Vuosi sitten vein esikoisen ensimmäistä kertaa teatteriin katsomaan näytelmää. Se oli heti hänen juttunsa: Jo seuraavana aamuna hän alkoi toivoa uutta näytelmäretkeä. Kuluneen vuoden aikana olenkin yrittänyt käydä säännöllisesti lasten kanssa teatterissa. Kun Helsingin Kaupunginteatterissa alkoi pyöriä ”Tatu ja Patu Helsingissä” -musiikkinäytelmä, ajattelin esikoisen tykkäävän siitä, mutten ollut varma, jaksaisiko 4-vuotias katsoa yli kaksituntista näytelmää. Päätin kokeilla.

Hermoilua ennen esitystä

”Siinä on varmaan juna! Tai ratikka! Lipuntarkastaja. Päiväkoti.”

Koko matkan teatterille nelivuotiaani pohti, mitä kaikkea mahtaa teatterin lavalla nähdä. Edellisen illan nukkumaanmeno oli venähtänyt, koska tuleva retki jännitti, ja aamunkin aikana esikoinen oli moneen kertaan varmistellut, olemmehan varmasti aikataulussa, ettemme myöhästy.

Minuakin hieman hermostutti. Olimme käyneet katsomassa enintään tunnin mittaisia näytelmiä, mutta tällä kertaa pituus olisi väliajasta huolimatta yli tuplasti pidempi. Olin pakannut laukuntäydeltä viihdytysrusinoita ja muuta tilpehööriä, jolla saisin jälkikasvun viihtymään vielä toisenkin puoliajan, jos paikallaan istuminen alkaisi tehdä tiukkaa.

Teatterilla seuraamme lyöttäytyi vielä toinen nelivuotias, nimittäin kummipoikani, äitinsä kanssa. Raati oli valmis ja kun pikkukriitikot oli istutettu korokkeilleen katsomon hämärään, oli aika lysähtää itsekin penkkiin ja nauttia tulevasta.

Nelivuotiaiden raati valmiina esityksen alkuun

Tatun ja Patun tyylille uskollinen show

Aika nopeasti selvisi, että olin hermoillut turhaan. Esikoinen nauraa käkätti vieressäni katse nauliutuneena lavan tapahtumiin. (Esikoisen huomautus: ”Äiti, en minä käkättänyt, nauroin ihan tavallisesti!”)

Esitys oli rakennettu ihastuttavan uskollisesti Tatu ja Patu -kirjojen tyylille. Hahmot olivat esikuviensa näköisiä ja sivuilta tuttu sekamelska oli onnistuttu loihtimaan myös näyttämölle: Joukkokohtauksissa joku erottui aina massasta tekemällä poikkeuksen – polkemalla kaupunkipyörien seassa kolmipyörää tai vähintäänkin pyöräilemällä selkä menosuuntaan – ja aikuisyleisölle oli piilotettu lavalle omat vitsit. Nimikkosankareiden säheltäessä etunäyttämöllä, katse harhautui taustan mainosmeren Höpö-lööppeihin ja Sauna wars -trailereihin.

Parituntinen näytelmä oli sellainen tanssin, laulun ja sanallisen leikin ilotulitus, ettei kukaan varmasti päässyt kyllästymään. Valopuvuissa tanssivien liikennevalojen liikettä unohtui tuijottamaan kuin transsissa, ja istumalihasten puutumista ehkäistiin tanssittamalla myös yleisöä. Ennen kuin huomasimmekaan, olikin jo väliaika.

Ensimmäinen mielipidemittaus tehtiin heti väliajalla kahvipöydässä

Väliarvio väliaikakahveilla

Teetin ensimmäisen mielipidemittauksen heti väliajalla kahvipöydässä: Mitä pikkuväki esityksestä tuumi? Mikä oli ollut parasta ensimmäisellä puoliajalla?

”Jori-serkku.”

”Se kun se lähti lentoon.”

”Ja ne liikennevalot. Ja ratikat.”

