nimittäin yllättäneet ja osoittautuneet varsin hyödyllisiksi vielä myöhemminkin. Tässä viisi vauvavuosien hankintaa, jotka ovat jääneet käyttöön!

Jotkut vauvavuosien hankinnat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi vielä myöhemminkin! Kuvassa kuopuksemme Mante lähes neljä vuotta sitten

Imetysvalo MUUNTUI LUKULAMPUKSI

Hommasin jo esikoisen vauva-aikana Fra’vita -merkkisen imetysvalon. Se oli pieni, pyöreä ja käteensopiva himmennettävä valaisin, jonka valo ei häirinnyt muita huoneessa nukkuvia. Lisäksi se oli näppärä ladata kännykän laturilla ja sen kajossa saattoi imetyksen lomassa vaikka lukea.

Lukulamppuna imetysvalo olikin mitä mainioin, sillä se ei häirinnyt edes vieressä nukkuvan puolisoni unta. Vielä nykyäänkin minulla on tapana lukea iltaisin muiden jo nukkuessa niin, että valo lepää mahallani ja valaisee lukemani kirjan.

Lamppu kulkee mukana myös reissuissa. Se mahtuu jopa käsilaukkuun ja on esimerkiksi loppukesän mökkireissuilla näppärä taskulampun korvike pimeällä pihalla tai hämärässä mökissä hiipparoidessa. Autossakaan sen valo ei häiritse kuljettajaa.

Tästä yölampusta on tullut oma aarteeni!

Portaikoiden lapsiporTeista tuli koiraportteja

Samaan aikaan kun lapsemme varttuivat ohi iän, jolloin sydän syrjällään seuraa heidän menoaan portaissa, koiramme alkoi käydä vanhaksi. Vaikka se oli ollut aina aiemmin ketterä portaissa, sille alkoi käydä kompurointeja yhä useammin. Totesimmekin, ettei meidän kannata ottaa lapsiportteja pois.

Nykyään voimme rajoittaa niillä koiran pääsyä portaisiin öisin ja sen ollessa yksin. Myös juhlien aikaan portit ovat näppärä keino rajata koira omaan rauhaan, omaan kerrokseensa.

Koiran vanhetessa portaikoiden vauvaportit ovat muuntuneet koiraporteiksi

PissalakaNat sohvansuOjina

Koiran vanhetessa myös vauva-ajan froteisille pissalakanoille löytyi uutta käyttöä. Ne kun on helppo sujauttaa sohvalle ja laittaa niiden päälle fleece-huopa. Vaikka koiravanhukselle sattuisi sohvalla köllötellessä vahinko, ei pestävää tule paljoa.

Tämä kikka on osoittautunut oivalliseksi myös lasten harjoitellessa kuiviksi. Vahingot kun tuntuivat usein sattuvan juuri sohvalla piirrettyjä katsellessa.

Nokkamukit ovat käteviä yömukeja

Tiedättekö sen vaiheen, kun lastenhuoneesta kuuluu toistuvasti: ”Äitiii, isiiii, mulla on jano!” Molemmat lapsemme läpikävivät vaiheen, jolloin se oli viivytystaktiikka nukkumaanmenolle, mutta kuumina kesäöinä jano on ollut monesti ihan todellinenkin.

Laseilla ja mukeilla oli kuitenkin tapana kaatua pimeässä, ja aika nopeasti kyllästyimme itse ravaamaan vettä kiikuttamassa. Jossain vaiheessa keksimmekin testata nokkamukeja: Lapsi osaa napata mukin yöpöydältä itse eikä se kaatuessaankaan kastele paikkoja.

Kangasharso ja vaippapussit mukana hoitolaukussa

Hoitolaukku on edelleen jäänyt meille reissujen ja retkien vakiovarusteeksi. Sieltä löytyvät laastarit, eväät, vesipullot ja vaihtovaatteet. Vauvavuoden varusteista käyttöön ovat jääneet myös kangasharsot ja vaippapussit niiden monikäyttöisyyden takia.

