Mitä tehdä, kun lapset pursuavat leikki-intoa ja energiaa, anelevat aikuista mukaan leikkiin, mutta omat energiat ovat lopussa? Univelka painaa, migreeni vaivaa, kuume on nousemassa tai ei muuten vain millään jaksaisi. Tässä viisi leikkivinkkiä väsyneelle vanhemmalle!

Leikki 1: Terapiasiveltimet

Meiltä löytyy kokoelma erilaisia suteja ja siveltimiä, joita käytetään nimenomaan tähän leikkiin. Leikissä aikuinen menee makaamaan ja lasten tehtävänä on maalata hänet siveltimillä päästä varpaisiin hellästi ja lempeästi. Jos aikuisen energia riittää, roolit voi vaihtaa myös toisinpäin.

Terapiasiveltimillä leikkiessä lapsi pääsee leikisti maalaamaan vanhemman

Leikki 2: Lääkärissä

Lääkärinlaukku on kiva lahjaidea lapselle, jos sellaista ei vielä ole. Sisältöä voi lisäksi täydentää myöhemmin vaikkapa sideharsoilla ja oikeilla laastareilla. Tässäkin leikissä aikuinen pääsee makaamaan ja lapsi toimii potilasta tutkivana lääkärinä. Kun vaivoja on riittävän paljon, leikin parissa saa kulumaan tovin jos toisenkin. Haasteeksi meillä muodostuu välillä lääkärin kovaotteisuus, mutta toisaalta leikki on hyvä harjoitus siihen, miten leikitään toista satuttamatta.

Leikki 3: Helmihommia

Tähän leikkiin tarvitaan kokoelma erilaisia koristehelmiä ja astioita. Pienemmillä leikkijöillä sekä astioiden että helmien kannattaa olla vähän isokokoisempia. Tavoitteena on lajitella helmiä erilaisten ohjeiden ja ominaisuuksien mukaan kippoihin. Tätä lapset jaksavat leikkiä meillä yleensä pitkään, joskin leikki päättyy yleensä siihen, että jompikumpi riehaantua ja helmet ovat pitkin keittiötä – mutta leikkihetki on sen arvoinen.

Helmiä on kiva lajitella! Pienemmille leikkiin kannattaa varata isommat helmet ja astiat

Leikki 4: Kampaamo

Tämäkin leikki harjoituttaa herkkiä ja lempeitä otteita ja treenauttaa samalla hienomotoriikkaa. Lapsen tehtävänä on toimia kampaajana ja tuunata aikuisen hiukset hienoiksi. Pienemmille leikkijöille jo pelkkä toisen hiusten harjaaminen erilaisilla harjoilla riittää pitämään mielenkiintoa yllä. Isommat innostuvat usein myös pinneistä ja pompuloista.

Leikki 5: Autot Vuoristossa

Lasten tehtävänä on kuljettaa leikkiautot, -junat tai -työkoneet halki vuoriston – eli lattialla makaavan aikuisen yli. Leikin aikana kannattaa kannustaa myös reittien tai vaikkapa siltojen rakenteluun esimerkiksi kirjoja tai talouspaperirullien hylsyjä hyödyntäen. Kunhan löydän itselleni jostain paidan automatto-printillä, tämä leikki saa meillä vielä uuden ulottuvuuden!

Pienellä luovuudella lepääminen ja läsnäolo saattavat istua samaan leikkiin!

Kokeile myös näitä:

Kadonneiden kalojen onginta: Jos teiltä löytyy magneettinen kalojen ongintapeli, sovella sitä makaamalla lattialla ja piilottamalla kaloja lasten kalastettavaksi eri puolille kehoa: polven päälle, korvan taakse, sormien alle tai vaikka kainaloon.

Piilotusmuistipeli: Tee sama kuin edellisessä leikissä, mutta muistipelin palasilla – mistä parit löytyvätkään?!

Piilota minut: Lasten tehtävänä on piilottaa lattialla makaava aikuinen pienten huivien tai vaatekappaleiden avulla kokonaan. Kun homma on valmis, aikuinen voi kaivautua esiin piilostaan ja leikin voi aloittaa alusta uudelleen.

Mikä liikkuu? Aikuinen makaa lattialla liikkumatta paikoillaan ja liikuttaa vain yksittäistä kohtaa kehossaan, esimerkiksi sormea, kulmakarvaa tai varvasta. Lasten tehtävänä on löytää liikkuva kehonosa ja nimetä se.

Lue myös:

• Miksi lapsille kannattaa laulaa?
• Viisi leikkivinkkiä villikoille – leikkejä rauhoittumiseen
• Miten puhua lapsille sodasta?
• Leikkivinkkejä toipilaspäivälle – energianpurkua eristyksissä
• Kotiparturin kokeiluja: Hyväksihavaittuja vinkkejä lasten hiustenleikkuuseen

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!

Olen aina lukenut paljon. Kiitos äänikirjojen ja pitkän työmatkan, harrastus on jatkunut myös lapsiperhearjen melskeessä. Alkusyksyn lukulistalta neljä kirjaa on ollut erityisesti mieleen – ja koska usein toivotte kirjavinkkejä, vinkkaan ne nyt teillekin! Lastenkirjavinkkejä vuorossa sitten taas ensi kerralla.