”Jori nosti ratikan yhdellä kädellä ilmaan. Hihi.”

”Ja mä tykkäsin niistä tanssivista liikennevaloista. Valot vaihtui Tatun ja Patun värisiksi. Ja siellä liikennevalojen sisällä oli mies, joka soitti niitä liikennevalojen ääniä.”

Pillimehut tyhjenivät ja kun kolmas väliaikasoitto helähti, siirryimme odottavaisin mielin takaisin saliin. En muistanut enää edes hermoilla, mahtaisiko esikoinen jaksaa vielä toisen puoliajan.

Tatu ja Patu -näytelmässä parasta oli lasten mielestä kaikki – ja väliaikakahvit!

Parasta oli kaikki – ja väliaikakahvit!

Toinen puoliaika hujahti yhtä tyylikkäästi kuin ensimmäinenkin ja näytelmää puitiin vielä kotimatkalla.

”Miten ne mahtuivat niihin Snadin koteihin? Eihän siellä ollut edes sänkyjä! Ja osa ihmisistä joutui asumaan kerrostaloissa, jotka olivat pelkkiä kuvia. Miten niihin pääsee sisään?” nelivuotias pohti huolestuneena lavastusta.

Näytelmä sai kuitenkin pikkumieheltä täydet pisteet: Parasta oli kaikki – ja väliaikakahvit! ”Mentäisiinkö vaikka huomenna uudestaan?”

Vielä nukkumaan mennessä esikoisen kasvoille levisi tietäväinen virne: ”Tiesitkö äiti, että Helsinki on Suomen pääkaupunki, mutta ennen se oli Suomen jalkakaupunki. Ja PEPPUkaupunki!” Niinpä niin, Tatulta ja Patulta voi oppia kaikenlaista…

Lue myös:

• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Käsinukeista apua lastenkasvatukseen – vinkkejä vanhemmille
• Lue | Leiki | Liiku | Luo – mistä tulee Äijä-äidin slogan?

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Tein tänäkin vuonna kummilapsilleni joulukalenterit, jotka täytin tekemisellä, kummilasten toiveilla ja touhulla. Tavoitteenani oli, että kalenterit eivät sisältäisi krääsää eivätkä karkkia (yksittäisiä poikkeusluukkuja lukuun ottamatta) mutta silti jotakin sellaista, joka saisi malttamattomat joulunodottajat innostumaan. Mutta mitä lasten joulukalenteriin voi piilottaa? Tässä tämän vuoden ideat vinkkinä muille kalenterintekijöille!

Kummilasten tämän vuoden joulukalenterit ovat yhtä lukuun ottamatta valmiita – ja tässä ne ovat: prinsessa, keijuboksi, Korvatunturin bussi sekä ”karkkijemma”.

IDEOITA JOULUKALENTERIN LUUKKUIHIN

Minulla on viisi kummilasta, joiden ikähaitari on yhdestä yhdeksään vuotta. Kalenterit siis poikkeavat toisistaan paitsi lasten mielenkiinnonkohteiden, myös ikätason vaikutuksesta. Muun muassa tällaisia asioita kätkin tämänvuotisiin joulukalentereihin:

Pelejä ja leikkejä:

Ajattelen, että kummina on kiva jakaa lapsille eteenpäin pelejä ja leikkejä, joista on itse pienenä pitänyt.

Jatka piirustusta
Tein lapsille piirustuksenalkuja eli viivoja, kaaria ja ympyröitä paperilla, ja annoin tehtäväksi jatkaa niitä eteenpäin.

Kaksi rusinapeliä
Pienen rusina-askin kaveriksi voi sujauttaa leikkiohjeen. Rusinoilla kun on lysti leikkiä vaikka ”myrkkyrusinaa” tai ”rusinan piilotusta”. Ensimmäisessä yksi pöydällä olevista rusinoista on myrkytetty ja herkuttelija saa jatkaa rusinoiden syömistä niin kauan, kunnes koskee myrkytettyyn rusinaan. Sitten vaihdetaan rooleja. Jälkimmäisessä taas toinen kätkee rusinan ja kertoo etsijälle, onko se lintu (=piilossa korkealla) vai kala (=piilossa matalalla). Sen jälkeen piilottaja auttaa etsijää sanoilla ”lämpenee”, ”viilenee” ja ”polttaa”.