Kangasharso taipuu tarvittaessa pyyhkeeksi, naamarätiksi, aurinkosuojaksi tai vaikka ensiapuvälineeksi. Pienellä rullalla oleviin vaippapusseihin taas saa kätevästi sujautettua niin roskat kuin reissussa ryvettyneet vaatteetkin. Metsäretkillä kastuneiden kenkien kanssakin pienet muovipussit voivat joskus olla tarpeen: kuivat sukat jalkoihin ja muovipussit niiden päälle, niin märistä kengistä ei ole enää murhetta!

Hoitolaukku kulkee yhä retkillä mukana

Lue myös:

• 10 hyvää syytä ryhtyä vanhemmaksi – 10 syytä, miksi tarvitsemme lapsia
• Lasten kanssa metsässä – Miten retkeilijöitä kasvatetaan?
• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tammikuussa 2024 törmäsin lukuhaasteeseen, jossa kannustettiin perheitä lukemaan yhdessä, 200 kirjaa vuoden aikana. Ajatus innosti, joskin määrä tuntui pieneltä. Tiesin, että 500 kirjaakin tulisi täyteen liian helposti, joten päätin saman tien asettaa tavoitteeksi tuhat kirjaa vuodessa. Nyt tuosta kaikesta on aikaa vuosi. Miten lukuhaasteessa kävi?

Oplus_16908288

1000 kirjaa vuodessa?

Kuka hullu yrittää lukea tuhat kirjaa vuodessa? Kenties sellainen, jota kiinnostaa, paljonko vuoden aikana tulee luettua. Koska tein tätä lukuhaastetta lähinnä itselleni, päätin ettei se saisi muuttua pakkopullaksi tai vaikuttaa muuhun elämään. Lukisin silloin, kun hyvältä tuntuisi.

Päätin laskea lukemaan mukaan kaikki sellaiset kirjat ja äänikirjat, joissa oli oikeasti luettavaa ja jotka luin joko itsekseni tai lasten kanssa. Sarjakuvalehtiä, kuten Aku Ankkoja, en tällä kertaa laskenut mukaan.

Vuoden aikana huomasin lukevani valtavat määrät osittaisia kirjoja: Joko luimme lasten kanssa yksittäisiä satuja tarinakokoelmasta tai minä aloitin iltasatukirjan, mutta mieheni lukikin sen seuraavana iltana lasten kanssa loppuun. Tällaisia teoksia en lukemaanme laskenut.

Tiedostin myös taipumukseni jemmailla kirjoja vähän kaikkialle ja aloittaa useiden kirjojen lukeminen yhtäaikaa. Parhaimmillaan minulla saattoi olla kymmenenkin kirjaa menossa samanaikaisesti. Jonkun niistä ahmaisin, toista saatoin lukea lähemmäs vuodenkin kaiken muun ohella.

Vuoden aikana luin…

Vuoden aikana luin lopulta 636 kirjaa – ja toisen mokoman osittaisia kirjoja.

Lukema muodostui lapsille luetuista iltasaduista ja kirjastoretkien jälkeen pidetyistä lukumaratoneista. Työmatkoilla, juoksulenkeillä ja koiraa ulkoiluttaessa kuunnelluista äänikirjoista. Ammattikirjallisuudesta ja tietokirjoista. Ihan liian hyvistä romaaneista, joita luen, kun minun pitäisi olla jo nukkumassa, mutten malta lopettaa.

Mitä haasteesta jäi käteen?

Sen lisäksi, että olen kuluneen vuoden aikana lukenut ihania kirjoja, on haaste antanut muutakin. Yksi konkreettisin esimerkki ovat säännölliseksi tavaksi muodostuneet kirjastoretket lasten kanssa ja niiden jälkeinen lukumaraton olohuoneen sohvalla. Vilkkaanvauhdikkaat lapsemme saattavat rauhoittua pariksikin tunniksi kuuntelemaan valitsemiaan kirjoja.

Mikä olisikaan parempaa kuin saada omat lapset kainaloon, viettää aikaa yhdessä ja jakaa eteenpäin sitä, mistä on itse aina saanut niin paljon – tarinoita.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Kolmekymmentäviisi ja kiertotieni äidiksi
• Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistaa erilaiseen perhearkeen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!