Iida Turpeinen: Elolliset (S&S)

Elolliset on kuin kylmä sukellus jonnekin Avaran luonnon ja laadukkaan tieteisdokumentin välimaastoon. Se on teos, jossa tiede ja taide asettuvat rinnakkain, toisiaan arvostaen ja täydentäen, yhteistä kaunista kieltä punoen. Elolliset kertoo tarinaa eläimistä, jotka kohtasivat loppunsa ihmisten tekojen seurauksena. Tarinan päähenkilö on stellerinmerilehmä, luuranko Luonnontieteellisessä museossa – eläin, jota ihminen ei koskaan ehtinyt kunnolla oppia edes tuntemaan ennen kuin oli sen jo tuhonnut.

Laji toisensa jälkeen katoaa sukupuuttoon Elollisten lyhyesti toteavien mutta paljonkertovien virkkeiden virrassa. Teos ei kuitenkaan tuomitse tai jää märehtimään tapahtunutta – sen henkeähaukkova lukija saa tehdä itse kerronnan kiitäessä kepeästi jo kaukana edessäpäin. Ja juuri siinä piilee Elollisten upeus: Se puhuu raskaasta aiheesta olematta lainkaan raskas. Kevyesti koskettaen se onnistuu kuitenkin jättämään lähtemättömän jäljen lukijaan, suorastaan ympäröimään tämän jäljillä, joiden jättäjät ovat jo poissa.

Ella maria nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (Johnny kniga)

Mitä kaikkea mahtuu sanomattomien sanojen väliin? Tätä Nutti tutkii tarinassaan Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, jossa kuolemansairaan äidin pitäisi saada kerrottua kauas Tukholmaan muuttaneelle tyttärelleen syövästä. Vaan miten helppo onkaan keksiä aina vain uusia syitä, uusia sanoja, jotka pitävät totuuden etäällä. Varsinkin kun eteläinen pääkaupunki on jo valmiiksi vieraannuttanut pohjoisessa syntyneen tyttären äidistään.

Pohjoisessa kahvi on juotu mustana on kertomus äidin matkasta tyttären luo. Junamatka ja rintakehässä kirvelevä totuus tarjoavat mahdollisuuden myös henkisen välimatkan kuromiseen. Tarina on idealtaan kovin tuttu: Helpolta tuntuva asia muuttuu aina vain mutkikkaammaksi, ja onnistumisen kynnykseltä palataan lukijan hermoja koetellen jatkuvasti lähtöruutuun. Päähenkilö Agatassa on kuitenkin jotain kovin tunnistettavaa: Hän on ihmistyyppi, jollaisen jokainen tuntee – ja juuri se tekee tarinasta ja järjettömiä päätöksiä tekevästä päähenkilöstä niin uskottavan ja inhimillisen.

Kunnes kuolema meidät erottaa, onkin vain osa totuutta.

Anna munsterhjelm: Ei mitään rajaa – Miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä (TrueStory)

Ensin pieni tunnustus: Ihastuin Anna Munsterhjelmin nokkelaan ja älykkääseen sanankäyttöön jo lukion äidinkielen kursseilla, kun taiturimaisimpia esseitä luettiin kaikille ääneen. Siispä tartuin tähän teokseen suurin odotuksin. Tai tartuin ja tartuin… Ei mitään rajaa on ilmestynyt vasta äänikirjana. Paperiversio on tulossa vasta myöhemmin.

Ei mitään rajaa – miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä on kirja paitsi vanhemmille, myös siitä haaveileville ja ilmiötä ihmetteleville. Teos pohjautuu Munsterhjelmin kokemuksiin ja havaintoihin vanhemmuudesta. Hän päättää yrittää lasta yksin, mistä alkaa monivaiheinen matka lapsettomuuden ja vanhemmuuden risteilevässä maastossa.

Kokemuksellisuuden rinnalla Ei mitään rajaa etsii ja tarjoaa myös selityksiä aikamme vanhemmuusilmiöihin. Tuttujen tulokulmien lisäksi teokseen on valikoitunut myös ilahduttavan tuoreita näkökulmia, muun muassa isovanhemmuuden murroksesta ja lapsen hankkimisesta yksin. Mieleenjääviä ovat myös vanhemmuuden hokemia kyseenalaistavat tekstirivit – ja ne sanat, kauniit sanat! Sellaiset kuin ”hiutaleluomet”.

Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo: huokauksia luokasta (wsoy)

Entisenä äidinkielenopettajana, nykyisenä luokanopettajana en voinut jättää lukematta tätä kahden kirjailija-opettajan teosta. Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo ovat paitsi maamme eturivin kirjailijoita, myös äidinkielen opettajia. Lisäksi heitä yhdistää se, että kumpikin on kokenut uupumuksen työssään opettajana.

Huokauksia luokasta pohjautuu Kinnusen ja Rytisalon kirjeenvaihtoon, joka alkaa kummankin ollessa pitkällä sairauslomalla. Kirjeissään he puhuvat uupumukseensa johtaneista tekijöistä, koulumaailman muutoksesta ja niistä asioista, joita koulussa heidän mielestään kannattaisi tehdä toisin, jotta asiat kääntyisivät parempaan suuntaan.

Kun kirjeenvaihto etenee ja hidas toipuminen alkaa, kirjailijat tekevät työnsä suhteen kovin erilaiset päätökset: Toinen luopuu unelma-ammatistaan selvitäkseen. Toinen päättää jatkaa niin kuin ennenkin – päättää jaksaa ja uskoa siihen, että vielä joskus kuiskaukset luokasta kyllä kuullaan.

Lue myös:

• Mihin Suomen lapset katosivat? – Avoin kirje päättäjille
• Viisi asiaa, jotka ovat yllättäneet perhe-elämässä
• Mitä lapseni ovat opettaneet minulle lukemisesta?

Psssst. Äijä-äidin löydät myös Instagramista ja Facebookista – ja nyt myös TikTokista!