Ilmapallohaaste
Luukusta löytyvän ilmapallon kanssa tulee tehtävä: Ilmapallo täytyy yrittää saada pysymään ilmassa niin kauan kuin mahdollista. Leikkiä voi leikkiä yksin, kaksin tai vaikka koko perheen voimin.

Suklaahaaste
Isommille lapsille kätkin kalenteriin suklaahaasteen – eli sisarusten välisen kilpailun, jossa kisataan siitä, kumpi onnistuu syömään oman suklaakarkkinsa hitaammin.

Esikoinen tahtoi tällä kertaa osallistua kalentereiden pakkaamiseen. Tänä vuonna pyrin hyödyntämään luukkujen pakkaamisessa mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Pulmia ja pähkinöitä:

Arvoituksia magneettikirjaimilla
Koska monilla kummilapsillani on menossa vimmainen viehtymysvaihe kirjaimiin, ostin pari paketillista magneettikirjaimia. Niistä riitti arvoituksia useampaankin luukkuun: ”Mitkä kaksi sanaa kirjaimista muodostuu?” ”Kuka on Korvatunturin kuuluisin räppäri? Järjestä kirjaimet, niin tiedät.” ”Montako näillä kirjaimilla alkavaa sanaa keksit?” Tehtäviä pystyy räätälöimään vaikeustasoiltaan erilaisiksi, kun vain käyttää hitusen mielikuvitusta.

Legohaaste
Ostin kaupasta lego-setin, josta pystyi kokoamaan tusinan erilaisia otuksia. Näiden otusten palikat ripottelin sitten lego-iässä olevien kalentereihin rakentelua varten. Varttuneemmille rakentelijoille esitin myös haasteen: Osaatko rakentaa kuvan otuksen ilman ohjeita? Kirjeessään tonttu vielä vinkkasi, että ohjeita voi tiedustella kummitädiltä, jos haaste on liian vaikea. Näitä matalan kynnyksen syitä ottaa kummitätiin yhteyttä ripottelinkin kaikkien kalenteriehin, jotta meillä olisi monta hyvää syytä olla yhteyksissä joulukuun aikana.

Perinteisiä arvoituksia
Arvoituksista pitävät lähestulkoon kaikki ja niissä on se hauska puoli, että lasten vanhemmatkin saa helposti houkuteltua pohdintaan mukaan. (Ja taas on hyvä syy soitella kummitädiltä lisävinkkejä!) Arvoituksia voi toki keksiä itsekin, mutta myös googlaamalla niitä löytyy iso liuta! Mikä tulee sitä isommaksi, mitä enemmän otat siitä pois? No kuoppa tietenkin!

Tontunikä-tehtävä
Kehittelin kalenteriin myös tehtävän, jolla kummilapset voivat selvittää oman tontunikänsä. Tällaisissakin tehtävissä on vain mielikuvitus rajana. Minun versiossani piti muun muassa laskea omien hampaiden ja etunimen kirjainten määrät yhteen ja lisätä perään nolla tai pari.

Keijuboksi lähes valmiina – nimensä mukaisesti se kätkee sisäänsä muun muassa pieniä keijujuttuja.

Prinsessaboksille tein puhvihihat. Kalenterien teemat valitsin kummilasten mielenkiinnonkohteista.

REHTIÄ TEKEMISTÄ:

Värityskuvat
Värityskuvia saa kalenteriin netistä tulostamalla tai ostamalla yhden värityskirjan ja jakamalla sen sivut kalentereihin. Isommille lapsille toimivat mandala-värityskuvat, jotka ovat tuttuja aikuistenkin värityskirjoista.

Valolenksut
Muun muassa isommista ruokakaupoista löytyy pakkauksia, jotka sisältävät taittamalla aktivoituvia valotikkuja. Pakkaus ei muutamaa euroa enempää maksa ja siitä riittää moneen kalenteriin. Minä piilotin valotikut juhlapäivien tienoille: esimerkiksi itsenäisyyspäivälle tai Lucian päivään saa kehiteltyä kivoja leikkejä valotikkujen avulla.

Väritettävät kirjanmerkit
Koska en voi itselleni mitään, tykkään houkutella lapsia lukemaan. Yleensä kummilasten lahjapaketeista (ja joulukalentereista) löytyykin aina myös kirja. Tänä vuonna kätkin jokaisen kalenteriin myös itse väritettävän kirjanmerkin kirjalahjan pariksi.

Laululeikkejä ja tanssihaasteita qr-koodien takana
Osa kummilapsistani on innokkaita tanssijoita, osa taas rakastaa lauluja, laululeikkejä ja musiikkia. Kätkinkin kalentereihin itse laulamiani lauluja, netistä löytyviä tanssihaasteita, laululeikkejä ja muuta musiikillista mukavaa qr-koodien taakse. Qr-koodeja on helppo tehdä netin lyhytlinkki-sivustoilla. Syötät vain halutun nettisivun osoitteen ja saat valmiin qr-koodin tulostettavaksi.

Plusplus-palat
On lego-lapsia, plusplus-pala lapsia ja niitä, jotka rakastavat molempia. Yhdestä plusplus-palapötkylästä riittää jaettavaksi useampaan kalenteriin ja palikoiden rinnalle on hauska keksiä erilaisia haastetehtäviä: ”Mitä näistä voisi rakentaa?” ”Miltä näyttää joulumonsteri?” ”Osaatko nimetä palikoiden värit?” Palikoita on lisäksi kahta kokoa. Suuremmat sopivat pienempienkin maisteltaviksi ja tutkittaviksi!

Vanhasta oman lapsuuteni ”aarrearkusta” syntyi myös toimiva Joulukalenteri. Siinä on peilikin!

ASKARTELUA:

Tarvikkeet askarteluun
Etenkin isommille tykkään laittaa kalenteriin erilaisia askarteluohjeita tarvikkeineen: lennokkeja, lampaita, lumihiutaleita – viime vuonna taisin sujauttaa johonkin kalenteriin myös lakumanteleiden valmistusohjeen.

Tonttuoven tarvikkeita
Tonttuovet ovat kovin suosittuja nykyään. Yhdelle nukkekotileikki-iässä olevalle kummilapselleni kätkinkin tänä vuonna kalenteriin itse tuunattavan tonttuoven. Pitkin joulukuuta tontun tupaan löytyy kalenterista myös kaikenlaista sisustettavaa.

Joulukampa
Ykkösluukkuun voi sujauttaa 24-piikkisen kamman tai muunlaisen joululaskurin, jota pääsee näpräämään päivittäin ja joka konkretisoi jouluun jäljellä olevan ajan.

Muovailuvaha
Tänä vuonna taaperot löytävät kalenteristaan myös muovailuvahaa. Jos sitä löytyy kotoa riittämiin, voi muovailuvahaleikkejä ryydittää muotein tai muovailuvälinein, joilla vahasta saa uutta iloa irti!

Kun eräs vanhemmista kummilapsistani toivoi karkkijoulukalenteria, tein kompromissin: Kalenterin kyljessä on pieni namivarasto joulukuun makeannälkään.

Lue myös:

• Touhujoulukalenteri – erilainen lahja lapsille
• Ykskymmentä ja kymmenentoista – miten opetella numeroita ja kirjaimia lasten kanssa?
• Kauluspaitakortti – kortti lasten kanssa askarreltavaksi
• Tänään syödään hymynaamoja – vastaisku nirsoilulle!

Psssst. Äijä-äidin löydät Instagramista , Facebookista – ja nyt myös TikTokista!