Äiti ei osaa olla kiltti – esikoisen kirje Joulupukille
0Vielä viime vuonna Korvatunturille kirjoitettiin minun ehdotuksestani. Tänä vuonna esikoinen tuli kuitenkin jo lokakuussa pyytämään, että kirjoittaisimme kirjeen Joulupukille. Niinpä tartuin kynään ja esikoinen ryhtyi sanelemaan. Samalla selvisi, että äiti ei osaa kiltti, vaikka kuinka yrittää.
kirje joulupukille vuosimallia 2021
”Moi Joulupukki!”
[Esikoinen] täällä. Ja [Mante].
Me ollaan oltu tosi kilttejä, mutta äiti ja isu ei. Äiti on kutittanut Mantea ja isu minua.
Minä toivoisin bussipysäkkiä ja ratikkaa, tavallisia legoja ja yöllärin, jossa on veneitä. Manten toiveet kirjoitin punaisella. Pasi ei toivo mitään – paitsi herkkuja.
Toivottavasti nähdään pian! Tarjoan vaikka glögit.”
Tänä vuonna esikoisesta on kuoriutunut jo ehta joulufiilistelijä!
äiti ei osaa olla kiltti, vaikka kuinka yrittää
Esikoinen tuskin muistaa mitään viime vuoden kirjeestään, mutta kun kirjeitä vertaa, yksi asia tuntuu toistuvan vuodesta toiseen: Äiti ei osaa olla kiltti, vaikka kuinka yrittää.
Kirjeen valmistuttua ja esikoisen lisättyä siihen Manten toiveet punaisella, koetin hienovaraisesti udella, mitä pikkuveljen toivelista mahtoi sisältää. Vastaus oli järkähtämätön: ”En kerro, kyllä Joulupukki osaa lukea!”
Olen ollut kovin iloinen siitä, ettei meillä olla kamalasti lahjojen perään. Esikoisella on yleensä jokin toive, jonka hän kovasti haluaa, ja jo pari pakettia avattuaan hän tuumii, ettei tahdo lahjoja enää enempää. Tänäkin vuonna listaan on tullut jälkikäteen vain pari pikkutäydennystä. Olemme käyneet pihalla niitä huutamassa, että tontut varmasti kuulisivat: ””Minä toivon kaikkein eniten bussipysäkkiä, ratikkaa ja metrojunaa! Ja Mantelle omaa bussia, ettei se aina ota minulta!”
Lystikästä joulunodotusta!
Tänä vuonna Joulupukille kirjoitettiin esikoisen aloitteesta. Manten toiveet esikoinen kirjoitti punaisella.
Lue myös:
- Esikoisen ensimmäinen kirje Joulupukille
- Koko kylän joulu
- Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
- Havaintoja joulukuusista ja puolitoistavuotiaista
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!
Isänpäivä – koko perhe yhdessä
”Äiti, haluaisin semmoisen päivän, että isu olisi koko päivän kotona”, esikoinen tuumasi isänpäivän lähestyessä. ”Koko perhe yhdessä.”
Olen onnekas. Olen saanut lapsilleni juuri semmoisen isän kuin olen aina toivonutkin: lempeän, turvallisen ja kekseliään kasvattajan, joka on myös parantumaton humoristi, toiminnan ihminen ja leikkisyytensä säilyttänyt arjen sankari. Hän on takuulla juuri sellainen isä, jolle lapset teini-iässä huutavat: ”sä oot niiiiiiin nolo” samalla, kun hiljaisesti ihailevat tämän rohkeutta ja kykyä heittäytyä. Ja tiedän, että hän on myös isä, joka opettaa lapsensa tuntemaan, puhumaan ja tekemään sukupuolesta piittaamatta.
Valmentajan Työ pakottaa taIpumaan ja tottumaan erossaoloon
Kuten jokaisella perheellä, meilläkin on haasteemme. Mieheni työ jääkiekkovalmentajana pakottaa koko perheen taipumaan, venymään ja tottumaan erossaoloon. Siksi ei olekaan yllättävää, että esikoinen toivoo sekä isänpäivältä että joulupukilta kokonaisia yhteisiä perhepäiviä.
Haastavista työajoistaan huolimatta mieheni kuitenkin löytää aikaa lapsilleen: Hän kiirehtii töistä kotiin ehtiäkseen lukea iltasadun ennen lasten nukahtamista. Hän piipahtaa jäiden välissä kotona päästäkseen mukaan hakemaan esikoista päiväkodista. Parin vapaatunnin aikana hän ehtii kuin ihmeen kaupalla lasten kanssa pyöräretkelle, junia katsomaan tai uimahalliin, vaikken aina ymmärräkään miten.
Ja onhan meillä vapaapäiviä: Tällä kaudella olemme saaneet nauttia ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yhteisestä viikonloppuvapaasta, useimmiten sunnuntaisin. Silloin vietämme pitkiä laiskoja aamuja, käymme perhetemppuilussa, retkeilemme, ulkoilemme, saunomme ja saatamme jopa tilata pizzaa.
Mitä toivon lasteni oppivan isältään?
Olemme mieheni kanssa molemmat kunnianhimoisia. Unelmoimme suuresti ja uskomme siihen, että voimme myös saavuttaa unelmamme. (Miehen työ on tästä yksi konkreettinen esimerkki.) Ja kun toisen usko omiin kykyihin ja onnistumiseen uhkaa loppua, toinen uskoo niihin senkin edestä. Toivon, että lapsemmekin oppisivat sopivasti sinnikkyyttä, kykyä uskoa itseen ja uskallusta unelmoida. Siihen heillä on isästään hyvä malli.
Meillä myös nauretaan paljon. Se on toinen olemisen tapa, jonka toivon tarttuvan lapsiimme. Kyky heittäytyä, nähdä asioiden valoisat puolet sekä nauraa itselle ja elämälle auttavat selättämään elämisen varjoja. Niitä kun tulee jokaiselle vastaan ihan varmasti.
Isän palattua pidemmältä pelireissulta esikoisen toive toteutuu: Meillä on perheen yhteistä aikaa koko päivä, aamusta iltaan. Miten esikoinen toivoisi sen käytettävän?
”Ollaan vaan yhdessä kotona. Ja ehkä mennään pyöräretkelle. Ja katsomaan junia. Ja uimahalliin. Ja lentsikkaretkelle. Ja…”
Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Onnellista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja muille isähahmoille!
Lue myös:
- Läpsystä vaihto – tanssi nimeltä vanhemmuus
- Havaintoja vanhemmuudesta ja supervoimista
- Ei vuorotyö vaan elämäntapa – kurkistus erilaiseen arkeen
Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista!